Tämä ei ollut aivan spontaani päätös, mutta päätin lopulta tehdä vierailun Suomeen vaihtoni aikana. Hieman hankala oli aluksi miettiä ajankohtaa, koska minulla on täällä koulua sekä lentojen hinnat vaihtelivat jonkin verran. Viikonloppureissu olisi ollut liian lyhyt, joten lopulta otin lennon tiistai-illasta 28.4. Stuttgartista Helsinki-Vantaan kentälle. Suorat menopaluulennot olivat todella kalliita (noin 300 €), joten lensin Suomeen Amsterdamin kautta KLM:n koneella.
Vietin Suomessa kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää, jotka kaikki olin poikaystäväni luona Etelä-Suomen huudeilla. Heti seuraavana päivänä oli mielenkiintoinen sää, sillä lunta tuli taivaalta hetken aikaa. Sää oli tietenkin kylmempi, mitä Saksassa, mihin hieman varauduinkin. Siitä huolimatta olisi varmaan pitänyt pukeutua lämpimämmin, sillä tuliaisena Saksaan sain flunssan. Palattuani olen niiskutellut nenääni ja aivastellut aika lailla. Lisäksi yskääkin tuntuu pukkaavan hieman…
Juuri ajoissa kohti Suomea
Suomessa aika kului nopeasti ja ensi ajatukset tai tunnelmat matkalla Suomeen ja vihdoin sinne saapumisesta olivat oudot. Kun astuin koneeseen Amsterdamin kentällä ja kuulin koneen täydeltä suomalaisten puhetta, olo oli hieman kummallinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on nähnyt suomalaisia noin paljon ja kuullut omaa kieltään. Kun minulle puhuttiin suomea, se tuntui hassulta ja kuulosti jännältä. Kerran lipsautin suomalaiselle sanan ”anteeksi” vahingossa englanniksi.
Maisemaa KLM:n koneen ikkunasta…
Meinasin muuten myöhästyä jatkolennoltani Amsterdamin kentällä, sillä Stuttgartista lähtenyt kone lähti 20 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi se vielä joutui odottelemaan muutaman muun koneen nousua ilmaan. Stuttgartin kentällä on vissiin vain yksi kiitorata… Lentäminen ei ollut siis kovin mukavaa, sillä ajatukset pyörivät koko ajan siinä, että ehdinkö varmasti jatkolennolleni, sillä vaihtoon varattua aikaa oli ainoastaan 50 minuuttia, mikä on oikeasti vähän, sillä ei Amsterdaminkaan kenttä loppujen lopuksi kovin pieni ole ja portteja on useita.
Juoksin Amsterdamin kentällä, jotta ehtisin lennolle, vaikka kyllä henkilökunnan pitäisi mielestäni odottaa varsinkin tällaisissa tilanteissa. Sain myös loppumetreillä huomata, etten ollut ainut lennolle kiirehtivä, sillä ohitseni viiletti toinen suomalainen, kun jäin tarkastelemaan uudelleen porttini sijaintia. Lähdin sitten kipin kapin hänen peräänsä ja siinä pari sanaa tuli vaihdettua hänen kanssaan. Olo oli helpottunut vihdoin portille päästessä ja henkilökunta koneen ovilla vitsaili ”You made it!”. Kävi mielessä, etten tästä lähtien ota enää muita kuin suoria lentoja…
Viisi kokonaista päivääni Suomessa
Vierailu Suomessa kannatti, sillä pääsin näkemään tärkeitä ihmisiä ja viettämään aikaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten kanssa. Ihanaa oli, kun sai puhua suomea. Vappua tuli toki vietettyä… Vietin sitä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa Helsingissä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Perjantaina kävimme myös ”piknikillä” Kaisaniemen puistossa (muistaakseni). Oli aivan älyttömästi porukkaa, vaikka sää ei ollut ihmeellinen. Yksi juttu, mitä ihmettelin, oli kuinka rauhallista vappuna oli Helsingissä – tai ehkä vain olin väärässä (tai oikeassa) paikassa.
Nyt on nähty myös kaksi Suomen peliä, joista ensimmäinen oli USA:a vastaan! Harmi, etten näe enempää pelejä tai kai niitä jossain täälläkin voi seurata. Ehkäpä en niitä edes kerkeä seuraamaan, mutta toivottavasti Suomi pärjää, vaikka USA:a vastaan pelattu peli oli todella huono. Puhun siis jääkiekosta.
Aikainen paluulento
Palasin Suomeen aikaisella maanantain 4.5. lennolla Helsinki-Vantaan kentältä. Paluulentoni sisälsi myös vaihdon Amsterdamissa ja molemmilla lennoilla koneeni oli KLM. KLM tarjoaa ilmaiseksi juotavaa ja syötävää koneessa, mikä oli minulle uutta ensimmäistä kertaa sen koneella lentäessäni, sillä aikaisemmissa on sattunut olemaan ainoastaan maksullinen tarjoilu. Hmm.. ehkä Lufthansa tarjosi ilmaista juotavaa, mutta en ottanut silloin sitä vastaan. Ihan kiva siinä oli siis kahvia saada ja juotavaa, vaikka Amsterdamista Stuttgartiin ei ollut kahvia tarjolla maidon kanssa. Ehkäpä tämä ei kuulu hollantilaiseen tyyliin. Jätin siis kahvin juomatta ja otin tilalle mehua.
Vaikka olikin aikainen herätys, eikä juuri montaa tuntia tullut nukuttua, olin kuitenkin sen verran hereillä, että näin tutun suomalaisen artistin vaimonsa kanssa ensiksi Helsinki-Vantaan kentällä ja myöhemmin samassa koneessa matkalla Amsterdamiin (oli sitten päätepysäkki tai ei). Hän oli Toni Wirtanen. Helppo tunnistaa, kun vaimon tukka erottuu niin hyvin massasta.
Aloittaessani täällä Heidelbergissa vaihto-oppilaana tammikuussa ensimmäinen kurssini oli myyntiä (Sales). Samaan aikaan aloitin myös saksan kielen opiskelun. Sitä jatkui tähän päivään asti eli kaiken kaikkiaan noin kolme kuukautta (huomioiden neljän viikon loman). Luulisi, että tuossa ajassa olisi oppinut jo paljon kieltä, mutta ei. Tunnit olivat ainoastaan kerran viikossa ja noin 1,5 tunnin mittaiset.
Olen toki oppinut joitain asioita. Osaan sanoa nimeni saksaksi ja mitä kieliä puhun tai en puhu. ”En puhu saksaa” on tullut suustani pariin kertaan viime aikoina saksaksi, koska tuntuu, että asian sanominen heidän kielellään menee helpommin perille. Monesti onkin käynyt täällä tilanteita, jolloin olen sanonut saksalaiselle, etten puhu saksaa, mutta siitä huolimatta tämä jatkaa jutusteluaan omalla kielellään. Siinä sitten miettii, etteikö hän todella ymmärrä, etten ymmärrä sanaakaan, mitä hän puhuu vai eikö vain välitä? Hassuja ja omituisia tilanteita…
Ei oppimani asiat nyt ihan pelkästään rajoitu oman nimen sekä osaamieni kielten lausumiseen. Osaan toki joitakin sanoja saksaksi, kertoa mistä tulen ja missä asun. Osaaminen voisi vain olla laajempaa ja parempaa. Minusta saksan kieltä on hauska lausua ja uskoisin, että sitä olisi kiva oppia enemmänkin, vaikka kieli ei ehkä niiden maailman kauniimpien kielten joukkoon kuulu.
Tuntien laatu vaikuttaa paljon kykyyn oppia ja sen huomasi varsinkin näillä saksan kielen tunneilla. Opettaja ei juuri englantia osannut puhua, minkä vuoksi ehkä hänelläkin oli vaikeuksia opettaa meille saksan kieltä. En osaa käyttää Das, Die, Der tai Ein, Eine yms. etuartikkeleita tai muuttaa sanoja monikoksi, koska nämä opetettiin meille niin huonosti.
Tänään minulla oli saksan kielen koe. Koe oli hauska, koska moni kohta meni arvauksella sekä opettaja antoi vastauksiin vinkkejä. Kurssi kyllä menee läpi, mutta ei olo silti kovin hyvä ole, sillä saksan kielen opetus ei ollut ihan sitä, mitä olisi toivonut. En tiedä sitten, minkä takia koulu ei voi hommata englannin kielen taitoista saksan kielen opettajaa. Kyllähän se hyvä on, että saksan kieltä kuulee, mutta olisi ihan kiva siitä jotain ymmärtääkin, jotta kieltä on mahdollista oppia. Moni muukin on arvostellut saksan kielen kurssia täällä ja päättänyt heti suosiolla jättää tunnit väliin. Minulle 1,5 tuntia viikossa ei ollut paha, joten jatkoin tunneilla käymistä. Tarvitsen myös kurssista kertyvät opintopisteet, mikä on toinen syy, miksi jatkoin kurssia.
Würzburg on ihan nätti ja kivanoloinen kaupunki. Netistä luin, että se on toiminut noitavainojen keskuksena noitavainojen aikaan. Siellä on ilmeisesti myös poltettu useita ihmisiä noitina.
Isojen kaupunkien jälkeen tuntui, ettei nähtävää Würzburgissa ole paljon, mutta toisaalta tällä tavoin kaupungissa sai kuljettua melko rauhallisesti; ei ollut kiire juosta nähtävyydeltä toiselle.
En etukäteen selvittänyt juuri muuta kuin aikataulut kaupunkiin sekä joitakin nähtävyyksiä. Näistä nähtävyyksistä kävin katsomassa Würzburgin ruhtinaspiispan asuinpaikkana toimineen barokkipalatsin (The Residence), Residencen takapuolelta avautuvan puutarhan (Court Garden), Würzburgin vanhimman sillan (Alte Mainbruecke), Marienburgin linnan (Marienburg Fortress), Frankenilaisen museon (Main-Franconian Museum), ruhtinaiden puutarhan (Princes’ Garden), roomalaiskatolisen katedraalin (St. Killianin Cathedralin), toriaukion (Market Square), Marienkapellen (St. Mary’s Chapel), Neumünsterin kirkon (Neumünster Church) ja ehkäpä vielä jotakin muuta. Kirkoista ainakin olen hieman sekaisin mikä oli mikäkin, mutta muistaakseni vierailin kolmessa tai neljässä eri kirkossa Würzburgissa.
Pääsin Würzburgiin kausilipullani, josta hiljattain tein tänne myös postauksen. Matkustamiseen meni kaiken kaikkiaan yhteen suuntaan noin 2,5 tuntia. Vaihdon tein sen nimisellä asemalla kuin Osterburken. Vaihdot sujuivat onneksi näppärästi ilman turhaa odottelua, eivätkä junat olleet myöhässä.
Matka ei suinkaan ollut tylsä kaupunkiin. Kulutin aikaani lukemalla kirjaa sekä katselemalla kauniita ja kumpuilevia maisemia.
Maisemaa junan ikkunasta
The Residence on näyttävän kokoinen palatsi, jonka takaa avautuu puutarha. En mennyt kurkkaamaan, miltä Residence olisi sisältä näyttänyt (sisäänpääsymaksu noin 7 € joko normaalihintaisena tai alennettuna), vaan tyydyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta. Puutarhaan pääsi sen sijaan kulkemaan ilman maksua.
Jännän mallisia puitaThe Residence kuvattuna puutarhan puolelta
Marienburgin linnaan joutui kapuamaan hieman, mutta sinne päästyä sai katsella kivoja maisemia.
Maisemaa Marienburgin linnan luotaLinnan ympärillä pääsi näppärästi kävelemään… Tämä kuva on linnan niin sanotulta sisäpihaltaKiva maisema tähän suuntaan katsottuna
Frankenialaiseen museoon päätin pistäytyä, sillä alennettu sisäänpääsymaksu oli sinne ainoastaan kaksi euroa. Siellä pääsin näkemään muun muassa uskonnollisaiheisia tauluja sekä vanhanaikaisia esineitä, huonekaluja sekä koruja. Ei se hullumpi paikka ollut, varsinkaan, kun minulla oli aikaa tutustua siihen. Tätä museota pääsee katsomaan Marienburgin linnan läheisyydessä.
Linna on joen toisella puolen, ja senpä vuoksi linnaan tieni vei Würzburgin vanhinta siltaa pitkin.
Sillan varrella oli useita tämänkaltaisia patsaita
Torilta löytyy Marienkapelle, jonka sisäpuolella myös kävin. Tämä on yksi kirkko muiden joukossa, mutta hieno.
Marienkapelle ja toriaukio
Kaupungissa liikkuminen
Kaupungissa vietin aikaa noin kuusi tai seitsemän tuntia. Aika riitti hyvin, enkä edes karttaa tarvinnut, vaan suunnistin hieman umpimähkässä paikasta toiseen, mikä ei ehkä kovin fiksua ollut, mutta löysin jotenkin tieni nähtävyydeltä toiselle hyvinkin näppärästi. Ehkäpä tämä on sellainen kaupunki, jossa ei ihmeempiä karttoja tarvitse.
Asemalta kävellessäni melko lailla suoraan huomasin löytäväni tieni Residencen luokse. Tämän jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Marienburgin linnaa, sillä aiemmin kävellessäni kohti Residenceä näin sen jostakin katujen välistä. Samalla kulkiessani ohitin pari kirkkoa, joissa pistäydyin sisäpuolella.
Toriaukion löysin myös hieman sattumalta palatessani Marienburgin linnan luota. Ihan kätevää siis. Toriaukiolta pääsi myös pian shoppailukaduille, joissa kiertelin vähän aikaa, kunnes kyllästyin, kun en löytänyt mitään mielenkiintoista. Jonkin verran tietenkin painoin mieleeni rakennuksia sekä katuja, etten aivan eksyisi.
Olin aika helpottunut, että löysin nähtävyydet näinkin helposti. Turisti-infohan löytyy vasta toriaukion luota, joten kartan hakeminen tässä vaiheessa olisi ollut jo myöhäistä. Lisäksi huomasin, että info oli jo sulkeutunut siltä päivää. Infon ovessa oli muuten suomenkielinen opastus muiden eri kielten rinnalla.
Vielä on paljon paikkoja, joihin haluan matkustaa. Minua kiinnostaa niin nähdä Saksaa enemmän kuin myös Saksan lähimaita, kuten esimerkiksi Ranskaa ja Sveitsiä. Puolaan olisi myös jännä matkustaa, ja mikä siellä eniten kiinnostaa, on Auschwitzin keskitysleiri.
Muutamiin kaupunkeihin pääsen kulkemaan ilmaiseksi kausilipulla, joka on voimassa vaihtoaikani loppuun asti. Tämän kausilipun hommasin muistaakseni tammikuun loppupuolella. Olisihan se tietenkin kannattanut hankkia jo aikaisemmin, niin ei olisi tullut osteltua turhaan yksittäisiä lippuja. Muutaman kerran kyllä saatoin käyttää samaa lippua useamman kerran jättämällä lipun leimaamatta, mutta eihän sitä nyt aina muista leimailla vai mitä.
Heidelbergin pääasemaltaHeidelberg, HBF.
Tuo kausilippu, johon kouluni opiskelijat ovat oikeutettuja, maksaa kuuden kuukauden ajalta noin 150,00 €. Onhan se hurja summa maksettavaksi kerralla, mutta kausilipun hankkimalla, ei ainakaan tarvitse murehtia enää kulkemista julkisilla; on helppo vain hypätä kyytiin ja jatkaa kohti päämääräänsä.
Ratikkapysäkkini maisema
Yksittäisten lippujen hinnoista olen itsekin hieman päästäni pyörällä. Alkuun esimerkiksi ostin Mannheimiin lipun, joka maksoi 2,40 €. Jälkeenpäin kun olen katsonut RNV:n sivuilta, se antaa tuplahinnan ja vielä vähän enemmänkin. Tämä hämmentää minua, sillä esimerkiksi alkuun, kun tulin Heidelbergiin, minulle sanottiin, että Mannheimiin pääsee tuolla 2,40 €:n lipulla. No, samapa se. Nyt minulla on kausilippu, niin voin matkustaa huoletta.
Kausilipun hankin myös sen takia, koska sillä pääsee kulkemaan ilmaiseksi pariin lähikaupunkiin. Esimerkiksi Ladenburgiin se käy oikein hyvin. Myös Würzburgiin sillä pääsee. Sinne muuten teinkin reissun edellisen viikonlopun lauantaina, josta kerron myöhemmin. Muuten ellei tätä kausilippua olisi, tulisi matkustaminen kalliimmaksi. DB Bahn ei anna näyttää paikallisjunien hintoja, mutta esimerkiksi IC:llä yhdensuuntainen matka Würzburgiin näyttää olevan edullisimmillaan 35 euron paikkeilla (toki hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran ja joskus saattaa löytää hyviäkin tarjouksia). Niin, siis tuo kausilippu käy vain paikallisjuniin, mikä selvisi minulle vasta viime viikonloppuna, mutta ei matkustusaika ajallisesti kovin paljon eroa, kun vertaan sitä IC:n juniin. Ei ainakaan tuolla Würzburgin matkalla. Toki muilla matkoilla erot voivat olla suuremmat.
Vielä olisi hieman päälle kaksi kuukautta aikaa ottaa kaikki ilo irti täällä matkustamisesta. Ensi viikollahan on muuten jo vappu. Miten saksalaiset viettävät vappua? En ehkä saa sitä tietää, sillä olen aivan jossain muualla vappuna. 🙂
Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.
Kohti Italiaa
Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.
Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.
Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.
Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.
Saapuminen italialaiseen perheeseen
Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.
Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.
Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.
Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.
Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.
Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.
Pääsiäislounas italiaiseen tapaan
Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.
Pastaa italialaiseen tyyliinperunoita ja lihaa seinikastikkeessaMansikoita ja kermaa
Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.
Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin
Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.
Ranta on varmasti kaunis kesälläTuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa
Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.
Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.
Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.
Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon
Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.
San Marino
Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.
Maisemaa San Marinon huipultaTodella kaunis maisemaSää oli hieno maisemien katseluunUpea
San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.
Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.
Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.
Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki
Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).
Firenze
Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….
Duomo (Santa Maria del Fiore)Suosittu turistikohdeHieno
Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin. Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan. Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.
Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.
Neptunus-suihkulähdeSuihkulähdettä koristavat hevosetTämä on myös osa suihkulähdettäGnocchi al pesto
Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia
Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.
Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.
Aseman luota avautuva maisemaGondoli-ajelu maksaa paljon…Maisemaa sillalta
Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.
Pyhän Markuksen torillaPyhän Markuksen basilikan seinämääPyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satamaDogen palatsiMiksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.
Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.
Minun Magnum-jätskini ❤
Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.
Viimeisiä viedään
Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.
Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.
Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…
Matkustin lauantaina 28.3. poikaystäväni kanssa Stuttgartiin. Päivän ohjelmaan kuuluivat vierailut Wilhelman eläintarhassa ja Porsche-museossa. Otimme aamusta klo 6.30 bussin Heidelbergin asemalta kohti Stuttgartia, johon saavuimme noin klo 8.30. Bussi jätti meidät Zuffenhausenin asemalle, josta otimme päivälipun (6,60 €), ja jonka jälkeen lähdimme junalla kohti Wilhelman eläintarhaa.
Wilhelman eläimet
Eläintarha sijaitsee lähellä junapysäkkiä. Tosin me emme päässeet suoraan Zuffenhaussenin asemalta tuolle pysäkille, joten jouduimme kävelemään jonkin tovin kaukaisemmalta pysäkiltä eläintarhaan.
Sää oli hieno. Aurinko paistoi ja oli melko lämmin. Kävelimme läpi puiston kohti eläintarhaa pienen mutkan kautta.
Sain eläintarhaan opiskelija-alennuksen, jolloin lipulle jäi hintaa 10 €. Alkuperäinen hinta taisi olla 15 €.
Nähtävää eläintarhassa riitti. Siellä on eläintarhan lisäksi myös kasvitieteellinen puutarha, joka on vissiiinkin ainoa eläintarhan yhteydessä toimiva puutarha Euroopassa.
Eläimiä oli paljon… Apinoita varsinkin oli vaikka kuinka monta ja erilaista. Krokotiileja löytyi myös eläintarhasta…. Lisäksi siellä oli suurikokoinen haukka sekä maatilan eläimiä. Lehmiä ja possuja pääsi siis halutessaan myös katsomaan.
Kasvien ja eläimien lisäksi eläintarhasta löytyi myös kaloja. Niitä oli myös useita erilaisia. Tietenkin esillä oli myös muita merestä löytyviä juttuja, kuten meritähtiä sekä meduusoja.
Eläintarhaan kannattaa varata koko päivä, sillä alue on laaja ja eläimiä runsaasti. Kierteleminen myös voi käydä puuduttavaksi ellei pidä yhtään taukoa ja vaikka istahda hetkeksi.
Porscheen tutustumista
Vietimme eläintarhassa ehkä noin neljä tuntia, jonka jälkeen lähdimme päärautatieaseman kautta kohti Porsche-museota. Tätä ennen kuitenkin pistäydyimme pääaseman lähellä syömässä. Söimme jonkinlaiset ruokaisat leivät, joka ei kovin kummoinen ollut. Henkilökunnan jäsen ei myöskään ymmärtänyt englantia kovinkaan hyvin sekä hinta-laatu-suhde oli heikko, joten kovin hyväksi en tätä kyseistä paikkaa sanoisi. En valitettavasti muista paikan nimeä… Nopean ruokailun jälkeen otimme brezelit läheisestä kioskista. Tämä oli niin poikaystäväni kuin itsenikin ensimmäinen itse ostettu brezel. Ihan hyvältähän se maistui.
Porsche-museoon oli helppo kulkea. Pysäkki on aivan museon vieressä, joten vaikea on eksyä sen jälkeen, kun on jäänyt pois oikealla pysäkillä… Sain myös tänne opiskelija-alennuksen, jolloin pääsin sisään museoon neljällä eurolla.
En ole kiinnostunut tietämään autoista kovin yksityiskohtaisesti, joten pääosin vain katselin autoja sekä niiden valmistusvuosia ja nopeuksia. Silti Porsche-museo oli ihan kivanoloinen paikka. Siellä ei ollut liikaa nähtävää ja autot olivat kivasti esillä. Erääseen autoon pääsi myös itse istumaan ja kokeilemaan miltä se tuntuu. Se oli jokin uudemman mallinen auto, jossa me molemmat kävimme istumassa.
Voisin suositella museota, sillä sisäänpääsymaksu ei mielestäni ole kovin kohtuuton. Voisin melkein sanoa, että tässä kohtaa sisäänpääsymaksu tarjoaa aika hyvin sen mitä lupaakin.
Vielä on reissuja, joista aion tänne kirjoittaa, kuten esimerkiksi reissu Stuttgartin eläintarhaan sekä Porsche-museoon, joissa kävin poikaystäväni kanssa viimeisenä viikonloppuna (27.3. – 29.3.), jonka hän vietti täällä. Sitähän me emme tajunneet, että seuraava viikko siitä on pääsiäisviikko, joten periaatteessa poikaystäväni olisi voinut viettää viikon kauemmin täällä ja ehkäpä olisimme voineet vielä jonkin kivan reissun siihen keksiä, mutta eipä se tullut mieleen kummallakaan. No, joka tapauksessa kerron myöhemmin tästä Stuttgartin reissusta! Lisäksi aion kertoa Italian matkastani, jonne päätin lähteä pääsiäisviikonloppuna. Tähän väliin kuitenkin halusin hieman kertoa, mitä tänne Heidelbergiin kuuluu sen sijaan, että päivittelisin jatkuvasti jo muutama viikko sitten tapahtuneita asioita!
Takaisin koulun penkille…
Neljän viikon lomani, josta kerroin aikaisemmin, päättyi tänään. Seuraavat viisi viikkoa opiskelen yrityksen rahoittamista (Corporate Finance)! Tuntini alkoivat tänään aamusta klo 9.30 ja kestivät noin klo 12.30 asti. Hyvä juttu, että tuntini painottuvat nyt enemmän aamuihin, sillä tällä tavoin saan illat vapaiksi.
Kurssia opettaa miespuolinen henkilö, jonka veikkaan olevan kotoisin Amerikasta puhetyylin ja aksentin perusteella. Kerron myöhemmin lisää tästä kurssista, mutta sen voin kertoa, että aloimme heti tänään laskemaan erilaisia matemaattisia tehtäviä.
Täällä on jo kesä
Sää täällä on ollut nyt pari päivää todella lämmin! Olen käynyt lenkillä tässä parina viime päivänä, muun muassa eilen, ja tunsin itseni todella laiskaksi ja voimattomaksi yrittäessäni juosta helteessä. Siis täällä todellakin on helle.
Koska en eilen jaksanut juuri kunnolla lenkkeillä, mikä saattaa kuumuuden vuoksi johtua myös siitä, että olen urheillut melko aktiivisesti tekemieni reissujen jälkeen, päätinkin istahtaa hetkeksi Neckar-jokea vastakkaiselle penkille ja nauttia auringon lämmöstä.
Olen lenkkeillyt hieman eri reittiä kuin alkuun. Varsinkin nyt aurinkoisina ja lämpiminä päivinä olen kokenut mielekkäämmäksi lähteä lenkkeilemään Neckar-joen vartta pitkin Vanhan kaupungin suuntaan. Maisemat ovat kauniit sekä ihmiset nauttivat auringosta nurmikolla Neckar-joen vieressä. Reissatessa kun ei ole kunnon mahdollisuutta urheilla, saatikka valita mitä suuhunsa laittaa. Siksi reissujen jälkeen on kova halu yrittää saada kiinni tuota menetettyä aikaa ja samalla muuttaa jälleen ruokavaliota parempaan suuntaan. Ainakaan minulla ei riittäisi aikaa tai energiaa sekä kuntoiluun, että uudesta kaupungista ja sen nähtävyyksistä nauttimiseen ollessani tien päällä. Terveellistä ruokaa on myös vaikea löytää tai toki jos joku kokee sen helpoksi, niin olen kiinnostunut kuulemaan vinkkejä! 🙂
Otin tänään ennen auringon laskua kuvan ikkunastani. Tällaisesta maisemasta täällä saan nauttia…. ❤
Olen iloinen, että poikaystäväni tuli Heidelbergiin lomani alettua. Yhdessä tekemiemme Salzburgin ja Saksan Garmisch-Partenkirchenin alppien reissun jälkeen teimme vielä yhden matkan uuteen kaupunkiin, joksi olimme valinneet Barcelonan noin kuukautta ennen alkavaa matkaamme. Se vaikutti hyvältä ratkaisulta, sillä Espanja kiehtoi sekä nähtävää kaupungissa tuntui myös olevan. Näihin nähtävyyksiin tutustuin muun muassa Pienen matkaoppaan sivuilla.
Otimme lennot Vuelingin kautta. Lentomme lähti Frankfurtista maanantaiaamusta 23.3. noin kymmenen aikaan kohti Barcelonaa. Lentäminen Barcelonaan kesti noin kaksi tuntia ja saapuessamme maahan sää oli aurinkoinen. Siihen ne aurinkoiset ja lämpimät päivät jäivätkin, sillä muuten vietimme aikamme Barcelonassa sateisessa, synkässä ja tuulisessa säässä. Tätä en odottanut aurinkoisena pitämältäni maalta, Espanjalta, joten sää oli suuri pettymys.
Kentältä otimme bussin kohti Barcelonan keskustaa. Bussista maksoimme noin viisi euroa henkilöä kohden. Matka bussilla taittui melko nopeasti keskustaan noin 20 minuutissa. Sinne päästyämme aloimme selvittää tietämme kohti hotelliamme, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta.
Miellä oli hotellissamme aamupalatarjoilu sekä 24 tuntia päivässä käytössä oleva kahviautomaatti, jonka kahvi tosin ei ollut kovin kummoisen makuista… Aamupala sen sijaan oli hyvä ja se tarjoiltiin buffet-tyylisesti. Tarjolla oli aamuisin muun muassa leipää, leikkelettä, juustoa, pekonia, jogurttia ja leivonnaisia.
Nähtävyydet tutuiksi
Vietimme Barcelonassa kolme yötä, jona aikana ehdimme nähdä hyvin kaupunkia sekä sen eri nähtävyyksiä. Heti ensimmäisenä päivänämme kävimme Casa Batllón talossa. Sisäänpääsymaksu oli 18,50 euroa opiskelijalta. Normaalihinta taisi olla noin pari euroa enemmän. Mielestäni aivan liian hintava, mutta päätimme silti käydä vierailemassa kohteessa.
Casa Batlló on Gaudin rakennuttama talo, josta ei löydy teräviä kulmia lainkaan. Talo on jo pelkästään ulkoapäin erikoisen näköinen, mutta sitä se on myös sisältäpäin. Sää ei ollut mitä parhain talossa vierailuun, sillä sieltä löytyi monia yksityiskohtia, jotka pääsevät oikeuksiinsa auringon valossa. Gaudi leikki valolla tehdessään tätä taloa. Näin sanoi mobile guide, joka meille lyötiin käteen astuessamme sisään rakennukseen. Casa Batllón läheltä löytyi myös toinen Gaudin rakennuttama talo, Casa Milá (La Pedrera), mutta päätimme tyytyä katsomaan sitä ainoastaan ulkoapäin, sillä tänne oli myös hulppea sisäänpääsymaksu.
Muita nähtävyyksiä, joita kävimme katsomassa olivat La Sagrada Familia ja Parc Güell, jotka myöskin ovat Gaudin käsialaa. Kävimme myös Barcelonan katedraalissa (Catedral de la Santa Creu), mikä oli erittäin kaunis sisältä. Tänne pääsi sisään ilmaiseksi.
Vierailimme Montjuicin puistossa (Parc de Montjuic) sekä linnassa, jonne oli ainoastaan kolmen euron sisäänpääsymaksu. Toisaalta nähtävää linnassa tai linnoituksessa ei paljon ollut, mutta sieltä näki hyvin maisemia. Osan matkasta linnaan kuljimme köysihissillä, joka oli melko hulppean hintainen, eikä vastannut lainkaan odotuksiamme. Sää oli kurja sekä maisemat pettymys hissistä. Hissi vei ihmisiä ylös rannalta, jossa kävimme ottamassa muutaman valokuvan ennen huipulle nousua. Voin vain kuvitella, kuinka ihana ranta on auringon paistaessa ja sään ollessa lämpimämpi…Hissi ei vienyt meitä aivan ylös asti, joten kävelimme lopun matkaa. Samalla ohitimme puistoalueen sekä nautimme maisemista.
Olympia Stadionin ohitse kävelimme lähtiessämme Montjuicin linnan luota. Kauppoja kiertelimme muun muassa Ramblas-kadulla ja vanhan kaupungin alueella (Barri Gótic).
La Sagrada Familian edustalla oli todella paljon ihmisiä. Emme menneet sisälle vierailemaan, sillä sisäänpääsymaksu oli tännekin aivan kohtuuton.
Parc Güellin puistoalue oli nätti. Alue koostuu sekä maksullisesta puistoalueesta että ilmaisesta alueesta. Maksullisella alueella pääsi näkemään Gaudin töitä. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys, sillä alue oli todella pieni. Sisään puistoon maksoin 8 euroa (en muista, saiko opiskelija-alennuksen vai ei).
Barcelonassa riitti suihkulähteitä. Kävimme Ciutadellan puistossa (Parc de la Ciutadella), josta löytyy muun muassa suurikokoinen suihkulähde sekä isokokoinen mammuttipatsas. Puistossa oli meneillään jokin kahden teini-ikäisen lapsen kuvaus. Minulla oli jalassani vaaleat tennarit ja maa oli hiekkainen ja märkä. Kovin kauaa puistossa ei huvittanut siksi aikaa viettääkään…
Pääsimme kävellen liikkumaan hyvin keskustan alueella, mutta esimerkiksi Montjuicin, La Sagrada Familian, Ciutadellan puiston sekä Placa d’Espanyan luokse menimme metrolla. Ostimme kahden päivän metrolipun, joka maksoi 14 euroa henkilöä kohden.
Placa d’Espanya oli hieno. Sieltä löytyy suuri palatsi (Palau Nacional) sekä kaunis suihkulähde, Magic Fountain. Viikonloppuisin suihkulähde ilmeisesti valaistaan illasta. Tätä emme valitettavasti nähneet, sillä lähdimme kohti Heidelbergia torstai-iltapäivästä!
Näimme myös riemukaaren (Arc de Triomf) ja Basílica Santa Maria del Marin. Riemukaarin lähettyvillä oli muistaakseni myös eräs puisto, jossa kävimme pikaisesti. Tämäkin oli märän hiekan peitossa, joten kauaa siellä ei huvittanut kävellä.
Kohtaamisia
Ennen puistoon menoa törmäsimme kahteen suomalaiseen eräässä turistikaupassa. He eivät varmaan tienneet, että olimme suomalaisia, emmekä pitäneetkään kovaa ääntä itsestämme. Itse asiassa törmäsimme suomalaisiin jo aiemmin mennessämme hissillä Montjuicin kukkulalle. Odottelimme pääsyä hissiin ja katselin jonnekin muualle, kun hissistä tuli kuulemma ulos suomalaisia kiroillen silloista ihanaa sateista säätä. Jostain syystä en myöskään kuullut mitään… Ehkäpä ajatukseni olivat jossain muualla hetken aikaa.
Vielä yksi suomalaisten kohtaaminen tapahtui hotellissamme. Istuuduttuessamme aamupalalle, poikaystäväni huomasi suomalaisen pariskunnan, joka oli lopettelemassa ruokailuaan. He olivat tainneet hakea jokaisella kerralla uuden lautasen, sillä molemmilta jäi pöytään ainakin viisi lautasta…. Naureskelimme vähän tälle, sillä olen aiemminkin kiinnittänyt samaan asiaan huomiota suomalaisten tavassa ruokailla, kun on buffet-tarjoilu kyseessä.
Reissu päätökseen
Kävelimme viimeisenä päivänämme La Rambla -katua pitkin kohti Port Vell -satamaa. Sää oli hieno lähtöpäivänämme… Saimme siis nauttia auringosta saapuessamme kaupunkiin sekä lähtiessämme kaupungista…
Salzburgin ja alppien jälkeen vietin viikonlopun (20.3. – 22.3.) suht rauhallisesti poikaystäväni kanssa Heidelbergissa. Minulla oli hieman kipeä olo koko Salzburgin ja alppien matkan ajan. Kuumetta tai lämpöä ei sentään ollut, mutta kurkkuni oli kipeä. Matkalla alpeilta Heidelbergiin kurkussani tuntui inhottava möykky, kun nielin. Pelkäsin jo, että tämä ei mene ohi ja joudun menemään lääkärille. Päätin kuitenkin odottaa lauantaille ja katsoa miltä se sitten tuntuu. Varmaankin kurkun kipeytymiseen vaikutti osittain vähäiset yöunet sekä vetoisa juna…
Alunperin olimme suunnitelleet päiväretkeä Stuttgartiin lauantaiksi, mutta tämän kurkkuongelmani takia, se siirtyi seuraavalle viikonlopulle. Meidän olisi pitänyt jo herätä aikaisin aamulla, jotta olisimme saaneet kaiken irti reissustamme Stuttgartissa. Koska lauantaina kurkku tuntui paremmalta, päätin olla menemättä lääkäriin ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja, mitä voisimme päivän aikana tehdä. Lopulta päätimme mennä shoppailemaan Outletcity Metzingeniin, joka on lyhyen matkan päässä Stuttgartista (noin 40 min junalla). Lähdimme siis tämän päätettyämme ja valmistauduttuamme mahdollisimman pian asemalle ja sieltä junalla kohti Outlettia.
Kulkeminen Outlettiin
Kävin Outletcity Metzingenissä pari viikkoa aikaisemmin kahden muun vaihtarin kanssa, joten paikkaan matkustaminen ja kulkeminen sujui helposti. Silloin ostimme liput etukäteen sekä varmistimme aikataulut virkailijalta. Saman tein nytkin poikaystäväni kanssa, jotta nousisimme varmasti oikeaan junaan niin meno- kuin paluumatkalla.
Matka Outlettiin kesti kaiken kaikkiaan noin kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Vaihdon teimme sekä meno-että paluumatkalla Stuttgartissa. Stuttgartissa teimme ainoan vaihdon menomatkalla, mutta paluumatkalla jouduimme vaihtamaan junaa myös Karlsruhen asemalla. Mennessämme Outlettiin sää oli kaunis ja juna täynnä jalkapallon ahkeria kannattajia.
Meillä oli menomatkalla runsaasti aikaa Stuttgartin asemalla (noin 40 min), joten kävimme turisti-infon luona varmistamassa eläintarhan aukioloajat, koska aioimme käydä siellä seuraavana viikonloppuna. Stuttgartin asemalla jäi pois junasta myös useita jalkapallon kannattajia ja mikä mielenkiintoisinta, asemalla oli runsaasti vartijoita ja poliiseja viimeisen päälle valmistautuneena mellakkaa varten. Onneksi asema oli suht koht rauhallinen; mitä nyt erään joukkion jäsen yllytti kavereitaan laulamaan kovaan ääneen…. Jotenkin tuli mieleen suomalaisten meno tässä kohtaa.
Huippubrändejä
Ihastuin Outletcity Metzingeniin sinne ensimmäistä kertaa mennessäni, sillä siellä on kaikenlaisten huippubrändien tuotteita outlet-hintaan. Silloin tein jo pari pientä ostosta, joista yhtenä ostin farkut. Syy miksi tänne oli päästävä uudestaan oli yksinkertaisesti eräs tuote, jonka perään jäin viime kerralla haikailemaan, mutta en viitsinyt sitä vielä silloin ostaa.
Outletcity Metzingenistä löytyy muun muassa Dieselin, Michael Korsin, Pradan ja Burberryn tuotteita. Liikkeet ovat sopivien etäisyyksien päässä toisistaan ja alue, joka kattaa koko Outlet-ryhmittymän, on loppujen lopuksi melko pieni. Aikaa siellä saa silti kulutettua helposti viisikin tuntia. Me viivyimme Outlet-keskittymässä noin neljä ja puoli tuntia. Tein jälleen pari ostosta ja ehkäpä matkaani tarttui kiva pieni laukku. Poikaystäväni teki myös muutamia ostoksia, joten ehkäpä reissu ei hänellekään ollut kovin vastenmielinen.
Suosittelen
Luulempa kyllä, että tämä jäi nyt viimeiseksi vierailukseni kyseisessä paikassa, sillä vaikkei se kovin kaukana olekaan, joutuu sinne jonkin tovin matkustamaan ja maksamaan junasta. Meillä maksoi molemminsuuntainen matka yhteensä noin 30 euroa eli 15 euroa per hlö.
Suosittelen vierailemaan Outletissa, mikäli liikut Stuttgartin tai Heidelbergin alueella tai vaihtoehtoisesti jossain muussa kaupungissa, joka ei ole mahdottoman matkan päässä Outletista, sillä siellä saattaa saada jonkin laadukkaan brändin tuotteen huomattavasti edullisemmin niin sanotusti outlet-hintaisena kuin Suomesta normaalihintaisena. Suomessa kun ei tällasia Outlet-myymälöitä tietääkseni ole olemassa… Kun googletin Outlet-myymälöitä Suomessa, sain vastaukseksi Ideaparkin ja Marimekon, hmm.
En ihan ulkona ole siitä, mitä Suomessa tapahtuu, vaikka toisessa maassa asustelinkin ja vielä lisäksi reissailenkin jonkin verran. Tietysti saan välillä vihiä lähimmäisiltä Suomen menosta. Aina kun ei ole aikaa lukea uutisia…
Suomessahan on pian eduskuntavaalit, joihin pääsee äänestämään ennakkoon ensi viikolla. Nähtävästi äänestys ulkomailla päättyy pari päivää ennen kuin kotimaassa (8. – 11.4.2015).
Kerrankin kun vaivauduin tutustumaan oman vaalipiirini ehdokkaisiin ja löysinkin joukosta pari ihan potentiaalista ehdokasta, sainkin pian äänestyspaikkaa selvittäessäni huomata, ettei äänestämistä täällä ulkomailla ole tehty kovin helpoksi. En voi äänestää Heidelbergissa, vaan lähin äänestyspaikkani on Frankfurtissa tai vaihtoehtoisesti Stuttgartissa. Näin sanoo vaalit.fi -sivusto, kun klikkaa auki linkin Ulkomaan ennakkoäänestyspaikat vuoden 2015 vaaleissa. Minun pitäisi siis ostaa ensin junalippu Frankfurtiin tai Stuttgartiin, jonka jälkeen olisi matkustettava jokunen tovi ensin kaupunkiin, josta vielä olisi löydettävä perille äänestyspaikalle. Menee liian hankalaksi….
Tässä siis yksi syy, miksi en äänestä. Harmi, sillä olisi ollut kiinnostusta antaa oma ääni. En tiedä sitten, onko täällä ulkomailla ollessa kasvanut mielenkiinto oman yhteiskunnan tilanteeseen ja sitä kautta halu vaikuttaa vai mikä, mutta näin ne ajatukset muuttuvat ja mielenkiinto yhteiskunnallisiinkin asioihin kasvaa joko iän lisääntyessä tai muuten vaan…?
Matkalla Saksaan 