Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Viimeisiä viedään opintojen suhteen!

Vaikka opiskelu täällä ei olekaan lempiaiheeni kirjoittaa, niin kerrotaanpa nyt vielä viimeisistä kursseista jotakin. Viimeiset kurssini täällä ovat siis kansainvälinen verotus (International Taxation) ja kansainväliset kommunikointitaidot; mainonta (International Communication Skills; Advertising). Näitä kursseja on jo takana kolme viikkoa. Tosin jälkimmäisestä on tunteja ollut ainoastaan kaksi kappaletta tähän mennessä, ja ensimmäisen tunnin ohitin täysin oman huolimattomuuden takia.

International Taxation

Kansainvälisen verotuksen kurssia opettaa saksalainen miespuolinen henkilö. Hänen opetustyylinsä poikkeaa paljon aikaisempien pääainekurssieni opettajiin, joiden äidinkieli oli englanti. Amerikkalaiset opettajat olivat energisiä ja ehkäpä myös jollain lailla esiintyjiä. Sillain luontevalla tavalla esiintyviä. Saksalaisen opettajan tyyli on sen sijaan rauhallisempi. Hänen tuntejansa voi toki sanoa tylsiksi, mutta ainakin pysyy hyvin perässä, mitä hän puhuu. Amerikkalaisilla opettajilla kun oli koko ajan kauhea vauhti päällä.

Kurssin sisältö koostuu sekä luentotyyppisestä opetuksesta että tuntien aikana tehtävistä pienimuotoisista ryhmätehtävistä. Verotus on ihan mielenkiintoinen aihe. Jospa kurssin jälkeen olisi kansainvälinen verotus hallussa. Viimeisiä viedään tämänkin kurssin suhteen, sillä huomenna on toiseksi viimeiset tunnit ennen ensi viikon perjantain koetta.

International Communication Skills; Advertising

Kansainvälisten kommunikointitaitojen kurssia opettaa myös miespuolinen henkilö. En tainnut hänestä juuri mitään kertoa aikaisemmin. Hän nimittäin piti myös edellisen kansainvälisen kommunikointikurssitaitojen kurssin. En okein tiedä, mitä viitsisin hänestä täällä sanoa. Sanoisin ehkä, että ihan ok opettaja. Kotoisin hän on jostain päin Eurooppaa kai. Aikaisemmasta kansainvälisten kommunikointitaitojen kurssistahan en pitänyt juuri yhtään. No, en pidä juuri tästäkään. Kurssin sisältö on sinänsä ihan ok, mutta olen tehnyt jo tarpeeksi markkinointisuunnitelmia, joten alan olla jo aika kypsä niiden tekemiseen…

Tehtävänantona on siis tehdä pienessä tiimissä ohjeiden mukainen pienimuotoinen markkinointisuunnitelma itse tiimin valitsemalle tuotteelle ja tämän pohjalta on pidettävä 20 minuutin pituinen esitelmä luokan edessä. Hauskaahan tässä on se, ettei opettaja etukäteen kerro päivämääriä, jolloin esitykset on pidettävä. Tämä tapahtui sekä edellisellä että tällä kurssilla. Sainkin eilen vasta tietää, että esitykset ovat vasta viikolla 26 ja 27. Alunperin minulle oltiin informoitu, että viimeinen päivä koulua on perjantaina 19.6 eli viikolla 25 eli ensi viikolla. 😉 Ei tässä lopulta mitään ongelmaa ole, sillä pidän tiimini kanssa esitelmän ensi viikolla, sillä viikolla 27 en ole enää Saksassa ja viikolla 26 päivänä, jolloin esitys olisi pidettävä, olen Münchenissä.

Vielä emme ole tiimini kanssa aloittanut suunnitelman tai esitelmän työstämistä, mutta puhetta oli alkaa työstämään sitä tämän viikon aikana. Pientä stressiä on myös ilmassa, sillä haluan saada asiat kouluhommien suhteen pakettiin ennen Suomeen palaamista!

books-683901_640
Jaksaa, jaksaa…

Vinkkejä reissuun lähtöä varten

Italian reissu oli mukava ja vaikka Air France päätti lakkoilla juuri paluupäivänäni, sekin lopulta kääntyi jollain tapaa positiiviseksi asiaksi. Pääsin nimittäin tekemään muutamia hajuvesiostoksia Amsterdamin kentälle, jossa oli hyviä tarjouksia.

Italiassa riittää matkustuskilometreja ja nähtävää. Haluaisin kovasti mennä Roomaan, mutta myös jokin rantakaupunki houkuttelee. Reissujen suunnitteleminen ei vain ole aina niin helppoa ja joskus niiden suunnittelu vie jopa liikaa aikaa sekä aiheuttaa hieman stressiäkin. Mieleistä majoitusta tai lentoja ei välttämättä aina löydä. Monesti majoittautumiseen saa myös upotettua aika lailla rahaa. Siksi teenkin mielellään paljon vertailuja eri hotellien välillä ennen kuin löydän mieleisen. Onhan niitä majoittautumisvaihtoehtoja toki monia muitakin, mutta vielä en ole innostunut esimerkiksi majoittautumaan usean tuntemattoman ihmisen kanssa samaan huoneeseen.

Reissussa on lähes välttämätöntä myös osata lukea karttaa. Olen vielä aika huono tässä, mutta yritän kehittää kartanlukutaitoani. Toisaalta joskus tulee liikuttua ihan vaiston varassa, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu. Siinä on viimeistään aika suuri riski eksyä. Joidenkin maamerkkien tai kadun nimien mieleen painaminen saattaa helpottaa toisaalta huomattavasti kohteen löytämistä. Ikinä ei myöskään ole noloa kysyä neuvoa muilta ihmisiltä. Tähän turvaudun useasti, sillä kartanlukutaitoni on heikko, vaikka ei se kai muuta tarvitse kuin harjoitusta ja ilmansuuntien hahmottamista.

Täältä lentäessäni parin tai muutaman päivän reissulle, en ole myöskään ottanut mukaani isoa matkalaukkua. Mielestäni matkustaminen alle viikon mittaiselle reissulle sujuu aivan hyvin ilman ruumaan kannettavaa matkalaukkua. Tällöin minun ei ole tarvinnut murehtia matkalaukkuni perille saapumisesta tai odotella sitä tavarahihnalla. Olen päässyt nopeasti jatkamaan matkaani käsimatkatavaroideni kanssa.

Reppu on mielestäni kätevä reissuilla. Ostin Mannheimin Decathlonista hyvänkokoisen repun, jonne saa pakattua juuri kaiken tarpeellisen, kun vain miettii tarkkaan mitä ottaa mukaan. En monesti ota mukaani kuin pari paitaa, ehkä eri paidan kuitenkin jokaiselle päivälle, mutta esimerkiksi samaa hupparia tai neuletta voi pitää hyvin useamman päivän. Hirveästi en ole ottanut meikkejäkään mukaan. Olen ottanut vain tarpeelliset, ja pakannut ehkä yhden kappaleen luomiväriä ja huulipunaa tai huulikiiltoa mukaani. Kyllähän siinä olo on vähän erilainen kuin kotona ollessa. Silloin kun on koko vaatekaapillinen varaa valita, mitä pukea päälle sekä saa hieman vaihdella meikkityyliä eri päivinä. Toisaalta reissussa on huomannut, ettei sitä monesti jaksa kauheasti laittautua aamuisin, sillä usein herätykset ovat aikaisin. Pakatessaan sitä haluaa myös jättää tilaa mahdollisille ostoksille kohdemaasta. Tällöin reppuun on jätettävä hieman tilaa, eikä ahdattava sitä aivan täyteen.

Olen myös huomannut ihan käteväksi tavaksi ottaa mukaan eväitä matkalle. Tällöin ei tarvitse ostaa asemalta leipää, joka maksaa kolme tai neljä euroa, vaan voi nauttia omat leipänsä, joihin rahaa on mennyt ehkä vain vaivaiset kolmekymmentä senttiä.

Vesipullo tietenkin kannattaa olla mukana. Italiassa tai Espanjassa en kertaakaan juonut hanavettä, mutta Saksassa juon sitä useasti. Myös Amsterdamissa, Salzburgissa ja Lontoossa join hanavettä. En tiedä sitten, voiko sitä juoda Espanjassa tai Italiassa, mutta on jäänyt vähän sellainen käsitys, että kannattaa miettiä tarkkaan, uskaltaako sitä juoda. Italiassa ollessani kaverini ja hänen perheensä eivät juoneet ollenkaan hanavettä. Toisaalta Saksassakin juodaan paljon pullotettua vettä, mikä johtuu vissiin veden mausta. En pidä itsekään veden mausta täällä, mutta olen tottunut siihen aika hyvin tässä neljän kuukauden aikana! Silti Suomessa on paljon paremman makuinen vesi. 🙂

Mitäpä vielä. Ainakin on hyvä tutustua etukäteen nähtävyyksiin ja mielellään suunnitella, missä haluaa vierailla tai mitä ylipäätään haluaa reissullaan tehdä. Välillä on tullut reissussa tunne, jolloin ei ole oikein ollut selvää tietoa, mitä haluaa tehdä tai mitä haluaa lähtä katsomaan. Siksi en mielestäni koe tätä ollenkaan turhaksi vinkiksi!

monkey-41365_640
Tschüss! (=Näkemiin)

Uudelleen tutustumista Heidelbergiin

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastani menivät nopeasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon erilaisia paikkoja olen tähän mennessä nähnyt… Pari kertaa jopa on tullut törmättyä suomalaisiinkin, mikä ei suinkaan ole ollut negatiivinen asia, vaan jollain tavalla sitä on aina ilahtunut, kun on pongannut suomalaisen täällä ulkomailla ollessa.

Heidelbergista nauttimista

Kun poikaystäväni tuli Heidelbergiin perjantaina 13.3., otimme perjantai-illan rauhallisesti, mutta lauantaina kävimme muun muassa Mannheimissa shoppailemassa. Sunnuntaina sen sijaan rentouduimme tutustumalla Heidelbergin vanhaan kaupunkiin (Altstadt), linnaan (Heidelberger Schlosssekä kirkkoon (Heiliggeistkirche).

11074616_10205246401872734_775834578_n11063344_10205246406752856_1488419378_n

Vanhassa kaupungissa olen käynyt jo useaan otteeseen ja linnassa kerran. Kirkossa olen käynyt kerran, mutta sen torniin en ollut noussut ennen tuota sunnuntaita, jolloin menimme poikaystäväni kanssa kirkon huipulle kahden euron maksua vastaan. Kapusimme kapeita portaita ylös huipulle, josta oli hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

20150317_115535 11072228_10205246068544401_500671104_n11072281_10205246068784407_624798163_n

Linnassa vierailimme myös. Opiskelijat saavat sinne alennuksen. Minulta veloitettiin siis linnaan pääsystä neljä euroa. Kävelimme sekä linnan sisäpuolella, että ulkopuolella. Ulkopuolella on myös puistoalue, jota pitkin kävelimme hieman. Jospa tämä linnavierailu jäisi nyt viimeiseksi, sillä en sinne ehkä enää kolmatta kertaa lähtisi. Maisemia toki voin mennä katsomaan linnan ulkopuoliselle maksuttomalle alueelle.

Yksi mielenkiintoinen seikka tosin, jonka voisin linnasta mainita, on sen sisätiloista löytyvä viinikellari. Sieltä löytyy suurikokoinen viinitynnyri. Toinen nähtävyys on apteekkimuseo, joka löytyy myös Heidelbergin linnan sisäpuolelta.

Kävimme vanhassa kaupungissa muistaakseni myös seuraavana viikonloppuna sekä viimeisenä viikonloppuna, jonka poikaystäväni oli Heidelbergissa, kiertelemässä kauppoja sekä vanhan kaupungin katuja. Lisäksi istahdimme alas syömään muun muassa hyvät keitot erääseen vanhan kaupungin ravintolaan. Kävimmepä myös syömässä schnitzelit, jotka ovat tyypillistä saksalaista ruokaa, eräässä vanhan kaupungin ravintolassa palattuamme Stuttgartin reissultamme. 🙂 Annokset olivat reilunkokoiset ja täyttävät. Tämä tuntui oudolta Salzburgin ja Barcelonan matkojen jälkeen, joiden ravintoloissa ruoka-annokset olivat huomattavasti pienempiä sekä hinta pari euroa enemmän.

11063253_10205295425178286_363900542_n

Illasta maisemat olivat upeita. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA 11073499_10205246065984337_1487427429_n

Ääneni antaisin, jos pystyisin

En ihan ulkona ole siitä, mitä Suomessa tapahtuu, vaikka toisessa maassa asustelinkin ja vielä lisäksi reissailenkin jonkin verran. Tietysti saan välillä vihiä lähimmäisiltä Suomen menosta. Aina kun ei ole aikaa lukea uutisia…

Suomessahan on pian eduskuntavaalit, joihin pääsee äänestämään ennakkoon ensi viikolla. Nähtävästi äänestys ulkomailla päättyy pari päivää ennen kuin kotimaassa (8. – 11.4.2015).

wolf-153648_640          wolf-153648_640           wolf-153648_640

Kerrankin kun vaivauduin tutustumaan oman vaalipiirini ehdokkaisiin ja löysinkin joukosta pari ihan potentiaalista ehdokasta, sainkin pian äänestyspaikkaa selvittäessäni huomata, ettei äänestämistä täällä ulkomailla ole tehty kovin helpoksi. En voi äänestää Heidelbergissa, vaan lähin äänestyspaikkani on Frankfurtissa tai vaihtoehtoisesti Stuttgartissa. Näin sanoo vaalit.fi -sivusto, kun klikkaa auki linkin Ulkomaan ennakkoäänestyspaikat vuoden 2015 vaaleissa. Minun pitäisi siis ostaa ensin junalippu Frankfurtiin tai Stuttgartiin, jonka jälkeen olisi matkustettava jokunen tovi ensin kaupunkiin, josta vielä olisi löydettävä perille äänestyspaikalle. Menee liian hankalaksi….

Tässä siis yksi syy, miksi en äänestä. Harmi, sillä olisi ollut kiinnostusta antaa oma ääni. En tiedä sitten, onko täällä ulkomailla ollessa kasvanut mielenkiinto oman yhteiskunnan tilanteeseen ja sitä kautta halu vaikuttaa vai mikä, mutta näin ne ajatukset muuttuvat ja mielenkiinto yhteiskunnallisiinkin asioihin kasvaa joko iän lisääntyessä tai muuten vaan…?

lion-311146_640

Tunnelmia kolmen kuukauden jälkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa neljän viikon lomastani, joista ensimmäiset kaksi viikkoa vietin poikaystäväni kanssa pääasiassa Heidelbergissa, Salzburgissa ja Barcelonassa. Aika on kulunut nopeasti, ja en oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä seuraavat kaksi viikkoa. Luultavasti lähden Italiaan, koska olen jo aika lailla niin luvannut. Pitäisi vain katsoa jotkin järkevät lennot, mutta hieman hankalalta se tuntuu, sillä Italiaan ei ole kovin edullisia lentoja, paitsi Ryanairilla, mutta kaupungit, joihin se tekee lentoja sijaitsevat hieman liian kaukana paikasta, jonne itse olen lähdössä.

Matkailuun saa myös aika hyvin kulutettua rahaa, mikä on saanut minut miettimään, haluanko tosiaan kuluttaa kaikkia rahoja reissaamiseen. Luultavasti Italian reissu jääkin viimeiseksi isommaksi reissuksi, ellen sitten löydä jotain edullista matkakohdetta. Mietityttää myös jo opinnäytetyö sekä harjoittelu, jotka minun pitäisi tehdä palattuani Suomeen. En tosin tiedä vielä, mistä aiheesta tekisin opinnäytetyöni tai missä haluaisin suorittaa harjoitteluni. Luvassa on kuitenkin jossain vaiheessa harjoittelupaikan hakua. Jos vain mahdollista, tekisin mieluiten opinnäytetyöni yritykselle, jonne menen harjoitteluun.

Kun olen takaisin Suomessa, on jo lähes heinäkuu. Silloin pitäisi kesän olla Suomessakin parhaimmillaan. Toivon ainakin näin. Täällä on sää lämmennyt jo, vaikka iltaisin on melko viileää. Lunta näin täällä koko talven aikana ainoastaan pari kertaa, joista kummallakin kerralla sitä oli vain osittain maassa. Olen siis ohittanut talven aika hyvin täällä ollessani, sillä lähtiessäni tai sitä ennen lunta ei ollut Suomessa. Toisaalta talvi ei tainnut olla kovin ihmeellinen Suomessa ja sää muutenkin aika kurja. Täällä on ollut sen sijaan ihan hyvä sää. Vettä toki on satanut jonkin verran, mutta Suomen säähän verrattuna todella vähän.

Vaikka olenkin vaihtoni aikana reissannut paljon, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon uusia asioita, odotan jo paluutani takaisin Suomeen. Nyt kun olen nähnyt uusia kaupunkeja, maita sekä niiden kulttuuria, on tullut jotenkin varmempi olo siitä, että Suomi on kotimaani, jossa kaikki on jollain tapaa tutumpaa. Suomessa ei tule myöskään vastaan kielimuuria, joka täällä välillä tekee kommunikoinnista tai itsensä ilmaisemisesta vaikeampaa. No, enpä aina saa itseäni ymmärretyksi Suomessakaan omalla kielelläni, joten turha kai siitä valittaa. Onneksi olen pärjännyt englannilla ja Saksasta löytyy yleensä aina joku, joka osaa englantia; saksaksi kun en osaa sanoa kuin muutamia perussanoja, kuten ”hei”,”näkemiin” ja ”kiitos”. Osaan myös laskea kymmeneen… Luulen niin. Ruokalistat saisivat olla useammin ja selkeämmin täällä englanniksi tai sitten minun täytyy vain opetella enemmän ruokasanastoa saksaksi…

Saksan kieli on todella vahva. On hassua huomata, kuinka iso ero on siinä ja esimerkiksi espanjan kielessä. Saksan kieli ei ole kovin kaunis kieli ja jotkin paikat kuulostavat todella hassuilta ja kummallisilta saksan kielellä, kuten esimerkiksi ”hauptbahnhof”, jolla tarkoitetaan pääasemaa. Osa sanoista on myös todella hankala kirjoittaa, koska niistä löytyy useampi konsonantti perätysten, vaikka sanat kirjoitetaankin aika lailla niin kuin ne lausutaankin. Konsonantteja, kun tuntuu olevan perätysten niin c:tä, k:ta kuin s:ääkin… Esimerkiksi.

Hauskaa ulkomailla ollessa on se, kun voi puhua suomea ilman, että kukaan ymmärtää, mitä puhuu. Voi ihan hyvin puhua ihmisestä, joka seisoo aivan lähettyvillä jotakin ohimenevää tietäen ettei tämä hätkähdä asiasta millään lailla. Samaa varmasti tekevät monet muutkin omalla kielellään. Intian kieli esimerkiksi on varmasti sellainen, jota moni ei ymmärrä… Harmi vain, että en voi hyödyntää tätä suomen kielen puhumista täällä kovinkaan paljon ainoana suomalaisena vaihtarina.

teddy-294066_640

Tunnelmia markkinoinnin kurssista

Meillehän kävi niin, että opettajamme vaihtui kesken kurssin. Sama opettaja, joka minulla oli myös Sales-kurssilla sai uuden työpaikan, joten loppuajan markkinointia opetti meille hieman vanhempi miespuolinen opettaja, jonka äidinkieli oli myöskin englanti. Hän oli tyyliltään täysin erilainen opettaja. Hänen tultua tunnit olivat enemmän luentomaisia, mistä en osaa sanoa, onko huonompi vai hyvä juttu. Jos kuitenkin vertaisi näitä kahta opettajaa, pidin ehkä enemmän edellisestä ja hänen tyylistään opettaa. Hän oli myös rennompi, kun toinen taas on aika tiukka, mikä tuli huomattua viimeistään esityksen jälkeen, kun hän antoi palautetta siitä.

Esitys ei mennyt siis ihan putkeen. Joitain asioita olisi pitänyt tähdentää ja selventää enemmän, ja tehdä osa dioista huolellisemmin. Esityksemme ei ollut räjähtävä tai dynaaminen, mitä hän olisi toivonut. Tiimi oli myös tälläkin kertaa iso koostuen kolmesta vaihto-oppilaasta ja kolmesta saksalaisesta oppilaasta. Aika presentaatiota varten oli ainoastaan 15 minuuttia, mikä tekee vain 2,5 minuuttia henkilöä kohden. Aika ei ole paljon, joten syvällisesti asioita ei kerennyt käymään läpi. Esityksestä jäi hieman huono maku.

Minä tein PEST-analyysin ja markkina-analyysin yrityksestämme ja tuotteestamme, joita varten etsin tietoa käyttäen internetiä apuna. Tiedon etsimiseen kului useampi tunti ja kuin myös kirjoittamiseen. Tapanani on ehkä etsiä syvällisemmin tietoa, jonka vuoksi osuudestani tuli ”pitkä”, vaikka kuitenkaan se ei sisältänyt juuri ylimääräistä tietoa. Tietenkin kaavat ja diagrammit veivät jonkin verran tilaa, joista lopulta poistinkin muutaman jättäen osuuteeni lopulta ainoastaan kaksi diagrammia. Tekstiäkin supistin parhaani mukaan, mutta silti sitä oli vielä neljä sivua. Niin, siis se oli neljä sivua Calibri-fontilla, mutta Arialilla tekstin pituus kasvoi tietenkin…. Fonttikoon piti lisäksi olla 12. Tuntuu, että raportin pituus on hirveän tarkkaa täällä. Esimerkiksi tällä kurssilla sen oli oltava 15 – 20 sivua. En kuitenkaan olisi saanut asioita kahteen sivuun tai sitten ne olisivat jääneet vain luetteloksi asioita ilman mitään selityksiä.

Esitys joka tapauksessa meni huonommin kuin Sales-kurssilla; opettajan palaute oli, että ”ette räjäyttäneet tajuntaani, esitysenne oli ihan hyvä”.

Kysymyksiin vastaaminen esityksen jälkeen oli hieman piinaavaa…Jokaiselle esitettiin vuorollaan pari kysymystä, jolloin täytyi vain vastata omiin kysymyksiinsä. No, jännityksellä odotellaan arvosanaa… Tosin eipä tässä ole tiedossa edes Sales-kurssin arvosanaa. Olisi ihan kiva tietää, miten opettajien suullinen arvostelu vastaa kirjallista arvosanaa täällä.

books-552607_640

Vielä ei ole piina loppunut, sillä seuraavaksi täytyisi alkaa paneutumaan matikkaan, mihin olo ei ole kovin luottavainen varsinkaan tuon esityksen jälkeen.

Seuraava kurssi: Marketing

notebook-428293_640

Viime viikon maanantaina alkoi siis seuraava kurssini, joka on markkinointia (Marketing). Lukujärjestys hieman vaihtelee, mutta esimerkiksi tällä viikolla minulla on tunnit maanantaina, keskiviikkona ja torstaina. Viime viikolla tunnit olivat ainoastaan maanantaina ja torstaina. Ajankohta on nyt hieman parempi kuin Sales-kurssilla; nyt tunnit alkavat hieman aikaisemmin. Se on hyvä, koska Sales-kurssin iltatunnit olivat hieman hankalat. Tuntui, että ei kerennyt tekemään juuri mitään ennen tunteja ja jos jotain halusi tehdä, sai sitten kytätä kelloa koko ajan, jotta ei vaan myöhästyisi tunnilta.

Kurssin sisältö…

Marketing-kurssini koostuu matematiikan osiosta ja varsinaisesta markkinoinnin osuudesta. Tätä meille ei informoitu, että kurssi sisältää matematiikkaa, joten kurssin alettua, moni oli hämillään, kun aloimmekin tekemään matematiikan tehtäviä. Ihmettelin myös, eikö meillä olekaan samaa opettajaa kuin Sales-kurssilla, mutta lopulta kävikin ilmi, että matematiikan ja varsinaisen markkinoinnin opettajat ovat eri.

Opettajat ja opintopisteet…

Matematiikan opettaja on kotoisin Kreikasta ja hän on naispuolinen. Matematiikan osuudesta saamme 2 opintopistettä ja markkinoinnin osuudesta 4 opintopistettä. Markkinoinnissahan minulla on siis sama amerikkalainen miesopettaja kuin Sales-kurssilla.

Vaihtoehdot…

Koska emme tienneet, että kurssiin sisältyy myös erillinen matematiikan osuus, meille kerrottiin myöhemmin, että voimme käydä ainoastaan markkinoinnin tunneilla. Ajattelin kuitenkin, että ei matematiikka haittaa ja ensimmäisen tunnin tehtävät eivät olleet niin pahoja, joten toistaiseksi käyn myös matematiikan tunneilla.

Muut opiskelijat…

Kurssillani ei ole paljon samoja opiskelijoita kuin Sales-kurssilla. Oikeastaan kurssilla on ainoastaan pari tuttua kasvoa Sales-kurssilta. Sen lisäksi pari amerikkalaista, jotka tunnen ovat tällä kurssilla. Kurssilla on myös huomattavasti enemmän saksalaisia kuin Sales-kurssilla, mikä ei toisaalta haittaa. Haluaisinkin tutustua täällä myös saksalaisiin.

Tunnit…

Matematiikan tunnit olivat viime viikolla ennen varsinaisen markkinoinnin tunteja kestäen noin 1,5 h. Tämän jälkeen oli tunnin luonastauko, jolloin kerkesi käymään asunnolla juuri ja juuri syömässa ja juomassa kahvit ennen alkavia markkinoinnin tunteja. Markkinoinnin tunnit olivat samalla lailla 3 x 45 minuutin pätkissä kuin Sales-kurssilla.

Tunnelmat…

Vähän jännittää toi matematiikka, koska opettaja käy tehtäviä niin nopeasti läpi tunnilla, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi opiskella ja paneutua omalla ajalla enemmän aiheeseen. Sen sijaan markkinoinnin tunneista en niin stressaa, koska kaava on aika sama kuin Sales-kurssilla. Markkinoinnin kurssilla tehdään myös tiimeissä pienimuotoinen projekti, joka tällä kurssilla on markkinointisuunnitelma valmiiksi annetulle tuotteella. Meidän täytyy siis käyttää tietokonetta apuna tiedonetsinnässä muun muassa tuotteesta, yrityksestä, kilpailijoista ja kohderyhmästä.

Kerron kurssista myöhemmin lisää. 🙂

Päiväretki aurinkoiseen Stuttgartiin

Stuttgart on kiva kaupunki, johon voisi tehdä vierailun uudestaankin. Pidin kaupungista enemmän kuin Frankfurtista, joka sekin toisaalta omalla tavallaan on näkemisen arvoinen kaupunki.

Stuttgartiin tein viikonloppuna päiväretken erään toisen vaihtarin kanssa. Stuttgartia sanotaan maailman autoteollisuuden syntysijaksi, ja siellä sijaitseekin Porchen ja Mercedes-Benzin päämajat. Myös Porchen ja Mercedes-Benzin museot löytyvät Stuttgartista. (Krenn 2015.) Näitä emme kuitenkaan käyneet katsastamassa, sillä aika ei riittänyt.

Matka taittui Stuttgartiin bussilla Heidelbergin päärautatieaseman luota noin kahdessa tunnissa. Edestakainen matka oli yhteensä 16 € eli yhdensuuntainen matka maksoi 8 €, mikä ei ollut mielestäni paha hinta lainkaan. Junalla kun tuosta samasta matkasta olisi saanut maksaa noin kolminkertaisen hinnan.

Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mutta kylmä, kun olimme Stuttgartissa. Bussi jätti meidät hieman kauemmaksi keskustasta Zuffenhausenin kohdalle, joten otimme pysäkin viereiseltä rautatieasemalta päiväliput (noin 6 €) ja jatkoimme siitä matkaa kohti keskustaa, johon kesti päästä noin 10 minuuttia (arvelisin).

10957899_10204998160186847_1156642049608785663_n
Tämä erikoinen veistos koristi Zuffenhausenia
10408492_10204998160826863_7223003642696145176_n
Kyseisen veistoksen taiteilija, josta ei netistä juuri tietoa löydy
10982416_10204998164426953_4019241476782919662_n
Pankit ovat jättiläismäisiä

10406685_10204998163146921_6839520522278211533_n10982468_10204998163826938_4426670810100518866_n10406685_10204998164106945_3177820275403926129_n

Nähtävyyksistä kiersimme Schlossplatzin, Feuerseeplatzin, Neues Schlossin ja Bahnhofsturmin, joka on siis Stuttgartin rautatieaseman torni, jonne pääsee ilmaiseksi kapuamaan ylös katsomaan maisemia. Täytyy kuitenkin sanoa, että maisemat olivat aika mitäänsanomattomat Frankfurtin Main Towerin maisemien jälkeen. Tietysti torni on paljon matalammalla, mutta myös sen lisäksi tornia ympäröi verkko, joka teki maisemien katsomisen aika epämiellyttäväksi. En siis suosittele menemään sinne. Toisaalta, et menetä hirveästi, koska se on ilmainen ja sinne pääsee aika helposti kulkemaan, mutta suosittelen enemmin kiertämään kaupunkia maan tasolta. Toki ylhäällä oli kirjattu joitakin oleellisimpia maamerkkejä samoin kuin Frankfurtin Main Towerissa, mikäli haluaa ne hahmottaa tornista.

8970_10204998124025943_3659974323767403040_n604089_10204998164946966_4995706114488398095_n1233983_10204998120305850_5032151829302158454_n   10457545_10204998123865939_1498431790488061852_n  10858621_10204998165426978_5887601488113231868_n10961665_10152755213983790_931442989_n1509078_10204998167027018_5569294526423068467_n1557677_10204998167307025_9019807098462170504_n    10965176_10152755212213790_763191918_n 10965343_10152755211273790_52466462_n

Eläintarha (Wilhelma Zoo) oli yksi juttu, mihin olisi kiinnostanut mennä, mutta epäonneksi se oli sulkeutunut juuri puoli tuntia ennen, mitä ei nettisivuilla oltu informoitu (ainakaan minun silmiini ei ollut osunut). Ihan turha reissu eläintarhan luoksen kulkeminen ei kuitenkaan ollut, sillä huomasin pysäkin vastakkaisella puolella mäen päällä ihan kiinnostavan näköisen rakennuksen, joten lähdimme kapuamaan mäkeä ylös ja katsomaan aluetta tarkemmin, kun kerta sinne asti olimme tulleet. Eläintarha ei sinänsä ole kaukana päärautatieasemasta, ehkä noin 10 minuutin matkan päässä, mutta kulkeminen julkisilla edestakaisin on välillä hieman rasittavaa ja aikaa vievää.

983850_10204998119305825_6244740284110464712_n10966626_10152755211188790_122091614_n 1506725_10204998095505230_6687068472701966316_n1661552_10204998094345201_4426768962725646241_n10481881_10204998093825188_5276372539805366447_n10951360_10204998095105220_5292163925773125439_n10956031_10204998119625833_241201282019988553_n

Löysimme siis ihan kivannäköistä aluetta mäen päältä, jonkinlaisen puutarhan sekä puiston. Puistossa oli hanhia ja joutsenia. Olin aika ihastuksissani joutsenista, joita tietysti halusin mennä katsomaan lähempää. Ne olivat todella kesyjä, mutta en edes yrittänyt koskea niihin. Niin ihastuksissani en sentään ollut. Pidän joutsenia kuitenkin todella kauniina lintuina, joten olen iloinen, että pääsin vihdoin näkemään niitä lähettyviltä.

10922827_10204998093545181_1335395393337710094_n 10386745_10204998080984867_8823479243535478864_n10805687_10204998086305000_7788608214409354323_n  10968463_10204998086785012_5314556924295981996_n

Stuttgart ihastutti koska sieltä löytyi niin rauhallisempia ja vihreitä alueita kuin shoppailukatujakin. Näistä yleisin on Koenigstrasse, jonka varrelta löytyy useita kauppoja. Pidin myös Stuttgartin nähtävyyksistä. Osa niistä jäi tietenkin näkemättä, mutta päiväretken aikana onkin aika mahdotonta nähdä kaikkea, ellei sitten ole suunnitellut kaikkea huolellisesti ja ajatellut käyttävänsä ajan tarkasti kuhunkin nähtävyyteen.

10460360_10204998081264874_4462546331055830192_n1743565_10204998082624908_91576886508565598_n 10420762_10204998083824938_5442468492472411886_n  10989196_10204995899610334_414713589952463322_n    10959345_10204998087305025_5804828848083593816_n10544783_10204998084584957_2128287586466212764_n10544782_10204998341951391_4184501791096432411_n10956044_10204998082904915_4411619660709285104_n

Yksi hassu asia tapahtui Stuttgartissa. Tätä ei olisi tapahtunut, ellei matkakumppanini akku olisi loppunut. Käytimme hänen puhelintaan nähtävyyksien ja yhteyksien paikantamiseen, joten akun lataaminen oli aika oleellinen juttu. Latauspisteiden löytyminen ei tosin ollut helppoa. Lopulta sitten löysimme onneksi Starbucksin kahvilasta latauspisteen. Latauspiste oli pöydän alapuolella ja pöydän ääressä istui nainen matkalaukkunsa kanssa. Kysyimme sitten häneltä, pääseekö hänen pöytäänsä lataamaan puhelinta. Lopulta kävi ilmi, että nainen oli suomalainen, mikä ei olisi käynyt ilmi, ellei häneltä olisi kysynyt mistä päin hän on kotoisin. Puhuin sitten hänen kanssaan jotakin suomeksi, mikä tuntui hassulta, sillä en ole puhunut täällä suomea kenenkään kanssa kasvotusten. Hän oli siis ensimmäinen suomalainen, johon törmäsin. Minulla sattui myös olemaan pari muutakin yhteensattumaa hänen kanssaan, mikä oli aika jännä juttu.