Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Mainokset

Viikon kuulumiset

On vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Yksi syy, miksi ei ole huvittanut kirjoittaa, on ongelmat tietokoneeni ja nettini kanssa. Minulla lakkasi netti kokonaan toimimasta noin viikko sitten, kunnes tänään vihdoin sain sen kuntoon, kiitos kouluni IT-tuen. Toinen syy on mielenkiinnon lopahtaminen tätä blogia kohtaan. Jos siis tätä on ollut mukava lukea tai seurata, niin rohkeasti vaan kommenttia laittamaan. Ehkä sitten tämä blogin pitäminenkin on mielekkäämpää. 🙂

Voisin kertoa hieman kuulumisistani. Aloitin viimeisen opintojaksoni täällä viime viikolla. Tässä jaksossa tulen siis opiskelemaan kansainvälistä verotusta (International Taxation). Tämän lisäksi minulla on myös kansainvälistä kommunikointia, mikä on luultavasti samantyylinen kurssi kuin viime jaksossa. Tällä kertaa sen pitäisi painottua mainontaan. Koska minulta meni ensimmäinen tunti ohi ja tällä viikolla ei ollut tuntia, en kauheasti enempää kurssista tiedä. Kerron näistä kursseista myöhemmin lisää.

Sää täällä on ollut nyt viime päivinä yllättävän huono. Täällä on ollut todella vähän aurinkoisia päiviä ja tänään tuli hieman vettä. Ei se oikeastaan niin haittaa. Ehkäpä ensi kuu on taas kaunis ja aurinkoinen. Toivotaan ainakin näin, sillä vanhempani ovat tulossa Saksaan silloin.

Päivät ovat viime aikoina siis vierähtäneet muun muassa koulun parissa. Tämän lisäksi olen käynyt salilla ja viime viikonloppuna olin Essenissä, jonne matkustin bussilla. Matka kesti sillä noin 5,30 tuntia. Kumma juttu, mutta matka meni yllättävän nopeasti. Esseniin lähdin katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli pelaajia useasta eri maasta. Kanoottipoolo on siis pallopeli, jota pelataan vedessä kajakeissa viiden hengen joukkueessa toista viiden hengen joukkuetta vastaan. Jotta jotain tulosta pelissä saadaan aikaan, on pelaajien tarkoitus tehdä enemmän maaleja vastustajan puolen pelaajiin nähden. Asiantuntija en tosin lajia kohtaan ole, sillä se on minullekin melko uusi tuttavuus. Toki saa siitä kysyä lisää tai vaihtoehtoisesti googlailla netistä lisää infoa ja käydä katsomassa kuvia tai videoita.

20150524_143516
Suomessa on mahdollista pelata lajia

Essenissä viettämäni viikonloppureissun jälkeen kävin tutustumassa pariin Sport Campuksen ryhmäliikuntatuntiin. Salille lähteminen ei vain huvittanut, joten päätin käydä kokeilemassa ensiksi voimaharjoittelun kaltaista tuntia. Se oli ihan kiva tunti. Tunnin jälkeen oli paljon energisempi olo kuin ennen tuntia. Pidin tunnin sisällöstä, johon kuului pääasiassa voimaharjoittelua kevyellä tangolla melko kevyillä painoilla, mutta useilla ja eritahtisilla toistoilla. Tuntia veti eräs tyttö, joka on useasti salin puolella kanssani samaan aikaan treenaamassa. Kävin myös pilateksessa ja joogassa… Joogassa toisaalta ei mennyt kaikki ihan putkeen, sillä ensin varvastani alkoi vetämään kesken joogan, jonka jälkeen seuraavaksi pohjetta alkoi vetää.  Ei edes suuresti haitannut, että vetäjät puhuivat saksaa. He kyllä huomioivat minut ja kertoivat välillä englanniksi, mitä oli tehtävä. Mielestäni tunneilla pärjää siis ihan hyvin ilman saksan kielen ymmärrystä. Seuraavaksi teen päivän reissun Zürichiin, josta kirjoittelen tänne viimeistään viikonlopun jälkeen.

Tschüss!

Ei hinnalla pilattu lopputulos

Noniin… Sain eilen vihdoin leikattua hiukseni Rewen viereisessä kampaamossa, joka oli muistaakseni nimeltään sellainen kuin ”Hair Cut”. Tämä on myös ainoastaan muutaman sadan metrin päässä Bismarckplatzista ja sattumalta ohi kävellessäni kiinnitin huomion paikkaan ja päätin astua sisään. (Rewessä olen muuten useasti käynyt ruokaostoksilla, sillä se on lähin kauppa Bismarckplatzin läheisyydessä.)

Olin tyytyväinen paikkaan. Minulta leikattiin juuri sen verran kuin halusinkin ja lopputulos oli ihan siisti. Tästä kaikesta jouduin maksamaan ainoastaan 12 euroa! Olen siis tyytyväinen. Kampaaja ei täälläkään englantia kovin hyvin osannut, mutta tarpeeksi hyvin, että sekä minä että hän ymmärsimme toisiamme.

Tällä kertaa hiuksiani leikkasi melko nuori naispuolinen henkilö. Leikkauksessa ei mennyt kauaa, eikä minun tarvinnut varata edes aikaa. Odottelin vuoroani noin 10 minuuttia. Hiusten pieni leikkaus sujui siis todella nopeasti ja vaivattomasti. Uskallan suositella ainakin tuollaiseen pieneen tasausleikkaukseen kyseistä paikkaa, vaikka hiusten leikkauksen edullinen hinta saa aikaan ehkä epäilyksiä kampaajien taitoja kohtaan. Kompensoisiko tämä huonoa kokemustani edellisellä saksalaisella kampaajalla?

Koska sää oli myös niin hieno (aurinko paistoi ja oli lämmin) kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa, josta ostin pari postikorttia Heidelbergista ja jätskin. Halusin kokeilla Snickersin makuista jäätelöä ja hyvää oli. 🙂 Seassa oli suklaanpaloja ja tiedän ettei jäätelö näytä kipossa ihmeelliseltä, mutta maku oli hyvä. En tiedä vielä, mitä teen postikorteille. Ehkä pidän itselläni muistona tai lähetän yllätyksenä jollekin. En tiedä, mutta mielestäni ne olivat vain niin kivannäköiset.

11272127_10205669495289805_1248404189_n
Snickers-jätskiä
11313196_10205669483889520_2038521816_n
Kaunis Heidelberg, postikortit 0,40 €/kpl

Kurkkaus saliini ja ajatuksia liikunnasta

Noniin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tämän postauksen salista, jossa käyn treenaamassa suhteellisen säännöllisesti. Tämä sali (Sport Campus) on aivan muutaman sadan metrin päässä asunnostani ja samassa rykelmässä missä koulunikin sijaitsee. Ei voisi siis parempi sijainti olla.

11263734_10205663758946400_1304461087_n
Täällä minä urheilen Saksassa 😉

Juuri täydellinen sali minun käyttööni

Pidän siitä, että salille pääsee nopeasti lähes milloin haluaa. Säästää paljon aikaa esimerkiksi turhassa kulkemisessa, vaikka en halua mitätöidä hyötyliikunnan tärkeyttä. Saahan silläkin jo hyvän lämmön, kun ensin vaikka polkee pyörällä salille, sanotaan vaikka noin kahden kilometrin matkan. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa, eikä intoa ja minusta on ainakin kiva käydä erikseen lenkillä tai keskittyä sitten vaikka salilla siihen juoksemiseen tai paremminkin omalla kohdallani Crosstrainerilla polkemiseen (tähän olen mieltynyt jostain syystä eniten).

Tämän lisäksi olen kehittänyt kuntoani salin yhteydessä toimivassa uima-altaassa. Uintikerrat tosin ovat jääneet vähäiseksi parista syystä: ratoja ei ole riittävästi vapaana ja uimaan meneminen vaatii aina enemmän vaivaa kuin salin puolella käyminen. Kun menee uimaan, on aina varattava siihen enemmän aikaa, sillä hiukset kastuvat ja mielelläni käyn vielä uintikerran jälkeen suihkussa asunnollani, jolloin pesen hiukset kunnolla shampoon ja hoitoaineen kera. Hiukset tuntuvat silloin jälleen puhtailta, sillä uima-altaan veden kastelemat hiukset eivät vain saa samaa tunnetta aikaan. Olenpa myös uimalasit hankkinut. Vielä parempi uima-asu olisi paikallaan, sillä välillä uidessani tuntuu, että veden pinnan alapuolella saattaa vilkkua jotain, mitä ei pitäisi vilkkua…

Hiusten kastumiselta en ole pystynyt välttymään edes siitäkään huolimatta, vaikka ostin uimahatun jo muutaman uintikerran jälkeen. Siitä huolimatta pidän uimisesta ja minulle tämä Sport Campus onkin ihanteellinen paikka käydä treenaamassa, sillä löydän sieltä kaiken tarvittavan. Ryhmäliikuntaa sieltä löytyisi myös, mutta jostain syystä en ole löytänyt itseäni vielä niiltä tunneilta, vaikka myös nekin kiinnostavat! Niin, ja minulla ei siis todellakaan ole ikävä kotimaani ammattikorkeakoulun pientä salia, vaikka se ilmainen onkin. Tämä sali täällä on minulle lähes unelmien täyttymys! 😉

Salille jo heti tammikuussa

Ostin jäsenyyden melko pian sen jälkeen, kun olin aloittanut opiskelun täällä tammikuussa. Jäsenyydestä oli maksettava noin 25 € ja täällä tapaan kuuluu myös maksaa heti kerralla Campuksen käytöstä kolmen kuukauden ajalta. Muistaakseni nämä kolme kuukautta ja tuo jäsenmaksu maksoivat yhteensä noin 87 €. Siinä toki sai alkuun valita minkälaista käyttöä hakee Campukselta; haluaako vain käydä salilla vai myös uimassa sekä kenties saunassa. Saunaan minulla ei ollut hinkua, eikä aikani siihen täällä riittäisikään. Silti voin olla varma, kun seuraavan kerran Suomessa menen saunaan oloni on aika tyytyväinen. Pidän siis todella saunomisesta, mutta mielummin täällä ollessani keskityn muihin asioihin. Saunaan pääsee kyllä Suomessakin ihan tarpeeksi. 😉

Sain heti kerralla Campuksen käyttöoikeuden huhtikuun loppuun asti, sillä puolikkaita tai keskeneräisiä kuukausia ei laskettu tuohon kolmen kuukauden satsiin. Niin.. En ollut siis ihan heti ensimmäisellä viikolla ostamassa jäsenyyttä, vaan se taisi vierähtää sinne tammikuun loppupuolelle. Onko tämä nyt sitten pian opiskelun aloittamisen jälkeen vai ei? Riippuu varmaan ihmisestä tai siitä miten asiaa ajattelee…

Toukokuun puolelle mentäessä maksoin Campuksen käyttöoikeudesta kuukauden verran eteenpäin. Tuon kolmen kuukauden jälkeen saa maksaa kuukausittaisista käyttökerroista. Tällainen systeemi täällä. Muistaakseni maksoin toukokuun käytöstä noin 25 €, mikä sisältää siis salin, uima-altaan sekä ryhmäliikunnan.

Oma suhtautumiseni liikuntaan ja ruokavalioon

Olen nyt käynyt salilla niin useasti kuin vain olen ehtinyt ja on ollut mahdollista. Reissaaminen on hieman estänyt siellä käyntiä, mikä on välillä harmittanut. Kuntonikin on varmasti huonompi, kuin ennen tänne tullessani. Ruokavaliokin on tietysti tärkeä, jos haluaa pysyä hyvässä kunnossa tai saada aikaan tuloksia. En ole kuitenkaan itse niin tarkka sen suhteen, sillä tarkka ruokavalio ja kiellot mitä ei saa syödä, saavat minut vain haluamaan niitä ruokia tai herkkuja enemmän. Ehkä jos joku ulkopuolinen tekisi minulle treeniohjelman ja ruokavalion ja kertoisi, mitkä vaikutukset näillä olisi ihan oikeasti, tilanne olisi eri. Minusta olisikin kiva hankkia joskus itselleni personal trainer vain nähdäkseni miltä tuntuu olla jonkun toisen ohjauksen alla ja noudattaa hänen luomaansa ohjelmaa ja ruokavaliota, jotka ovat luotu juuri minun elämäntyyliini ja tavoitteisiini sopiviksi.

Mutta koska minulla ei sitä personal traineria ole (enkä väitä, että sellainen olisi oltava, jotta saisi aikaan haluttuja tuloksia ja hyvää mieltä), pyrin toistaiseksi siis pitämään liikunnan ja ruokavalion terveessä suhteessa toisiinsa nähden. Mikään ekspertti en siinä ole, enkä aio jaella omia treeniohjelmiani tai ruokavalioitani sen suuremmin tänne, sillä koen olevani aika alussa näissä treenijutuissa. Miksikään bikinifitness- tai bodyfitness -kilpailijaksi en ole haluamassa, vaan tavoitteenani on saada aikaan pieniä muutoksia ja tuloksia sekä kohentaa peruskuntoa. Enhän minä edes pidä kirjaa ruoista mitä syön tai treeneistäni ainakaan vielä toistaiseksi. Ehkä pitäisi, mutta minua sellainen vain ahdistaa.

Paineita, kyllästymistä vai motivaatiota pinnalla olevasta fitness-buumista?

Kun ympärillä tulee vastaan jatkuvasti kaiken maailman fitness-blogeja ja treenivinkkejä, tekisi välillä mieli alkaa tekemään jotain muuta kuin käydä salilla. Toisaalta joinain päivinä noista blogeista on jopa mukava lukea joitakin treenivinkkejä tai miten joku muu treenaa ja millaisia tuloksia hän on saanut treeniohjelmallaan aikaan. Blogin täytyy olla toisaalta hyvin kirjoitettu ja vain sitä oikeaa asiaa eli treenaamiseen liittyvää, eikä mitään omia henkilökohtaisia juttuja, jotta se herättää huomioni. Minua ei kiinnosta lukea jonkun tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, jos niillä ei ole oikeasti jotain hyvää sanomaa tai annettavaa ulkopuoliselle lukijalle.

Yleensä törmään ainoastaan sattumalta näihin fitness-blogeihin, sillä harvemmin etsin tarkoituksellisesti mitään erityistä tietoa treenaamisesta. Noita blogeja on myös aivan tuhottomasti. Kuten aiemmin sanoin, että kiinnostaisi alkaa kokeilemaan jotain muuta urheilulajia kuin salilla käyntiä, niin tämä voi toteutuakin jossain vaiheessa. 😉

Jooga on esimerkiksi hieno laji ja auttoi minua rentouttamaan niska-hartiaseutua silloin, kun harrastin sitä puolen vuoden ajan kerran viikossa. Voisin tähdentää tässä kohtaa, että jooga, jota harrastin oli astangajoogaa. Samanlaista rentoutta en saa aikaan salilla käynneistä, vaan joskus tuntuu, että ne menevät vain entistä enemmän jumiin. Johtuuko sitten väärästä tekniikasta, niin en ole varma. Toisaalta ryhtini myös kaipaa kohennusta, mihin en ole saanut vielä apuja salilla käynnistä kauheasti. Sen sijaan jooga paransi myös sitäkin samalla kuin niska-hartiaseutu rentoutui. Harmi juttu, että joogan aloittaminen on hankalampaa ja kalliimpaa touhua. Sali on vain niin helppo ratkaisu kaikin puolin, vaikka parempiakin liikuntamuotoja olisi mielestäni tarjolla.

Tästä saattaa ymmärtää, etten pidä salilla käymisestä. Kyllä pidän, mutta se ei sulje muita liikuntamahdollisuuksia pois. Saahan siellä salilla treenattua monipuolisesti ja itse vaikuttaa omaan treeniohjelmaansa. Miksi tekisi liikkeitä, jotka eivät tunnu hyvältä? Enkä tarkoita tällä sitä, että treenaamistyyliin kuuluisi treenaaminen mahdollisimman helpolla, vaan jos oikeasti joku liike tuntuu pahalta, eikä esimerkiksi sovellu omaan kroppaan, niin miksi sitä silloin tekisi?

No joo, mutta kaikin puolin kiva sali täällä. En voisi parempaa salia toivoa. Naispuoliset treenaajat ovat tosin vähissä, mutta saan silti onneksi olla rauhassa ilman turhan häiritseviä katseita. Uima-allas on ehdoton plussa! 🙂 Siitä aion nauttia niin kauan kuin täällä vielä aikaani vietän. Vanhukset joskus valtaavat altaan. Näitä ajankohtia yritänkin välttää ja viimein sain työntekijöiltä uima-altaan käyttöaikataulun, mikä helpottaa ajoittamistani uimakertojen suhteen. Jos jostain vielä valittaisin, niin uima-allas saisi olla hitusen pidempi ja isompi! Nyt se on vissiin vaivaiset 25 metriä pitkä ja ratoja on vaivaiset neljä kappaletta, mutta en valita! Parempi sekin kuin ei allasta ollenkaan. 🙂

Saksalaisen kampaajan käsittelyssä

Juuri kun pääsin sanomaan, että aion nauttia auringosta, auringon paisteesta ei ole juuri tietoakaan… Aamusta kyllä aurinko herättelee ylös sängystä, mutta sen jälkeen se katoaa jonnekin pilvien taakse.

Aika käydä kampaajalla

Mielessäni on ollut käydä leikkaamassa hiuksiani täällä. Sen jälkeen, kun äitini kehotti Suomen vierailullani niitä leikkaamaan, ajatukseni muuttuivat ja aion käydä niitä leikkaamassa tässä lähipäivinä. Ajattelin itse, että eivät ne niin pahan näköiset ole, mutta ehkä ne sitten ovat päässeet vähän huonoon kuntoon…

Kävin kyllä ennen Suomen reissua kampaajalla, mutta tästä jäi todella huono kokemus. Kävin sellaisen nimisessä paikassa kuin Mod’s Hair, koska eräs saksalainen suositteli sitä. Hän antoi myös toisen vaihtoehtoisen kampaamon, mutta päätin kokeilla tätä ensimmäistä, koska sinne pääsi ilman ajanvarausta.

Mod’s Hair sijaitsee aivan Bismarckplatzin läheisyydessä. Päätin mennä sinne ennen Suomen matkaani, sillä jo kerran aikoessani mennä kampaajalle, en ehtinytkään, ja se käynti siirtyi. Mietin jo etukäteen, että osaavatko kampaajat täällä laittaa hiukseni kuntoon. Tämä Mod’s Hair laskutti kuitenkin hiusten värjäämisestä noin 58 € ja jos leikkauksen olisi siihen vielä halunnut niin olisi pitänyt maksaa vielä noin 35 €. Juu tiedän, että hinnat ovat kohtuullisia, mutta asiakkaalle se on aina paljon pois.  Siksi hakuammunnalla kampaajalle meneminen tai ainoastaan muiden suosittelujen perusteella on epävarmaa.

Kun tuonne liikkeeseen menin, siellä oli hieman tiukkaa saada aikaa minulle. Jouduin siis valitsemaan värjäyksen ja leikkauksen väliltä tai vaihtoehtoisesti tulemaan joku toinen päivä uudestaan. Päätin sitten ottaa pelkän värin. Juurikasvu oli jo mennyt niin pahaksi, joten halusin saada sen piiloon.

Huono ensimmäinen kokemus saksalaisesta kampaamosta

Kampaajaksi sain miespuolisen henkilön, jonka englannin kielen taito oli melko heikko. Meillä oli puhetta värjätä tyvi mahdollisimman saman väriseksi kuin millä se on ennenkin värjätty, mutta tämä tuntui liian vaikealta hänelle. Hän veti tyven aivan liian vaaleaksi, mistä huomautin hänelle. Lopulta se sitten värjättiin uudestaan tummemmalla värillä, mutta senkin jälkeen se jäi aivan liian vaaleaksi. Sanoin jälleen, ettei se näytä hyvältä, eikä se ole lähelläkään sitä mitä sen pitäisi. Tähän kuulemma oli sitten syynä se, että on vaikea tietää, millä värillä tyveni on aiemmin värjätty. Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, sillä oletan, että kampaajalla on silmää eri väreille ja kokemusta niiden käytöstä.

Kampaajasta jäi siis huonot fiilikset. Vaikka en ole kampaaja tai minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä alasta, niin olettaisin kampaajien osaavan työnsä ja tietävän melko tarkkaan, mitä heidän pitäisi tehdä ja mitä värejä käyttää. Lopuksi kampaajani vielä totesi, että hänellä olisi aikaa leikata hiukseni (hän hoiti toisen asiakkaansa sillä välin, kun minun värini odotti kuivumista). Totesin tässä vaiheessa, että ei tarvitse. En halunnut maksaa enempää tästä kampaajakäynnistä, enkä tiedä olisiko hän osannut edes leikata hiuksiani.

Lähtiessäni minulta pyydettiin noin 42 €, eli sain noin 15 € alennusta alkuperäisestä hinnasta, mikä minun olisi pitänyt maksaa. Tästä huolimatta kokemus kampaajasta jäi huonoksi ja kampaajan vielä lähtiessäni sanoessa, että ”nähdään” ajattelin vain, että mitähän tuohon sanoisi… En aikonut enää tulla takaisin kyseiseen paikkaan. Se on ihan totta, että ensimmäisellä palvelukokemuksella on suuri vaikutus siihen, tuleeko asiakas enää uudestaan liikkeeseen. Tässä tapauksessa minä aion mennä leikkauttamaan hiukseni jonnekin muualle, vaikka vähän jännittää, mitä siitä tulee. Jos haluan tasoittaa vain hiuksiani, niin eikö tämän pitäisi onnistua ilman ongelmia?

pug-690566_640

Yksi hassu juttu muuten tästä kampaajasta vielä! Asiakkaat kuivaavat itse hiuksensa, elleivät ole maksaneet siitä erillistä hintaa. Sain tietää tämän kampaajaltani, kun ihmettelin, miksi hän antoi käteeni hiustenkuivaajan. Tämä on oikeasti asiakkaiden homma elleivät he maksa erikseen hiusten kuivaamisesta. Kampaaja selittikin, että heillä laskutetaan erikseen kaikesta, kun kysyin häneltä asiasta. (Ei hän muuten juuri mitään puhutkaan, mutta tämä varmaan johtui kielimuurista…) Tuntuu oudolta, että hiusten kuivaamisesta on maksettava erikseen. Jossain mielessä oli myös huvittavaa aluksi katsoa, kun ihmiset kuivailivat itse hiuksiaan. Hämmentävää.

Jälleen kaksi tenttiä ohi

Nyt on taas yksi viiden viikon mittainen kurssijakso takana. Minullahan oli tässä jaksossa sellaiset kurssit kuin ”Corporate Finance” ja ”International Communication Skills; Organization” (ei siis Advertising, minkä aiemmin kerroin). Tämä jakso meni todella nopeasti, vaikka vietin toisaalta lähes kokonaisen viikon Suomessa jakson aikana. Kurssit ovat nyt kuitenkin purkissa, mikä tuntuu hienolta ja helpottavalta. Saan nyt taas keskittyä enemmän muihin asioihin, kuten nauttimaan Saksasta.

International Communication Skills; Organization” -kurssi meni todella nopeasti, mikä on ainoastaan hyvä juttu. Tunteja ei ollut loppujen lopuksi kovin paljon; ainoastaan kerran viikossa ja yhdet tunnit opettaja perui oman menonsa vuoksi. Minua ei niin kiinnostanut kyseinen kurssi. Kiinnosti kyllä aluksi, mutta sitten, kun sain huomata tuntien sisällön, niin kiinnostus lopahti. Emme tehneet tunneilla mitään kovin järkevää mielestäni. Lähdinkin kerran pois tuntien aikana, sillä turhautti istua tunneilla tekemässä ja kuuntelemassa jotain, mikä ei minua kiinnostanut. Olin lisäksi flunssassa, joten olo ei ollut kovin mahtava, joten ehkäpä ei kovin vakavaa jättää osaa tunneista väliin. Nenäliinoja onkin tullut kulutettua tässä Suomen reissun jälkeen aika paljon. Se on kuitenkin ihan normaalia. Samanlaista flunssaa tulee Suomessakin podettua välillä.

”International Communication Skills” -kurssin tunneilla keskusteltiin kulttuurien välisistä eroavaisuuksista tai oikeastaan lähinnä meidän piti monisteelta pohtia oikeita vaihtoehtoja eri väittämiin. Viimeksi tällaisia tehtäviä olen tehnyt varmaan ala-asteella… Kurssiin sisältyi lisäksi esitelmä, joka tehtiin ryhmässä. Minun ryhmässäni oli kaksi saksalaista ja yksi amerikkalainen. Aiheemme oli Espanjan liike-elämä (”Business in Spain”).

Esityksen pidimme maanantaina ja kerroimme muun muassa käyttäytymisestä liiketapaamisissa, pukeutumisesta ja siestasta. Esitys oli noin 20 minuutin mittainen ja arvosana määräytyy sen perusteella. Esitys meni mielestäni ihan hyvin. Olimme viimeisiä ja suuri osa jo esityksen pitäneistä oli lähtenyt. Ei haitannut. Yhtä aikaa oli myös ”Corporate Finance” -kurssin tunnit, joilla olin jonkun aikaa, sillä siellä käytiin läpi kokeessa osattavia asioita.

Corporate Finance” eli yritysrahoituksen kurssin koe oli eilen. Opiskelin kokeeseen parina edeltävänä päivänä joitakin kurssiin liittyviä asioita, mikä auttoi jonkun verran. Silti koetta tehdessä sai miettiä muutamaan kertaan, miten lasku pitäisi tehdä. Kokeesta jäi ihan ok fiilikset kuitenkin. Vielä olisi pitänyt enemmän sisäistää kurssilla käytyjä asioita, jotta tietäisi heti, miten mikäkin lasku pitäisi tehdä. Nyt tentti on kuitenkin ohi ja olo on aika helpottunut. Ehkäpä tämän viikonlopun aikana voisi vihdoin mennä vain nurmikolle Neckar-joen viereen makaamaan ja nauttimaan auringosta.

20150422_152441
Neckar ja taustalla näyttävästi kumpuilevat kukkulat

Kurkkaus keittiöön

Tässä olisi pieni postaus ruuanlaitosta tämän opiskelija-asuntolan keittiössä. (Laajempi postaus asunnostani löytyy täältä.) Keittiö tosiaan on samassa kerroksessa, missä asun ja aivan muutaman metrin päässä huoneestani. Keittiön hella toimii eri lailla, mitä olen tottunut. Sen vierestä seinästä löytyy kaksi ajastinta, joista toinen on hellalle ja toinen uunille ja mikrolle. Tätä ajastinta täytyy vääntää, jotta hellan saa päälle. Vaikka kaikkea alkuun kokeili, niin ei se hella jostain syystä mennyt päälle. Ehkä jotakin siinä tuli tehtyä väärin…

10361966_10204974779522345_7025877570825693013_n
Kauniit ajastimet

Uunin kanssa meinasi myös mennä ensimmäisellä kerralla hermot. Käytin sitä ensimmäistä kertaa International Pot Luck -tapahtumaa edeltävänä iltana. Siinä, kun on mikro samassa (joka myös on vieläkin vähän hämärä), niin pitäisi tietää, mihin vääntää nappulaa. Mikron kanssa on myös jännä. Sen jälkeen, kun olen ajastimen laittanut päälle ja vääntänyt mikron aktiiviseksi, joudun kerran vääntämään sen pois päältä, jotta saan lopulta asetettua mikroon ajan ja laitettua sen käyntiin. No joo, en tiedä tajuaako tästä nyt yhtään mitään! Onhan se mikro siellä uunissa ihan kätevä toisaalta.

10959892_10204974779242338_3823173782491682098_n
Kattila on juuri menossa lieden päälle kyllä…

Kokkailen aika paljon asunnolla vieläkin. Koulun ruokala ei ole loppujen lopuksi niin edullinen, sillä he kuulemma veloittavat aina tietyn summan opiskelijakortilta, johon siis on laitettava rahaa automaatilta, jotta saa maksettua ruokansa. Joku aika sitten laskin, että olen käynyt koulun ruokalassa syömässä koko tänä aikana ainoastaan neljä kertaa! Toki matkustellessa olen syönyt toisaalta ulkona paljon.

20150509_130119
Salaattiaineksia…

Kokkailu tässä asunnolla sujuu ihan ok. Hella ei tosin ole kovin hyvä, mutta kyllä sillä ruuan saa kypsäksi. Viikonloppuisin keittiö on täällä aivan järkyttävässä kunnossa. Siksi yleensä vältän kokkailua lauantaina tai sunnuntaina. Kokkailen yleensä perjantaina viikonlopun ruuat. Silloin keittiö on… No samassa kunnossa kuin muutenkin viikolla. Se on aina likainen. Siksi oli aivan pakko ostaa jotkin sisäkengät tänne, sillä ei tuolla keittiössä siedä kävellä muuten… Löysin onneksi H&M:ltä melko hyvät sisäkengät. Sellaiset on toisaalta pitänyt hankkia jo aiemmin, mutta nyt oli melkein pakko. Kun menee keittiöön ensimmäisenä ajatuksena on, että mihin kohtaan edes voi laskea omat ruuanlaittovälineensä sekä ruokansa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa siivota omat jälkensä. Ihan mukavia naapureita muuten. Roskikset ovat myös viikonlopun aikana aivan järkyttävässä kunnossa. Täällä ei ole niin justiinsa mihin ruuat tai muut roskat heittää, vaikka alkuun meille infottiin roskien lajittelun tärkeydestä, ja vaikka jokaiselle roskalle on oma astiansa. No joo…. Kyllähän sieltä sitten siivoojat joskus siivoavat näiden sottapyttyjen jälkiä.

Auringon lämpöä Schwetzingenin palatsin puutarhassa

Heidelbergista pääsee bussilla noin puolessa tunnissa Schwetzingeniin, josta löytyy Schwetzingenin palatsi ja sen puutarha. Palatsi on tosin suljettu tämän koko vuoden, mutta ei puutarhassa vierailu ollut lainkaan huono vaihtoehto. Puutarha on ihan nätti. Se myös on todella suurikokoinen. Kauniina ja aurinkoisena kesäpäivänä siellä kyllä kelpaa kävellä.

20150508_134858
Schwetzingenin palatsia kohti
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaunis on ja iso puutarha…
20150508_135042
Läheltä palatsin sisäänkäyntiä…

Heidelbergista on helppo kulkea Schwetzingeniin bussilla. Otin bussin, koska sillä pääsi sinne suoraan ja kaikkein nopeiten ainoastaan noin puolessa tunnissa. Bussi lähtee aivan päärautatieaseman edestä turisti-infon luota ja vie lähelle Schwetzingenin palatsia ja sen puutarhaa. Matkasta ei minun tarvinnut maksaa mitään, koska pääsin kulkemaan sinne ilmaiseksi kausilipullani.

Puutarhaan on maksu, mutta ostin Schlosscardin, sillä se antaa mahdollisuuden vierailla 24:ssä ennalta määrätyssä linnassa tai puutarhassa Baden Württembergin alueella. Se ei maksanut opiskelijalle kovin paljon (12 €).

20150508_135931
Tämän rakennuksen sisältä löytyi teekupeista kasattuja ”taiderakennelmia”…….
20150508_135526
Puutarhaa koristavaa aitaa…
20150508_140028
Täältä löytyi muutama sorsa, jotka nauttivat auringon lämmöstä tai jotain sellaista…
20150508_140108
Leijonapatsaita löytyy täältäkin…..

Puutarhassa ei ollut paljon vierailijoita toissapäivänä, kun siellä kävin, joten siellä sai rauhassa kävellä ja tutkia. Puutarha oli siisti ja sää oli todella hyvä vierailuun. Vielä ei tosin ole kovin paljon aurinko tarttunut ihoon, vaikka täällä Saksassa on jo ollut useita aurinkoisia ja kesäisiä päiviä.

20150508_141803
Kesä ❤
20150508_141927
Täällä on niin kivasti kukkia värittämässä vihreää kesämaisemaa
20150508_142601
Sfinksi
20150508_143550
Tässä kohtaa oli penkki, johon voi istahtaa nauttimaan auringon lämmöstä
20150508_144832
Kivasti nurmikostakin löytyy väriä
20150508_144927
Valkoisia kukkia

Parin tunnin jälkeen puisto oli nähty, ja lähdin bussilla takaisin Heidelbergiin. Ihan kiva matkakohde Heidelbergista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aika kiva.

Lenkkeilyä Heidelbergin parhaissa maisemissa

Harvemmin tulee lenkille otettua puhelinta mukaan tai no ehkä mukaan, mutta kuvien ottamiseen harvoin tulee kulutettua aikaa. Joskus kuitenkin on pakko ottaa muutamia kuvia, jotta saan itselleni muistoksi kivoja kuvia. Tietenkin niitä kivoja kuvia on myös mukava näyttää muillekin. Täällä kun on nyt niin ihanan vihreää ja maisemat erilaiset Suomeen verrattuna.

20150420_16341020150420_16342720150420_164007

Kolme kuukautta sitten kerroin, että lenkkeilen Neckar-joen vartta pitkin Vanhasta kaupungista vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt olen mieluummin lähtenyt juurikin Vanhaan kaupunkiin päin, sillä mielestäni sinne suuntaan on paremmat maisemat.

20150420_16521120150421_15580420150421_155705

20150421_155820

Muutamia kertoja olen käynyt myös Philosophenwegilla (Philosophers’ Walk), joka on kävelyreitti Heiligenbergin (Saints’ Mountainhuipulla. Tämä on sama reitti, jota pitkin kävin joskus muiden vaihtareiden ja parin saksalaisen kanssa kävelemässä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Siellä riittää polkuja. Todella kivaa lenkkeilymaastoa ja aivan mahtavat maisemat. Kukkuloiden päältä löytyy myös natsien aikakauden amfiteatteri, jonka löysin vasta pari päivää sitten. Lisäksi siellä on useita eri näköalapaikkoja ja ainakin kaksi tornia, joista pääsee katsomaan maisemia hieman korkeammalta.

20150423_152319

20150423_152327

20150423_152826

Philosophenweg on mielestäni nähtävyys, sillä sieltä on todella upeat maisemat. Kun kapuaa reitille, näkee Heidelbergin linnan sekä vanhan sillan. Mielestäni Heidelbergin parhaimmat maisemat ovat juuri tältä kävelyreitiltä. Sinne tosin joutuu kapuamaan aika jyrkän mäen, mutta mielestäni se on todellakin sen arvoista. Kaikille kapuaminen ei tietenkään välttämättä sovi.

Viideksi päiväksi Suomeen

Tämä ei ollut aivan spontaani päätös, mutta päätin lopulta tehdä vierailun Suomeen vaihtoni aikana. Hieman hankala oli aluksi miettiä ajankohtaa, koska minulla on täällä koulua sekä lentojen hinnat vaihtelivat jonkin verran. Viikonloppureissu olisi ollut liian lyhyt, joten lopulta otin lennon tiistai-illasta 28.4. Stuttgartista Helsinki-Vantaan kentälle. Suorat menopaluulennot olivat todella kalliita (noin 300 €), joten lensin Suomeen Amsterdamin kautta KLM:n koneella.

Vietin Suomessa kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää, jotka kaikki olin poikaystäväni luona Etelä-Suomen huudeilla. Heti seuraavana päivänä oli mielenkiintoinen sää, sillä lunta tuli taivaalta hetken aikaa. Sää oli tietenkin kylmempi, mitä Saksassa, mihin hieman varauduinkin. Siitä huolimatta olisi varmaan pitänyt pukeutua lämpimämmin, sillä tuliaisena Saksaan sain flunssan. Palattuani olen niiskutellut nenääni ja aivastellut aika lailla. Lisäksi yskääkin tuntuu pukkaavan hieman…

Juuri ajoissa kohti Suomea

Suomessa aika kului nopeasti ja ensi ajatukset tai tunnelmat matkalla Suomeen ja vihdoin sinne saapumisesta olivat oudot. Kun astuin koneeseen Amsterdamin kentällä ja kuulin koneen täydeltä suomalaisten puhetta, olo oli hieman kummallinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on nähnyt suomalaisia noin paljon ja kuullut omaa kieltään. Kun minulle puhuttiin suomea, se tuntui hassulta ja kuulosti jännältä. Kerran lipsautin suomalaiselle sanan ”anteeksi” vahingossa englanniksi.

20150428_195003
Maisemaa KLM:n koneen ikkunasta…

Meinasin muuten myöhästyä jatkolennoltani Amsterdamin kentällä, sillä Stuttgartista lähtenyt kone lähti 20 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi se vielä joutui odottelemaan muutaman muun koneen nousua ilmaan. Stuttgartin kentällä on vissiin vain yksi kiitorata… Lentäminen ei ollut siis kovin mukavaa, sillä ajatukset pyörivät koko ajan siinä, että ehdinkö varmasti jatkolennolleni, sillä vaihtoon varattua aikaa oli ainoastaan 50 minuuttia, mikä on oikeasti vähän, sillä ei Amsterdaminkaan kenttä loppujen lopuksi kovin pieni ole ja portteja on useita.

Juoksin Amsterdamin kentällä, jotta ehtisin lennolle, vaikka kyllä henkilökunnan pitäisi mielestäni odottaa varsinkin tällaisissa tilanteissa. Sain myös loppumetreillä huomata, etten ollut ainut lennolle kiirehtivä, sillä ohitseni viiletti toinen suomalainen, kun jäin tarkastelemaan uudelleen porttini sijaintia. Lähdin sitten kipin kapin hänen peräänsä ja siinä pari sanaa tuli vaihdettua hänen kanssaan. Olo oli helpottunut vihdoin portille päästessä ja henkilökunta koneen ovilla vitsaili ”You made it!”. Kävi mielessä, etten tästä lähtien ota enää muita kuin suoria lentoja…

Viisi kokonaista päivääni Suomessa

Vierailu Suomessa kannatti, sillä pääsin näkemään tärkeitä ihmisiä ja viettämään aikaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten kanssa. Ihanaa oli, kun sai puhua suomea. Vappua tuli toki vietettyä… Vietin sitä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa Helsingissä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Perjantaina kävimme myös ”piknikillä” Kaisaniemen puistossa (muistaakseni). Oli aivan älyttömästi porukkaa, vaikka sää ei ollut ihmeellinen. Yksi juttu, mitä ihmettelin, oli kuinka rauhallista vappuna oli Helsingissä – tai ehkä vain olin väärässä (tai oikeassa) paikassa.

Nyt on nähty myös kaksi Suomen peliä, joista ensimmäinen oli USA:a vastaan! Harmi, etten näe enempää pelejä tai kai niitä jossain täälläkin voi seurata. Ehkäpä en niitä edes kerkeä seuraamaan, mutta toivottavasti Suomi pärjää, vaikka USA:a vastaan pelattu peli oli todella huono. Puhun siis jääkiekosta.

Aikainen paluulento

Palasin Suomeen aikaisella maanantain 4.5. lennolla Helsinki-Vantaan kentältä. Paluulentoni sisälsi myös vaihdon Amsterdamissa ja molemmilla lennoilla koneeni oli KLM. KLM tarjoaa ilmaiseksi juotavaa ja syötävää koneessa, mikä oli minulle uutta ensimmäistä kertaa sen koneella lentäessäni, sillä aikaisemmissa on sattunut olemaan ainoastaan maksullinen tarjoilu. Hmm.. ehkä Lufthansa tarjosi ilmaista juotavaa, mutta en ottanut silloin sitä vastaan. Ihan kiva siinä oli siis kahvia saada ja juotavaa, vaikka Amsterdamista Stuttgartiin ei ollut kahvia tarjolla maidon kanssa. Ehkäpä tämä ei kuulu hollantilaiseen tyyliin. Jätin siis kahvin juomatta ja otin tilalle mehua.

Vaikka olikin aikainen herätys, eikä juuri montaa tuntia tullut nukuttua, olin kuitenkin sen verran hereillä, että näin tutun suomalaisen artistin vaimonsa kanssa ensiksi Helsinki-Vantaan kentällä ja myöhemmin samassa koneessa matkalla Amsterdamiin (oli sitten päätepysäkki tai ei). Hän oli Toni Wirtanen. Helppo tunnistaa, kun vaimon tukka erottuu niin hyvin massasta.