Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Kolmas kerta linnassa ja maisemia Königstuhlin huipulta

Tänään on satanut monta tuntia, mikä on aika harvinaista täällä. Tähän asti (tammikuusta lähtien) on tullut vain pieniä vesikuuroja, jotka ovat menneet nopeasti ohi. Siksipä kannatti luottaa sääennusteeseen ja suunnata linnalle eilen. Sää oli mitä mahtavin. Auringonpaisteessa on parasta nauttia maisemista.

Seuraavaksi hieman kuvasatoa linnareissulta. Joukosta löytyy varmasti erilaisia kuvia, mitä aikaisemmin olen tänne sieltä laitellut. Olenhan siellä käynyt jo ennen eilistä käyntiä jo kaksi kertaa aiemmin.

20150617_154915 20150617_15504020150617_15513520150617_15531420150617_15585520150617_15553220150617_16060120150617_16005820150617_16120920150617_16132120150617_17194420150617_17171220150617_17223320150617_17231020150617_172351

Linnassa kävin muuten vanhempieni kanssa! Linnasta jatkoimme Königstuhliin (Kings seat), jonne kulkemaan joutuu kahdella eri hissillä. Lisämaksusta tottakai.

Korkeutta tuolla huipulla on 567 metriä ja maisemat olivat sieltä upeat. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä maisemia kelpaa muistella myöhemmin Suomeen palattua. Mahtava kaupunki, ihanat maisemat. ❤

Pikainen vierailu Mannheimin barokkipalatsissa

Mannheimissa ei juuri nähtävyyksiä ole. Ihan hienon näköinen rakennus on kuitenkin Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim).

20150609_133026
Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim)

Päätin käydä tuolla, koska olin aiemmin saanut päähäni ostaa ”linnakortin” (Schlosscard). Tällä kortilla pääsin siis ilmaiseksi sisään katsomaan palatsia sisäpuolelta. Ei tuonne kovin kallis hinta olisi ollut sisään toisaalta muutenkaan, mutta myös Schlosscard on melko edullinen (12 euroa). Siitä on hyötyä, mikäli haluaa käydä useassa ennalta määrätyssä linnassa tai palatsissa Baden-Württembergin alueella. Linnojen ja palatsien yhteydestä löytyy mielestäni useasti myös puutarha ja tällä kortilla pääsee muistaakseni aika moneen puutarhaankin. Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä ei puutarhaa ole, mutta sen sisäpuolella on alakerrassa kaksi kiikaria, joista pääsee kurkkaamaan palatsin aikaista puutarhaa.

Jotta saisin kortista hyödyn irti, käyn ehkä viikonlopun aikana katsomassa pari linnaa ja luultavasti se kolmas kerta Heidelbergin linnaankin tulee täyteen, sillä kortilla pääsee vielä kerran sinnekin. Sinne lähden luultavasti vanhempieni seuraksi, kun he ovat vihdoin viimein päässeet tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin. Mikäli et ole aikaisempia postauksiani lukenut, asustelen siis Heidelbergissa, en Mannheimissa!

Mannheimin barokkipalatsi

20150609_133147
Kohti palatsia

Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä on Mannheimin yliopisto. Itse palatsi ei siis ole kovin suuri. Sisäpuolella on pääasiassa muutamia huoneita ja vanhoja huonekaluja. Pääsee siellä myös ihailemaan posliiniesineitä, mikäli sellaiset kiinnostavat.

Palatsi on melko nopeasti kierretty sisäpuolelta, vaikka aluksi olin hieman hämilläni, miten palatsia pitäisi kiertää. En ehkä enää kehdannut kysyä neuvoja, miten kulkea palatsia, sillä tiskillä meni jo ylimääräistä aikaa.

Tiskillä minua vastassa oli englannin kieltä osaamaton vanhempi naishenkilö. Onneksi muutaman minuutin toivottoman keskustelun jälkeen, kun sekä minä että hän puhuimme toisillemme kieltä, jota kumpikaan ei ymmärtänyt, paikalle saatiin englantia osaava miespuolinen henkilö. Minulla oli siis vain pari pientä hassua kysymystä, joihin kaipasin vastausta tiskiltä.

Laukkua palatsissa kiertelyn ajaksi en saanut ottaa mukaan, vaan se oli jätettävä turvalokeroon. Otin laukustani kuitenkin lompakon ja puhelimen, sillä en halunnut vainoharhaisuuteni takia jättää niitä laukkuun, vaikka lokero oli kuulemma täysin suojattu. Laukun jättämisen lisäksi sain yllätys, yllätys, käteeni virtuaalisen oppaan. Melkein meinasin sanoa, että ei kiitos, en tarvitse sitä, mutta muutin äkkiä mieleni. Jospa vaikka opas kertoisikin jonkin mielenkiintoisen jutun tai yksityiskohdan palatsin asukeista, huoneista, huonekaluista tai muuten vaan palatsista ylipäätään.

Aloitin kiertämisen alakerrasta. Siellä oli jokin remontti meneillään, mikä ei sinänsä häirinnyt. Sitten häiritsi hieman, kun alkoivat imuroimaan jotakin. Aluksi myöskin kävelin melko nopeasti esillä olevien taulujen, huonekalujen ja esineiden ohitse, kunnes huomasin mielenkiintoisen huoneen lasiseinän läpi. Huone oli pieni kirjasto, joka oli kauttaaltaan hempeiden pastellisävyjen ja mielenkiintoisten yksityiskohtien peittämä. Kirjahyllyt olivat myös huoneessa epätavalliset, melkein huomaamattomat, sillä hyllyt eivät olleet tavalliseen tapaan avoimet, kuten kirjastossa yleensä, vaan kirjat oli päätetty piilottaa ovien taakse. Katossa oli koko katon pinta-alan täyttävä värikäs maalaus. Huoneessa oli myös eri ulottuvuuksia, pieniä koholla olevia yksityiskohtia. Tämä huone oli lempparini kyseisessä palatsissa ritarisalin lisäksi.

Alakerran nähtävyydet oli melko nopeasti nähty, jonka jälkeen siirryin yläkertaan. Siellä oli useampi toisistaan poikkeava huone, joita koristivat huonekalut. Kaikista hienoin näistä huoneista oli suurehko ritarisali. Pidin salin värityksestä ja ylipäätään koko huoneen ulkoasusta. Värityksessä voimakkaimpana värinä oli punainen, joka kuitenkin oli melko pehmeän sävyinen. Oikeastaan tämä huone ja kirjastohuone olivat ainoat huoneet, jotka mielenkiintoni herättivät ja toivat lohdutusta siihen, ettei vierailu palatsissa ollut aivan turha. Valitettavasti Mannheimin palatsi kärsi paljon toisen maailmansodan aikana ja suuri osa siitä onkin rakennettu uudelleen myöhemmin sodan jälkeen.

Tämä oli hieman sellainen spontaani vierailu, sillä alunperin suunnitelmissani oli käydä katselemassa kaupoista matkalaukkua. No, se jäi nyt myöhäisemmäksi…

Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Huomioni Saksasta viiden kuukauden täällä olon jälkeen

Aika täällä käy vähiin. Vietän enää kolme kokonaista viikkoa Heidelbergissa ennen kuin on suunnattava takaisin Suomeen. Odotan jo Suomeen paluuta. Kyllä on jo aika palata takaisin. 🙂

Ajattelin kertoa nyt muutamia huomioita Saksasta, mitä olen tehnyt tässä noin viiden kuukauden aikana:

  • Saksalaiset pitävät koirat vapaina 

He todellakin pitävät koirat vapaina lenkkeillessään. Koskaan koirista ei ole täällä ollut minulle kuitenkaan harmia, sillä koirat ovat ihailtavan hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia omistajaansa kohtaan.

  • Kampaajalla käydessä saa maksaa erikseen kaikesta aina hiusten pesusta hiusten kuivaamiseen

No okei, en ole ihan varma päteekö sama kaikissa Saksan kampaamoissa, mutta siellä (Mod’s Hair) jossa itse kävin käytäntö oli tällainen! Ja juu asiakkaiden oli todellakin kuivattava itse hiuksensa, elleivät olleet siitä erikseen maksaneet.

  • Visa Electron tai Mastercard käy maksuvälineenä joissain paikoissa, mutta ei kaikkialla

Esimerkiksi tietyissä päivittäistavarakaupoissa ei Visa Electron eikä Mastercard käy maksuvälineenä. Oikeastaan se käy yllättävän harvassa päivittäistavarakaupassa. Rewe kuuluu niiden kauppojen joukkoon, joissa ostoksensa voi maksaa Visa Electronilla, mutta esimerkiksi Lidlissä tai Kauflandissa ostoksien teko sillä ei onnistu. Vaateliikkeistä Visa Electron käy ainakin H&M:ssä maksuvälineenä.

  • Raha-automaatit ovat erilaisia ja huomaamattomampia täällä kuin Suomessa

Suomessa automaatit on niin helppo löytää oranssin tai keltaisen värityksen ansioista. Täällä sen sijaan niiden löytäminen on hankalampaa. Rautatieasemalta saattaa kuitenkin löytyä automaatti. Lisäksi niitä löytyy pankkien yhteyksistä, mutta en ole varma, onko niissä jokin ylimääräinen maksu, sillä olen käyttänyt ainoastaan ”yksittäisiä” automaatteja, jotka olen löytänyt. Pääasiassa käytän kouluni lähellä olevaa automaattia, sillä se on minulle kaikkein kätevin paikka käydä nostamassa rahaa. Nostoista tietysti tulee pieni veloitus. Minulta nostojen yhteydessä on veloitettu aluksi 0,70 €, ja nyt myöhemmin 0,75 €.

  • Poliiseilla on hassut hatut

Poliiseilla todellakin on hassut hatut. Ne ovat sellaiset korkean malliset ja ylisuuren kokoiset.

  • Ihmiset tervehtivät ja sanovat näkemiin herkemmin kuin Suomessa

Minua on tervehtinyt pari kertaa lenkkeillessäni täysin minulle tuntematon ihminen. Olen myös huomannut, että salilla useasti ihmiset sanovat toisilleen näkemiin lähtiessään pukuhuoneesta, vaikka sitä ennen eivät olisi sanaakaan vaihtaneet muiden kanssa. Samaan olen törmännyt myös hississä asunnossani.

  • Täällä ( Heidelberg) on lämpimämpää kuin Suomessa

No, tuo lieneekin jo selvä asia.

  • Kaupoissa ei ole pitkiä linjastoja kassojen luona, joten ostokset on pakattava sitä mukaa, kun kassatäti niitä laskuttaa

Aina niitä ei kerkeäkään pakkaamaan, jolloin ladon ostokset suoraan takaisin kärryyn ja pakkaan ne maksun jälkeen myöhemmin sivummassa.

  • Junalla kulkeminen on kallista

Junalla kulkeminen on täällä kallista aivan kuten Suomessakin. Myös lakkoilut ovat ilmeisesti tavallisia Saksassa, mutta onneksi ne eivät ole vielä suuresti osuneet minun kohdalleni.

  • Täällä on paljon lihavia ihmisiä

Olen nähnyt Heidelbergissa paljon lihavia ihmisiä. Oletteko kanssani samaa mieltä? Tyypillistä täällä on myös, että naisilla on paljon ylimääräistä rasvaa kerääntyneenä takapuolen ja reisien kohdalle. Lieko tähän syynä houkuttelevat herkut kaduilla, leivän suosio sekä suuret ja rasvaiset ruoka-annokset ravintoloissa?

  • Ravintolassa syöminen on edullisempaa joissain paikoissa

Täällä syöminen ravintolassa on edullisempaa, mutta myös niitä hintavampia paikkoja löytyy. Kovin paljon en ole täällä Saksassa syönyt ulkona, mutta tähän mennessä olen maksanut syömisistäni ja juomisistani keskimäärin 15 euroa per ravintola.

  • Alkoholi on edullisempaa

Tämäkin lienee jo selvä juttu. Sekä ruokakaupassa että baarissa tai ravintolassa saa nauttia Suomea alhaisemmista alkoholin hinnoista.

  • Vaatteiden hinnoissa ei ole suuria eroja

Niin kuin joku muukin oli blogissaan todennut: ei täällä kannata ostaa suuria määriä vaatteita. Samoja vaatteita lähes samaan hintaan saa kotimaasta.

  • Luonto on kaunis ja vihreä

Ihailen erityisesti vihreitä kukkuloita, jotka Heidelbergia ympäröivät. Samanlaista kumpuilevaa luontoa näkee kyllä muissakin Heidelbergin lähikaupungeissa.

  • Kaupat ovat kiinni sunnuntaina

Vaikka kaupat ovatkin kiinni sunnuntaina, saattaa Heidelbergin vanhassa kaupungissa olla auki joitakin ravintoloita ja kahviloita. Ehkä pari vaateliikettäkin on auki.

  • Pyöräilijät käyttävät herkästi kelloa

En voinut olla huomaamatta tätä piirrettä suuressa osaa pyöräilijöitä täällä. He rimputtavat kelloa, vaikka heillä olisi tilaa ajella pyörällä. Liekö rimputus sitten vain varoitus tai merkki siitä, että täältä tullaan.

  • Englannin kielen taito on heikko varsinkin vanhemmilla ihmisillä

Ihmiset puhuisivat niin mielellään saksaksi täällä.

  • Saksalainen konduktööri varmistaa junalipun oikeellisuuden

Konduktööri haluaa nähdä maksuvälineen, jolla lippu on maksettu. Ensimmäisellä kerralla tämä minua hämmensi ja pelästyin jo, että laskutetaanko minut kahteen kertaan, sillä konduktööri heilutti Mastercardiani omassa kortinlukijassaan.

  • Ihmiset välttävät katsekontaktia ja ovat hiljaa julkisissa kulkuneuvoissa

Tämä yllätti ehkä minua hieman, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, sillä eihän Suomessakaan juuri puhuta tai katsella muihin julkisissa kulkuneuvoissa – ainakaan tavallisesti.

  • Lintuja on paljon joen lähettyvillä

Täällä näkee sellaisia ruman näköisiä lintuja paljon, mutta myös hanhia sekä joutsenia on loputtomiin. Ikkunani vieressä on muuten myös lennellyt jokin todella suurikokoinen lintu! Se muistuttaa huomattavan paljon pelikaania ja on aika pelottavan suurikokoinen.

  • Kaupoissa myydään ainoastaan jättikokoisia tyynyjä ja tyynyliinoja

Nämä tyynyt ovat myös todella epämukavia ja littania.

  • Lakanat ovat myös erilaisia

Täältä löytyy lakanoita, joissa on lakanan päissä sisälle ommellut kuminauhat. Aika kätevä keksintö. Miksei Suomesta löydy tällaisia vai enkö ole vain törmännyt niihin? Tämä kuminauhasysteemi nimittäin estää lakanan liikkumisen sängyssä. Ei tarvitse siis olla aamuisin korjailemassa lakanaa aina uudelleen ja uudelleen!

  • Ruokakaupasta ei löydy yhtä laajaa tai hyvää leikkelevalikoimaa

Leikkeleet ovat yleensä joko 100 gramman tai 200 gramman pakkauksissa ja valikoima on mielestäni kovin suppea.

  • Kaupasta ei myöskään löydy kilon juustopakkauksia

Juustoa saa valmiiksi siivutettuina valmiissa paketeissa.

  • Täällä on tyypillistä löytää 500 gramman jauhelihapakkauksia

Suomessa ei tietääkseni myydä jauhelihaa 500 gramman pakkauksissa.

giraffe-614141_640

Siinä siis muutamia huomioita, vaikka varmasti niitä löytyy vielä lisääkin ja ehkäpä jonkin unohdinkin mainita!

Esittelyssä Natsi Amfitheater

…. ja niin ne aurinkoiset päivät saapuivat 🙂

Tässä samalla kahvia vielä juodessani ajattelin laittaa tänne pari kuvaa Natsi Amfitheaterista, joka siis sijaitsee Heidelbergin kauniilla ja korkeilla kukkuloilla. Tänne pääsee kävellen kapuamalla muutamaa ylämäkeä pitkin ja Philophenweg-reittiä seuraamalla. Oikeastaan koko matka on aika lailla ylämäkeä ja varsinkin minä huomaan väsyväni kävelyyn, sillä siitä on aikaa, kun viimeksi on kavunnut kunnon ylämäkeä.

20150515_173446
Luonnon keskellä…
20150515_173634
Parasta lenkkeilymaastoa ehdottomasti. 🙂

Tämän huomaa jo aloittaessaan Philophenweg-reitin, sillä päästäksesi kukkuloille vastassasi on heti korkea ylämäki, joka hieman kaartuu ylöspäin mentäessä. Sanon kuitenkin vielä uudestaan (mitä sanoin jo aikaisemmassa postauksessa), että kapuaminen on sen arvoista, mutta kaikille tuo kapuaminen ei välttämättä sovellu, on ne mäet sen verran jyrkkiä ja pitkiä. Lisäksi sitä mäkeä riittää. Toisaalta, jos jaksaa tuon ensimmäisen mäen kävellä, tulee vastaan kauniit maisemat, jotka avautuvat Heidelbergin vanhaan kaupunkiin, linnaan sekä vanhalle sillalle.

20150423_153421
Tämä kuva ehkä löytyy täältä, mutta kyllä ainakin itse voin katsella samaa maisemaan useamman kerran ❤
20150423_153255
Voisin melkein jo sanoa rakastavani noita kukkuloita ❤

Natsi Amfitheaterin löysin sattumalta ja kuvat, jotka siitä löytyvät on otettu jo jokunen viikko sitten. Silloin oli myös aurinkoinen ja lämmin sää. Amfitheaterin läheisyyteen vie autotiekin sekä huomasin myös bussipysäkin lähettyvillä, joten tuonne toisaalta on mahdollista päästä kapuamatta useaa korkeaa ja pitkää mäkeä pitkin.

Siinä se on! - Natsi Amfitheater
Siinä se on! – Natsi Amfitheater
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta

Olen käynyt muutaman kerran tämän Amfitheaterin luona lenkkeillessäni kukkuloiden päällä. Oikeastaan tuo paikka, jossa teatteri sijaitsee on tarkalleen Heiligenberg. Saksalaiset kutsuvat ilmeisesti teatteria nimellä ”Thingstätte”. Ulkoilmateatteri on rakennettu vuonna 1937 natsi-puolueen toimesta. Toisen maailmansodan aikana teatteri oli natsien hupikäytössä. (Tourism Heidelberg 2015.) Ihan kivan näköinen teatteri. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni ihastuin, mutta nyt jo muutaman kerran sen nähneenä, se ei herätä enää kummallisia tuntemuksia. Teatterin portaat ylös kavuttua näkee muuten myös pienen osan kaunista maisemaa, joka jää teatterin taakse kauemmas ja matalammalle. Mielestäni teatteri on hyvin säilynyt. Hieman ruohoa puskee portaiden välistä, mutta eiköhän tämä ole aika selvä, jos teatteri on rakennettu jo vuonna 1937. Ei sitä varmastikaan samalla lailla pidetä kunnossakaan kuin ehkä joitakin muita nähtävyyksiä. Sijaitseehan se hieman hankalassa paikkaa.

Niin mahtavat maisemat <3
Niin mahtavat maisemat ❤
Kaunis Heidelberg. :)
Kaunis Heidelberg. 🙂

Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Auringon lämpöä Schwetzingenin palatsin puutarhassa

Heidelbergista pääsee bussilla noin puolessa tunnissa Schwetzingeniin, josta löytyy Schwetzingenin palatsi ja sen puutarha. Palatsi on tosin suljettu tämän koko vuoden, mutta ei puutarhassa vierailu ollut lainkaan huono vaihtoehto. Puutarha on ihan nätti. Se myös on todella suurikokoinen. Kauniina ja aurinkoisena kesäpäivänä siellä kyllä kelpaa kävellä.

20150508_134858
Schwetzingenin palatsia kohti
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaunis on ja iso puutarha…
20150508_135042
Läheltä palatsin sisäänkäyntiä…

Heidelbergista on helppo kulkea Schwetzingeniin bussilla. Otin bussin, koska sillä pääsi sinne suoraan ja kaikkein nopeiten ainoastaan noin puolessa tunnissa. Bussi lähtee aivan päärautatieaseman edestä turisti-infon luota ja vie lähelle Schwetzingenin palatsia ja sen puutarhaa. Matkasta ei minun tarvinnut maksaa mitään, koska pääsin kulkemaan sinne ilmaiseksi kausilipullani.

Puutarhaan on maksu, mutta ostin Schlosscardin, sillä se antaa mahdollisuuden vierailla 24:ssä ennalta määrätyssä linnassa tai puutarhassa Baden Württembergin alueella. Se ei maksanut opiskelijalle kovin paljon (12 €).

20150508_135931
Tämän rakennuksen sisältä löytyi teekupeista kasattuja ”taiderakennelmia”…….
20150508_135526
Puutarhaa koristavaa aitaa…
20150508_140028
Täältä löytyi muutama sorsa, jotka nauttivat auringon lämmöstä tai jotain sellaista…
20150508_140108
Leijonapatsaita löytyy täältäkin…..

Puutarhassa ei ollut paljon vierailijoita toissapäivänä, kun siellä kävin, joten siellä sai rauhassa kävellä ja tutkia. Puutarha oli siisti ja sää oli todella hyvä vierailuun. Vielä ei tosin ole kovin paljon aurinko tarttunut ihoon, vaikka täällä Saksassa on jo ollut useita aurinkoisia ja kesäisiä päiviä.

20150508_141803
Kesä ❤
20150508_141927
Täällä on niin kivasti kukkia värittämässä vihreää kesämaisemaa
20150508_142601
Sfinksi
20150508_143550
Tässä kohtaa oli penkki, johon voi istahtaa nauttimaan auringon lämmöstä
20150508_144832
Kivasti nurmikostakin löytyy väriä
20150508_144927
Valkoisia kukkia

Parin tunnin jälkeen puisto oli nähty, ja lähdin bussilla takaisin Heidelbergiin. Ihan kiva matkakohde Heidelbergista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aika kiva.