Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Huomioni Saksasta viiden kuukauden täällä olon jälkeen

Aika täällä käy vähiin. Vietän enää kolme kokonaista viikkoa Heidelbergissa ennen kuin on suunnattava takaisin Suomeen. Odotan jo Suomeen paluuta. Kyllä on jo aika palata takaisin. 🙂

Ajattelin kertoa nyt muutamia huomioita Saksasta, mitä olen tehnyt tässä noin viiden kuukauden aikana:

  • Saksalaiset pitävät koirat vapaina 

He todellakin pitävät koirat vapaina lenkkeillessään. Koskaan koirista ei ole täällä ollut minulle kuitenkaan harmia, sillä koirat ovat ihailtavan hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia omistajaansa kohtaan.

  • Kampaajalla käydessä saa maksaa erikseen kaikesta aina hiusten pesusta hiusten kuivaamiseen

No okei, en ole ihan varma päteekö sama kaikissa Saksan kampaamoissa, mutta siellä (Mod’s Hair) jossa itse kävin käytäntö oli tällainen! Ja juu asiakkaiden oli todellakin kuivattava itse hiuksensa, elleivät olleet siitä erikseen maksaneet.

  • Visa Electron tai Mastercard käy maksuvälineenä joissain paikoissa, mutta ei kaikkialla

Esimerkiksi tietyissä päivittäistavarakaupoissa ei Visa Electron eikä Mastercard käy maksuvälineenä. Oikeastaan se käy yllättävän harvassa päivittäistavarakaupassa. Rewe kuuluu niiden kauppojen joukkoon, joissa ostoksensa voi maksaa Visa Electronilla, mutta esimerkiksi Lidlissä tai Kauflandissa ostoksien teko sillä ei onnistu. Vaateliikkeistä Visa Electron käy ainakin H&M:ssä maksuvälineenä.

  • Raha-automaatit ovat erilaisia ja huomaamattomampia täällä kuin Suomessa

Suomessa automaatit on niin helppo löytää oranssin tai keltaisen värityksen ansioista. Täällä sen sijaan niiden löytäminen on hankalampaa. Rautatieasemalta saattaa kuitenkin löytyä automaatti. Lisäksi niitä löytyy pankkien yhteyksistä, mutta en ole varma, onko niissä jokin ylimääräinen maksu, sillä olen käyttänyt ainoastaan ”yksittäisiä” automaatteja, jotka olen löytänyt. Pääasiassa käytän kouluni lähellä olevaa automaattia, sillä se on minulle kaikkein kätevin paikka käydä nostamassa rahaa. Nostoista tietysti tulee pieni veloitus. Minulta nostojen yhteydessä on veloitettu aluksi 0,70 €, ja nyt myöhemmin 0,75 €.

  • Poliiseilla on hassut hatut

Poliiseilla todellakin on hassut hatut. Ne ovat sellaiset korkean malliset ja ylisuuren kokoiset.

  • Ihmiset tervehtivät ja sanovat näkemiin herkemmin kuin Suomessa

Minua on tervehtinyt pari kertaa lenkkeillessäni täysin minulle tuntematon ihminen. Olen myös huomannut, että salilla useasti ihmiset sanovat toisilleen näkemiin lähtiessään pukuhuoneesta, vaikka sitä ennen eivät olisi sanaakaan vaihtaneet muiden kanssa. Samaan olen törmännyt myös hississä asunnossani.

  • Täällä ( Heidelberg) on lämpimämpää kuin Suomessa

No, tuo lieneekin jo selvä asia.

  • Kaupoissa ei ole pitkiä linjastoja kassojen luona, joten ostokset on pakattava sitä mukaa, kun kassatäti niitä laskuttaa

Aina niitä ei kerkeäkään pakkaamaan, jolloin ladon ostokset suoraan takaisin kärryyn ja pakkaan ne maksun jälkeen myöhemmin sivummassa.

  • Junalla kulkeminen on kallista

Junalla kulkeminen on täällä kallista aivan kuten Suomessakin. Myös lakkoilut ovat ilmeisesti tavallisia Saksassa, mutta onneksi ne eivät ole vielä suuresti osuneet minun kohdalleni.

  • Täällä on paljon lihavia ihmisiä

Olen nähnyt Heidelbergissa paljon lihavia ihmisiä. Oletteko kanssani samaa mieltä? Tyypillistä täällä on myös, että naisilla on paljon ylimääräistä rasvaa kerääntyneenä takapuolen ja reisien kohdalle. Lieko tähän syynä houkuttelevat herkut kaduilla, leivän suosio sekä suuret ja rasvaiset ruoka-annokset ravintoloissa?

  • Ravintolassa syöminen on edullisempaa joissain paikoissa

Täällä syöminen ravintolassa on edullisempaa, mutta myös niitä hintavampia paikkoja löytyy. Kovin paljon en ole täällä Saksassa syönyt ulkona, mutta tähän mennessä olen maksanut syömisistäni ja juomisistani keskimäärin 15 euroa per ravintola.

  • Alkoholi on edullisempaa

Tämäkin lienee jo selvä juttu. Sekä ruokakaupassa että baarissa tai ravintolassa saa nauttia Suomea alhaisemmista alkoholin hinnoista.

  • Vaatteiden hinnoissa ei ole suuria eroja

Niin kuin joku muukin oli blogissaan todennut: ei täällä kannata ostaa suuria määriä vaatteita. Samoja vaatteita lähes samaan hintaan saa kotimaasta.

  • Luonto on kaunis ja vihreä

Ihailen erityisesti vihreitä kukkuloita, jotka Heidelbergia ympäröivät. Samanlaista kumpuilevaa luontoa näkee kyllä muissakin Heidelbergin lähikaupungeissa.

  • Kaupat ovat kiinni sunnuntaina

Vaikka kaupat ovatkin kiinni sunnuntaina, saattaa Heidelbergin vanhassa kaupungissa olla auki joitakin ravintoloita ja kahviloita. Ehkä pari vaateliikettäkin on auki.

  • Pyöräilijät käyttävät herkästi kelloa

En voinut olla huomaamatta tätä piirrettä suuressa osaa pyöräilijöitä täällä. He rimputtavat kelloa, vaikka heillä olisi tilaa ajella pyörällä. Liekö rimputus sitten vain varoitus tai merkki siitä, että täältä tullaan.

  • Englannin kielen taito on heikko varsinkin vanhemmilla ihmisillä

Ihmiset puhuisivat niin mielellään saksaksi täällä.

  • Saksalainen konduktööri varmistaa junalipun oikeellisuuden

Konduktööri haluaa nähdä maksuvälineen, jolla lippu on maksettu. Ensimmäisellä kerralla tämä minua hämmensi ja pelästyin jo, että laskutetaanko minut kahteen kertaan, sillä konduktööri heilutti Mastercardiani omassa kortinlukijassaan.

  • Ihmiset välttävät katsekontaktia ja ovat hiljaa julkisissa kulkuneuvoissa

Tämä yllätti ehkä minua hieman, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, sillä eihän Suomessakaan juuri puhuta tai katsella muihin julkisissa kulkuneuvoissa – ainakaan tavallisesti.

  • Lintuja on paljon joen lähettyvillä

Täällä näkee sellaisia ruman näköisiä lintuja paljon, mutta myös hanhia sekä joutsenia on loputtomiin. Ikkunani vieressä on muuten myös lennellyt jokin todella suurikokoinen lintu! Se muistuttaa huomattavan paljon pelikaania ja on aika pelottavan suurikokoinen.

  • Kaupoissa myydään ainoastaan jättikokoisia tyynyjä ja tyynyliinoja

Nämä tyynyt ovat myös todella epämukavia ja littania.

  • Lakanat ovat myös erilaisia

Täältä löytyy lakanoita, joissa on lakanan päissä sisälle ommellut kuminauhat. Aika kätevä keksintö. Miksei Suomesta löydy tällaisia vai enkö ole vain törmännyt niihin? Tämä kuminauhasysteemi nimittäin estää lakanan liikkumisen sängyssä. Ei tarvitse siis olla aamuisin korjailemassa lakanaa aina uudelleen ja uudelleen!

  • Ruokakaupasta ei löydy yhtä laajaa tai hyvää leikkelevalikoimaa

Leikkeleet ovat yleensä joko 100 gramman tai 200 gramman pakkauksissa ja valikoima on mielestäni kovin suppea.

  • Kaupasta ei myöskään löydy kilon juustopakkauksia

Juustoa saa valmiiksi siivutettuina valmiissa paketeissa.

  • Täällä on tyypillistä löytää 500 gramman jauhelihapakkauksia

Suomessa ei tietääkseni myydä jauhelihaa 500 gramman pakkauksissa.

giraffe-614141_640

Siinä siis muutamia huomioita, vaikka varmasti niitä löytyy vielä lisääkin ja ehkäpä jonkin unohdinkin mainita!

Lenkkeilyä Heidelbergin parhaissa maisemissa

Harvemmin tulee lenkille otettua puhelinta mukaan tai no ehkä mukaan, mutta kuvien ottamiseen harvoin tulee kulutettua aikaa. Joskus kuitenkin on pakko ottaa muutamia kuvia, jotta saan itselleni muistoksi kivoja kuvia. Tietenkin niitä kivoja kuvia on myös mukava näyttää muillekin. Täällä kun on nyt niin ihanan vihreää ja maisemat erilaiset Suomeen verrattuna.

20150420_16341020150420_16342720150420_164007

Kolme kuukautta sitten kerroin, että lenkkeilen Neckar-joen vartta pitkin Vanhasta kaupungista vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt olen mieluummin lähtenyt juurikin Vanhaan kaupunkiin päin, sillä mielestäni sinne suuntaan on paremmat maisemat.

20150420_16521120150421_15580420150421_155705

20150421_155820

Muutamia kertoja olen käynyt myös Philosophenwegilla (Philosophers’ Walk), joka on kävelyreitti Heiligenbergin (Saints’ Mountainhuipulla. Tämä on sama reitti, jota pitkin kävin joskus muiden vaihtareiden ja parin saksalaisen kanssa kävelemässä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Siellä riittää polkuja. Todella kivaa lenkkeilymaastoa ja aivan mahtavat maisemat. Kukkuloiden päältä löytyy myös natsien aikakauden amfiteatteri, jonka löysin vasta pari päivää sitten. Lisäksi siellä on useita eri näköalapaikkoja ja ainakin kaksi tornia, joista pääsee katsomaan maisemia hieman korkeammalta.

20150423_152319

20150423_152327

20150423_152826

Philosophenweg on mielestäni nähtävyys, sillä sieltä on todella upeat maisemat. Kun kapuaa reitille, näkee Heidelbergin linnan sekä vanhan sillan. Mielestäni Heidelbergin parhaimmat maisemat ovat juuri tältä kävelyreitiltä. Sinne tosin joutuu kapuamaan aika jyrkän mäen, mutta mielestäni se on todellakin sen arvoista. Kaikille kapuaminen ei tietenkään välttämättä sovi.

Vinkkejä reissuun lähtöä varten

Italian reissu oli mukava ja vaikka Air France päätti lakkoilla juuri paluupäivänäni, sekin lopulta kääntyi jollain tapaa positiiviseksi asiaksi. Pääsin nimittäin tekemään muutamia hajuvesiostoksia Amsterdamin kentälle, jossa oli hyviä tarjouksia.

Italiassa riittää matkustuskilometreja ja nähtävää. Haluaisin kovasti mennä Roomaan, mutta myös jokin rantakaupunki houkuttelee. Reissujen suunnitteleminen ei vain ole aina niin helppoa ja joskus niiden suunnittelu vie jopa liikaa aikaa sekä aiheuttaa hieman stressiäkin. Mieleistä majoitusta tai lentoja ei välttämättä aina löydä. Monesti majoittautumiseen saa myös upotettua aika lailla rahaa. Siksi teenkin mielellään paljon vertailuja eri hotellien välillä ennen kuin löydän mieleisen. Onhan niitä majoittautumisvaihtoehtoja toki monia muitakin, mutta vielä en ole innostunut esimerkiksi majoittautumaan usean tuntemattoman ihmisen kanssa samaan huoneeseen.

Reissussa on lähes välttämätöntä myös osata lukea karttaa. Olen vielä aika huono tässä, mutta yritän kehittää kartanlukutaitoani. Toisaalta joskus tulee liikuttua ihan vaiston varassa, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu. Siinä on viimeistään aika suuri riski eksyä. Joidenkin maamerkkien tai kadun nimien mieleen painaminen saattaa helpottaa toisaalta huomattavasti kohteen löytämistä. Ikinä ei myöskään ole noloa kysyä neuvoa muilta ihmisiltä. Tähän turvaudun useasti, sillä kartanlukutaitoni on heikko, vaikka ei se kai muuta tarvitse kuin harjoitusta ja ilmansuuntien hahmottamista.

Täältä lentäessäni parin tai muutaman päivän reissulle, en ole myöskään ottanut mukaani isoa matkalaukkua. Mielestäni matkustaminen alle viikon mittaiselle reissulle sujuu aivan hyvin ilman ruumaan kannettavaa matkalaukkua. Tällöin minun ei ole tarvinnut murehtia matkalaukkuni perille saapumisesta tai odotella sitä tavarahihnalla. Olen päässyt nopeasti jatkamaan matkaani käsimatkatavaroideni kanssa.

Reppu on mielestäni kätevä reissuilla. Ostin Mannheimin Decathlonista hyvänkokoisen repun, jonne saa pakattua juuri kaiken tarpeellisen, kun vain miettii tarkkaan mitä ottaa mukaan. En monesti ota mukaani kuin pari paitaa, ehkä eri paidan kuitenkin jokaiselle päivälle, mutta esimerkiksi samaa hupparia tai neuletta voi pitää hyvin useamman päivän. Hirveästi en ole ottanut meikkejäkään mukaan. Olen ottanut vain tarpeelliset, ja pakannut ehkä yhden kappaleen luomiväriä ja huulipunaa tai huulikiiltoa mukaani. Kyllähän siinä olo on vähän erilainen kuin kotona ollessa. Silloin kun on koko vaatekaapillinen varaa valita, mitä pukea päälle sekä saa hieman vaihdella meikkityyliä eri päivinä. Toisaalta reissussa on huomannut, ettei sitä monesti jaksa kauheasti laittautua aamuisin, sillä usein herätykset ovat aikaisin. Pakatessaan sitä haluaa myös jättää tilaa mahdollisille ostoksille kohdemaasta. Tällöin reppuun on jätettävä hieman tilaa, eikä ahdattava sitä aivan täyteen.

Olen myös huomannut ihan käteväksi tavaksi ottaa mukaan eväitä matkalle. Tällöin ei tarvitse ostaa asemalta leipää, joka maksaa kolme tai neljä euroa, vaan voi nauttia omat leipänsä, joihin rahaa on mennyt ehkä vain vaivaiset kolmekymmentä senttiä.

Vesipullo tietenkin kannattaa olla mukana. Italiassa tai Espanjassa en kertaakaan juonut hanavettä, mutta Saksassa juon sitä useasti. Myös Amsterdamissa, Salzburgissa ja Lontoossa join hanavettä. En tiedä sitten, voiko sitä juoda Espanjassa tai Italiassa, mutta on jäänyt vähän sellainen käsitys, että kannattaa miettiä tarkkaan, uskaltaako sitä juoda. Italiassa ollessani kaverini ja hänen perheensä eivät juoneet ollenkaan hanavettä. Toisaalta Saksassakin juodaan paljon pullotettua vettä, mikä johtuu vissiin veden mausta. En pidä itsekään veden mausta täällä, mutta olen tottunut siihen aika hyvin tässä neljän kuukauden aikana! Silti Suomessa on paljon paremman makuinen vesi. 🙂

Mitäpä vielä. Ainakin on hyvä tutustua etukäteen nähtävyyksiin ja mielellään suunnitella, missä haluaa vierailla tai mitä ylipäätään haluaa reissullaan tehdä. Välillä on tullut reissussa tunne, jolloin ei ole oikein ollut selvää tietoa, mitä haluaa tehdä tai mitä haluaa lähtä katsomaan. Siksi en mielestäni koe tätä ollenkaan turhaksi vinkiksi!

monkey-41365_640
Tschüss! (=Näkemiin)

Äkkilähtö Outletcity Metzingeniin

Salzburgin ja alppien jälkeen vietin viikonlopun (20.3. – 22.3.) suht rauhallisesti poikaystäväni kanssa Heidelbergissa. Minulla oli hieman kipeä olo koko Salzburgin ja alppien matkan ajan. Kuumetta tai lämpöä ei sentään ollut, mutta kurkkuni oli kipeä. Matkalla alpeilta Heidelbergiin kurkussani tuntui inhottava möykky, kun nielin. Pelkäsin jo, että tämä ei mene ohi ja joudun menemään lääkärille. Päätin kuitenkin odottaa lauantaille ja katsoa miltä se sitten tuntuu. Varmaankin kurkun kipeytymiseen vaikutti osittain vähäiset yöunet sekä vetoisa juna…

Alunperin olimme suunnitelleet päiväretkeä Stuttgartiin lauantaiksi, mutta tämän kurkkuongelmani takia, se siirtyi seuraavalle viikonlopulle. Meidän olisi pitänyt jo herätä aikaisin aamulla, jotta olisimme saaneet kaiken irti reissustamme Stuttgartissa. Koska lauantaina kurkku tuntui paremmalta, päätin olla menemättä lääkäriin ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja, mitä voisimme päivän aikana tehdä. Lopulta päätimme mennä shoppailemaan Outletcity Metzingeniin, joka on lyhyen matkan päässä Stuttgartista (noin 40 min junalla). Lähdimme siis tämän päätettyämme ja valmistauduttuamme mahdollisimman pian asemalle ja sieltä junalla kohti Outlettia.

20150312_131810

Kulkeminen Outlettiin

Kävin Outletcity Metzingenissä pari viikkoa aikaisemmin kahden muun vaihtarin kanssa, joten paikkaan matkustaminen ja kulkeminen sujui helposti. Silloin ostimme liput etukäteen sekä varmistimme aikataulut virkailijalta. Saman tein nytkin poikaystäväni kanssa, jotta nousisimme varmasti oikeaan junaan niin meno- kuin paluumatkalla.

Matka Outlettiin kesti kaiken kaikkiaan noin kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Vaihdon teimme sekä meno-että paluumatkalla Stuttgartissa. Stuttgartissa teimme ainoan vaihdon menomatkalla, mutta paluumatkalla jouduimme vaihtamaan junaa myös Karlsruhen asemalla. Mennessämme Outlettiin sää oli kaunis ja juna täynnä jalkapallon ahkeria kannattajia.

Meillä oli menomatkalla runsaasti aikaa Stuttgartin asemalla (noin 40 min), joten kävimme turisti-infon luona varmistamassa eläintarhan aukioloajat, koska aioimme käydä siellä seuraavana viikonloppuna. Stuttgartin asemalla jäi pois junasta myös useita jalkapallon kannattajia ja mikä mielenkiintoisinta, asemalla oli runsaasti vartijoita ja poliiseja viimeisen päälle valmistautuneena mellakkaa varten. Onneksi asema oli suht koht rauhallinen; mitä nyt erään joukkion jäsen yllytti kavereitaan laulamaan kovaan ääneen…. Jotenkin tuli mieleen suomalaisten meno tässä kohtaa.

Huippubrändejä

11056851_10205246414793057_1112398_n 20150312_13443211077837_10205295429458393_1936638452_n

Ihastuin Outletcity Metzingeniin sinne ensimmäistä kertaa mennessäni, sillä siellä on kaikenlaisten huippubrändien tuotteita outlet-hintaan. Silloin tein jo pari pientä ostosta, joista yhtenä ostin farkut. Syy miksi tänne oli päästävä uudestaan oli yksinkertaisesti eräs tuote, jonka perään jäin viime kerralla haikailemaan, mutta en viitsinyt sitä vielä silloin ostaa.

Outletcity Metzingenistä löytyy muun muassa Dieselin, Michael Korsin, Pradan ja Burberryn tuotteita. Liikkeet ovat sopivien etäisyyksien päässä toisistaan ja alue, joka kattaa koko Outlet-ryhmittymän, on loppujen lopuksi melko pieni. Aikaa siellä saa silti kulutettua helposti viisikin tuntia. Me viivyimme Outlet-keskittymässä noin neljä ja puoli tuntia. Tein jälleen pari ostosta ja ehkäpä matkaani tarttui kiva pieni laukku. Poikaystäväni teki myös muutamia ostoksia, joten ehkäpä reissu ei hänellekään ollut kovin vastenmielinen.

Suosittelen

Luulempa kyllä, että tämä jäi nyt viimeiseksi vierailukseni kyseisessä paikassa, sillä vaikkei se kovin kaukana olekaan, joutuu sinne jonkin tovin matkustamaan ja maksamaan junasta. Meillä maksoi molemminsuuntainen matka yhteensä noin 30 euroa eli 15 euroa per hlö.

Suosittelen vierailemaan Outletissa, mikäli liikut Stuttgartin tai Heidelbergin alueella tai vaihtoehtoisesti jossain muussa kaupungissa, joka ei ole mahdottoman matkan päässä Outletista, sillä siellä saattaa saada jonkin laadukkaan brändin tuotteen huomattavasti edullisemmin niin sanotusti outlet-hintaisena kuin Suomesta normaalihintaisena. Suomessa kun ei tällasia Outlet-myymälöitä tietääkseni ole olemassa… Kun googletin Outlet-myymälöitä Suomessa, sain vastaukseksi Ideaparkin ja Marimekon, hmm.

Tunnelmia kolmen kuukauden jälkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa neljän viikon lomastani, joista ensimmäiset kaksi viikkoa vietin poikaystäväni kanssa pääasiassa Heidelbergissa, Salzburgissa ja Barcelonassa. Aika on kulunut nopeasti, ja en oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä seuraavat kaksi viikkoa. Luultavasti lähden Italiaan, koska olen jo aika lailla niin luvannut. Pitäisi vain katsoa jotkin järkevät lennot, mutta hieman hankalalta se tuntuu, sillä Italiaan ei ole kovin edullisia lentoja, paitsi Ryanairilla, mutta kaupungit, joihin se tekee lentoja sijaitsevat hieman liian kaukana paikasta, jonne itse olen lähdössä.

Matkailuun saa myös aika hyvin kulutettua rahaa, mikä on saanut minut miettimään, haluanko tosiaan kuluttaa kaikkia rahoja reissaamiseen. Luultavasti Italian reissu jääkin viimeiseksi isommaksi reissuksi, ellen sitten löydä jotain edullista matkakohdetta. Mietityttää myös jo opinnäytetyö sekä harjoittelu, jotka minun pitäisi tehdä palattuani Suomeen. En tosin tiedä vielä, mistä aiheesta tekisin opinnäytetyöni tai missä haluaisin suorittaa harjoitteluni. Luvassa on kuitenkin jossain vaiheessa harjoittelupaikan hakua. Jos vain mahdollista, tekisin mieluiten opinnäytetyöni yritykselle, jonne menen harjoitteluun.

Kun olen takaisin Suomessa, on jo lähes heinäkuu. Silloin pitäisi kesän olla Suomessakin parhaimmillaan. Toivon ainakin näin. Täällä on sää lämmennyt jo, vaikka iltaisin on melko viileää. Lunta näin täällä koko talven aikana ainoastaan pari kertaa, joista kummallakin kerralla sitä oli vain osittain maassa. Olen siis ohittanut talven aika hyvin täällä ollessani, sillä lähtiessäni tai sitä ennen lunta ei ollut Suomessa. Toisaalta talvi ei tainnut olla kovin ihmeellinen Suomessa ja sää muutenkin aika kurja. Täällä on ollut sen sijaan ihan hyvä sää. Vettä toki on satanut jonkin verran, mutta Suomen säähän verrattuna todella vähän.

Vaikka olenkin vaihtoni aikana reissannut paljon, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon uusia asioita, odotan jo paluutani takaisin Suomeen. Nyt kun olen nähnyt uusia kaupunkeja, maita sekä niiden kulttuuria, on tullut jotenkin varmempi olo siitä, että Suomi on kotimaani, jossa kaikki on jollain tapaa tutumpaa. Suomessa ei tule myöskään vastaan kielimuuria, joka täällä välillä tekee kommunikoinnista tai itsensä ilmaisemisesta vaikeampaa. No, enpä aina saa itseäni ymmärretyksi Suomessakaan omalla kielelläni, joten turha kai siitä valittaa. Onneksi olen pärjännyt englannilla ja Saksasta löytyy yleensä aina joku, joka osaa englantia; saksaksi kun en osaa sanoa kuin muutamia perussanoja, kuten ”hei”,”näkemiin” ja ”kiitos”. Osaan myös laskea kymmeneen… Luulen niin. Ruokalistat saisivat olla useammin ja selkeämmin täällä englanniksi tai sitten minun täytyy vain opetella enemmän ruokasanastoa saksaksi…

Saksan kieli on todella vahva. On hassua huomata, kuinka iso ero on siinä ja esimerkiksi espanjan kielessä. Saksan kieli ei ole kovin kaunis kieli ja jotkin paikat kuulostavat todella hassuilta ja kummallisilta saksan kielellä, kuten esimerkiksi ”hauptbahnhof”, jolla tarkoitetaan pääasemaa. Osa sanoista on myös todella hankala kirjoittaa, koska niistä löytyy useampi konsonantti perätysten, vaikka sanat kirjoitetaankin aika lailla niin kuin ne lausutaankin. Konsonantteja, kun tuntuu olevan perätysten niin c:tä, k:ta kuin s:ääkin… Esimerkiksi.

Hauskaa ulkomailla ollessa on se, kun voi puhua suomea ilman, että kukaan ymmärtää, mitä puhuu. Voi ihan hyvin puhua ihmisestä, joka seisoo aivan lähettyvillä jotakin ohimenevää tietäen ettei tämä hätkähdä asiasta millään lailla. Samaa varmasti tekevät monet muutkin omalla kielellään. Intian kieli esimerkiksi on varmasti sellainen, jota moni ei ymmärrä… Harmi vain, että en voi hyödyntää tätä suomen kielen puhumista täällä kovinkaan paljon ainoana suomalaisena vaihtarina.

teddy-294066_640

Tuesday Cultural Club

Meille pidetään joka tiistai täällä Tuesday Cultural Club, jonka ideana on siis tutustua muihin vaihtareihin ja mahdollisesti suunnitella yhteisiä matkoja. Tämä kyseinen Club-ilta järjestetään koululla. Sitä pitävät koulun kansainvälisessä toimistossa työskentelevät henkilöt ja se kestää noin 1,5 h. Mielestäni ihan kiva juttu varsinkin uusille vaihtareille.

Kuukauden aikana tuolla clubilla ovat olleet pääasiassa kanssani samaan aikaan aloittaneet amerikkalaiset lukuunottamatta paria viimeisintä kertaa, jolloin mukana oli Paraguaysta tulleita opiskelijoita ja paria muuta kertaa, jolloin paikalla on ollut muutamia intialaisia.

Esitys Suomesta

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kv-toimiston väki kertoi haluavansa kuulla meiltä esitykset omista maistamme ja koulustamme. Nämä esitykset pidettäisiin Tuesday Cultural Club -iltana.

Minun esitykseni Suomesta on jo ohi. Paikalla tuolloin oli kuulemassa amerikkalaisia ja Paraguaylaisia sekä ehkä pari intialaista. Kerroin joitakin ihan perusjuttuja, mitkä ovat tyypillisiä Suomelle, mutta hieman erilaisia kuitenkin verrattuna muihin maihin, kuten pohjoisen revontulista, suomalaisesta kesän vietosta ja sen pituudesta sekä tietysti siitä että Suomen pinta-ala koostuu pääosin metsistä sekä tuhansista järvistä, eikä ihmisiä maan kokoon nähden ole kuin noin 5,5 miljoonaa.

finland-198488_640finland-203974_640  finland-229119_640field-175959_640

Kerroin, että Suomessa juodaan kahvia ja käytetään alkoholia todella paljon sekä siitä että suomalaisilla on maailmanmestaruuksia todella erikoisista lajeista, kuten kännykänheitosta. Suomalaisille tutut ruuat myös mainitsin, kuten karjalanpiirakan, mämmin sekä tamperelaisen mustamakkaran. Mainitsimpa myös, että Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, joka on saanut arvostusta Suomen ulkopuoleltakin. Toisaalta kerroin myös, että Suomi on kallis maa asua.

valentines-day-624440_640 wine-600134_640

Oli pakko mainita, missä urheilulajeissa suomalaiset ovat hyviä sekä lisätä kivoja ja kauniita kuvia Suomesta, suomalaisista brändeistä sekä tunnetuista urheilijoista. Mainitsin myös erään suomalaisen bändin nimeltään Sunrise Avenue ja lisäsin että se tekee Saksassa enemmän keikkoja kuin Suomessa, koska halusin nähdä erään saksalaisen reaktion siihen. 😉

squirrel-103232_640 finnish-233484_640

Kerroin myös, ettei Suomessa ole viittä senttiä pienempiä kolikoita maksuvälineenä, toisin kuin Saksassa. Monikaan ei tunnu tietävän, että Suomessa maksuvaluutta on myös euro tai sitä, että suomalaiset puhuvat suomea tai sitä, että suomen kieli on täysin erilainen kuin ruotsin tai norjan kieli. Tuli nyt vaan mieleen, kun kerta Suomesta puhutaan…..

Kerroin siis aika lailla yleistettyjä perusjuttuja Suomesta, joita jonkin verran netistä kävin myös kurkkailemassa. En tiedä, millainen mielikuva Suomesta kuulijoille jäi. Olisi varmaan pitänyt kysyä, mutta olin aika hermostunut, joten se unohtui sitten kokonaan. Oikeastaan oli ihan kiva kertoa asioita Suomesta, koska tiesin, ettei juuri kukaan tiedä mitään Suomesta. Toisaalta sitä en tiedä, kuinka kiinnostuneita muut olivat loppujen lopuksi kuulemaan. 😀

mouse-156611_640

Ensi Tuesday Culture Club -kerta onkin ihan mielenkiintoinen, sillä paikalle tulee uusia vaihtareita muun muassa Koreasta sekä rakkaasta kotimaani naapurimaasta Ruotsista.

Tutustumista kaupunkiin lenkkeillen

Kun jatkaa Neckar-jokea pitkin Bismarckplatzia vastakkaiseen suuntaan, tulee vastaan kivannäköistä aluetta sielläkin. Lisäksi suunnalla on muutamia kivijalkaliikkeitä, kirkko ja ravintoloita. Talot ovat jännän mallisia ja kadut melko kapeita. Lenkkeillen on mukava tutkia kaupunkia, vaikka toistaiseksi olen lenkkeillyt täällä samaa reittiä. Lenkkeily täällä on myös mukavampaa kuin Suomessa, sillä sää on juuri sopiva ja tie on hyvässä kunnossa (vaikkakin todella kapea) lenkkeilyyn. Suomessa kun talvella lenkkipolut saattavat olla hyvin jäässä tai muuten hankalat lenkkeilyyn. Toistaiseksi olen myös saanut melko rauhassa lenkkeillä, mitä nyt välillä joutuu väistämään vastaan tulevia ihmisiä, sillä tie on niin kapea.

20150111_162258 (1)20150111_16284520150111_163208   20150111_16322220150111_162341 (2)  20150111_16273820150111_164249 (1)

Täytyy koittaa pitää huolta hieman kunnostakin täällä, vaikka välillä tuntuu, että päivät vain hurahtavat. Suomessa kun on tottunut käymään lenkillä noin kolme kertaa viikossa ja salilla vähintään kaksi kertaa viikossa, niin kyllä sen on huomannut että täällä on nopeasti alkanut kaivata lenkkeilyä ja salilla käyntiä. Olenkin tässä noin viikon ajan tutustunut koulun Sport Campukseen, josta kerron myöhemmin lisää. 🙂

Vierailu Frankfurtissa

Teimme viikko sitten vierailun Frankfurtiin muiden halukkaiden vaihtareiden ja saksalaisen oppaamme kanssa. Vierailuun olimme varanneet koko päivän ja aamulla saikin herätä jo ennen seitsemää, jotta ehti ajoissa junaan. Hyppäsimme noin klo 9.30 junaan. Siitä matkamme jatkui kohti Frankfurtia. Saksalainen oppaamme nousi kyytiin matkan varrelta Bensheim -nimisestä kaupungista.

Olin ostanut edellisenä päivänä semester ticketin, joka on voimassa vaihtoni ajan. Tällä kyseisellä ticketillä pääsee kulkemaan Heidelbergin sisällä ja sen lähialueilla. Frankfurtiin asti ticketillä ei pääse, joten osa matkasta oli maksettava. Tälle tuli hintaa 8 €. Saksalainen opas osti edestakaisen ryhmälipun, joten matka tuli kaikille tälla tavoin edullisemmaksi. Matka Frankfurtiin ei ole mahdottoman pitkä (n. 88 km Heidelbergista).

Rautatieasema muistutti hieman Helsingin rautatieasemaa. Tosin se oli paljon isompi – yllättäen. Rautatieasemalla oli ihania herkkuja, kuten esimerkiksi herkullisen näköisiä italiaisia naposteltavia juttuja.

1794790_10204917770377152_701419193017432791_n 10671307_10204917770577157_1260568300326106491_n 10923311_10204917770857164_2035198789454033591_n

Retkemme ajoittui sunnuntaille, joten saimme kierrellä kaupunkia melko rauhallisesti. Ihmisiä ei juuri kaupungissa näkynyt, toisin kuin Heidelbergissa, jossa tuntuu, että ihmisiä on aina joka puolella, kun kävelee Bismarckplatzin tai päärautatieaseman lähettyvillä.

Rakennukset ovat todella korkeita. Suomessa ei vastaavia juuri näe. Toisaalta Amerikassa – ei mitenkään yllättäen – on kuulemma rakennukset vielä korkeampia.

10949709_10204917768217098_4716891196043058782_n10952559_10204918014823263_7170462754382622294_n10952285_10204917768857114_6760595107624087712_n

Ensiksi oppaamme vei meidät ison €-merkin luokse, jonka jälkeen suuntasimme Main Toweriin, joka on siis yli 50-kerroksinen torni. Se ei suinkaan ole korkein Frankfurtin torni, kuten saksalainen opas totesikin. Suurin torni näkyy Main Towerin katolta. Sisäänpääsy torniin oli 4,50 €. Näkymät tornin huipulta olivat kuitenkin mahtavat. Suosittelen tekemään vierailun torniin, sillä sieltä näkee Frankfurtin aika laajalta alueelta. Kuuluisimmat nähtävyydet ovat esimerkiksi hyvin näkyvissä tornista, kuten myös Frankfurtin päärautatieasema.

10802031_10204917770097145_7750521728700347754_n 10343665_10204918011503180_6428221455644971760_n 10945611_10204917769257124_1505035641705252887_n 10950708_10204918013303225_698510969486019715_n (1)

Tornivierailun jälkeen kiertelimme kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Kävelimme muun muassa vanhan oopperatalon ja Paavalinkirkon ohitse.

10947326_10204917768657109_5594055219822937203_n 10945640_10204917765657034_7446636613563886316_n

Kävelimme myös erään, varmaankin tunnetuimman Frankfurtin sillan poikki. Sen poikki oli mukava kävellä, katsella samalla maisemia sekä siltaan ripustettuja rakkauslukkoja.

10420211_10204917763696985_4200460713110139543_n10410519_10204917763496980_2944043317541580826_n  10433200_10204917762416953_7389061666832204266_n

Useiden nähtävyyksien jälkeen teimme vierailun kuuluisaan Frau Rauscherin mukaan nimettyyn ravintolaan, jossa alkuun tilasimme kuuluisaa Apfelweinia. Se maistuu makealta omenasiideriltä. Ei ollut siis kovin erikoinen makuelämys, mutta ihan hyvää kuitenkin. Ravintolassa tilasin saksalaista ruokaa, possua, jonka kanssa lisukkeena oli sienikastike, perunoita ja salaattia.

10176029_10204917777817338_4044187944089412112_n10888528_10204917777137321_4734489798682472035_n10931438_10204917777417328_1044748519932051131_n10393972_10204917773857239_4233860468087039746_n

Ruokailun jälkeen kävelimme ohi ison kauppakeskuksen, jossa oli mielenkiintoinen arkkitehtuurinen yksityiskohta. Liikkeet olivat todella mielenkiintoisia ja houkuttelevia verrattuna Suomeen. Monikaan Frankfurtin liikkeistä ei ollut minulle millään lailla tuttu. Kävelimme muun muassa ohi sellaisen liikkeen kuin Birkenstock. Amerikkalaiset hehkuttivat liikettä, sillä siellä myydään kuulemma todella mukavia ja kivoja sandaaleja.

10930864_10204917863179472_3619530026187674799_n  10940449_10204917766817063_5977988265617869485_n10945579_10204917936301300_3212678582957793871_n10313820_10204917765977042_3678851528626028318_n

Teimme vierailun myös tyyliltään hieman vanhanaikaisempaan osaan Frankfurtia. Siellä oli muun muassa houkutteleva jäätelökioski sekä muita kivannäköisiä ruoka- sekä kahvilapaikkoja.

1976992_10204917764016993_3923333858453539914_n10940544_10204917764337001_2219225029051956092_n

Frankfurtin vierailumme päätteeksi teimme tunnin mittaisen retken Apfelwein-bussilla. Bussi maksoi 8 € per henkilö. Hintaan sisältyi yksi juoma sekä suolaista naposteltavaa.

1544440_10204917937261324_1876307512704288646_n1901390_10204917776217298_3058201691035567749_n

Vierailu Frankfurtissa oli kannattava. En välttämättä lähtisi sinne uudestaan, mutta oli virkistävää nähdä erilaista ympäristöä kuin mitä Heidelberg tarjoaa. Frankfurt on enemmänkin kaupunkimainen paikka, jossa on paljon korkeita rakennuksia sekä uudenlaista arkkitehtuuria. Heidelberg on sen sijaan ympäristöltään vanhanaikaisempi, jonka vuoksi pidän siitä enemmän.

Olimme vasta myöhään illalla Heidelbergissa. Tosin osa porukasta oli vieläkin myöhemmin, sillä he halusivat aivan välttämättä etsiä meksikolaisen ravintolan nimeltään Chipotle. Sieltä saa kuulemma todella hyvää meksikolaista ruokaa! Onneksi olin kuitenkin täynnä aikaisemmin syödystä ateriasta Frau Rauscherin ravintolassa, sillä väsytti jo aika lailla loppuillasta ja ainut asia, mitä odotti oli sänky. Kaikki ei muutenkaan mennyt putkeen toisilla, sillä heidän tulonsa Heidelbergiin viivästyi junaradan poikkipiston vuoksi. (Kuulemma kaksi ihmistä oli hypännyt aikaisemman junan eteen.)

10888512_10204917771377177_7911967340724233091_n10384065_10204917771737186_1096127879990515527_n  10422456_10204917772057194_4700375712234962064_n

Kurkkaus ruokaostoksiin

Aiemmin sanoin, että teen postauksen ruokaostoksista, joten tässä se nyt tulee. Ostokseni teen pääasiassa lähikaupassa, johon on noin 5 minuutin kävelymatka tai Bismarckplatzilla Rewe-nimisessä ruokakaupassa.

Tarjonta on hieman erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi leivät, juustot ja leikkeleet ovat aika lailla erilaisia. Voisi sanoa, että Suomessa on paljon laajempi tarjonta sekä pakkaukset kotimaassa ovat isompia. Esimerkiksi leikkeleet myydään yleensä 100 g tai 200 g pakkauksissa. Täällä ei myöskään ole samanlaista ruisleipää kuin Suomessa, vaikka tummaa leipää löytyykin. Tumma leipä on täällä ohutta ja helposti murenevaa. Esimerkiksi Suomen Lidlissä löytyy sen kaltaisia leipäpakkauksia.

Isoja juustopakkauksia täältä ei myöskään löydy, mihin Suomessa on tottunut eli tyypillisimpiä Oltermanni – tai Pohjanpoika -pakkauksia. Olen ostanut pariin kertaan noin 100 g tai 200 g juustopakkauksen, jossa on valmiiksi leikattuja juustoja. Sitä ei viitsi jatkuvasti ostella kuitenkaan, sillä tulevat lopulta aika kalliiksi, pakkaukset kun ovat niin pieniä. Hintaa niillä on muistaakseni noin 2 €.

10955596_10204947451759168_2807116771287149841_n
saksalaista leipää

Maitopurkit ovat täällä kuivahyllyssä ja puuroa ei ilmeisesti myydä kaupoissa lainkaan. Ensimmäisellä viikolla yritin etsiä puuroa, mutta paikalliset eivät tunnu tietävän, mikä se on. Lopulta ostin jotakin, mutta ei se kyllä puuroa ollut, vaan ennemminkin mysliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
joitakin mysli-/murohiutaleita

Alkoholi on täällä todella edullista, mutta sen varmaan moni tietääkin. Oluttölkki (0,5 l) maksaa halvimmillaan noin 0,30 € ja viinipullo noin 2,50 €. Jauheliha on täällä aika samanhintaista kuin Suomessa. Mielestäni kanakin on aika lailla samanhintaista. Toisaalta kävin yhtenä päivänä yhden egyptiläisen vaihtarin kanssa isommassa Kauflandissa, jonne pääsee julkisella noin 15 – 20 minuutissa. Hän suositteli sitä hyvän ja laajan valikoiman vuoksi. Kannattaa käydä, sillä siellä myytiin maustamatonta kanaa muistaakseni 500 g pakkauksessa hintaan 1,99 €. Ostin sieltä yhden valmiiksi leikatun kanapakkauksen ja kalkkunapakkauksen. Molemmat olivat tuon kahden euron kieppeillä, joten ei ollenkaan huonot ostokset.

Niin ja tosiaan, kun aiemmin sanoin, että kannattaa mennä Mülleriin ostamaan ruokasäilytysastioita, mikäli niitä tarvitsee, niin nyt sanon, että kannattaa mennä tähän isompaan Kauflandiin (ei siis päärautatieaseman lähimpään Kauflandiin), sillä siellä näytti olevan todella runsas ja hyvä valikoima ruokasäilytysastioita. Toisaalta, jos on mahdollisuus ja mielenkiintoa lähtä Ikeaan asti, niin sieltä niitä toki löytyy. En tiedä, missä suunnassa se täällä on, mutta ei ilmeisesti aivan mahdottoman kaukana. Julkisella matkan pitäisi sinnekin taittua.