Palanen Italiaa ja italialaista elämää

Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.

Kohti Italiaa

Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.

Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.

Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.

Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.

Saapuminen italialaiseen perheeseen

Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.

Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.

Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.

Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.

Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.

Pääsiäislounas italiaiseen tapaan

Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.

Pastaa italialaiseen tyyliin
Pastaa italialaiseen tyyliin
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
11139468_829639397084421_1692880374_n
Mansikoita ja kermaa

Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.

Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin

Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.

Ranta on varmasti kaunis kesällä
Ranta on varmasti kaunis kesällä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa

Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.

Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.

Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.

Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon

Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.

San Marino
San Marino

Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa San Marinon huipulta
Todella kaunis maisema
Todella kaunis maisema
Sää oli hieno maisemien katseluun
Sää oli hieno maisemien katseluun
Upea
Upea

San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.

Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.

Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.

Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki

Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).

Firenze
Firenze

Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Duomo (Santa Maria del Fiore)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suosittu turistikohde
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hieno

Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin.  Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan.  Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palazzo Vecchio
Maisemaa puutarhan luota
Maisemaa puutarhan luota
Puutarha (Giardino Boboli)
Puutarha (Giardino Boboli)

Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.

Neptunus suihkulähde
Neptunus-suihkulähde
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Gnocchi al pesto
Gnocchi al pesto

Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia

Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.

Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.

Aseman luota avautuva maisema
Aseman luota avautuva maisema
Gondoli-ajelu maksaa paljon...
Gondoli-ajelu maksaa paljon…
Maisemaan sillalta
Maisemaa sillalta

Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.

Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Dogen palatsi
Dogen palatsi
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa...
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta

Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lush – käsittääkseni luonnollisesti valmistettua kosmetiikkaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyllä lähtisin mielelläni Gondoli-ajelulle
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudet kengät kesäksi
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyypillistä maisemaa Venetsiassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullisen näköistä pastaa

Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minun Magnum-jätskini ❤

Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.

Viimeisiä viedään

Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.

Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.

Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…

Mainokset

Missä ovat päiväni lisätunnit?

Herätessäni uuteen päivään saan pian huomata päivän olevan jo ohi ja aloittavani uuden päivän….

time-371226_640
Aika kuluu, päivät vierii… kohta on jo kesä

Välillä tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään. Päivät hurahtavat nopeasti, vaikka olisi paljon asioita, mitä pitäisi tai haluaisi tehdä päivän aikana. Pitäisi tehdä kouluhommia. Pitäisi laittaa ruokaa. Pitäisi käydä kaupassa. Pitäisi siivota, pestä pyykkiä, keretä salille, suunnittelemaan reissuja sekä olla yhteyksissä myös Suomeenkin päin. Hmm… Unohdinkohan jotakin? No, pitäisi myös ehkä opetella nousemaan aikaisin aamusta. Tällöin päivään saisi edes muutaman lisätunnin.

En tietenkään pese pyykkiä, tee ruokaa tai käy kaupassa joka päivä. Toisaalta usein tulee tunne, että vastahan minä pesin kaksi isoa koneellista pyykkiä tai että vastahan minä kävin kaupassa. Useasti katson pöydälleni, jossa lojuu likaisia astioita ja ajattelen, että vastahan minä nuokin tuosta tiskasin. Siis…. Tätäkö täällä olo tosiaan on, että aikansa joutuu kuluttamaan päivittäisiin arkiaskareisiin vai tuntuuko se vain minusta siltä? Ehkä se vain on tunne. Helpollammahan pääsisi, jos käyttäisi useammin koulun ruokalaa, mutta jotenkin olen vain tottunut kokkailemaan itse. Ehkäpä säästän näin myös muutamia euroja. Tällöin minun ei tarvitse myöskään tarkistaa tai muistaa ruokalan aukioloaikoja ja saan tehdä ja syödä ruokani oman kelloni mukaan. Ruoka koulun ruokalassa ei suinkaan ole pahaa mielestäni. Siksi olen välillä ihmeissäni, kun jotkut sanovat, etteivät pidä ruokalan ruuasta. Toisaalta olen syönyt siellä ainoastaan kaksi kertaa tähän mennessä, joten ehkä en uskaltaisi sittenkään kehua ruokalaa ja sen ruokia….

Tosiaan, aika kuluu täällä nopeasti. Siitä huolimatta olen ehtinyt matkustamaan, tutustumaan kaupunkiin sekä vierailemaan Heidelbergia isommassa kaupungissa Mannheimissa muutamia kertoja lähinnä shoppailun merkeissä. Mannheimihan on aivan Heidelbergin vieressä. Sinne pääsee ratikalla noin 40 minuutissa koulultani, joka sijaitsee muutaman pysäkin päässä päärautatieasemasta Mannheimin suuntaan tai vaihtoehtoisesti junalla noin 15 minuutissa.

Minulla on kaksi tenttiä ensi viikolla. Siksi tällä viikolla ajatukset ovat pyörineet paljon koulun ympärillä. Ne pyörivät sen ympärillä jo pelkästään siksi, koska en ole ehtinyt juurikaan paneutua kouluun, joka tarkoittaa sitä, että nyt on pitänyt opiskella ja tehdä töitä, jotta ensi viikon tenteistä selviytyminen on mahdollista. Tenttejä on siis kaksi kappaletta, koska minulla on erikseen tentti matematiikasta ja markkinoinnista. Näistä tärkeämpi minulle on markkinoinnin tentti, sillä siitä kertyy enemmän opintopisteitä. Tentti ei myöskään ole varsinainen tentti, vaan kaava on samantyylinen kuin ensimmäisessä tentissäni täällä. Ilman panostani projektin eteen esityksestä ei siis tule yhtään mitään. Aioinkin uhrata tämän viikonlopun ainoastaan kouluhommille, sillä tenttien jälkeen seuraa neljän viikon loma. Pitäisi siis riittää energiaa koulun eteen, vaikka tuo loma houkuttelee jo jonkin verran. 😉

Tämä päivien nopeasti kuluminen ja päivään sisältyvien tuntien vähäisyys on todella kummallista. Miten voikaan olla, että vielä joskus alakoululaisena tai jopa myöhemminkin päivät kuluivat huomattavasti hitaammin?

Muuttohommia ja muita järjestelyjä

Inhoan käytännön asioiden järjestelyä. Stressaannun helposti, ja mitä enemmän on asioita, joita pitäisi hoitaa, sitä kireämmäksi hermoni menevät. Hermostuttaa ja suututtaa myös asiakaspalvelijoiden mokat, vaikka ne eivät tahallisia olisikaan. Asioin tänään pankissani, jossa asiakaspalvelija unohti kertoa yhden olennaisen seikan. Sen sitten huomasin vasta kotonani, joten jouduin jälleen ottamaan yhteyttä konttoriin ja kysymään asiasta (viitaten edelliseen postaukseeen, jossa kerroin toisenlaisesta asiointiongelmasta). En nyt kerro, mihin asia liittyi, mutta mielestäni ei ole hyväksyttävää jättää kertomatta olennaisia asioita edes tahattomasti.

Kaikenlaista järjestelyä tässä vielä täytyy tehdä, joten vaikka opinnot ovatkin ohi tältä vuodelta, ei olo hirveän rentoutunut ole. Varmaankin stressaaminen on ihan luonnollista, mutta toivoisin silti, että nämä järjestelyt pystyisi ottamaan vähän rennommin ja luottamaan enemmän siihen, että kaikki järjestyy. Eniten päänvaivaa tuottaa huonojen valintojen tekeminen. Esimerkiksi maksaminen jostakin, jota ei lopulta olisi tarvinnutkaan tai jolle olisi löytynyt vastaava edullisempi vaihtoehto. Olen luonteeltani sellainen, että kaikki vaihtoehdot on oltava saatavilla ja tiedossa ennen lopullista päätöstä. Siinä on puolensa; joko säästät rahaa tai aikaa. Silti asioiden hoitamiseen tarvitsisin vähän rennompaa ja luottavaisempaa mieltä.

yes-238381_640
päätöksiä asioiden hoidossa

Mitä vielä hoidettava?

Seuraavaksi täytyy tutkia Saksan liikkumismahdollisuuksia, pääsyä lentokentältä Heidelbergiin ja sieltä edelleen asunnolle. Lisäksi haluaisin etukäteen selvittää mahdollisia nähtävyyksiä tai muita näkemisen tai kokemisen arvoisia paikkoja sekä mahdollisesti suunnitella vierailua Heidelbergin lähikaupunkeihin. Lisäksi täytyy varmasti kaupunkiin päästyä tehdä muutamia ostoksia. En tiedä, missä kunnossa asunto on, mutta toivottavasti se on asumiskelpoinen.

Käyn myös viimeistä kertaa kampaajalla täällä Suomessa ennen lähtöä. Sen huolehdin jo ajoissa, jotta varmasti ehdin ennen lähtöä saamaan hiukset kuntoon, sillä Saksassa en mielellään heti lähtisi kampaajalle. Muuten tietysti on alettava miettimään, mitä kaikkea ottaisi mukaan, pakattava sekä varmistettava että kaikki asiat on kunnossa. Ajatuksena oli vielä opiskella englantia, ehkä käydä mahdollisesti kurssi, joka Erasmus-opiskelijoiden on mahdollista käydä. Olisi tietysti hyvä, jos ehtisi opettelemaan saksankielisiä perusfraaseja ennen maahan saapumista.

Muuttohommia

Suomen asuntoni irtisanoin vajaa kuukausi sitten. Ajattelin että on turha maksaa tyhjillään olevasta asunnosta vuokraa. Aluksihan mietin, jos asunnon olisi saanut vuokrattua jollekin toiselle vaihtoni ajaksi, mutta vuokran olisi täytynyt mennä minun tililtäni, joten vuokralaisen olisi täytynyt olla luotettava, jotta olisin uskaltanut antaa sen toisen henkilön asuttavaksi. Järjestelyt menivät mielestäni tämän suhteen kuitenkin ihan hyvin.

suitcase-160345_640
muuttohommia

Muuttaminen on todella raskasta puuhaa. Sen huomasin nyt viikonlopun aikana. Toisaalta olisin voinut aloittaa pakkaamisen aikaisemmin ja niin oli tarkoituskin, mutta sitten se vain venyi viimeiselle muuttoa edelliselle päivälle. No muutaman säkillisen pakkasin sitä edellisenä päivänä, joten ehkä siinä parisen tuntia säästyi. Muuttoni oli viime lauantaina ja perjantaina siivosin sekä pakkasin asunnossa siis käytännössä koko päivän. Onneksi olin viikkoa aikaisemmin sentään siivoillut huonettani ja yhteisiä tiloja jonkin verran, joten siinä säästyi jonkin verran aikaa. Olen asunut opintoni ajan siis solussa puhtaasti säästösyistä, eikä siinä asumisessa mitään suuria ongelmia ole ollut.

Lauantaina pääasiassa siirrettiin pakatut tavarat pakettiautoon sekä tehtiin vielä loppusiivous. Isäni oli apuna muuttohommissa lauantaina ja meillä kului siihen kaiken kaikkiaan aikaa noin 2,5 tuntia. Itse järjestelin tavaroita ja siivoilin jo ennen isäni tuloa… Muuten sitten onkin purettu tavaroita ja järjestelty jälleen. Vaatteita myös pakkasin kolme laatikollista varastoon, koska vaihtoon en luultavasti ota kuin tärkeimmät ja tarpeellisimmat vaatteet. On ollut siis kiireinen viikonloppu…