Palanen Italiaa ja italialaista elämää

Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.

Kohti Italiaa

Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.

Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.

Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.

Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.

Saapuminen italialaiseen perheeseen

Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.

Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.

Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.

Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.

Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.

Pääsiäislounas italiaiseen tapaan

Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.

Pastaa italialaiseen tyyliin
Pastaa italialaiseen tyyliin
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
11139468_829639397084421_1692880374_n
Mansikoita ja kermaa

Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.

Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin

Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.

Ranta on varmasti kaunis kesällä
Ranta on varmasti kaunis kesällä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa

Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.

Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.

Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.

Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon

Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.

San Marino
San Marino

Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa San Marinon huipulta
Todella kaunis maisema
Todella kaunis maisema
Sää oli hieno maisemien katseluun
Sää oli hieno maisemien katseluun
Upea
Upea

San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.

Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.

Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.

Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki

Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).

Firenze
Firenze

Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Duomo (Santa Maria del Fiore)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suosittu turistikohde
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hieno

Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin.  Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan.  Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palazzo Vecchio
Maisemaa puutarhan luota
Maisemaa puutarhan luota
Puutarha (Giardino Boboli)
Puutarha (Giardino Boboli)

Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.

Neptunus suihkulähde
Neptunus-suihkulähde
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Gnocchi al pesto
Gnocchi al pesto

Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia

Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.

Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.

Aseman luota avautuva maisema
Aseman luota avautuva maisema
Gondoli-ajelu maksaa paljon...
Gondoli-ajelu maksaa paljon…
Maisemaan sillalta
Maisemaa sillalta

Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.

Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Dogen palatsi
Dogen palatsi
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa...
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta

Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lush – käsittääkseni luonnollisesti valmistettua kosmetiikkaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyllä lähtisin mielelläni Gondoli-ajelulle
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudet kengät kesäksi
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyypillistä maisemaa Venetsiassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullisen näköistä pastaa

Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minun Magnum-jätskini ❤

Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.

Viimeisiä viedään

Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.

Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.

Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…

Mainokset

Hermoja kiristävä netti

Kerroin aiemmin hitaasti nettiyhteydestä, jolloin pohdin hankkisinko koululta nopeamman netin… En ole vielä kuitenkaan tähän ratkaisuun päätynyt, vaan sinnitellyt tällä samaisella yhteydellä, joka tosiaan on ilmainen koulun puolesta.

Netti toimii ihan ok, kun sillä tekee pieniä asioita, kuten lukee muutaman uutisen tai käy Facebookissa, mutta esimerkiksi Skype-yhteyden kanssa on ollut usein suuria ongelmia, mikä on ollut hermostuttavaa tai paremminkin raivostuttavaa… Yhteys saman Skype-keskustelun aikana on saattanut katkeilla useamman kerran, mikä ei tee keskustelemisesta kovinkaan mukavaa; milloin unohtaa asian, josta on puhunut tai josta toinen on puhunut tai milloin luulee toisen kuulevan, mitä puhuu, mutta huomaakin hetken päästä, ettei toinen ole kuullut sanaakaan huonon yhteyden vuoksi. Ei siis kovin mukavaa, mutta en nyt ole vielä viitsinyt hankkia koulun tarjoamaa yhteyttä tai ollut kiinnostunut selvittämään muita yhteyksiä.

Toisinaan netti pelittää siedettävästi. Tosin tämä on paljon epätodennäköisempää kuin se, että se joskus pelittäisi täydellisesti edes useamman päivän. En tiedä sitten, onko kerroksessani jotenkin poikkeuksellisen ahkera netin käyttö vai onko se vain luonnostaankin huono.

Toisaalta Barcelonan matkan jälkeen netti pelitti yllättävän hyvin hetken aikaa ja jopa Skype-puhelu vanhempieni kanssa sujui ilman katkoksia. Tämä taisi olla vain hetkellistä, sillä seuraavalla kerralla puhelun aikana tuli katkos. Tässä nyt on vielä kolme kuukautta aikaa jäljellä täällä oloa, joten jos netti alkaa oikein raastaa hermoja, kerkeepä sen vielä muuttamaan nopeammaksi tai mieluummin paremmaksi.

animal-17474_640

Hidas, hidas netti

Vaikka koululta saamani netti onkin ilmainen, se ei paljon ilahduta, koska se on niin hidas. Aluksi hitaus oli vielä siedettävää, mutta nyt tuntuu, että netti on vain muuttunut hitaammaksi ja hitaammaksi. Esimerkiksi lentojen buukkausta tein useamman tunnin, koska sivut eivät vain latautuneet. Olisi varmaan pitänyt suosiolla luovuttaa ja keksiä jotakin muuta.

No, nyt olen miettinyt, hankkisinko tähän nopeamman netin. Koululla kuulemma myydään joka maanantai nettiä hintaan 25 €/kk. Tuota voisi harkita, jos netistä todellakin saa huomattavasti nopeamman. Toisaalta meillä on kirjasto, jossa voi myös käyttää nettiä, joten ehkä voisin mennä sinne pariksi päiväksi katsomaan, pelittääkö netti yhtään paremmin.

Ilman nettiä on hieman hankala tehdä yhtään mitään. Pitäisi esimerkiksi koulujuttujakin alkaa tehdä, mutta se ei oikein suju ilman toimivaa nettiä, ja on ajan tuhlausta odotella haluamiensa sivujen latautumista. Olen siis ollut aika hermostunut tähän nettiin alusta asti, mutta varsinkin lähipäivinä.

computer-564136_640

Lentäen Saksaan ja Heidelberg tutuksi

Lentäminen Saksaan oli jännittävää. Lensin tänne AirBalticin koneella isäni kanssa, koska isä halusi myös tehdä pienen lomamatkan Saksaan. Meillä oli vaihto Riikassa, josta jatkoimme toisella AirBalticin koneella Frankfurtiin. Lennot kestivät yhteensä noin 3 tuntia ja 45 minuuttia. Molemmilla lennoilla istumapaikkani oli aivan koneen siipien sekä moottorin kohdalla, mikä oli hieman pelottavaa. Maisemat olivat aika upeita, vaikka niitä ei suurimman osan ajasta juuri nähnyt. Parhaimmat maisemat olivat laskun aikana, jolloin ylhäältä näki hyvin maisemia laajalta alueelta. Lentoemännät olivat joko latvialaisia tai venäläisiä (arvelimme näin). Heidän puheestaan ei juuri saanut mitään selvää, koska he puhuivat niin huonoa ja epäselvää englantia.

Ensimmäinen lento oli jännittävä, koska en ole lentänyt aiemmin. Erityisesti nousu oli jännittävä sekä lennon aikana tullut turbulenssi. Vasta toisen lennon aikana pystyin rentoutumaan. Lentämisen lisäksi jännittävää oli myös siirtyminen koneeseen sekä oikean portin löytäminen ja kaikki muu, mikä kuuluu kentällä hoidettaviin asioihin. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvinnut yksin stressata kaikesta.

Frankfurtin lentokentältä lähdimme Shuttle-bussilla Heidelbergiin, josta isäni oli varannut meille paikat etukäteen. Läheltä piti, ettemme myöhästyneet bussista. Meillä oli aluksi nimittäin ongelmia päästä terminaali 2:sta terminaali 1:een, johon oli mentävä bussilla, koska kävellen matka olisi ollut melko pitkä laukkujen kanssa. (Terminaali 1:en ja terminaali 2:en välillä kulki bussi, joka kuljetti matkustajia ilmaiseksi terminaalien välillä.) Sää oli melko synkkä ja sumuinen, kun perjantaina saavuimme Frankfurtiin. Sää ei kovin paljon eronnut Suomen säästä, ehkä Saksassa oli hieman lämpimämpää.

Heidelbergiin bussilla matka taittui noin tunnissa. Tämän jälkeen saavuimme hotellille, kävimme syömässä Heidelbergin päärautatieaseman viereisessä ravintolassa Zapatassa, jossa tilasin itselleni jonkinlaisen kanafileen, jossa oli lisukkeena ruskea (hyvin suolainen) kastike ja ranskalaisia. Saimme ennen pääruokaa myös salaatit, jotka olivat melko onnistuneet. Ruoka oli myös ok. Juomaksi tilasin mineraalivettä (mineralwasser). Ravintolassa huomasi, että ruoat ovat hintatasoltaan muutaman euron edullisempia verrattuna Suomen hintoihin, mikä toisaalta olikin tiedossa muiden puheiden ja netistä löytyneen tiedon perusteella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heidelbergin päärautatieasemaa vastapäätä on muun muassa turisti-info

Asuntoni sijaitsee noin kahden kilometrin päässä päärautatieasemasta. Aluksi oli vaikeuksia hahmottaa oikea suunta. Kävelimme isäni kanssa väärään suuntaan noin 500 metriä, kunnes oli katsottava karttaa uudelleen. Karttaa tuli katsottua myös useamman kerran, sillä halusin mennä kävellen asunnolle. Emme toki kävelleet laukkujen kanssa, vaan jätimme ne hotellille, jossa myös minä yövyin sekä perjantain ja lauantain että lauantain ja sunnuntain välisen yön. Hotellin virkailijat olivat nuoria ja todella ystävällisiä.

Avaimet oli haettava asuntoon eri paikasta, joka tosin oli aivan lähellä asuntoa. Sen löytäminen vain oli todella hankalaa. Tämä alue on hieman sokkeloinen, joten joutuu aluksi olemaan hieman tarkkana, mihin pitää mennä.

Viikonloppu meni aika lailla kaupunkiin tutustuessa ja muutamia ostoksia tehdessä. Rauhoittua tai rentoutua ei ole ehtinyt, ja puhelinkin tuotti päänvaivaa, kun aluksi ostamani saksalainen prepaid-kortti ei toiminut puhelimessani eikä netin kautta tehtävä kortin rekisteröintikään onnistunut. Olo oli siis hieman stressaantunut, kun ei ollut olemassa toimivaa nettiyhteyttä eikä puhelinta, sillä suomalainen sim-korttini meni jotenkin sekaisin sen jälkeen, kun kokeilin puhelimeeni saksalaista korttia.

Aika on mennyt nopeasti ja muut vaihto-oppilaat vaikuttavat ihan mukavilta. Englannin puhuminen sujuu ihan ok, vaikka parannettavaakin löytyy. Muiden vaihtareiden tapaaminen oli mielenkiintoista maanantaina, sillä kaikki muut ovat Amerikasta… He vaikuttavat kuitenkin ihan mukavilta, vaikka kaikkea, mitä he puhuvat en ymmärräkään.

Jokaisella vaihtarilla on oma henkilökohtainen tuutorinsa. Minä tapasin omani maanantaina. Hän on kotoisin Saudi-Arabiasta ja vaikuttaa mukavalta. Hänen piti näyttää minulle jo aiemmin aluetta, mutta koska minulla ei ollut nettiä eikä toimivaa puhelinta, ajankohdan sopiminen oli lähes mahdotonta. Onneksi heti maanantaina saimme nettitunnukset koulun verkkoon. Tämä helpottaa suuresti, yhteydenpito onnistuu ainakin tätä kautta sekä karttoja yms. voi tutkia nyt netin avulla. Tämän lisäksi otin koululta uuden saksalaisen prepaid-kortin, jota ehdin kokeilla vasta tänään. Aluksi en myöskään uskaltanut kokeilla sitä, koska aikaisemman kortin kanssa oli ongelmia. Nyt se kuitenkin näyttäisi toimivan. Tosin en tiedä, miten se käytännössä toimii. Esim. hinnat ja saldon lataaminen on vielä minulle vähän outo juttu.

Asunto on ihan kiva, minulla on kiva näköala ikkunasta Neckar-joelle. Huone on isompi, mitä ajattelin. Lattia on hieman kylmä, mutta hankin luultavasti siihen jonkinlaisen maton. Suihku ja WC toimii ihan hyvin. Suihkusta tulee lämmintä vettä ja hanavettä voi juoda. Mielestäni se ei maistu vaan kovin hyvältä… En oikein tiedä minkälaista ruokaa voisin asunnolla tehdä. Ilmeisesti meillä on aika hyvät mahdollisuudet syödä kampuksen ruokalassa, mutta varmasti teen myös asunnolla ruokaa. Ainut ongelma vain on se, ettei jääkaappi ilmeisesti toimi ja yhteisen tilan keittiön liesi sekä uuni ovat myös epäkunnossa (tai sitten en vain osaa käyttää niitä). Aika oleelliset asiat kuitenkin, sillä ulkona olen nyt syönyt viisi päivää, mikä tulee pidemmän päälle hieman kalliiksi, vaikka ruoka onkin edullisempaa ravintoloissa täällä kuin Suomessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkymä ikkunastani Neckar-joelle

Voisin kirjoittaa vielä paljon lisää asioita, mutta kello alkaa olla niin paljon, että taidan jatkaa jonain toisena päivänä. Huomenna on lisäksi aikainen herätys, joten nyt on lopetettava tämä postaus.

Gute nacht!