Pikainen vierailu Mannheimin barokkipalatsissa

Mannheimissa ei juuri nähtävyyksiä ole. Ihan hienon näköinen rakennus on kuitenkin Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim).

20150609_133026
Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim)

Päätin käydä tuolla, koska olin aiemmin saanut päähäni ostaa ”linnakortin” (Schlosscard). Tällä kortilla pääsin siis ilmaiseksi sisään katsomaan palatsia sisäpuolelta. Ei tuonne kovin kallis hinta olisi ollut sisään toisaalta muutenkaan, mutta myös Schlosscard on melko edullinen (12 euroa). Siitä on hyötyä, mikäli haluaa käydä useassa ennalta määrätyssä linnassa tai palatsissa Baden-Württembergin alueella. Linnojen ja palatsien yhteydestä löytyy mielestäni useasti myös puutarha ja tällä kortilla pääsee muistaakseni aika moneen puutarhaankin. Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä ei puutarhaa ole, mutta sen sisäpuolella on alakerrassa kaksi kiikaria, joista pääsee kurkkaamaan palatsin aikaista puutarhaa.

Jotta saisin kortista hyödyn irti, käyn ehkä viikonlopun aikana katsomassa pari linnaa ja luultavasti se kolmas kerta Heidelbergin linnaankin tulee täyteen, sillä kortilla pääsee vielä kerran sinnekin. Sinne lähden luultavasti vanhempieni seuraksi, kun he ovat vihdoin viimein päässeet tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin. Mikäli et ole aikaisempia postauksiani lukenut, asustelen siis Heidelbergissa, en Mannheimissa!

Mannheimin barokkipalatsi

20150609_133147
Kohti palatsia

Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä on Mannheimin yliopisto. Itse palatsi ei siis ole kovin suuri. Sisäpuolella on pääasiassa muutamia huoneita ja vanhoja huonekaluja. Pääsee siellä myös ihailemaan posliiniesineitä, mikäli sellaiset kiinnostavat.

Palatsi on melko nopeasti kierretty sisäpuolelta, vaikka aluksi olin hieman hämilläni, miten palatsia pitäisi kiertää. En ehkä enää kehdannut kysyä neuvoja, miten kulkea palatsia, sillä tiskillä meni jo ylimääräistä aikaa.

Tiskillä minua vastassa oli englannin kieltä osaamaton vanhempi naishenkilö. Onneksi muutaman minuutin toivottoman keskustelun jälkeen, kun sekä minä että hän puhuimme toisillemme kieltä, jota kumpikaan ei ymmärtänyt, paikalle saatiin englantia osaava miespuolinen henkilö. Minulla oli siis vain pari pientä hassua kysymystä, joihin kaipasin vastausta tiskiltä.

Laukkua palatsissa kiertelyn ajaksi en saanut ottaa mukaan, vaan se oli jätettävä turvalokeroon. Otin laukustani kuitenkin lompakon ja puhelimen, sillä en halunnut vainoharhaisuuteni takia jättää niitä laukkuun, vaikka lokero oli kuulemma täysin suojattu. Laukun jättämisen lisäksi sain yllätys, yllätys, käteeni virtuaalisen oppaan. Melkein meinasin sanoa, että ei kiitos, en tarvitse sitä, mutta muutin äkkiä mieleni. Jospa vaikka opas kertoisikin jonkin mielenkiintoisen jutun tai yksityiskohdan palatsin asukeista, huoneista, huonekaluista tai muuten vaan palatsista ylipäätään.

Aloitin kiertämisen alakerrasta. Siellä oli jokin remontti meneillään, mikä ei sinänsä häirinnyt. Sitten häiritsi hieman, kun alkoivat imuroimaan jotakin. Aluksi myöskin kävelin melko nopeasti esillä olevien taulujen, huonekalujen ja esineiden ohitse, kunnes huomasin mielenkiintoisen huoneen lasiseinän läpi. Huone oli pieni kirjasto, joka oli kauttaaltaan hempeiden pastellisävyjen ja mielenkiintoisten yksityiskohtien peittämä. Kirjahyllyt olivat myös huoneessa epätavalliset, melkein huomaamattomat, sillä hyllyt eivät olleet tavalliseen tapaan avoimet, kuten kirjastossa yleensä, vaan kirjat oli päätetty piilottaa ovien taakse. Katossa oli koko katon pinta-alan täyttävä värikäs maalaus. Huoneessa oli myös eri ulottuvuuksia, pieniä koholla olevia yksityiskohtia. Tämä huone oli lempparini kyseisessä palatsissa ritarisalin lisäksi.

Alakerran nähtävyydet oli melko nopeasti nähty, jonka jälkeen siirryin yläkertaan. Siellä oli useampi toisistaan poikkeava huone, joita koristivat huonekalut. Kaikista hienoin näistä huoneista oli suurehko ritarisali. Pidin salin värityksestä ja ylipäätään koko huoneen ulkoasusta. Värityksessä voimakkaimpana värinä oli punainen, joka kuitenkin oli melko pehmeän sävyinen. Oikeastaan tämä huone ja kirjastohuone olivat ainoat huoneet, jotka mielenkiintoni herättivät ja toivat lohdutusta siihen, ettei vierailu palatsissa ollut aivan turha. Valitettavasti Mannheimin palatsi kärsi paljon toisen maailmansodan aikana ja suuri osa siitä onkin rakennettu uudelleen myöhemmin sodan jälkeen.

Tämä oli hieman sellainen spontaani vierailu, sillä alunperin suunnitelmissani oli käydä katselemassa kaupoista matkalaukkua. No, se jäi nyt myöhäisemmäksi…

Mainokset

Ei hinnalla pilattu lopputulos

Noniin… Sain eilen vihdoin leikattua hiukseni Rewen viereisessä kampaamossa, joka oli muistaakseni nimeltään sellainen kuin ”Hair Cut”. Tämä on myös ainoastaan muutaman sadan metrin päässä Bismarckplatzista ja sattumalta ohi kävellessäni kiinnitin huomion paikkaan ja päätin astua sisään. (Rewessä olen muuten useasti käynyt ruokaostoksilla, sillä se on lähin kauppa Bismarckplatzin läheisyydessä.)

Olin tyytyväinen paikkaan. Minulta leikattiin juuri sen verran kuin halusinkin ja lopputulos oli ihan siisti. Tästä kaikesta jouduin maksamaan ainoastaan 12 euroa! Olen siis tyytyväinen. Kampaaja ei täälläkään englantia kovin hyvin osannut, mutta tarpeeksi hyvin, että sekä minä että hän ymmärsimme toisiamme.

Tällä kertaa hiuksiani leikkasi melko nuori naispuolinen henkilö. Leikkauksessa ei mennyt kauaa, eikä minun tarvinnut varata edes aikaa. Odottelin vuoroani noin 10 minuuttia. Hiusten pieni leikkaus sujui siis todella nopeasti ja vaivattomasti. Uskallan suositella ainakin tuollaiseen pieneen tasausleikkaukseen kyseistä paikkaa, vaikka hiusten leikkauksen edullinen hinta saa aikaan ehkä epäilyksiä kampaajien taitoja kohtaan. Kompensoisiko tämä huonoa kokemustani edellisellä saksalaisella kampaajalla?

Koska sää oli myös niin hieno (aurinko paistoi ja oli lämmin) kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa, josta ostin pari postikorttia Heidelbergista ja jätskin. Halusin kokeilla Snickersin makuista jäätelöä ja hyvää oli. 🙂 Seassa oli suklaanpaloja ja tiedän ettei jäätelö näytä kipossa ihmeelliseltä, mutta maku oli hyvä. En tiedä vielä, mitä teen postikorteille. Ehkä pidän itselläni muistona tai lähetän yllätyksenä jollekin. En tiedä, mutta mielestäni ne olivat vain niin kivannäköiset.

11272127_10205669495289805_1248404189_n
Snickers-jätskiä
11313196_10205669483889520_2038521816_n
Kaunis Heidelberg, postikortit 0,40 €/kpl

Saksalaisen kampaajan käsittelyssä

Juuri kun pääsin sanomaan, että aion nauttia auringosta, auringon paisteesta ei ole juuri tietoakaan… Aamusta kyllä aurinko herättelee ylös sängystä, mutta sen jälkeen se katoaa jonnekin pilvien taakse.

Aika käydä kampaajalla

Mielessäni on ollut käydä leikkaamassa hiuksiani täällä. Sen jälkeen, kun äitini kehotti Suomen vierailullani niitä leikkaamaan, ajatukseni muuttuivat ja aion käydä niitä leikkaamassa tässä lähipäivinä. Ajattelin itse, että eivät ne niin pahan näköiset ole, mutta ehkä ne sitten ovat päässeet vähän huonoon kuntoon…

Kävin kyllä ennen Suomen reissua kampaajalla, mutta tästä jäi todella huono kokemus. Kävin sellaisen nimisessä paikassa kuin Mod’s Hair, koska eräs saksalainen suositteli sitä. Hän antoi myös toisen vaihtoehtoisen kampaamon, mutta päätin kokeilla tätä ensimmäistä, koska sinne pääsi ilman ajanvarausta.

Mod’s Hair sijaitsee aivan Bismarckplatzin läheisyydessä. Päätin mennä sinne ennen Suomen matkaani, sillä jo kerran aikoessani mennä kampaajalle, en ehtinytkään, ja se käynti siirtyi. Mietin jo etukäteen, että osaavatko kampaajat täällä laittaa hiukseni kuntoon. Tämä Mod’s Hair laskutti kuitenkin hiusten värjäämisestä noin 58 € ja jos leikkauksen olisi siihen vielä halunnut niin olisi pitänyt maksaa vielä noin 35 €. Juu tiedän, että hinnat ovat kohtuullisia, mutta asiakkaalle se on aina paljon pois.  Siksi hakuammunnalla kampaajalle meneminen tai ainoastaan muiden suosittelujen perusteella on epävarmaa.

Kun tuonne liikkeeseen menin, siellä oli hieman tiukkaa saada aikaa minulle. Jouduin siis valitsemaan värjäyksen ja leikkauksen väliltä tai vaihtoehtoisesti tulemaan joku toinen päivä uudestaan. Päätin sitten ottaa pelkän värin. Juurikasvu oli jo mennyt niin pahaksi, joten halusin saada sen piiloon.

Huono ensimmäinen kokemus saksalaisesta kampaamosta

Kampaajaksi sain miespuolisen henkilön, jonka englannin kielen taito oli melko heikko. Meillä oli puhetta värjätä tyvi mahdollisimman saman väriseksi kuin millä se on ennenkin värjätty, mutta tämä tuntui liian vaikealta hänelle. Hän veti tyven aivan liian vaaleaksi, mistä huomautin hänelle. Lopulta se sitten värjättiin uudestaan tummemmalla värillä, mutta senkin jälkeen se jäi aivan liian vaaleaksi. Sanoin jälleen, ettei se näytä hyvältä, eikä se ole lähelläkään sitä mitä sen pitäisi. Tähän kuulemma oli sitten syynä se, että on vaikea tietää, millä värillä tyveni on aiemmin värjätty. Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, sillä oletan, että kampaajalla on silmää eri väreille ja kokemusta niiden käytöstä.

Kampaajasta jäi siis huonot fiilikset. Vaikka en ole kampaaja tai minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä alasta, niin olettaisin kampaajien osaavan työnsä ja tietävän melko tarkkaan, mitä heidän pitäisi tehdä ja mitä värejä käyttää. Lopuksi kampaajani vielä totesi, että hänellä olisi aikaa leikata hiukseni (hän hoiti toisen asiakkaansa sillä välin, kun minun värini odotti kuivumista). Totesin tässä vaiheessa, että ei tarvitse. En halunnut maksaa enempää tästä kampaajakäynnistä, enkä tiedä olisiko hän osannut edes leikata hiuksiani.

Lähtiessäni minulta pyydettiin noin 42 €, eli sain noin 15 € alennusta alkuperäisestä hinnasta, mikä minun olisi pitänyt maksaa. Tästä huolimatta kokemus kampaajasta jäi huonoksi ja kampaajan vielä lähtiessäni sanoessa, että ”nähdään” ajattelin vain, että mitähän tuohon sanoisi… En aikonut enää tulla takaisin kyseiseen paikkaan. Se on ihan totta, että ensimmäisellä palvelukokemuksella on suuri vaikutus siihen, tuleeko asiakas enää uudestaan liikkeeseen. Tässä tapauksessa minä aion mennä leikkauttamaan hiukseni jonnekin muualle, vaikka vähän jännittää, mitä siitä tulee. Jos haluan tasoittaa vain hiuksiani, niin eikö tämän pitäisi onnistua ilman ongelmia?

pug-690566_640

Yksi hassu juttu muuten tästä kampaajasta vielä! Asiakkaat kuivaavat itse hiuksensa, elleivät ole maksaneet siitä erillistä hintaa. Sain tietää tämän kampaajaltani, kun ihmettelin, miksi hän antoi käteeni hiustenkuivaajan. Tämä on oikeasti asiakkaiden homma elleivät he maksa erikseen hiusten kuivaamisesta. Kampaaja selittikin, että heillä laskutetaan erikseen kaikesta, kun kysyin häneltä asiasta. (Ei hän muuten juuri mitään puhutkaan, mutta tämä varmaan johtui kielimuurista…) Tuntuu oudolta, että hiusten kuivaamisesta on maksettava erikseen. Jossain mielessä oli myös huvittavaa aluksi katsoa, kun ihmiset kuivailivat itse hiuksiaan. Hämmentävää.

Koulusta puheen ollen

Kerroin tuossa saksan kielen kurssistani, mistä tuli mieleen edelliset kurssit. Olen vihdoin saanut arvosanat niistä ja mitä ilmeisemmin myös matematiikan läpäisin, vaikka parilla muulla oli myös ilmestynyt arvosana kyseisestä kurssista, vaikka eivät edes kokeeseen tulleet… No, ei se minua haittaa niin kauan kuin arvosana matematiikan kurssista pysyy sellaisenaan ja saan tarvittavat opintopisteet kurssista.

Nyt minulla on meneillään kaksi kurssia, joista toinen on nimeltään ”Corporate Finance” ja toinen ”International Communication Skills; Advertising”. Ensiksi mainittu on haastavampi, sillä asiat, joita käsitellään käydään läpi nopeasti sekä tunneilla tulee esiin paljon uusia asioita ja monenlaisia tapoja laskea. Pitäisi enemmän opiskella itsenäisesti, mutta jotenkin sitä vain aina tekee mieluummin jotain muuta vapaa-ajalla. Kurssi on todella hyödyllinen kyllä ja olen varma, että minulle jää paljon hyödyllisiä asioita muistiin kurssista. Kurssi on jo puoli välissä, mikä tuntuu hurjalta. Opiskeltavaa siis riittää. Kurssin opettaja on myös ihan mukava; ei kovin vanha ja hän on amerikkalainen miespuolinen henkilö. Aika energinen tapaus.

Toisesta tämän jakson kurssista (International Communication Skills; Advertising) en ole kertonutkaan. No, minua kyllä kiinnostavat muut kulttuurit ja kaikki niihin liittyvä, mutta tämä kurssi…. En tiedä mitä siitä sanoisin. Viime tunnilla jo ensimmäisten minuuttien aikana toivoin vain tuntien päättymistä. Tämä oli vasta toinen tunti. Teimme joitakin eri kulttuureihin liittyviä monivalintatehtäviä sekä väärin-oikein -tehtäviä. Tätä samaa teimme myös ensimmäisillä tunneilla ja en tajua miksi. Olisiko noihin tehtäviin pitänyt etukäteen jotenkin valmistautua? Monen kohdan olisin vain heittämällä arvannut. No, se siitä. Tähän kurssiin sisältyy myös esitelmä, joka tehdään pienessä ryhmässä. Arvosana annetaan kurssista ainoastaan tämän esityksen perusteella. Esitystä varten saa valita aiheen valmiista vaihtoehdoista. Minun ryhmälläni ei sitä vielä ole, mutta aiheet liittyvät eri kulttuureihin. Tämä kurssi ei ole kovinkaan haastava ja onneksi se on pian ohi, heh. Ensimmäiset esitykset ovat jo ensi maanantaina. Onneksi sain vaihdettua sen sitä seuraavalle viikolle, sillä maanantai ei minulle valitettavasti sovi, koska on jo muut suunnitelmat loppuviikolle.

Ihan mukava on ollut palata takaisin opiskelun pariin neljän viikon loman jälkeen, mikä oli ehkä hieman liian pitkä. Toisaalta loman aikana kerkesi hyvin reissaamaan, mikä oli hyvä. Opiskelu englannin kielellä on toki erilaista kuin omalla kielellä, mutta se on ehkä yksi syy, mikä pitää mielenkiintoa yllä opiskeluun. En osaa sanoa, onko englannin kielen taitoni kehittynyt. Katsotaan sitä vaikka sitten tämän vaihdon päätyttyä, jolloin olen palannut Suomeen.

apple-256267_640

Puhelinasiat kunnossa

Olen aiemmin kirjoitellut tänne puhelimen käytöstä ulkomailla ja pohtinut itsekin, mitenkä sen käyttö kannattaisi järjestää. Päädyin lopulta käyttämään omaa suomalaista puhelintani wifi-verkkoon ja tarvittaessa Suomen puheluihin (tekstiviestien lähettämisessä on ilmeisesti jotakin häikkää). Tämän  lisäksi käytössäni on saksalainen numero ja prepaid-kortti, jonka olen laittanut vanhaan puhelimeeni, jonka toin tänne Suomesta. Se on siis ihan perus Nokian puhelin ilman mitään älyominaisuuksia.

Aluksi oli vähän ongelmia siinä, miten saan saldoa ladattua saksalaiseen prepaidiini. Sen ratkaisin sitten lopulta menemällä suoraan liikkeeseen kysymään asiasta ja pyytämään asiakaspalvelijaa lisäämään siihen saldoa. Aluksi asiakaspalvelija väitti, ettei osaa puhua englantia hyvin, mutta kyllähän hän sitä puhui ihan hyvin ja ymmärsi, mitä olin tullut häneltä kysymään. Minusta tämä oli helpoin keino, sillä en jaksanut opetella saldon lataamista netin kautta. Toistaiseksi olen nyt pärjännyt tolla yhdellä latauskerralla, jolloin latasin muistaakseni saldoa 15 €:n edestä. Tästä latauskerrasta on nyt joitakin viikkoja.

Minullahan on toinenkin saksalainen prepaid-kortti, josta myös olen täällä kertonut. Ongelma vain sen kanssa oli, etten saanut aktivoitua korttia. En enää oikeastaan myöskään tarvitse sitä, sillä käytössäni on nyt koulun ilmaiseksi antama prepaid.

Ensimmäiseksi hankkimani prepaid  lojuu nyt sitten toistaiseksi käyttämättömänä huoneessani. Olen senkin kanssa käynyt liikkeessä kyselemässä, voinko antaa kortin takaisin tai voivatko he aktivoida sen, sillä minulta aktivointi ei onnistunut. Mannheimissa aktivointi olisi onnistunut, mutta he vaativat passin numeroa aktivointia varten, mitä minulla nyt ei sattunut olemaan mukana. Puhelinyhtiöllä on myös liike Heidelbergissa, jossa kävin jokunen päivä myöhemmin ja sinne sitten otin passinikin mukaan, mutta heillä ei sitten ollut valtuuksia kuulemma tehdä aktivointia puolestani. Aika hankalalta tuntuu siis välillä tällaisten asioiden selvittely. Ihan huvikseen olisin siis halunnut aktivoida prepaidin, vain nähdäkseni toimiiko se, sillä sitä ei huolita takaisinkaan. No, samapa se.

hand-65688_640

Ikäväksikö kutsuisi

Aika täällä on kulunut todella nopeasti… Olen ollut nyt täällä lähes kaksi kuukautta. Tuona aikana ei ole ollut juurikaan ikävä Suomeen. Olen viihtynyt täällä hyvin ja koululla kansainvälisen toimiston henkilökunta on hyvin ystävällistä. Viime päivinä kuitenkin on ollut hieman haikea olo ja ikävä läheisiä. Oikeastaan tuntui, etten oikein täysillä nauttinut Lontoon matkasta tai sitä edellisestä matkasta Cologneen (kerron siitä myöhemmin), koska mieli on ollut hieman maassa viime päivinä. Tiedän, että minua ikävöidään, ja se on pistänyt mieltä hieman matalaksi. Se on saanut itsenikin pikku hiljaa ikävöimään.

Kaipaan kasvokkaista juttelua omalla kielellä. Englanniksi puhuminen on alkanut kyllästyttää. On myös välillä turhauttavaa, kun haluan sanoa jotakin, mutta sitten en löydä oikeita sanoja englanniksi. Näissä tilanteissa toivoisi vastakkaisen henkilön ymmärtävän suomea, jotta voisi asian selittää hänelle suomeksi. Toisaalta sanavarastoni kaipaisi ehkä hieman laajennusta, mutta olen hieman laiska parantamaan kielitaitoani.

Ei minulla täällä mitään hätää ole ollut. Joskus vain ajattelee, että tämä asia olisi niin helppo sanoa suomeksi, mutta kun ei voi niin sitten joutuu käyttämään elekieltä tai ilmaisemaan asian kiertoteitse käyttäen yksinkertaisia sanoja. Olen siis aina lopulta saanut itseni kuitenkin ymmärretyksi. Kaikilla saksalaisilla ei myöskään ole kovin vahva englannin kielen taito, mikä on tuottanut vaikeuksia parissa normaalissa arkipäivän tilanteessa. Esimerkiksi kaupassa olen kysynyt myyjältä tai joltakin asiakkaalta jostakin tuotteesta, mutta heille tuote ei vain aiennut heti. Joissakin tilanteissa siis aikaa menee hieman kauemmin, kun joutuu selittämään asiaansa muutamaan kertaan, jotta toinen ymmärtää sen.

Vaikka minulla nyt hieman onkin ikävä Suomeen, se ei suuresti haittaa oloani täällä. Kaikki on sujunut tähän asti hyvin ja olen innoissani tulevista matkoistani uusiin maihin. Olen myös innoissani siitä, että poikaystäväni tulee tänne parin viikon päästä. Luulen, että se helpottaa aika lailla ikävääni ja antaa erilaista puhtia nauttia ajastani täällä. Mielessäni on myös käynyt, pitäisikö vierailla Suomessa vaihtoni aikana, mutta mitään en ole vielä päättänyt. Ryanairilla pääsisi lentäen melko edullisesti Suomeen, joten toisaalta vierailu kotimaassa ei olisi mahdoton ajatus.

apple-570965_640

Olen iloinen siitä, että kaikki on hyvin lähimmäisillä Suomessa, vaikka ikäviäkin asioita sattuu. Joskus myös kuulee surullisia uutisia, mitkä pistävät mielen matalaksi joko toisen puolesta tai omakohtaisesti, mutta ne ovat kai osa elämää…

Rutkasti terveisiä kaikille ja halaukset lähimmäisille. 

Ensimmäinen oppitunti

Lukujärjestykseni on siis aika lailla poikkeava Suomen lukujärjestyksestäni, sillä kaikki tämän jakson tuntini ovat illasta. Ne alkavat hieman ennen neljää ja päättyvät seitsemältä. Opettaja pitää tunnit 45 minuutin pituisina eli tuntien aikana on kaksi noin 10 minuutin taukoa. Tuntini sijoittuvat lisäksi loppuviikkoon eli olen koululla keskiviikko-, torstai- ja perjantai-illat.

Ensimmäiselle tunnille menin yhtä matkaa kahden amerikkalaisen vaihtarin kanssa, jotka aloittivat kanssani uusina täällä samaan aikaan. Ensimmäinen kurssini täällä on Sales. Toinen vaihtoehto olisi ollut Human Resources, mutta päädyin edelliseen, koska ajattelin, että se on helppo kurssi, ja turvallinen tapa aloittaa opiskelu englanniksi. Jälkeenpäin olen vähän harmitellut, kun otin sen, sillä aihe ei minua niin kovin paljon kiinnosta. Lisäksi toinen kurssi olisi ollut paljon parempana ajankohtana sijoittuen aamuihin ja alkuviikkoon, mitä en etukäteen tiennyt. No, kurssi ei kestä kuin viisi viikkoa. Ja nyt on jo kulunut kaksi viikkoa, joten kohta se on ohikin.

10492171_10204858411453216_6678234717735901594_n

Opettajani on kotoisin Oklahomasta. Hän on aika rento ja cool sekä puhuu selkeää englantia. Kaikkea en tosin tunnilla ymmärrä, mutta enemmän ymmärrän, mitä opettaja puhuu, kuin muut vaihtarit, joiden kotikieli ei ole englanti, sillä he lausuvat kieltä niin eri tavalla.

Vaikka itse aihe ei niin minua kiinnosta, tunnit ovat menneet nopeasti. Opettajan tyyliin kuuluu kerrata joka tunti edellisillä tunneilla käytyjä asioita sekä uusia sen päivän aikana opetettuja asioita. Hän myös kannustaa oppilaita jatkuvasti vuorovaikutukseen niin hänen kuin muiden oppilaiden kanssa. Joka tunti on esimerkiksi ollut tehtävä, johon on täytynyt ryhmässä miettiä ratkaisua.

Sales-kurssiin sisältyy myös eräänlainen projekti. On suunniteltava tiimissä jollekin tuotteelle markkinointisuunnitelma, tehtävä kilpailija-analyysiä ym. tutkimusta. Minun tiimini on vasta tähän mennessä päättänyt tuotteen, joten hommaa riittää. Kerron myöhemmin lisää. 🙂

Lentäen Saksaan ja Heidelberg tutuksi

Lentäminen Saksaan oli jännittävää. Lensin tänne AirBalticin koneella isäni kanssa, koska isä halusi myös tehdä pienen lomamatkan Saksaan. Meillä oli vaihto Riikassa, josta jatkoimme toisella AirBalticin koneella Frankfurtiin. Lennot kestivät yhteensä noin 3 tuntia ja 45 minuuttia. Molemmilla lennoilla istumapaikkani oli aivan koneen siipien sekä moottorin kohdalla, mikä oli hieman pelottavaa. Maisemat olivat aika upeita, vaikka niitä ei suurimman osan ajasta juuri nähnyt. Parhaimmat maisemat olivat laskun aikana, jolloin ylhäältä näki hyvin maisemia laajalta alueelta. Lentoemännät olivat joko latvialaisia tai venäläisiä (arvelimme näin). Heidän puheestaan ei juuri saanut mitään selvää, koska he puhuivat niin huonoa ja epäselvää englantia.

Ensimmäinen lento oli jännittävä, koska en ole lentänyt aiemmin. Erityisesti nousu oli jännittävä sekä lennon aikana tullut turbulenssi. Vasta toisen lennon aikana pystyin rentoutumaan. Lentämisen lisäksi jännittävää oli myös siirtyminen koneeseen sekä oikean portin löytäminen ja kaikki muu, mikä kuuluu kentällä hoidettaviin asioihin. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvinnut yksin stressata kaikesta.

Frankfurtin lentokentältä lähdimme Shuttle-bussilla Heidelbergiin, josta isäni oli varannut meille paikat etukäteen. Läheltä piti, ettemme myöhästyneet bussista. Meillä oli aluksi nimittäin ongelmia päästä terminaali 2:sta terminaali 1:een, johon oli mentävä bussilla, koska kävellen matka olisi ollut melko pitkä laukkujen kanssa. (Terminaali 1:en ja terminaali 2:en välillä kulki bussi, joka kuljetti matkustajia ilmaiseksi terminaalien välillä.) Sää oli melko synkkä ja sumuinen, kun perjantaina saavuimme Frankfurtiin. Sää ei kovin paljon eronnut Suomen säästä, ehkä Saksassa oli hieman lämpimämpää.

Heidelbergiin bussilla matka taittui noin tunnissa. Tämän jälkeen saavuimme hotellille, kävimme syömässä Heidelbergin päärautatieaseman viereisessä ravintolassa Zapatassa, jossa tilasin itselleni jonkinlaisen kanafileen, jossa oli lisukkeena ruskea (hyvin suolainen) kastike ja ranskalaisia. Saimme ennen pääruokaa myös salaatit, jotka olivat melko onnistuneet. Ruoka oli myös ok. Juomaksi tilasin mineraalivettä (mineralwasser). Ravintolassa huomasi, että ruoat ovat hintatasoltaan muutaman euron edullisempia verrattuna Suomen hintoihin, mikä toisaalta olikin tiedossa muiden puheiden ja netistä löytyneen tiedon perusteella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heidelbergin päärautatieasemaa vastapäätä on muun muassa turisti-info

Asuntoni sijaitsee noin kahden kilometrin päässä päärautatieasemasta. Aluksi oli vaikeuksia hahmottaa oikea suunta. Kävelimme isäni kanssa väärään suuntaan noin 500 metriä, kunnes oli katsottava karttaa uudelleen. Karttaa tuli katsottua myös useamman kerran, sillä halusin mennä kävellen asunnolle. Emme toki kävelleet laukkujen kanssa, vaan jätimme ne hotellille, jossa myös minä yövyin sekä perjantain ja lauantain että lauantain ja sunnuntain välisen yön. Hotellin virkailijat olivat nuoria ja todella ystävällisiä.

Avaimet oli haettava asuntoon eri paikasta, joka tosin oli aivan lähellä asuntoa. Sen löytäminen vain oli todella hankalaa. Tämä alue on hieman sokkeloinen, joten joutuu aluksi olemaan hieman tarkkana, mihin pitää mennä.

Viikonloppu meni aika lailla kaupunkiin tutustuessa ja muutamia ostoksia tehdessä. Rauhoittua tai rentoutua ei ole ehtinyt, ja puhelinkin tuotti päänvaivaa, kun aluksi ostamani saksalainen prepaid-kortti ei toiminut puhelimessani eikä netin kautta tehtävä kortin rekisteröintikään onnistunut. Olo oli siis hieman stressaantunut, kun ei ollut olemassa toimivaa nettiyhteyttä eikä puhelinta, sillä suomalainen sim-korttini meni jotenkin sekaisin sen jälkeen, kun kokeilin puhelimeeni saksalaista korttia.

Aika on mennyt nopeasti ja muut vaihto-oppilaat vaikuttavat ihan mukavilta. Englannin puhuminen sujuu ihan ok, vaikka parannettavaakin löytyy. Muiden vaihtareiden tapaaminen oli mielenkiintoista maanantaina, sillä kaikki muut ovat Amerikasta… He vaikuttavat kuitenkin ihan mukavilta, vaikka kaikkea, mitä he puhuvat en ymmärräkään.

Jokaisella vaihtarilla on oma henkilökohtainen tuutorinsa. Minä tapasin omani maanantaina. Hän on kotoisin Saudi-Arabiasta ja vaikuttaa mukavalta. Hänen piti näyttää minulle jo aiemmin aluetta, mutta koska minulla ei ollut nettiä eikä toimivaa puhelinta, ajankohdan sopiminen oli lähes mahdotonta. Onneksi heti maanantaina saimme nettitunnukset koulun verkkoon. Tämä helpottaa suuresti, yhteydenpito onnistuu ainakin tätä kautta sekä karttoja yms. voi tutkia nyt netin avulla. Tämän lisäksi otin koululta uuden saksalaisen prepaid-kortin, jota ehdin kokeilla vasta tänään. Aluksi en myöskään uskaltanut kokeilla sitä, koska aikaisemman kortin kanssa oli ongelmia. Nyt se kuitenkin näyttäisi toimivan. Tosin en tiedä, miten se käytännössä toimii. Esim. hinnat ja saldon lataaminen on vielä minulle vähän outo juttu.

Asunto on ihan kiva, minulla on kiva näköala ikkunasta Neckar-joelle. Huone on isompi, mitä ajattelin. Lattia on hieman kylmä, mutta hankin luultavasti siihen jonkinlaisen maton. Suihku ja WC toimii ihan hyvin. Suihkusta tulee lämmintä vettä ja hanavettä voi juoda. Mielestäni se ei maistu vaan kovin hyvältä… En oikein tiedä minkälaista ruokaa voisin asunnolla tehdä. Ilmeisesti meillä on aika hyvät mahdollisuudet syödä kampuksen ruokalassa, mutta varmasti teen myös asunnolla ruokaa. Ainut ongelma vain on se, ettei jääkaappi ilmeisesti toimi ja yhteisen tilan keittiön liesi sekä uuni ovat myös epäkunnossa (tai sitten en vain osaa käyttää niitä). Aika oleelliset asiat kuitenkin, sillä ulkona olen nyt syönyt viisi päivää, mikä tulee pidemmän päälle hieman kalliiksi, vaikka ruoka onkin edullisempaa ravintoloissa täällä kuin Suomessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkymä ikkunastani Neckar-joelle

Voisin kirjoittaa vielä paljon lisää asioita, mutta kello alkaa olla niin paljon, että taidan jatkaa jonain toisena päivänä. Huomenna on lisäksi aikainen herätys, joten nyt on lopetettava tämä postaus.

Gute nacht!

Aika sekaisin tuntein

Aika sekaiset tunteet on tällä hetkellä… Outoa on, että vieläkään ei ole iskenyt kovin suurta jännitystä. Ainoastaan mielessä on pyörinyt, mitä täytyy vielä tehdä, mitä pitää selvittää. Välillä taas tuntuu, että kaikki on niin työlästä. Nyt lähtöön on kuitenkin enää niin lyhyt aika, että jos jotakin ei ehdi tehdä tai selvittää, niin ei sille enää mitään mahda. On myös pakko luottaa, että kyllä kaikki selviää. Viimeistään koululla pitäisi saada kaikki tarvittava apu, mitä tarvitsee esimerkiksi käytännön asioissa.

Olen miettinyt toki, että mitä jos en pärjää englannin kielellä – tai lähinnä mitä jos kielitaitoni ei ole tarpeeksi hyvä. Toisaalta olen valmis opettelemaan ja ymmärtämään, mutta silti olen kuvitellut itseni yrittämässä sanoa jotakin, joka lopulta tulee ulos epäselvänä mongerruksena – jos sinäkään. Ja olihan tässä tarkoitus englantia opiskella, mutta arvaa vain ehdinkö – tai sainko järjestettyä sille aikaa. Näillä nyt kuitenkin mennään, mitä on. Toivotaan, että ei iske kauhun sekaisia tunteita tai tunteita, että nyt on äkkiä päästävä takaisin Suomeen. Opiskelu englanniksi, uusi maa ja uusi kulttuuri sekä uudet ihmiset ovat minulle kuitenkin niin uusi juttu, että niissä menee kyllä jonkin aikaa ennen kuin ne oppii ymmärtämään. Toivoisin myös saavani vähintäänkin muutamia kavereita, jottei olo Saksassa olisi aivan yksinäinen. Varmasti se onnistuu, jos vain itse pystyn aktiivisesti olemaan sosiaalinen ja tutustumaan ihmisiin. Vaikeaa minun on kuitenkin olla ulospäinsuuntautunut ja puhelias, kun luonnostaankin olen hieman hiljaisempi. Luulen kuitenkin, että tästä matkasta tulee minulle ikimuistoinen, jota en missään nimessä tule katumaan. Kunhan saan netin kuntoon Saksassa, niin tulen kertomaan tuntemuksistani ja muista mielenkiintoisista asioista, joita tällä matkalla huomaan ja koen.

Lennän pian ensimmäistä kertaa, mikä on jännittävää ja jollain tavalla vähän pelottavaa. Olen myös huono suunnistaja, joka tuottaa varmasti minulle päänvaivaa tällä matkalla, mutta ehkä englanniksi osaan kysyä neuvoa järkevän näköisiltä ihmisiltä, jos ja kun olen eksyksissä. Kulkeminen paikasta A paikkaan B onkin kaikkein pelottavinta, koska nyt minulla ei ole edes tukenani Googlen karttaa, jota normaalisti käytän Suomessa. Navigaattori varsinkin on ollut apuna monesti, mutta nyt täytyy ilmeisesti pärjätä perinteisemmin keinoin… Tiedän, että kartat kannattaisi ladata etukäteen, mutta en löytänyt nopealla etsinnällä kovin hyviä, ja nyt on dataesto päällä, joten näillä on ilmeisesti pärjättävä. Eihän aina ole ollut edes älypuhelimia, joten miksei nytkään voisi pärjätä ilman, eikö….? No, sitten kun tai jos olen päässyt hengissä Heidelbergiin ja asunnolle ja sieltä sitten koululle ja pikkuhiljaa asettunut aloilleni ja saanut asiat paikan päälle suhtkoht kuntoon, kerron kuulumiseni, lentojen ja muun kulkemisen sujumisesta Saksaan ja Heidelbergiin sekä sinne asettautumisesta.

Oudointa tässä on, että en vieläkään tajua, että olen oikeasti lähdössä Saksaan…

teddy-bear-315390_640
A tight hug before seeing for a long time… ❤