Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Kurkkaus keittiöön

Tässä olisi pieni postaus ruuanlaitosta tämän opiskelija-asuntolan keittiössä. (Laajempi postaus asunnostani löytyy täältä.) Keittiö tosiaan on samassa kerroksessa, missä asun ja aivan muutaman metrin päässä huoneestani. Keittiön hella toimii eri lailla, mitä olen tottunut. Sen vierestä seinästä löytyy kaksi ajastinta, joista toinen on hellalle ja toinen uunille ja mikrolle. Tätä ajastinta täytyy vääntää, jotta hellan saa päälle. Vaikka kaikkea alkuun kokeili, niin ei se hella jostain syystä mennyt päälle. Ehkä jotakin siinä tuli tehtyä väärin…

10361966_10204974779522345_7025877570825693013_n
Kauniit ajastimet

Uunin kanssa meinasi myös mennä ensimmäisellä kerralla hermot. Käytin sitä ensimmäistä kertaa International Pot Luck -tapahtumaa edeltävänä iltana. Siinä, kun on mikro samassa (joka myös on vieläkin vähän hämärä), niin pitäisi tietää, mihin vääntää nappulaa. Mikron kanssa on myös jännä. Sen jälkeen, kun olen ajastimen laittanut päälle ja vääntänyt mikron aktiiviseksi, joudun kerran vääntämään sen pois päältä, jotta saan lopulta asetettua mikroon ajan ja laitettua sen käyntiin. No joo, en tiedä tajuaako tästä nyt yhtään mitään! Onhan se mikro siellä uunissa ihan kätevä toisaalta.

10959892_10204974779242338_3823173782491682098_n
Kattila on juuri menossa lieden päälle kyllä…

Kokkailen aika paljon asunnolla vieläkin. Koulun ruokala ei ole loppujen lopuksi niin edullinen, sillä he kuulemma veloittavat aina tietyn summan opiskelijakortilta, johon siis on laitettava rahaa automaatilta, jotta saa maksettua ruokansa. Joku aika sitten laskin, että olen käynyt koulun ruokalassa syömässä koko tänä aikana ainoastaan neljä kertaa! Toki matkustellessa olen syönyt toisaalta ulkona paljon.

20150509_130119
Salaattiaineksia…

Kokkailu tässä asunnolla sujuu ihan ok. Hella ei tosin ole kovin hyvä, mutta kyllä sillä ruuan saa kypsäksi. Viikonloppuisin keittiö on täällä aivan järkyttävässä kunnossa. Siksi yleensä vältän kokkailua lauantaina tai sunnuntaina. Kokkailen yleensä perjantaina viikonlopun ruuat. Silloin keittiö on… No samassa kunnossa kuin muutenkin viikolla. Se on aina likainen. Siksi oli aivan pakko ostaa jotkin sisäkengät tänne, sillä ei tuolla keittiössä siedä kävellä muuten… Löysin onneksi H&M:ltä melko hyvät sisäkengät. Sellaiset on toisaalta pitänyt hankkia jo aiemmin, mutta nyt oli melkein pakko. Kun menee keittiöön ensimmäisenä ajatuksena on, että mihin kohtaan edes voi laskea omat ruuanlaittovälineensä sekä ruokansa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa siivota omat jälkensä. Ihan mukavia naapureita muuten. Roskikset ovat myös viikonlopun aikana aivan järkyttävässä kunnossa. Täällä ei ole niin justiinsa mihin ruuat tai muut roskat heittää, vaikka alkuun meille infottiin roskien lajittelun tärkeydestä, ja vaikka jokaiselle roskalle on oma astiansa. No joo…. Kyllähän sieltä sitten siivoojat joskus siivoavat näiden sottapyttyjen jälkiä.

Palanen Italiaa ja italialaista elämää

Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.

Kohti Italiaa

Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.

Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.

Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.

Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.

Saapuminen italialaiseen perheeseen

Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.

Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.

Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.

Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.

Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.

Pääsiäislounas italiaiseen tapaan

Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.

Pastaa italialaiseen tyyliin
Pastaa italialaiseen tyyliin
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
11139468_829639397084421_1692880374_n
Mansikoita ja kermaa

Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.

Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin

Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.

Ranta on varmasti kaunis kesällä
Ranta on varmasti kaunis kesällä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa

Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.

Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.

Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.

Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon

Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.

San Marino
San Marino

Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa San Marinon huipulta
Todella kaunis maisema
Todella kaunis maisema
Sää oli hieno maisemien katseluun
Sää oli hieno maisemien katseluun
Upea
Upea

San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.

Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.

Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.

Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki

Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).

Firenze
Firenze

Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Duomo (Santa Maria del Fiore)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suosittu turistikohde
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hieno

Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin.  Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan.  Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palazzo Vecchio
Maisemaa puutarhan luota
Maisemaa puutarhan luota
Puutarha (Giardino Boboli)
Puutarha (Giardino Boboli)

Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.

Neptunus suihkulähde
Neptunus-suihkulähde
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Gnocchi al pesto
Gnocchi al pesto

Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia

Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.

Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.

Aseman luota avautuva maisema
Aseman luota avautuva maisema
Gondoli-ajelu maksaa paljon...
Gondoli-ajelu maksaa paljon…
Maisemaan sillalta
Maisemaa sillalta

Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.

Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Dogen palatsi
Dogen palatsi
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa...
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta

Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lush – käsittääkseni luonnollisesti valmistettua kosmetiikkaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyllä lähtisin mielelläni Gondoli-ajelulle
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudet kengät kesäksi
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyypillistä maisemaa Venetsiassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullisen näköistä pastaa

Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minun Magnum-jätskini ❤

Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.

Viimeisiä viedään

Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.

Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.

Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…

Uudelleen tutustumista Heidelbergiin

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastani menivät nopeasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon erilaisia paikkoja olen tähän mennessä nähnyt… Pari kertaa jopa on tullut törmättyä suomalaisiinkin, mikä ei suinkaan ole ollut negatiivinen asia, vaan jollain tavalla sitä on aina ilahtunut, kun on pongannut suomalaisen täällä ulkomailla ollessa.

Heidelbergista nauttimista

Kun poikaystäväni tuli Heidelbergiin perjantaina 13.3., otimme perjantai-illan rauhallisesti, mutta lauantaina kävimme muun muassa Mannheimissa shoppailemassa. Sunnuntaina sen sijaan rentouduimme tutustumalla Heidelbergin vanhaan kaupunkiin (Altstadt), linnaan (Heidelberger Schlosssekä kirkkoon (Heiliggeistkirche).

11074616_10205246401872734_775834578_n11063344_10205246406752856_1488419378_n

Vanhassa kaupungissa olen käynyt jo useaan otteeseen ja linnassa kerran. Kirkossa olen käynyt kerran, mutta sen torniin en ollut noussut ennen tuota sunnuntaita, jolloin menimme poikaystäväni kanssa kirkon huipulle kahden euron maksua vastaan. Kapusimme kapeita portaita ylös huipulle, josta oli hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

20150317_115535 11072228_10205246068544401_500671104_n11072281_10205246068784407_624798163_n

Linnassa vierailimme myös. Opiskelijat saavat sinne alennuksen. Minulta veloitettiin siis linnaan pääsystä neljä euroa. Kävelimme sekä linnan sisäpuolella, että ulkopuolella. Ulkopuolella on myös puistoalue, jota pitkin kävelimme hieman. Jospa tämä linnavierailu jäisi nyt viimeiseksi, sillä en sinne ehkä enää kolmatta kertaa lähtisi. Maisemia toki voin mennä katsomaan linnan ulkopuoliselle maksuttomalle alueelle.

Yksi mielenkiintoinen seikka tosin, jonka voisin linnasta mainita, on sen sisätiloista löytyvä viinikellari. Sieltä löytyy suurikokoinen viinitynnyri. Toinen nähtävyys on apteekkimuseo, joka löytyy myös Heidelbergin linnan sisäpuolelta.

Kävimme vanhassa kaupungissa muistaakseni myös seuraavana viikonloppuna sekä viimeisenä viikonloppuna, jonka poikaystäväni oli Heidelbergissa, kiertelemässä kauppoja sekä vanhan kaupungin katuja. Lisäksi istahdimme alas syömään muun muassa hyvät keitot erääseen vanhan kaupungin ravintolaan. Kävimmepä myös syömässä schnitzelit, jotka ovat tyypillistä saksalaista ruokaa, eräässä vanhan kaupungin ravintolassa palattuamme Stuttgartin reissultamme. 🙂 Annokset olivat reilunkokoiset ja täyttävät. Tämä tuntui oudolta Salzburgin ja Barcelonan matkojen jälkeen, joiden ravintoloissa ruoka-annokset olivat huomattavasti pienempiä sekä hinta pari euroa enemmän.

11063253_10205295425178286_363900542_n

Illasta maisemat olivat upeita. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA 11073499_10205246065984337_1487427429_n

Salzburg – Mozartin asuinkaupunki

Matkustin sunnuntain (15.3.) ja maanantain (16.3.) vastaisena yönä Salzburgiin poikaystäväni kanssa, joka oli tullut Heidelbergiin pari päivää ennen matkaamme. Teimme matkan Salzburgiin junalla, joka maksoi meiltä yhteensä yhteen suuntaan noin 100 euroa. Matkan aikana teimme vaihdon ainoastaan Münchenissa. Junamatka Salzburgiin sujui suhteellisen nopeasti noin kuudessa tunnissa. Loppumatkasta oli jo valoisaa ja saimme nähdä jo ennen junasta pois astumista Salzburgin kauniit alppimaisemat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Salzburgia ympäröivät alpit toiselta puolen kaupunkia ovat yksi syy siihen, miksi kaupunkiin kiinnosti tehdä vierailu

 

Otimme yöjunan, koska ajattelimme, että tällä tavoin säästämme aikaa ja voimme nukkua junassa. Poikaystävälläni ei ollutkaan ongelmia nukkua junassa, mutta minulle se vain ei toiminut. Junassa oli hirveä veto ja penkissä niskahartiaseutu meni ainoastaan jumiin, kun siinä yritti nukkua. Maanantaina olinkin todella väsynyt saapuessamme Salzburgiin, joten otimme maanantain aika rauhallisesti ja kävimme vierailemassa ainoastaan yhdessä nähtävyydessä, ”Residenzgaleriessa”, johon oli noin 10 euron sisäänpääsymaksu, mutta kyllä siellä näkemistä riitti. Aivan ensiksi kävimme kuitenkin ihailemassa maisemia yhdestä näköalapaikasta, jonne pääsi kävellen melko helposti. Kovin näkyvä tie ei näköalapaikalle ollut, mutta löysimme sen lopulta. Tie, jota kapusimme, oli melko kapea ja jyrkkä. Kukkulan päällä oli lapsia hoitotätien kanssa evästauolla. Lapset istuivat vieritysten kivetyksen päällä, mikä toi jollain tapaa mieleen omat luokkaretket… Nämä lapset olivat tarhaikäisiä.

20150316_093752 (1)
Näkymää Vanhaan kaupunkiin

 

Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla lähellä vanhaa kaupunkia. Samoin rautatieasema oli aivan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, joten junalla matkustaminen kaupunkiin Heidelbergista sujui melko kätevästi.

Vanha kaupunki

Vanha kaupunki oli kivanoloinen ja rauhallinen. Saimme kierrellä vierailumme ajan kaupungissa rauhassa. Turisteja näkyi kaupungissa, mutta ei liikaa. Suuri osa turisteista oli vanhempaa ikäpolvea tai etnisempää väestöä Aasiasta. Muoti vanhan kaupungin liikkeissä oli todellakin vanhahtavaa. Näistä liikkeistä ei nuoret tule tekemään löytöjä, mutta ehkäpä vanhempi väestö nauttii näistä liikkeistä, joista löytyy vaatteita, jotka sopisivat hyvin edellisille aikakausille.

1555548_10205266870784444_3610918588068941750_n
Tällainen maalaus oli vasten korkeaa vuorta, jonka tunnelin läpi tiemme vei niin Vanhaan kaupunkiin kuin hotellille

 

Ruokapaikkoja ja kahviloita löytyi toki myös vanhasta kaupungista. Kävimmekin nauttimassa Salzburgin vanhan kaupungin ravintoloissa ruuasta jokaisena vierailupäivänämme. Kokeilin uusia makuja, muun muassa pinaatista tehtyä ruokaa, jotka oli muotoiltu palloiksi. Tämä oli erikoinen makuelämys, mutta ei sitä pahaksi voi sanoa. Oikeastaan poikaystäväni suositteli minua ottamaan annoksen ja me molemmat kuvittelimme sen olevan erilainen. Ehkäpä ne pallerot eivät olleet kovin herkullisen näköisiä… Annoksien koko oli pettymys kaupungissa, sillä ne olivat melko pieniä. Poikaystäväni oli sen sijaan tyytyväinen valitsemiinsa ruokiin. Jostain syystä hän osasi tehdä paremmat valinnat.

Linna ja kirkkoja

Vietimme Salzburgissa lähes kolme kokonaista päivää, joiden aikana kävimme vierailemassa muutamissa nähtävyyksissä. Kävimme tosiaan ensimmäisenä päivänä Residenzgaleriessa. Tämän lisäksi kävimme linnassa nimeltään Salzburg Fortress (Festung Hohensalzburg), jossa pääsimme ihailemaan marionettimuseota ja linnan sisätiloja, joista löytyi joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä esineitä, jotka oli laitettu esille turisteja varten. Esillä oli muun muassa vanhanaikaisia aseita sekä kidutusvälineitä. Pääsimme myös ihailemaan kaunista maisemaa, joka avartui muun muassa vanhaan kaupunkiin, aivan linnan huipulta. Linnaan kuljimme hissillä, joka kulki nopeasti ylös ja antoi samalla mahdollisuuden nauttia maisemista. Ilmainen ei tämäkään nähtävyys ollut. Muistaakseni tästäkin sai maksaa noin 10 €… Tykkäsin enemmän tästä kuin Residenzgaleriesta! Residenzgaleriessa oli minulle ehkä jo liikaa kaikkea. Siellä oli useita huoneita ja ”mobile guide” kertoi lisää informaatiota näistä huoneista. Olihan siellä sitten vielä esillä taidettakin ja pääsimme kulkemaan katedraalin yläparvelle.

11094714_10205342745361261_2010635147_n
Näkymää hissiin huipulta

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nätti kaupunki

Täytyy kyllä sanoa, että kirkot olivat todella kauniita Salzburgissa. Näistä lempikirkkoni oli St. Peter’s Abbey (Stift St. Peter). Vaikea sen kummemmin kuvailla, sanon vaan, että menkään paikan päälle katsomaan. 🙂 Päätin heittää lähtiessämme kirkosta kirkon ulko-oven luona olleeseen lippaaseen euron. Näin sain myös muistokseni kauniin kortin kirkosta. Pidin Salzburgin kirkoista, sillä niissä tuntui olevan paljon vanhaa… Kirkon sisäpuolella oli muun muassa hautoja, jotka saattoivat olla arvokkaiden piispojen hautoja. Tästä en kuitenkaan ole varma….

11117807_10205342766041778_269625975_n
Pieni hautausmaa kirkon läheisyydessä

 

Peter’s Abbey -kirkon lähettyvillä oli pieni hautausmaa, jossa kävimme kävelemässä kahtena päivänä. Tältä hautausmaalta olisi myös päässyt katsomaan katakombeja, mutta ne olivat kiinni silloin, kun olisimme niitä halunneet mennä katsomaan. Toisaalta olimme kuulleet ja lukeneet netistä, ettei niitä pääse edes kunnolla katsomaan, joten minua katakombien näkemisen väliin jääminen ei haitannut. Hinta toisaalta ei ollut kuin 3 €, joten ei kovin paha… Toisaalta se myös kertoo varmaan sen, että vastine tuolle rahalle ei ole kovin ihmeellinen.

Mozart

Salzburg on tunnettu muun muassa Mozartista, joten kaupungissa ei voinut välttyä näkemästä Mozart-aiheisia matkamuistoja tai Mozartin suklaata. Olihan vanhassa kaupungissa myös Mozartin mukaan nimetty ravintola, jossa kävimme syömässä joko toisena tai kolmantena päivänämme. Muistaakseni söin Club Sandwitchin, joka oli hyvä, mutta ei mitenkään makuhermoja räjäyttävä makuelämys. Kovinkaan edullista ei ruokailu vanhan kaupungin ravintoloissa ollut, ehkä pari euroa edullisempaa kuin Suomessa.

20150318_160718
Club Sandwitch

 

Vanhasta kaupungista löytyy Mozartin lapsuudenkoti, jossa kävimme muistaakseni viimeisenä kokonaisena päivänämme Salzburgissa. Arvata saattaa, ettei sisäänpääsy tännekään ollut edullinen. Talo oli pettymys. Usein nähtävyyksissä on seinille kirjoitettu tekstiä, joka tukee nähtävyyttä tai vaihtoehtoisesti ”mobile guide”, joka kertoo nähtävyydestä lisää tietoa. Mozartin lapsuudenkodissa seinillä oli informaatiota muun muassa Mozartin perheestä. Näiden tekstien läpilukeminen alkoi jo puuduttaa. Jos halusi löytää jotain kiinnostavaa tietoa, oli luettava teksti alusta loppuun. Poikaystäväni ei pitänyt Mozartin lapsuudentalosta ja hän totesikin, että kaikki sama tieto löytyy netistä, mikä on varmasti totta. Itseänikään ei kiinnosta lueskella tekstejä loputtomiin, vaan enemmänkin nähdä, mitä eri nähtävyydet sisältävät. Kyllähän talosta löytyi muun muassa Mozartin hiuskiekura, joka oli sinne laitettu turisteja varten näkyville. 😉

20150318_134816
Mozartin lapsuudenkoti ja Sparin kyltti, jossa kävimme tekemässä muutamia pieniä ostoksia

 

Nähtävää riitti

Kaupungissa riitti nähtävää kolmelle päivälle. Näimme muun muassa Rooman aikakauden maalauksia eräässä kirkossa, jonka nimeä tai sijaintia en nyt muista, rahaa vastaan. Tämän lisäksi näimme Mirabell-puutarhan, joka oli kaunis. Toisaalta kesällä varmasti aivan erilainen, koska silloin kaikki on vihreää. Kävimme myös ihailemassa maisemia useasta eri paikkaa. Esimerkiksi hotellimme lähettyviltä meni polku ylös kukkulalle, jossa oli lenkkipolut, linnoituksen osa, viinipuutarha sekä modernin taiteen museo, jonka edustalla oli erikoinen taideteos. Tällä kukkulalla kävimme sekä illalla että aamulla, koska halusin nähdä maisemat myös valoisaan aikaan. Illalla ne olivat todella mahtavat. Illalla lenkkipolkujen viereisissä pusikoissa liikkui jokin hilleri tai minkki, jota en valitettavasti nähnyt!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mirabell-puutarha

 

Suosittelen kaupunkia, mikäli kirkot sekä vanha kaupunki kiinnostavat. Kaupungissa on kiva liikkua, sillä kaikki paikat ovat kävelymatkan päässä. Alunperinhan meitä olisi kiinnostanut mennä katsomaan myös Werfenin jääluolaa, joka tosin sijaitsee hieman kauempana, mutta tänne pääsee vierailemaan vasta toukokuussa. Harmi, sillä meitä molempia olisi kiinnostanut todella paljon käydä tuolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Öinen näkymä kaupunkiin kukkulalta oli kaunis

 

 

 

 

 

 

 

 

International Pot Luck

Tästä on jo lähes neljä viikkoa aikaa, mutta eräs amerikkalainen vaihtari järjesti koululla tapahtuman nimeltään ”International Pot Luck”, jonka tarkoituksena on siis saada eri kulttuurien edustajat kokoontumaan yhteen ja tuomaan jokin itse tehty ruoka, joka edustaa omaa kulttuuria.

Valmistautuminen

Osallistuin tähän tapahtumaan tuomalla sinne perunarieskoja sekä mustikkamuffinsseja. Päädyin näihin, koska ne olivat mielestäni melko helpot tehdä. Raaka-aineet, joita näihin tarvitsin eivät olleet mielestäni kovin hintavia sekä ohjeet, joita noudatin, olivat melko simppelit. Täytyi myös miettiä, mitkä ruuat olisivat sellaiset, jotka voin toteuttaa olemassa olevilla välineillä. Mustikkapiirakan olisin toisaalta voinut tehdä uunipellille, mutta päädyin sitten mielestäni helpompaan ratkaisuun eli mustikkamuffinsseihin, joita varten ostin paperisia muffinssivuokia. Tiedän, että muffinssit eivät ole periaatteessa ruoka, vaan enemmänkin jälkkäri, mutta ehkei ”ruoka”-käsitettä tarvinnut noudattaa niin kirjaimellisesti. Perunarieskatkin ovat ehkä enemmän ruuan ohessa syötävä herkku, mutta mielestäni opiskelijan budjetilla sekä täällä ollessa ei voi mahdottomia tarjoiluja vaatiakaan.

Tein pari muutakin ostosta, sillä tarvitsin kulhon, missä voin tehdä taikinaa sekä vispilän, jolla voi vatkata taikinan. Ostinpa myös puisen nuijan, jolla sain muussattua perunamuussin. Nämä olivat kuitenkin suht pieniä ostoksiä, joten ehkä en kokenut hirveän suurta rahallista menetystä.

11056859_10205174468874454_1253527931_n
Perunarieskoja ja muffinsseja

Onnistuminen

Perunarieskoista tuli oikein hyvät, niin kuin muffinsseistakin. Ulkonäkö olisi voinut olla parempi molemmissa, mutta kyllä ne ihan hyvin kaupaksi menivät tapahtumassa.

Uusia makuja

Paikalle osallistui noin 17 vaihto-oppilasta, joista suurin osa oli Intiasta ja Amerikasta. Amerikkalaiset toivat tarjolle muun muassa juustomakaronia, tomaattikeittoa, leipiä ja keksejä. Intialaisilla oli eksoottisemmat tarjoilut. Ruuat olivat oikein hyviä ja oli mukava päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Intialaisten ruuat olivat maultaan joko makeita tai tulisia. Välimaastoa maun suhteen ei heidän ruuissaan ollut. Intialaisten ruuat antoivat paljon uusia makuelämyksiä, joiden joukossa ei oikeastaan ollut pahaa ruokaa lainkaan. Jokin ruoka maistui aluksi kummalliselta, mutta kun sitä pureskeli pidemmän aikaa, esiin nousikin melko herkullinen maku. Ei kannata siis heti sylkäistä suustaan uutta ruokalajiketta, vaan tunnustella ensin pidemmälle, miltä se maistuu. En valitettavasti muista intialaisten ruokien nimiä tai mistä ne oli tehty, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti intialaisia ruokia, jos esimerkiksi joku intialainen tarjoutuu sinulle sellaista tekemään tai jos tiedät jonkun hyvän intialaisen ravintolan.

Tunnelmia tapahtumasta

Kovin vaivatonta ruokien valmistaminen ei tapahtumaan ollut. Tein niitä edellisenä päivänä useamman tunnin ja muffinssien kohdalla varalta toisenkin pellillisen, koska tuntui että yksi pellillinen oli liian vähän. Perunarieskoissa meni myös aikaa. Perunamuusin tein etukäteen jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten se toisaalta helpotti paljon niiden tekoa. Joka tapauksessa mielessä kävi muutaman kerran, miksi osallistuin tähän International Pot Luckiin, kun viikko oli muutenkin kiireinen kouluhommineen. Suosittelen silti osallistumaan tämänkaltaisiin tapahtumiin ja tuomaan jotakin sellaista ruokaa, mikä edustaa omaa kulttuuria. Jos olet tehnyt hyvät valinnat, voit saada paljon kehuja tapahtumassa tai ainakin oman mahan täydeksi muiden herkuista. 😉

Löysimpä täältä puuroa

Ihmettelin täällä aikaisemmin, eikö kaupoissa todellakaan myydä puuroa… No, sain lopulta pari vinkkiä siitä kirjoittaessani, että kyllä sitä myydään ”Haferflocken”-nimisenä.

10980737_10205004196137742_3932201888483622880_n

Olen nyt sitten pariin kertaan kokkaillut puuroa ja ihan hyvää siitä on tullut. Ainakin tuo Viva Vitalin puuro on ihan hyvää. Vaikeuksia minulle on sen sijaan tuottanut tehdä sitä juuri sopiva määrä. Sitä kun tahtoo tulla aina hieman liikaa…

Kattila, jossa muuten puuroa tein, on jonkun muun ostama. Olen tänne tullessani aina käyttänyt sitä, koska se on yleisissä laatikoissa. Tosin nyt viime aikoina tuo kattila on kadonnut jonnekin, joten joudun ehkä lähtemään jossain vaiheessa kattilaostoksille…

10801760_10205004195897736_5182338583376733712_n

Ihan hyvä juttu siis, että on tuo puuro-ongelmakin ratkennut. Makukaan ei ole hullumpi. 🙂