Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤
Mainokset

Tämän hetken kuulumiset

Vielä on reissuja, joista aion tänne kirjoittaa, kuten esimerkiksi reissu Stuttgartin eläintarhaan sekä Porsche-museoon, joissa kävin poikaystäväni kanssa viimeisenä viikonloppuna (27.3. – 29.3.), jonka hän vietti täällä. Sitähän me emme tajunneet, että seuraava viikko siitä on pääsiäisviikko, joten periaatteessa poikaystäväni olisi voinut viettää viikon kauemmin täällä ja ehkäpä olisimme voineet vielä jonkin kivan reissun siihen keksiä, mutta eipä se tullut mieleen kummallakaan. No, joka tapauksessa kerron myöhemmin tästä Stuttgartin reissusta! Lisäksi aion kertoa Italian matkastani, jonne päätin lähteä pääsiäisviikonloppuna. Tähän väliin kuitenkin halusin hieman kertoa, mitä tänne Heidelbergiin kuuluu sen sijaan, että päivittelisin jatkuvasti jo muutama viikko sitten tapahtuneita asioita!

Takaisin koulun penkille…

Neljän viikon lomani, josta kerroin aikaisemmin, päättyi tänään. Seuraavat viisi viikkoa opiskelen yrityksen rahoittamista (Corporate Finance)! Tuntini alkoivat tänään aamusta klo 9.30 ja kestivät noin klo 12.30 asti. Hyvä juttu, että tuntini painottuvat nyt enemmän aamuihin, sillä tällä tavoin saan illat vapaiksi.

Kurssia opettaa miespuolinen henkilö, jonka veikkaan olevan kotoisin Amerikasta puhetyylin ja aksentin perusteella. Kerron myöhemmin lisää tästä kurssista, mutta sen voin kertoa, että aloimme heti tänään laskemaan erilaisia matemaattisia tehtäviä.

Täällä on jo kesä

Sää täällä on ollut nyt pari päivää todella lämmin! Olen käynyt lenkillä tässä parina viime päivänä, muun muassa eilen, ja tunsin itseni todella laiskaksi ja voimattomaksi yrittäessäni juosta helteessä. Siis täällä todellakin on helle.

Koska en eilen jaksanut juuri kunnolla lenkkeillä, mikä saattaa kuumuuden vuoksi johtua myös siitä, että olen urheillut melko aktiivisesti tekemieni reissujen jälkeen, päätinkin istahtaa hetkeksi Neckar-jokea vastakkaiselle penkille ja nauttia auringon lämmöstä.

Olen lenkkeillyt hieman eri reittiä kuin alkuun. Varsinkin nyt aurinkoisina ja lämpiminä päivinä olen kokenut mielekkäämmäksi lähteä lenkkeilemään Neckar-joen vartta pitkin Vanhan kaupungin suuntaan. Maisemat ovat kauniit sekä ihmiset nauttivat auringosta nurmikolla Neckar-joen vieressä. Reissatessa kun ei ole kunnon mahdollisuutta urheilla, saatikka valita mitä suuhunsa laittaa. Siksi reissujen jälkeen on kova halu yrittää saada kiinni tuota menetettyä aikaa ja samalla muuttaa jälleen ruokavaliota parempaan suuntaan. Ainakaan minulla ei riittäisi aikaa tai energiaa sekä kuntoiluun, että uudesta kaupungista ja sen nähtävyyksistä nauttimiseen ollessani tien päällä. Terveellistä ruokaa on myös vaikea löytää tai toki jos joku kokee sen helpoksi, niin olen kiinnostunut kuulemaan vinkkejä! 🙂

Otin tänään ennen auringon laskua kuvan ikkunastani. Tällaisesta maisemasta täällä saan nauttia…. ❤

20150415_194722

Tunnelmia kolmen kuukauden jälkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa neljän viikon lomastani, joista ensimmäiset kaksi viikkoa vietin poikaystäväni kanssa pääasiassa Heidelbergissa, Salzburgissa ja Barcelonassa. Aika on kulunut nopeasti, ja en oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä seuraavat kaksi viikkoa. Luultavasti lähden Italiaan, koska olen jo aika lailla niin luvannut. Pitäisi vain katsoa jotkin järkevät lennot, mutta hieman hankalalta se tuntuu, sillä Italiaan ei ole kovin edullisia lentoja, paitsi Ryanairilla, mutta kaupungit, joihin se tekee lentoja sijaitsevat hieman liian kaukana paikasta, jonne itse olen lähdössä.

Matkailuun saa myös aika hyvin kulutettua rahaa, mikä on saanut minut miettimään, haluanko tosiaan kuluttaa kaikkia rahoja reissaamiseen. Luultavasti Italian reissu jääkin viimeiseksi isommaksi reissuksi, ellen sitten löydä jotain edullista matkakohdetta. Mietityttää myös jo opinnäytetyö sekä harjoittelu, jotka minun pitäisi tehdä palattuani Suomeen. En tosin tiedä vielä, mistä aiheesta tekisin opinnäytetyöni tai missä haluaisin suorittaa harjoitteluni. Luvassa on kuitenkin jossain vaiheessa harjoittelupaikan hakua. Jos vain mahdollista, tekisin mieluiten opinnäytetyöni yritykselle, jonne menen harjoitteluun.

Kun olen takaisin Suomessa, on jo lähes heinäkuu. Silloin pitäisi kesän olla Suomessakin parhaimmillaan. Toivon ainakin näin. Täällä on sää lämmennyt jo, vaikka iltaisin on melko viileää. Lunta näin täällä koko talven aikana ainoastaan pari kertaa, joista kummallakin kerralla sitä oli vain osittain maassa. Olen siis ohittanut talven aika hyvin täällä ollessani, sillä lähtiessäni tai sitä ennen lunta ei ollut Suomessa. Toisaalta talvi ei tainnut olla kovin ihmeellinen Suomessa ja sää muutenkin aika kurja. Täällä on ollut sen sijaan ihan hyvä sää. Vettä toki on satanut jonkin verran, mutta Suomen säähän verrattuna todella vähän.

Vaikka olenkin vaihtoni aikana reissannut paljon, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon uusia asioita, odotan jo paluutani takaisin Suomeen. Nyt kun olen nähnyt uusia kaupunkeja, maita sekä niiden kulttuuria, on tullut jotenkin varmempi olo siitä, että Suomi on kotimaani, jossa kaikki on jollain tapaa tutumpaa. Suomessa ei tule myöskään vastaan kielimuuria, joka täällä välillä tekee kommunikoinnista tai itsensä ilmaisemisesta vaikeampaa. No, enpä aina saa itseäni ymmärretyksi Suomessakaan omalla kielelläni, joten turha kai siitä valittaa. Onneksi olen pärjännyt englannilla ja Saksasta löytyy yleensä aina joku, joka osaa englantia; saksaksi kun en osaa sanoa kuin muutamia perussanoja, kuten ”hei”,”näkemiin” ja ”kiitos”. Osaan myös laskea kymmeneen… Luulen niin. Ruokalistat saisivat olla useammin ja selkeämmin täällä englanniksi tai sitten minun täytyy vain opetella enemmän ruokasanastoa saksaksi…

Saksan kieli on todella vahva. On hassua huomata, kuinka iso ero on siinä ja esimerkiksi espanjan kielessä. Saksan kieli ei ole kovin kaunis kieli ja jotkin paikat kuulostavat todella hassuilta ja kummallisilta saksan kielellä, kuten esimerkiksi ”hauptbahnhof”, jolla tarkoitetaan pääasemaa. Osa sanoista on myös todella hankala kirjoittaa, koska niistä löytyy useampi konsonantti perätysten, vaikka sanat kirjoitetaankin aika lailla niin kuin ne lausutaankin. Konsonantteja, kun tuntuu olevan perätysten niin c:tä, k:ta kuin s:ääkin… Esimerkiksi.

Hauskaa ulkomailla ollessa on se, kun voi puhua suomea ilman, että kukaan ymmärtää, mitä puhuu. Voi ihan hyvin puhua ihmisestä, joka seisoo aivan lähettyvillä jotakin ohimenevää tietäen ettei tämä hätkähdä asiasta millään lailla. Samaa varmasti tekevät monet muutkin omalla kielellään. Intian kieli esimerkiksi on varmasti sellainen, jota moni ei ymmärrä… Harmi vain, että en voi hyödyntää tätä suomen kielen puhumista täällä kovinkaan paljon ainoana suomalaisena vaihtarina.

teddy-294066_640