Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Huomioni Saksasta viiden kuukauden täällä olon jälkeen

Aika täällä käy vähiin. Vietän enää kolme kokonaista viikkoa Heidelbergissa ennen kuin on suunnattava takaisin Suomeen. Odotan jo Suomeen paluuta. Kyllä on jo aika palata takaisin. 🙂

Ajattelin kertoa nyt muutamia huomioita Saksasta, mitä olen tehnyt tässä noin viiden kuukauden aikana:

  • Saksalaiset pitävät koirat vapaina 

He todellakin pitävät koirat vapaina lenkkeillessään. Koskaan koirista ei ole täällä ollut minulle kuitenkaan harmia, sillä koirat ovat ihailtavan hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia omistajaansa kohtaan.

  • Kampaajalla käydessä saa maksaa erikseen kaikesta aina hiusten pesusta hiusten kuivaamiseen

No okei, en ole ihan varma päteekö sama kaikissa Saksan kampaamoissa, mutta siellä (Mod’s Hair) jossa itse kävin käytäntö oli tällainen! Ja juu asiakkaiden oli todellakin kuivattava itse hiuksensa, elleivät olleet siitä erikseen maksaneet.

  • Visa Electron tai Mastercard käy maksuvälineenä joissain paikoissa, mutta ei kaikkialla

Esimerkiksi tietyissä päivittäistavarakaupoissa ei Visa Electron eikä Mastercard käy maksuvälineenä. Oikeastaan se käy yllättävän harvassa päivittäistavarakaupassa. Rewe kuuluu niiden kauppojen joukkoon, joissa ostoksensa voi maksaa Visa Electronilla, mutta esimerkiksi Lidlissä tai Kauflandissa ostoksien teko sillä ei onnistu. Vaateliikkeistä Visa Electron käy ainakin H&M:ssä maksuvälineenä.

  • Raha-automaatit ovat erilaisia ja huomaamattomampia täällä kuin Suomessa

Suomessa automaatit on niin helppo löytää oranssin tai keltaisen värityksen ansioista. Täällä sen sijaan niiden löytäminen on hankalampaa. Rautatieasemalta saattaa kuitenkin löytyä automaatti. Lisäksi niitä löytyy pankkien yhteyksistä, mutta en ole varma, onko niissä jokin ylimääräinen maksu, sillä olen käyttänyt ainoastaan ”yksittäisiä” automaatteja, jotka olen löytänyt. Pääasiassa käytän kouluni lähellä olevaa automaattia, sillä se on minulle kaikkein kätevin paikka käydä nostamassa rahaa. Nostoista tietysti tulee pieni veloitus. Minulta nostojen yhteydessä on veloitettu aluksi 0,70 €, ja nyt myöhemmin 0,75 €.

  • Poliiseilla on hassut hatut

Poliiseilla todellakin on hassut hatut. Ne ovat sellaiset korkean malliset ja ylisuuren kokoiset.

  • Ihmiset tervehtivät ja sanovat näkemiin herkemmin kuin Suomessa

Minua on tervehtinyt pari kertaa lenkkeillessäni täysin minulle tuntematon ihminen. Olen myös huomannut, että salilla useasti ihmiset sanovat toisilleen näkemiin lähtiessään pukuhuoneesta, vaikka sitä ennen eivät olisi sanaakaan vaihtaneet muiden kanssa. Samaan olen törmännyt myös hississä asunnossani.

  • Täällä ( Heidelberg) on lämpimämpää kuin Suomessa

No, tuo lieneekin jo selvä asia.

  • Kaupoissa ei ole pitkiä linjastoja kassojen luona, joten ostokset on pakattava sitä mukaa, kun kassatäti niitä laskuttaa

Aina niitä ei kerkeäkään pakkaamaan, jolloin ladon ostokset suoraan takaisin kärryyn ja pakkaan ne maksun jälkeen myöhemmin sivummassa.

  • Junalla kulkeminen on kallista

Junalla kulkeminen on täällä kallista aivan kuten Suomessakin. Myös lakkoilut ovat ilmeisesti tavallisia Saksassa, mutta onneksi ne eivät ole vielä suuresti osuneet minun kohdalleni.

  • Täällä on paljon lihavia ihmisiä

Olen nähnyt Heidelbergissa paljon lihavia ihmisiä. Oletteko kanssani samaa mieltä? Tyypillistä täällä on myös, että naisilla on paljon ylimääräistä rasvaa kerääntyneenä takapuolen ja reisien kohdalle. Lieko tähän syynä houkuttelevat herkut kaduilla, leivän suosio sekä suuret ja rasvaiset ruoka-annokset ravintoloissa?

  • Ravintolassa syöminen on edullisempaa joissain paikoissa

Täällä syöminen ravintolassa on edullisempaa, mutta myös niitä hintavampia paikkoja löytyy. Kovin paljon en ole täällä Saksassa syönyt ulkona, mutta tähän mennessä olen maksanut syömisistäni ja juomisistani keskimäärin 15 euroa per ravintola.

  • Alkoholi on edullisempaa

Tämäkin lienee jo selvä juttu. Sekä ruokakaupassa että baarissa tai ravintolassa saa nauttia Suomea alhaisemmista alkoholin hinnoista.

  • Vaatteiden hinnoissa ei ole suuria eroja

Niin kuin joku muukin oli blogissaan todennut: ei täällä kannata ostaa suuria määriä vaatteita. Samoja vaatteita lähes samaan hintaan saa kotimaasta.

  • Luonto on kaunis ja vihreä

Ihailen erityisesti vihreitä kukkuloita, jotka Heidelbergia ympäröivät. Samanlaista kumpuilevaa luontoa näkee kyllä muissakin Heidelbergin lähikaupungeissa.

  • Kaupat ovat kiinni sunnuntaina

Vaikka kaupat ovatkin kiinni sunnuntaina, saattaa Heidelbergin vanhassa kaupungissa olla auki joitakin ravintoloita ja kahviloita. Ehkä pari vaateliikettäkin on auki.

  • Pyöräilijät käyttävät herkästi kelloa

En voinut olla huomaamatta tätä piirrettä suuressa osaa pyöräilijöitä täällä. He rimputtavat kelloa, vaikka heillä olisi tilaa ajella pyörällä. Liekö rimputus sitten vain varoitus tai merkki siitä, että täältä tullaan.

  • Englannin kielen taito on heikko varsinkin vanhemmilla ihmisillä

Ihmiset puhuisivat niin mielellään saksaksi täällä.

  • Saksalainen konduktööri varmistaa junalipun oikeellisuuden

Konduktööri haluaa nähdä maksuvälineen, jolla lippu on maksettu. Ensimmäisellä kerralla tämä minua hämmensi ja pelästyin jo, että laskutetaanko minut kahteen kertaan, sillä konduktööri heilutti Mastercardiani omassa kortinlukijassaan.

  • Ihmiset välttävät katsekontaktia ja ovat hiljaa julkisissa kulkuneuvoissa

Tämä yllätti ehkä minua hieman, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, sillä eihän Suomessakaan juuri puhuta tai katsella muihin julkisissa kulkuneuvoissa – ainakaan tavallisesti.

  • Lintuja on paljon joen lähettyvillä

Täällä näkee sellaisia ruman näköisiä lintuja paljon, mutta myös hanhia sekä joutsenia on loputtomiin. Ikkunani vieressä on muuten myös lennellyt jokin todella suurikokoinen lintu! Se muistuttaa huomattavan paljon pelikaania ja on aika pelottavan suurikokoinen.

  • Kaupoissa myydään ainoastaan jättikokoisia tyynyjä ja tyynyliinoja

Nämä tyynyt ovat myös todella epämukavia ja littania.

  • Lakanat ovat myös erilaisia

Täältä löytyy lakanoita, joissa on lakanan päissä sisälle ommellut kuminauhat. Aika kätevä keksintö. Miksei Suomesta löydy tällaisia vai enkö ole vain törmännyt niihin? Tämä kuminauhasysteemi nimittäin estää lakanan liikkumisen sängyssä. Ei tarvitse siis olla aamuisin korjailemassa lakanaa aina uudelleen ja uudelleen!

  • Ruokakaupasta ei löydy yhtä laajaa tai hyvää leikkelevalikoimaa

Leikkeleet ovat yleensä joko 100 gramman tai 200 gramman pakkauksissa ja valikoima on mielestäni kovin suppea.

  • Kaupasta ei myöskään löydy kilon juustopakkauksia

Juustoa saa valmiiksi siivutettuina valmiissa paketeissa.

  • Täällä on tyypillistä löytää 500 gramman jauhelihapakkauksia

Suomessa ei tietääkseni myydä jauhelihaa 500 gramman pakkauksissa.

giraffe-614141_640

Siinä siis muutamia huomioita, vaikka varmasti niitä löytyy vielä lisääkin ja ehkäpä jonkin unohdinkin mainita!

Viikon kuulumiset

On vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Yksi syy, miksi ei ole huvittanut kirjoittaa, on ongelmat tietokoneeni ja nettini kanssa. Minulla lakkasi netti kokonaan toimimasta noin viikko sitten, kunnes tänään vihdoin sain sen kuntoon, kiitos kouluni IT-tuen. Toinen syy on mielenkiinnon lopahtaminen tätä blogia kohtaan. Jos siis tätä on ollut mukava lukea tai seurata, niin rohkeasti vaan kommenttia laittamaan. Ehkä sitten tämä blogin pitäminenkin on mielekkäämpää. 🙂

Voisin kertoa hieman kuulumisistani. Aloitin viimeisen opintojaksoni täällä viime viikolla. Tässä jaksossa tulen siis opiskelemaan kansainvälistä verotusta (International Taxation). Tämän lisäksi minulla on myös kansainvälistä kommunikointia, mikä on luultavasti samantyylinen kurssi kuin viime jaksossa. Tällä kertaa sen pitäisi painottua mainontaan. Koska minulta meni ensimmäinen tunti ohi ja tällä viikolla ei ollut tuntia, en kauheasti enempää kurssista tiedä. Kerron näistä kursseista myöhemmin lisää.

Sää täällä on ollut nyt viime päivinä yllättävän huono. Täällä on ollut todella vähän aurinkoisia päiviä ja tänään tuli hieman vettä. Ei se oikeastaan niin haittaa. Ehkäpä ensi kuu on taas kaunis ja aurinkoinen. Toivotaan ainakin näin, sillä vanhempani ovat tulossa Saksaan silloin.

Päivät ovat viime aikoina siis vierähtäneet muun muassa koulun parissa. Tämän lisäksi olen käynyt salilla ja viime viikonloppuna olin Essenissä, jonne matkustin bussilla. Matka kesti sillä noin 5,30 tuntia. Kumma juttu, mutta matka meni yllättävän nopeasti. Esseniin lähdin katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli pelaajia useasta eri maasta. Kanoottipoolo on siis pallopeli, jota pelataan vedessä kajakeissa viiden hengen joukkueessa toista viiden hengen joukkuetta vastaan. Jotta jotain tulosta pelissä saadaan aikaan, on pelaajien tarkoitus tehdä enemmän maaleja vastustajan puolen pelaajiin nähden. Asiantuntija en tosin lajia kohtaan ole, sillä se on minullekin melko uusi tuttavuus. Toki saa siitä kysyä lisää tai vaihtoehtoisesti googlailla netistä lisää infoa ja käydä katsomassa kuvia tai videoita.

20150524_143516
Suomessa on mahdollista pelata lajia

Essenissä viettämäni viikonloppureissun jälkeen kävin tutustumassa pariin Sport Campuksen ryhmäliikuntatuntiin. Salille lähteminen ei vain huvittanut, joten päätin käydä kokeilemassa ensiksi voimaharjoittelun kaltaista tuntia. Se oli ihan kiva tunti. Tunnin jälkeen oli paljon energisempi olo kuin ennen tuntia. Pidin tunnin sisällöstä, johon kuului pääasiassa voimaharjoittelua kevyellä tangolla melko kevyillä painoilla, mutta useilla ja eritahtisilla toistoilla. Tuntia veti eräs tyttö, joka on useasti salin puolella kanssani samaan aikaan treenaamassa. Kävin myös pilateksessa ja joogassa… Joogassa toisaalta ei mennyt kaikki ihan putkeen, sillä ensin varvastani alkoi vetämään kesken joogan, jonka jälkeen seuraavaksi pohjetta alkoi vetää.  Ei edes suuresti haitannut, että vetäjät puhuivat saksaa. He kyllä huomioivat minut ja kertoivat välillä englanniksi, mitä oli tehtävä. Mielestäni tunneilla pärjää siis ihan hyvin ilman saksan kielen ymmärrystä. Seuraavaksi teen päivän reissun Zürichiin, josta kirjoittelen tänne viimeistään viikonlopun jälkeen.

Tschüss!

Ei hinnalla pilattu lopputulos

Noniin… Sain eilen vihdoin leikattua hiukseni Rewen viereisessä kampaamossa, joka oli muistaakseni nimeltään sellainen kuin ”Hair Cut”. Tämä on myös ainoastaan muutaman sadan metrin päässä Bismarckplatzista ja sattumalta ohi kävellessäni kiinnitin huomion paikkaan ja päätin astua sisään. (Rewessä olen muuten useasti käynyt ruokaostoksilla, sillä se on lähin kauppa Bismarckplatzin läheisyydessä.)

Olin tyytyväinen paikkaan. Minulta leikattiin juuri sen verran kuin halusinkin ja lopputulos oli ihan siisti. Tästä kaikesta jouduin maksamaan ainoastaan 12 euroa! Olen siis tyytyväinen. Kampaaja ei täälläkään englantia kovin hyvin osannut, mutta tarpeeksi hyvin, että sekä minä että hän ymmärsimme toisiamme.

Tällä kertaa hiuksiani leikkasi melko nuori naispuolinen henkilö. Leikkauksessa ei mennyt kauaa, eikä minun tarvinnut varata edes aikaa. Odottelin vuoroani noin 10 minuuttia. Hiusten pieni leikkaus sujui siis todella nopeasti ja vaivattomasti. Uskallan suositella ainakin tuollaiseen pieneen tasausleikkaukseen kyseistä paikkaa, vaikka hiusten leikkauksen edullinen hinta saa aikaan ehkä epäilyksiä kampaajien taitoja kohtaan. Kompensoisiko tämä huonoa kokemustani edellisellä saksalaisella kampaajalla?

Koska sää oli myös niin hieno (aurinko paistoi ja oli lämmin) kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa, josta ostin pari postikorttia Heidelbergista ja jätskin. Halusin kokeilla Snickersin makuista jäätelöä ja hyvää oli. 🙂 Seassa oli suklaanpaloja ja tiedän ettei jäätelö näytä kipossa ihmeelliseltä, mutta maku oli hyvä. En tiedä vielä, mitä teen postikorteille. Ehkä pidän itselläni muistona tai lähetän yllätyksenä jollekin. En tiedä, mutta mielestäni ne olivat vain niin kivannäköiset.

11272127_10205669495289805_1248404189_n
Snickers-jätskiä
11313196_10205669483889520_2038521816_n
Kaunis Heidelberg, postikortit 0,40 €/kpl

Kurkkaus saliini ja ajatuksia liikunnasta

Noniin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tämän postauksen salista, jossa käyn treenaamassa suhteellisen säännöllisesti. Tämä sali (Sport Campus) on aivan muutaman sadan metrin päässä asunnostani ja samassa rykelmässä missä koulunikin sijaitsee. Ei voisi siis parempi sijainti olla.

11263734_10205663758946400_1304461087_n
Täällä minä urheilen Saksassa 😉

Juuri täydellinen sali minun käyttööni

Pidän siitä, että salille pääsee nopeasti lähes milloin haluaa. Säästää paljon aikaa esimerkiksi turhassa kulkemisessa, vaikka en halua mitätöidä hyötyliikunnan tärkeyttä. Saahan silläkin jo hyvän lämmön, kun ensin vaikka polkee pyörällä salille, sanotaan vaikka noin kahden kilometrin matkan. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa, eikä intoa ja minusta on ainakin kiva käydä erikseen lenkillä tai keskittyä sitten vaikka salilla siihen juoksemiseen tai paremminkin omalla kohdallani Crosstrainerilla polkemiseen (tähän olen mieltynyt jostain syystä eniten).

Tämän lisäksi olen kehittänyt kuntoani salin yhteydessä toimivassa uima-altaassa. Uintikerrat tosin ovat jääneet vähäiseksi parista syystä: ratoja ei ole riittävästi vapaana ja uimaan meneminen vaatii aina enemmän vaivaa kuin salin puolella käyminen. Kun menee uimaan, on aina varattava siihen enemmän aikaa, sillä hiukset kastuvat ja mielelläni käyn vielä uintikerran jälkeen suihkussa asunnollani, jolloin pesen hiukset kunnolla shampoon ja hoitoaineen kera. Hiukset tuntuvat silloin jälleen puhtailta, sillä uima-altaan veden kastelemat hiukset eivät vain saa samaa tunnetta aikaan. Olenpa myös uimalasit hankkinut. Vielä parempi uima-asu olisi paikallaan, sillä välillä uidessani tuntuu, että veden pinnan alapuolella saattaa vilkkua jotain, mitä ei pitäisi vilkkua…

Hiusten kastumiselta en ole pystynyt välttymään edes siitäkään huolimatta, vaikka ostin uimahatun jo muutaman uintikerran jälkeen. Siitä huolimatta pidän uimisesta ja minulle tämä Sport Campus onkin ihanteellinen paikka käydä treenaamassa, sillä löydän sieltä kaiken tarvittavan. Ryhmäliikuntaa sieltä löytyisi myös, mutta jostain syystä en ole löytänyt itseäni vielä niiltä tunneilta, vaikka myös nekin kiinnostavat! Niin, ja minulla ei siis todellakaan ole ikävä kotimaani ammattikorkeakoulun pientä salia, vaikka se ilmainen onkin. Tämä sali täällä on minulle lähes unelmien täyttymys! 😉

Salille jo heti tammikuussa

Ostin jäsenyyden melko pian sen jälkeen, kun olin aloittanut opiskelun täällä tammikuussa. Jäsenyydestä oli maksettava noin 25 € ja täällä tapaan kuuluu myös maksaa heti kerralla Campuksen käytöstä kolmen kuukauden ajalta. Muistaakseni nämä kolme kuukautta ja tuo jäsenmaksu maksoivat yhteensä noin 87 €. Siinä toki sai alkuun valita minkälaista käyttöä hakee Campukselta; haluaako vain käydä salilla vai myös uimassa sekä kenties saunassa. Saunaan minulla ei ollut hinkua, eikä aikani siihen täällä riittäisikään. Silti voin olla varma, kun seuraavan kerran Suomessa menen saunaan oloni on aika tyytyväinen. Pidän siis todella saunomisesta, mutta mielummin täällä ollessani keskityn muihin asioihin. Saunaan pääsee kyllä Suomessakin ihan tarpeeksi. 😉

Sain heti kerralla Campuksen käyttöoikeuden huhtikuun loppuun asti, sillä puolikkaita tai keskeneräisiä kuukausia ei laskettu tuohon kolmen kuukauden satsiin. Niin.. En ollut siis ihan heti ensimmäisellä viikolla ostamassa jäsenyyttä, vaan se taisi vierähtää sinne tammikuun loppupuolelle. Onko tämä nyt sitten pian opiskelun aloittamisen jälkeen vai ei? Riippuu varmaan ihmisestä tai siitä miten asiaa ajattelee…

Toukokuun puolelle mentäessä maksoin Campuksen käyttöoikeudesta kuukauden verran eteenpäin. Tuon kolmen kuukauden jälkeen saa maksaa kuukausittaisista käyttökerroista. Tällainen systeemi täällä. Muistaakseni maksoin toukokuun käytöstä noin 25 €, mikä sisältää siis salin, uima-altaan sekä ryhmäliikunnan.

Oma suhtautumiseni liikuntaan ja ruokavalioon

Olen nyt käynyt salilla niin useasti kuin vain olen ehtinyt ja on ollut mahdollista. Reissaaminen on hieman estänyt siellä käyntiä, mikä on välillä harmittanut. Kuntonikin on varmasti huonompi, kuin ennen tänne tullessani. Ruokavaliokin on tietysti tärkeä, jos haluaa pysyä hyvässä kunnossa tai saada aikaan tuloksia. En ole kuitenkaan itse niin tarkka sen suhteen, sillä tarkka ruokavalio ja kiellot mitä ei saa syödä, saavat minut vain haluamaan niitä ruokia tai herkkuja enemmän. Ehkä jos joku ulkopuolinen tekisi minulle treeniohjelman ja ruokavalion ja kertoisi, mitkä vaikutukset näillä olisi ihan oikeasti, tilanne olisi eri. Minusta olisikin kiva hankkia joskus itselleni personal trainer vain nähdäkseni miltä tuntuu olla jonkun toisen ohjauksen alla ja noudattaa hänen luomaansa ohjelmaa ja ruokavaliota, jotka ovat luotu juuri minun elämäntyyliini ja tavoitteisiini sopiviksi.

Mutta koska minulla ei sitä personal traineria ole (enkä väitä, että sellainen olisi oltava, jotta saisi aikaan haluttuja tuloksia ja hyvää mieltä), pyrin toistaiseksi siis pitämään liikunnan ja ruokavalion terveessä suhteessa toisiinsa nähden. Mikään ekspertti en siinä ole, enkä aio jaella omia treeniohjelmiani tai ruokavalioitani sen suuremmin tänne, sillä koen olevani aika alussa näissä treenijutuissa. Miksikään bikinifitness- tai bodyfitness -kilpailijaksi en ole haluamassa, vaan tavoitteenani on saada aikaan pieniä muutoksia ja tuloksia sekä kohentaa peruskuntoa. Enhän minä edes pidä kirjaa ruoista mitä syön tai treeneistäni ainakaan vielä toistaiseksi. Ehkä pitäisi, mutta minua sellainen vain ahdistaa.

Paineita, kyllästymistä vai motivaatiota pinnalla olevasta fitness-buumista?

Kun ympärillä tulee vastaan jatkuvasti kaiken maailman fitness-blogeja ja treenivinkkejä, tekisi välillä mieli alkaa tekemään jotain muuta kuin käydä salilla. Toisaalta joinain päivinä noista blogeista on jopa mukava lukea joitakin treenivinkkejä tai miten joku muu treenaa ja millaisia tuloksia hän on saanut treeniohjelmallaan aikaan. Blogin täytyy olla toisaalta hyvin kirjoitettu ja vain sitä oikeaa asiaa eli treenaamiseen liittyvää, eikä mitään omia henkilökohtaisia juttuja, jotta se herättää huomioni. Minua ei kiinnosta lukea jonkun tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, jos niillä ei ole oikeasti jotain hyvää sanomaa tai annettavaa ulkopuoliselle lukijalle.

Yleensä törmään ainoastaan sattumalta näihin fitness-blogeihin, sillä harvemmin etsin tarkoituksellisesti mitään erityistä tietoa treenaamisesta. Noita blogeja on myös aivan tuhottomasti. Kuten aiemmin sanoin, että kiinnostaisi alkaa kokeilemaan jotain muuta urheilulajia kuin salilla käyntiä, niin tämä voi toteutuakin jossain vaiheessa. 😉

Jooga on esimerkiksi hieno laji ja auttoi minua rentouttamaan niska-hartiaseutua silloin, kun harrastin sitä puolen vuoden ajan kerran viikossa. Voisin tähdentää tässä kohtaa, että jooga, jota harrastin oli astangajoogaa. Samanlaista rentoutta en saa aikaan salilla käynneistä, vaan joskus tuntuu, että ne menevät vain entistä enemmän jumiin. Johtuuko sitten väärästä tekniikasta, niin en ole varma. Toisaalta ryhtini myös kaipaa kohennusta, mihin en ole saanut vielä apuja salilla käynnistä kauheasti. Sen sijaan jooga paransi myös sitäkin samalla kuin niska-hartiaseutu rentoutui. Harmi juttu, että joogan aloittaminen on hankalampaa ja kalliimpaa touhua. Sali on vain niin helppo ratkaisu kaikin puolin, vaikka parempiakin liikuntamuotoja olisi mielestäni tarjolla.

Tästä saattaa ymmärtää, etten pidä salilla käymisestä. Kyllä pidän, mutta se ei sulje muita liikuntamahdollisuuksia pois. Saahan siellä salilla treenattua monipuolisesti ja itse vaikuttaa omaan treeniohjelmaansa. Miksi tekisi liikkeitä, jotka eivät tunnu hyvältä? Enkä tarkoita tällä sitä, että treenaamistyyliin kuuluisi treenaaminen mahdollisimman helpolla, vaan jos oikeasti joku liike tuntuu pahalta, eikä esimerkiksi sovellu omaan kroppaan, niin miksi sitä silloin tekisi?

No joo, mutta kaikin puolin kiva sali täällä. En voisi parempaa salia toivoa. Naispuoliset treenaajat ovat tosin vähissä, mutta saan silti onneksi olla rauhassa ilman turhan häiritseviä katseita. Uima-allas on ehdoton plussa! 🙂 Siitä aion nauttia niin kauan kuin täällä vielä aikaani vietän. Vanhukset joskus valtaavat altaan. Näitä ajankohtia yritänkin välttää ja viimein sain työntekijöiltä uima-altaan käyttöaikataulun, mikä helpottaa ajoittamistani uimakertojen suhteen. Jos jostain vielä valittaisin, niin uima-allas saisi olla hitusen pidempi ja isompi! Nyt se on vissiin vaivaiset 25 metriä pitkä ja ratoja on vaivaiset neljä kappaletta, mutta en valita! Parempi sekin kuin ei allasta ollenkaan. 🙂

Saksalaisen kampaajan käsittelyssä

Juuri kun pääsin sanomaan, että aion nauttia auringosta, auringon paisteesta ei ole juuri tietoakaan… Aamusta kyllä aurinko herättelee ylös sängystä, mutta sen jälkeen se katoaa jonnekin pilvien taakse.

Aika käydä kampaajalla

Mielessäni on ollut käydä leikkaamassa hiuksiani täällä. Sen jälkeen, kun äitini kehotti Suomen vierailullani niitä leikkaamaan, ajatukseni muuttuivat ja aion käydä niitä leikkaamassa tässä lähipäivinä. Ajattelin itse, että eivät ne niin pahan näköiset ole, mutta ehkä ne sitten ovat päässeet vähän huonoon kuntoon…

Kävin kyllä ennen Suomen reissua kampaajalla, mutta tästä jäi todella huono kokemus. Kävin sellaisen nimisessä paikassa kuin Mod’s Hair, koska eräs saksalainen suositteli sitä. Hän antoi myös toisen vaihtoehtoisen kampaamon, mutta päätin kokeilla tätä ensimmäistä, koska sinne pääsi ilman ajanvarausta.

Mod’s Hair sijaitsee aivan Bismarckplatzin läheisyydessä. Päätin mennä sinne ennen Suomen matkaani, sillä jo kerran aikoessani mennä kampaajalle, en ehtinytkään, ja se käynti siirtyi. Mietin jo etukäteen, että osaavatko kampaajat täällä laittaa hiukseni kuntoon. Tämä Mod’s Hair laskutti kuitenkin hiusten värjäämisestä noin 58 € ja jos leikkauksen olisi siihen vielä halunnut niin olisi pitänyt maksaa vielä noin 35 €. Juu tiedän, että hinnat ovat kohtuullisia, mutta asiakkaalle se on aina paljon pois.  Siksi hakuammunnalla kampaajalle meneminen tai ainoastaan muiden suosittelujen perusteella on epävarmaa.

Kun tuonne liikkeeseen menin, siellä oli hieman tiukkaa saada aikaa minulle. Jouduin siis valitsemaan värjäyksen ja leikkauksen väliltä tai vaihtoehtoisesti tulemaan joku toinen päivä uudestaan. Päätin sitten ottaa pelkän värin. Juurikasvu oli jo mennyt niin pahaksi, joten halusin saada sen piiloon.

Huono ensimmäinen kokemus saksalaisesta kampaamosta

Kampaajaksi sain miespuolisen henkilön, jonka englannin kielen taito oli melko heikko. Meillä oli puhetta värjätä tyvi mahdollisimman saman väriseksi kuin millä se on ennenkin värjätty, mutta tämä tuntui liian vaikealta hänelle. Hän veti tyven aivan liian vaaleaksi, mistä huomautin hänelle. Lopulta se sitten värjättiin uudestaan tummemmalla värillä, mutta senkin jälkeen se jäi aivan liian vaaleaksi. Sanoin jälleen, ettei se näytä hyvältä, eikä se ole lähelläkään sitä mitä sen pitäisi. Tähän kuulemma oli sitten syynä se, että on vaikea tietää, millä värillä tyveni on aiemmin värjätty. Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, sillä oletan, että kampaajalla on silmää eri väreille ja kokemusta niiden käytöstä.

Kampaajasta jäi siis huonot fiilikset. Vaikka en ole kampaaja tai minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä alasta, niin olettaisin kampaajien osaavan työnsä ja tietävän melko tarkkaan, mitä heidän pitäisi tehdä ja mitä värejä käyttää. Lopuksi kampaajani vielä totesi, että hänellä olisi aikaa leikata hiukseni (hän hoiti toisen asiakkaansa sillä välin, kun minun värini odotti kuivumista). Totesin tässä vaiheessa, että ei tarvitse. En halunnut maksaa enempää tästä kampaajakäynnistä, enkä tiedä olisiko hän osannut edes leikata hiuksiani.

Lähtiessäni minulta pyydettiin noin 42 €, eli sain noin 15 € alennusta alkuperäisestä hinnasta, mikä minun olisi pitänyt maksaa. Tästä huolimatta kokemus kampaajasta jäi huonoksi ja kampaajan vielä lähtiessäni sanoessa, että ”nähdään” ajattelin vain, että mitähän tuohon sanoisi… En aikonut enää tulla takaisin kyseiseen paikkaan. Se on ihan totta, että ensimmäisellä palvelukokemuksella on suuri vaikutus siihen, tuleeko asiakas enää uudestaan liikkeeseen. Tässä tapauksessa minä aion mennä leikkauttamaan hiukseni jonnekin muualle, vaikka vähän jännittää, mitä siitä tulee. Jos haluan tasoittaa vain hiuksiani, niin eikö tämän pitäisi onnistua ilman ongelmia?

pug-690566_640

Yksi hassu juttu muuten tästä kampaajasta vielä! Asiakkaat kuivaavat itse hiuksensa, elleivät ole maksaneet siitä erillistä hintaa. Sain tietää tämän kampaajaltani, kun ihmettelin, miksi hän antoi käteeni hiustenkuivaajan. Tämä on oikeasti asiakkaiden homma elleivät he maksa erikseen hiusten kuivaamisesta. Kampaaja selittikin, että heillä laskutetaan erikseen kaikesta, kun kysyin häneltä asiasta. (Ei hän muuten juuri mitään puhutkaan, mutta tämä varmaan johtui kielimuurista…) Tuntuu oudolta, että hiusten kuivaamisesta on maksettava erikseen. Jossain mielessä oli myös huvittavaa aluksi katsoa, kun ihmiset kuivailivat itse hiuksiaan. Hämmentävää.

Kurkkaus keittiöön

Tässä olisi pieni postaus ruuanlaitosta tämän opiskelija-asuntolan keittiössä. (Laajempi postaus asunnostani löytyy täältä.) Keittiö tosiaan on samassa kerroksessa, missä asun ja aivan muutaman metrin päässä huoneestani. Keittiön hella toimii eri lailla, mitä olen tottunut. Sen vierestä seinästä löytyy kaksi ajastinta, joista toinen on hellalle ja toinen uunille ja mikrolle. Tätä ajastinta täytyy vääntää, jotta hellan saa päälle. Vaikka kaikkea alkuun kokeili, niin ei se hella jostain syystä mennyt päälle. Ehkä jotakin siinä tuli tehtyä väärin…

10361966_10204974779522345_7025877570825693013_n
Kauniit ajastimet

Uunin kanssa meinasi myös mennä ensimmäisellä kerralla hermot. Käytin sitä ensimmäistä kertaa International Pot Luck -tapahtumaa edeltävänä iltana. Siinä, kun on mikro samassa (joka myös on vieläkin vähän hämärä), niin pitäisi tietää, mihin vääntää nappulaa. Mikron kanssa on myös jännä. Sen jälkeen, kun olen ajastimen laittanut päälle ja vääntänyt mikron aktiiviseksi, joudun kerran vääntämään sen pois päältä, jotta saan lopulta asetettua mikroon ajan ja laitettua sen käyntiin. No joo, en tiedä tajuaako tästä nyt yhtään mitään! Onhan se mikro siellä uunissa ihan kätevä toisaalta.

10959892_10204974779242338_3823173782491682098_n
Kattila on juuri menossa lieden päälle kyllä…

Kokkailen aika paljon asunnolla vieläkin. Koulun ruokala ei ole loppujen lopuksi niin edullinen, sillä he kuulemma veloittavat aina tietyn summan opiskelijakortilta, johon siis on laitettava rahaa automaatilta, jotta saa maksettua ruokansa. Joku aika sitten laskin, että olen käynyt koulun ruokalassa syömässä koko tänä aikana ainoastaan neljä kertaa! Toki matkustellessa olen syönyt toisaalta ulkona paljon.

20150509_130119
Salaattiaineksia…

Kokkailu tässä asunnolla sujuu ihan ok. Hella ei tosin ole kovin hyvä, mutta kyllä sillä ruuan saa kypsäksi. Viikonloppuisin keittiö on täällä aivan järkyttävässä kunnossa. Siksi yleensä vältän kokkailua lauantaina tai sunnuntaina. Kokkailen yleensä perjantaina viikonlopun ruuat. Silloin keittiö on… No samassa kunnossa kuin muutenkin viikolla. Se on aina likainen. Siksi oli aivan pakko ostaa jotkin sisäkengät tänne, sillä ei tuolla keittiössä siedä kävellä muuten… Löysin onneksi H&M:ltä melko hyvät sisäkengät. Sellaiset on toisaalta pitänyt hankkia jo aiemmin, mutta nyt oli melkein pakko. Kun menee keittiöön ensimmäisenä ajatuksena on, että mihin kohtaan edes voi laskea omat ruuanlaittovälineensä sekä ruokansa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa siivota omat jälkensä. Ihan mukavia naapureita muuten. Roskikset ovat myös viikonlopun aikana aivan järkyttävässä kunnossa. Täällä ei ole niin justiinsa mihin ruuat tai muut roskat heittää, vaikka alkuun meille infottiin roskien lajittelun tärkeydestä, ja vaikka jokaiselle roskalle on oma astiansa. No joo…. Kyllähän sieltä sitten siivoojat joskus siivoavat näiden sottapyttyjen jälkiä.

Lenkkeilyä Heidelbergin parhaissa maisemissa

Harvemmin tulee lenkille otettua puhelinta mukaan tai no ehkä mukaan, mutta kuvien ottamiseen harvoin tulee kulutettua aikaa. Joskus kuitenkin on pakko ottaa muutamia kuvia, jotta saan itselleni muistoksi kivoja kuvia. Tietenkin niitä kivoja kuvia on myös mukava näyttää muillekin. Täällä kun on nyt niin ihanan vihreää ja maisemat erilaiset Suomeen verrattuna.

20150420_16341020150420_16342720150420_164007

Kolme kuukautta sitten kerroin, että lenkkeilen Neckar-joen vartta pitkin Vanhasta kaupungista vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt olen mieluummin lähtenyt juurikin Vanhaan kaupunkiin päin, sillä mielestäni sinne suuntaan on paremmat maisemat.

20150420_16521120150421_15580420150421_155705

20150421_155820

Muutamia kertoja olen käynyt myös Philosophenwegilla (Philosophers’ Walk), joka on kävelyreitti Heiligenbergin (Saints’ Mountainhuipulla. Tämä on sama reitti, jota pitkin kävin joskus muiden vaihtareiden ja parin saksalaisen kanssa kävelemässä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Siellä riittää polkuja. Todella kivaa lenkkeilymaastoa ja aivan mahtavat maisemat. Kukkuloiden päältä löytyy myös natsien aikakauden amfiteatteri, jonka löysin vasta pari päivää sitten. Lisäksi siellä on useita eri näköalapaikkoja ja ainakin kaksi tornia, joista pääsee katsomaan maisemia hieman korkeammalta.

20150423_152319

20150423_152327

20150423_152826

Philosophenweg on mielestäni nähtävyys, sillä sieltä on todella upeat maisemat. Kun kapuaa reitille, näkee Heidelbergin linnan sekä vanhan sillan. Mielestäni Heidelbergin parhaimmat maisemat ovat juuri tältä kävelyreitiltä. Sinne tosin joutuu kapuamaan aika jyrkän mäen, mutta mielestäni se on todellakin sen arvoista. Kaikille kapuaminen ei tietenkään välttämättä sovi.

Puhelinasiat kunnossa

Olen aiemmin kirjoitellut tänne puhelimen käytöstä ulkomailla ja pohtinut itsekin, mitenkä sen käyttö kannattaisi järjestää. Päädyin lopulta käyttämään omaa suomalaista puhelintani wifi-verkkoon ja tarvittaessa Suomen puheluihin (tekstiviestien lähettämisessä on ilmeisesti jotakin häikkää). Tämän  lisäksi käytössäni on saksalainen numero ja prepaid-kortti, jonka olen laittanut vanhaan puhelimeeni, jonka toin tänne Suomesta. Se on siis ihan perus Nokian puhelin ilman mitään älyominaisuuksia.

Aluksi oli vähän ongelmia siinä, miten saan saldoa ladattua saksalaiseen prepaidiini. Sen ratkaisin sitten lopulta menemällä suoraan liikkeeseen kysymään asiasta ja pyytämään asiakaspalvelijaa lisäämään siihen saldoa. Aluksi asiakaspalvelija väitti, ettei osaa puhua englantia hyvin, mutta kyllähän hän sitä puhui ihan hyvin ja ymmärsi, mitä olin tullut häneltä kysymään. Minusta tämä oli helpoin keino, sillä en jaksanut opetella saldon lataamista netin kautta. Toistaiseksi olen nyt pärjännyt tolla yhdellä latauskerralla, jolloin latasin muistaakseni saldoa 15 €:n edestä. Tästä latauskerrasta on nyt joitakin viikkoja.

Minullahan on toinenkin saksalainen prepaid-kortti, josta myös olen täällä kertonut. Ongelma vain sen kanssa oli, etten saanut aktivoitua korttia. En enää oikeastaan myöskään tarvitse sitä, sillä käytössäni on nyt koulun ilmaiseksi antama prepaid.

Ensimmäiseksi hankkimani prepaid  lojuu nyt sitten toistaiseksi käyttämättömänä huoneessani. Olen senkin kanssa käynyt liikkeessä kyselemässä, voinko antaa kortin takaisin tai voivatko he aktivoida sen, sillä minulta aktivointi ei onnistunut. Mannheimissa aktivointi olisi onnistunut, mutta he vaativat passin numeroa aktivointia varten, mitä minulla nyt ei sattunut olemaan mukana. Puhelinyhtiöllä on myös liike Heidelbergissa, jossa kävin jokunen päivä myöhemmin ja sinne sitten otin passinikin mukaan, mutta heillä ei sitten ollut valtuuksia kuulemma tehdä aktivointia puolestani. Aika hankalalta tuntuu siis välillä tällaisten asioiden selvittely. Ihan huvikseen olisin siis halunnut aktivoida prepaidin, vain nähdäkseni toimiiko se, sillä sitä ei huolita takaisinkaan. No, samapa se.

hand-65688_640