Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Mainokset

Huomioni Saksasta viiden kuukauden täällä olon jälkeen

Aika täällä käy vähiin. Vietän enää kolme kokonaista viikkoa Heidelbergissa ennen kuin on suunnattava takaisin Suomeen. Odotan jo Suomeen paluuta. Kyllä on jo aika palata takaisin. 🙂

Ajattelin kertoa nyt muutamia huomioita Saksasta, mitä olen tehnyt tässä noin viiden kuukauden aikana:

  • Saksalaiset pitävät koirat vapaina 

He todellakin pitävät koirat vapaina lenkkeillessään. Koskaan koirista ei ole täällä ollut minulle kuitenkaan harmia, sillä koirat ovat ihailtavan hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia omistajaansa kohtaan.

  • Kampaajalla käydessä saa maksaa erikseen kaikesta aina hiusten pesusta hiusten kuivaamiseen

No okei, en ole ihan varma päteekö sama kaikissa Saksan kampaamoissa, mutta siellä (Mod’s Hair) jossa itse kävin käytäntö oli tällainen! Ja juu asiakkaiden oli todellakin kuivattava itse hiuksensa, elleivät olleet siitä erikseen maksaneet.

  • Visa Electron tai Mastercard käy maksuvälineenä joissain paikoissa, mutta ei kaikkialla

Esimerkiksi tietyissä päivittäistavarakaupoissa ei Visa Electron eikä Mastercard käy maksuvälineenä. Oikeastaan se käy yllättävän harvassa päivittäistavarakaupassa. Rewe kuuluu niiden kauppojen joukkoon, joissa ostoksensa voi maksaa Visa Electronilla, mutta esimerkiksi Lidlissä tai Kauflandissa ostoksien teko sillä ei onnistu. Vaateliikkeistä Visa Electron käy ainakin H&M:ssä maksuvälineenä.

  • Raha-automaatit ovat erilaisia ja huomaamattomampia täällä kuin Suomessa

Suomessa automaatit on niin helppo löytää oranssin tai keltaisen värityksen ansioista. Täällä sen sijaan niiden löytäminen on hankalampaa. Rautatieasemalta saattaa kuitenkin löytyä automaatti. Lisäksi niitä löytyy pankkien yhteyksistä, mutta en ole varma, onko niissä jokin ylimääräinen maksu, sillä olen käyttänyt ainoastaan ”yksittäisiä” automaatteja, jotka olen löytänyt. Pääasiassa käytän kouluni lähellä olevaa automaattia, sillä se on minulle kaikkein kätevin paikka käydä nostamassa rahaa. Nostoista tietysti tulee pieni veloitus. Minulta nostojen yhteydessä on veloitettu aluksi 0,70 €, ja nyt myöhemmin 0,75 €.

  • Poliiseilla on hassut hatut

Poliiseilla todellakin on hassut hatut. Ne ovat sellaiset korkean malliset ja ylisuuren kokoiset.

  • Ihmiset tervehtivät ja sanovat näkemiin herkemmin kuin Suomessa

Minua on tervehtinyt pari kertaa lenkkeillessäni täysin minulle tuntematon ihminen. Olen myös huomannut, että salilla useasti ihmiset sanovat toisilleen näkemiin lähtiessään pukuhuoneesta, vaikka sitä ennen eivät olisi sanaakaan vaihtaneet muiden kanssa. Samaan olen törmännyt myös hississä asunnossani.

  • Täällä ( Heidelberg) on lämpimämpää kuin Suomessa

No, tuo lieneekin jo selvä asia.

  • Kaupoissa ei ole pitkiä linjastoja kassojen luona, joten ostokset on pakattava sitä mukaa, kun kassatäti niitä laskuttaa

Aina niitä ei kerkeäkään pakkaamaan, jolloin ladon ostokset suoraan takaisin kärryyn ja pakkaan ne maksun jälkeen myöhemmin sivummassa.

  • Junalla kulkeminen on kallista

Junalla kulkeminen on täällä kallista aivan kuten Suomessakin. Myös lakkoilut ovat ilmeisesti tavallisia Saksassa, mutta onneksi ne eivät ole vielä suuresti osuneet minun kohdalleni.

  • Täällä on paljon lihavia ihmisiä

Olen nähnyt Heidelbergissa paljon lihavia ihmisiä. Oletteko kanssani samaa mieltä? Tyypillistä täällä on myös, että naisilla on paljon ylimääräistä rasvaa kerääntyneenä takapuolen ja reisien kohdalle. Lieko tähän syynä houkuttelevat herkut kaduilla, leivän suosio sekä suuret ja rasvaiset ruoka-annokset ravintoloissa?

  • Ravintolassa syöminen on edullisempaa joissain paikoissa

Täällä syöminen ravintolassa on edullisempaa, mutta myös niitä hintavampia paikkoja löytyy. Kovin paljon en ole täällä Saksassa syönyt ulkona, mutta tähän mennessä olen maksanut syömisistäni ja juomisistani keskimäärin 15 euroa per ravintola.

  • Alkoholi on edullisempaa

Tämäkin lienee jo selvä juttu. Sekä ruokakaupassa että baarissa tai ravintolassa saa nauttia Suomea alhaisemmista alkoholin hinnoista.

  • Vaatteiden hinnoissa ei ole suuria eroja

Niin kuin joku muukin oli blogissaan todennut: ei täällä kannata ostaa suuria määriä vaatteita. Samoja vaatteita lähes samaan hintaan saa kotimaasta.

  • Luonto on kaunis ja vihreä

Ihailen erityisesti vihreitä kukkuloita, jotka Heidelbergia ympäröivät. Samanlaista kumpuilevaa luontoa näkee kyllä muissakin Heidelbergin lähikaupungeissa.

  • Kaupat ovat kiinni sunnuntaina

Vaikka kaupat ovatkin kiinni sunnuntaina, saattaa Heidelbergin vanhassa kaupungissa olla auki joitakin ravintoloita ja kahviloita. Ehkä pari vaateliikettäkin on auki.

  • Pyöräilijät käyttävät herkästi kelloa

En voinut olla huomaamatta tätä piirrettä suuressa osaa pyöräilijöitä täällä. He rimputtavat kelloa, vaikka heillä olisi tilaa ajella pyörällä. Liekö rimputus sitten vain varoitus tai merkki siitä, että täältä tullaan.

  • Englannin kielen taito on heikko varsinkin vanhemmilla ihmisillä

Ihmiset puhuisivat niin mielellään saksaksi täällä.

  • Saksalainen konduktööri varmistaa junalipun oikeellisuuden

Konduktööri haluaa nähdä maksuvälineen, jolla lippu on maksettu. Ensimmäisellä kerralla tämä minua hämmensi ja pelästyin jo, että laskutetaanko minut kahteen kertaan, sillä konduktööri heilutti Mastercardiani omassa kortinlukijassaan.

  • Ihmiset välttävät katsekontaktia ja ovat hiljaa julkisissa kulkuneuvoissa

Tämä yllätti ehkä minua hieman, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, sillä eihän Suomessakaan juuri puhuta tai katsella muihin julkisissa kulkuneuvoissa – ainakaan tavallisesti.

  • Lintuja on paljon joen lähettyvillä

Täällä näkee sellaisia ruman näköisiä lintuja paljon, mutta myös hanhia sekä joutsenia on loputtomiin. Ikkunani vieressä on muuten myös lennellyt jokin todella suurikokoinen lintu! Se muistuttaa huomattavan paljon pelikaania ja on aika pelottavan suurikokoinen.

  • Kaupoissa myydään ainoastaan jättikokoisia tyynyjä ja tyynyliinoja

Nämä tyynyt ovat myös todella epämukavia ja littania.

  • Lakanat ovat myös erilaisia

Täältä löytyy lakanoita, joissa on lakanan päissä sisälle ommellut kuminauhat. Aika kätevä keksintö. Miksei Suomesta löydy tällaisia vai enkö ole vain törmännyt niihin? Tämä kuminauhasysteemi nimittäin estää lakanan liikkumisen sängyssä. Ei tarvitse siis olla aamuisin korjailemassa lakanaa aina uudelleen ja uudelleen!

  • Ruokakaupasta ei löydy yhtä laajaa tai hyvää leikkelevalikoimaa

Leikkeleet ovat yleensä joko 100 gramman tai 200 gramman pakkauksissa ja valikoima on mielestäni kovin suppea.

  • Kaupasta ei myöskään löydy kilon juustopakkauksia

Juustoa saa valmiiksi siivutettuina valmiissa paketeissa.

  • Täällä on tyypillistä löytää 500 gramman jauhelihapakkauksia

Suomessa ei tietääkseni myydä jauhelihaa 500 gramman pakkauksissa.

giraffe-614141_640

Siinä siis muutamia huomioita, vaikka varmasti niitä löytyy vielä lisääkin ja ehkäpä jonkin unohdinkin mainita!

Esittelyssä Natsi Amfitheater

…. ja niin ne aurinkoiset päivät saapuivat 🙂

Tässä samalla kahvia vielä juodessani ajattelin laittaa tänne pari kuvaa Natsi Amfitheaterista, joka siis sijaitsee Heidelbergin kauniilla ja korkeilla kukkuloilla. Tänne pääsee kävellen kapuamalla muutamaa ylämäkeä pitkin ja Philophenweg-reittiä seuraamalla. Oikeastaan koko matka on aika lailla ylämäkeä ja varsinkin minä huomaan väsyväni kävelyyn, sillä siitä on aikaa, kun viimeksi on kavunnut kunnon ylämäkeä.

20150515_173446
Luonnon keskellä…
20150515_173634
Parasta lenkkeilymaastoa ehdottomasti. 🙂

Tämän huomaa jo aloittaessaan Philophenweg-reitin, sillä päästäksesi kukkuloille vastassasi on heti korkea ylämäki, joka hieman kaartuu ylöspäin mentäessä. Sanon kuitenkin vielä uudestaan (mitä sanoin jo aikaisemmassa postauksessa), että kapuaminen on sen arvoista, mutta kaikille tuo kapuaminen ei välttämättä sovellu, on ne mäet sen verran jyrkkiä ja pitkiä. Lisäksi sitä mäkeä riittää. Toisaalta, jos jaksaa tuon ensimmäisen mäen kävellä, tulee vastaan kauniit maisemat, jotka avautuvat Heidelbergin vanhaan kaupunkiin, linnaan sekä vanhalle sillalle.

20150423_153421
Tämä kuva ehkä löytyy täältä, mutta kyllä ainakin itse voin katsella samaa maisemaan useamman kerran ❤
20150423_153255
Voisin melkein jo sanoa rakastavani noita kukkuloita ❤

Natsi Amfitheaterin löysin sattumalta ja kuvat, jotka siitä löytyvät on otettu jo jokunen viikko sitten. Silloin oli myös aurinkoinen ja lämmin sää. Amfitheaterin läheisyyteen vie autotiekin sekä huomasin myös bussipysäkin lähettyvillä, joten tuonne toisaalta on mahdollista päästä kapuamatta useaa korkeaa ja pitkää mäkeä pitkin.

Siinä se on! - Natsi Amfitheater
Siinä se on! – Natsi Amfitheater
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta

Olen käynyt muutaman kerran tämän Amfitheaterin luona lenkkeillessäni kukkuloiden päällä. Oikeastaan tuo paikka, jossa teatteri sijaitsee on tarkalleen Heiligenberg. Saksalaiset kutsuvat ilmeisesti teatteria nimellä ”Thingstätte”. Ulkoilmateatteri on rakennettu vuonna 1937 natsi-puolueen toimesta. Toisen maailmansodan aikana teatteri oli natsien hupikäytössä. (Tourism Heidelberg 2015.) Ihan kivan näköinen teatteri. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni ihastuin, mutta nyt jo muutaman kerran sen nähneenä, se ei herätä enää kummallisia tuntemuksia. Teatterin portaat ylös kavuttua näkee muuten myös pienen osan kaunista maisemaa, joka jää teatterin taakse kauemmas ja matalammalle. Mielestäni teatteri on hyvin säilynyt. Hieman ruohoa puskee portaiden välistä, mutta eiköhän tämä ole aika selvä, jos teatteri on rakennettu jo vuonna 1937. Ei sitä varmastikaan samalla lailla pidetä kunnossakaan kuin ehkä joitakin muita nähtävyyksiä. Sijaitseehan se hieman hankalassa paikkaa.

Niin mahtavat maisemat <3
Niin mahtavat maisemat ❤
Kaunis Heidelberg. :)
Kaunis Heidelberg. 🙂

Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Ehkä parhaat kumpuilevat maisemat

Täällä on ollut todella hienot kelit lukuunottamatta lauantaista lähtien olleita synkempiä päiviä. Koska tiesin jo etukäteen viikonlopuksi luvatun huonomman sään, päätin käydä kausilipullani perjantaina Heidelbergista melko lyhyen matkan päässä olevien Dislbergin linnoituksen raunioiden luona (Dilsberg Fortress Ruins). Tänne matka taittui ensin junalla, jonka jälkeen oli otettava bussi raunioiden luokse. Bussimatka sujui noin 15 minuutissa. Junamatka kesti myös noin 15 minuuttia. Pois jäin Neckargemündin asemalla.

Bussi jätti minut hyvin lähelle raunioita. Oikeastaan raunion muurin luota on mahdollista nähdä bussipysäkille, jos katsoo oikeasta paikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sää oli hieno ja maisemat mahtavat. Täältä pääsi ihailemaan ehkä parhaimpia kumpuilevia maisemia. Lisäksi muita turisteja ei paikalla juuri ollut, mikä antoi mahdollisuuden nauttia maisemista rauhassa.

Itse rauniot eivät olleet kovin ihmeellinen nähtävyys, mutta kun maksaa pienen sisäänpääsymaksun, pääsee kapuamaan muurin päälle ihailemaan maisemia laajalta alueelta. Suosittelen kapuamaan muurin päälle, sillä maisemat sieltä ovat aivan erilaiset kuin muurin alapuolelta katsottaessa. Paikan päällä maisema on ehdottomasti paljon parempi kuin kuvista katsottuna. Sitä paitsi sää oli täydellinen maisemien ihailuun, sillä aurinko paistoi ja oli lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raunioille on helppo tehdä matka Heidelbergista, kunhan vain katsoo hieman aikatauluja etukäteen. Jää vielä aikaa tehdä paljon muutakin päivän aikana, ellei sitten halua jäädä piknikille raunioiden luokse.

Vinkkejä reissuun lähtöä varten

Italian reissu oli mukava ja vaikka Air France päätti lakkoilla juuri paluupäivänäni, sekin lopulta kääntyi jollain tapaa positiiviseksi asiaksi. Pääsin nimittäin tekemään muutamia hajuvesiostoksia Amsterdamin kentälle, jossa oli hyviä tarjouksia.

Italiassa riittää matkustuskilometreja ja nähtävää. Haluaisin kovasti mennä Roomaan, mutta myös jokin rantakaupunki houkuttelee. Reissujen suunnitteleminen ei vain ole aina niin helppoa ja joskus niiden suunnittelu vie jopa liikaa aikaa sekä aiheuttaa hieman stressiäkin. Mieleistä majoitusta tai lentoja ei välttämättä aina löydä. Monesti majoittautumiseen saa myös upotettua aika lailla rahaa. Siksi teenkin mielellään paljon vertailuja eri hotellien välillä ennen kuin löydän mieleisen. Onhan niitä majoittautumisvaihtoehtoja toki monia muitakin, mutta vielä en ole innostunut esimerkiksi majoittautumaan usean tuntemattoman ihmisen kanssa samaan huoneeseen.

Reissussa on lähes välttämätöntä myös osata lukea karttaa. Olen vielä aika huono tässä, mutta yritän kehittää kartanlukutaitoani. Toisaalta joskus tulee liikuttua ihan vaiston varassa, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu. Siinä on viimeistään aika suuri riski eksyä. Joidenkin maamerkkien tai kadun nimien mieleen painaminen saattaa helpottaa toisaalta huomattavasti kohteen löytämistä. Ikinä ei myöskään ole noloa kysyä neuvoa muilta ihmisiltä. Tähän turvaudun useasti, sillä kartanlukutaitoni on heikko, vaikka ei se kai muuta tarvitse kuin harjoitusta ja ilmansuuntien hahmottamista.

Täältä lentäessäni parin tai muutaman päivän reissulle, en ole myöskään ottanut mukaani isoa matkalaukkua. Mielestäni matkustaminen alle viikon mittaiselle reissulle sujuu aivan hyvin ilman ruumaan kannettavaa matkalaukkua. Tällöin minun ei ole tarvinnut murehtia matkalaukkuni perille saapumisesta tai odotella sitä tavarahihnalla. Olen päässyt nopeasti jatkamaan matkaani käsimatkatavaroideni kanssa.

Reppu on mielestäni kätevä reissuilla. Ostin Mannheimin Decathlonista hyvänkokoisen repun, jonne saa pakattua juuri kaiken tarpeellisen, kun vain miettii tarkkaan mitä ottaa mukaan. En monesti ota mukaani kuin pari paitaa, ehkä eri paidan kuitenkin jokaiselle päivälle, mutta esimerkiksi samaa hupparia tai neuletta voi pitää hyvin useamman päivän. Hirveästi en ole ottanut meikkejäkään mukaan. Olen ottanut vain tarpeelliset, ja pakannut ehkä yhden kappaleen luomiväriä ja huulipunaa tai huulikiiltoa mukaani. Kyllähän siinä olo on vähän erilainen kuin kotona ollessa. Silloin kun on koko vaatekaapillinen varaa valita, mitä pukea päälle sekä saa hieman vaihdella meikkityyliä eri päivinä. Toisaalta reissussa on huomannut, ettei sitä monesti jaksa kauheasti laittautua aamuisin, sillä usein herätykset ovat aikaisin. Pakatessaan sitä haluaa myös jättää tilaa mahdollisille ostoksille kohdemaasta. Tällöin reppuun on jätettävä hieman tilaa, eikä ahdattava sitä aivan täyteen.

Olen myös huomannut ihan käteväksi tavaksi ottaa mukaan eväitä matkalle. Tällöin ei tarvitse ostaa asemalta leipää, joka maksaa kolme tai neljä euroa, vaan voi nauttia omat leipänsä, joihin rahaa on mennyt ehkä vain vaivaiset kolmekymmentä senttiä.

Vesipullo tietenkin kannattaa olla mukana. Italiassa tai Espanjassa en kertaakaan juonut hanavettä, mutta Saksassa juon sitä useasti. Myös Amsterdamissa, Salzburgissa ja Lontoossa join hanavettä. En tiedä sitten, voiko sitä juoda Espanjassa tai Italiassa, mutta on jäänyt vähän sellainen käsitys, että kannattaa miettiä tarkkaan, uskaltaako sitä juoda. Italiassa ollessani kaverini ja hänen perheensä eivät juoneet ollenkaan hanavettä. Toisaalta Saksassakin juodaan paljon pullotettua vettä, mikä johtuu vissiin veden mausta. En pidä itsekään veden mausta täällä, mutta olen tottunut siihen aika hyvin tässä neljän kuukauden aikana! Silti Suomessa on paljon paremman makuinen vesi. 🙂

Mitäpä vielä. Ainakin on hyvä tutustua etukäteen nähtävyyksiin ja mielellään suunnitella, missä haluaa vierailla tai mitä ylipäätään haluaa reissullaan tehdä. Välillä on tullut reissussa tunne, jolloin ei ole oikein ollut selvää tietoa, mitä haluaa tehdä tai mitä haluaa lähtä katsomaan. Siksi en mielestäni koe tätä ollenkaan turhaksi vinkiksi!

monkey-41365_640
Tschüss! (=Näkemiin)

Autoja ja eläimiä Stuttgartissa

Matkustin lauantaina 28.3. poikaystäväni kanssa Stuttgartiin. Päivän ohjelmaan kuuluivat vierailut Wilhelman eläintarhassa ja Porsche-museossa. Otimme aamusta klo 6.30 bussin Heidelbergin asemalta kohti Stuttgartia, johon saavuimme noin klo 8.30. Bussi jätti meidät Zuffenhausenin asemalle, josta otimme päivälipun (6,60 €), ja jonka jälkeen lähdimme junalla kohti Wilhelman eläintarhaa.

Wilhelman eläimet

Eläintarha sijaitsee lähellä junapysäkkiä. Tosin me emme päässeet suoraan Zuffenhaussenin asemalta tuolle pysäkille, joten jouduimme kävelemään jonkin tovin kaukaisemmalta pysäkiltä eläintarhaan.

Sää oli hieno. Aurinko paistoi ja oli melko lämmin. Kävelimme läpi puiston kohti eläintarhaa pienen mutkan kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain eläintarhaan opiskelija-alennuksen, jolloin lipulle jäi hintaa 10 €. Alkuperäinen hinta taisi olla 15 €.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nähtävää eläintarhassa riitti. Siellä on eläintarhan lisäksi myös kasvitieteellinen puutarha, joka on vissiiinkin ainoa eläintarhan yhteydessä toimiva puutarha Euroopassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eläimiä oli paljon… Apinoita varsinkin oli vaikka kuinka monta ja erilaista. Krokotiileja löytyi myös eläintarhasta…. Lisäksi siellä oli suurikokoinen haukka sekä maatilan eläimiä. Lehmiä ja possuja pääsi siis halutessaan myös katsomaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvien ja eläimien lisäksi eläintarhasta löytyi myös kaloja. Niitä oli myös useita erilaisia. Tietenkin esillä oli myös muita merestä löytyviä juttuja, kuten meritähtiä sekä meduusoja.

Eläintarhaan kannattaa varata koko päivä, sillä alue on laaja ja eläimiä runsaasti. Kierteleminen myös voi käydä puuduttavaksi ellei pidä yhtään taukoa ja vaikka istahda hetkeksi.

Porscheen tutustumista

Vietimme eläintarhassa ehkä noin neljä tuntia, jonka jälkeen lähdimme päärautatieaseman kautta kohti Porsche-museota. Tätä ennen kuitenkin pistäydyimme pääaseman lähellä syömässä. Söimme jonkinlaiset ruokaisat leivät, joka ei kovin kummoinen ollut. Henkilökunnan jäsen ei myöskään ymmärtänyt englantia kovinkaan hyvin sekä hinta-laatu-suhde oli heikko, joten kovin hyväksi en tätä kyseistä paikkaa sanoisi. En valitettavasti muista paikan nimeä… Nopean ruokailun jälkeen otimme brezelit läheisestä kioskista. Tämä oli niin poikaystäväni kuin itsenikin ensimmäinen itse ostettu brezel. Ihan hyvältähän se maistui.

Porsche-museoon oli helppo kulkea. Pysäkki on aivan museon vieressä, joten vaikea on eksyä sen jälkeen, kun on jäänyt pois oikealla pysäkillä… Sain myös tänne opiskelija-alennuksen, jolloin pääsin sisään museoon neljällä eurolla.

En ole kiinnostunut tietämään autoista kovin yksityiskohtaisesti, joten pääosin vain katselin autoja sekä niiden valmistusvuosia ja nopeuksia. Silti Porsche-museo oli ihan kivanoloinen paikka. Siellä ei ollut liikaa nähtävää ja autot olivat kivasti esillä. Erääseen autoon pääsi myös itse istumaan ja kokeilemaan miltä se tuntuu. Se oli jokin uudemman mallinen auto, jossa me molemmat kävimme istumassa.

Voisin suositella museota, sillä sisäänpääsymaksu ei mielestäni ole kovin kohtuuton. Voisin melkein sanoa, että tässä kohtaa sisäänpääsymaksu tarjoaa aika hyvin sen mitä lupaakin.

Pieni ja rauhallinen Ladenburg

Kävin itsekseni noin kuukausi sitten sellaisessa kaupungissa kuin Ladenburg. Kaupunki on pieni, mutta ainoastaan noin 15 minuutin junamatkan päässä Heidelbergista. Se on myös kuuluisan saksalaisen autoinsinöörin Karl Benzin asuinkaupunki. Karl Benz on kuuluisa, koska häntä pidetään ensimmäisen bensiinikäyttöisen auton keksijänä. Kaupungista löytyykin Carl Benzin automuseo. Perjantaina tosin ei kannata mennä Ladenburgiin, jos haluaa nimenomaan tuossa museossa vierailla. Silloin kannattaa sen sijaan ajoittaa matkansa keskiviikkoon, lauantaille tai sunnuntaille. Tosin jos haluaa vieralla Carl Benzin asunnossa, silloin ainoa vaihtoehto on vierailla kaupungissa sunnuntaina.

10981357_10205041870199570_1947040062374596265_n
Karl Benzin asunto

10999896_10205041812398125_260949106420192758_n

Kaupunki on todella pieni verrattuna Heidelbergiin tai Mannheimiin. Se on silti ihan kaunis kaupunki, josta löytyy myös pieni vanha kaupunki. Kovin paljon nähtävää ei kaupungissa loppujen lopuksi ole, mutta siellä voi tehdä halutessaan kävelylenkin, sillä rauhallista ja juuri lenkkeilyyn sopivaa aluetta siellä riittää.

11002603_10205041808918038_3103608311119488004_n 10987669_10205041806877987_6470882744098410729_n 10628485_10205041807718008_650392093057356144_n 1454580_10205041807197995_6347387523432138447_n10988540_10205041708755534_4800549342516404476_n10988284_10205041801677857_8730024346036971668_n1559655_10205041802157869_4196992124731420079_n1510527_10205041802957889_7696350315170568453_n1484672_10205041805757959_1355510809936374127_n10978634_10205041808118018_3432543494993249586_n10998305_10205041809198045_1261013359339703422_n10959695_10205041867999515_554817254366305517_n1503362_10205041718835786_4513257451220680301_n1964936_10205041716715733_6713651781489345865_n10968436_10205041716395725_8993596081100455378_n10986916_10205041717835761_2616520065048049488_n10989133_10205041714475677_8448841501115059903_n

Vierailuni kesti kaupungissa noin kaksi tuntia ja sää oli todella mahtava. Tosiaan vierailuni oli melko lyhyt, mutta koin nähneeni jo kaiken. Kaupunki ei kuitenkaan ole ollenkaan hullumpi paikka rauhoittua ja kävellä rauhassa.

11000562_10205041710875587_194713479653406044_n
Todella hyvä herkku…

Viikonloppureissu Amsterdamissa

Pari viikkoa sitten tein matkan Amsterdamiin parin amerikkalaisen vaihtarin kanssa. Matkasimme tällä kertaa junalla Frankfurtin päälentokentälle. Junaliput suuntaansa maksoivat henkilöä kohden 25 €.

Lensimme Amsterdamiin Lufthansalla, joka vei meidät perille noin tunnissa. Majoituksemme oli sellainen kuin ”houseboat”, joka siis tarkoittaa yöpymistä veneessä. Venettä vuokrasi eräs nainen Airbnb-sivustolla. Vene oli siisti, eikä ollenkaan huono ratkaisu majoittua. Tietysti hieman ehkä kalliimman puoleinen, sillä omistaja veloitti kahdelta yöltä 115 € per henkilöä kohden. Lisäksi matka keskustaan oli ehkä hieman pitkä kävellä mielestäni (noin 2 km). Syy miksi valitsimme tämän veneen, oli ettemme löytäneet parempaa vaihtoehtoa.

11038260_10205150492995072_4276396663964155013_n11042981_10205150494075099_2823810757285390237_n  11043096_10205150491555036_7578969457192388572_n11043119_10205150494515110_50461462422244128_n

Saavuttuamme veneelle perjantai-iltana 27.2, lähdimme pian tutkimaan kaupunkia ja sen yöelämää. Kävelimme muun muassa Punaisten lyhtyjen katua pitkin, mikä oli aika hullu kokemus… En oikein tiedä, mitä ajattelisin noista tytöistä, jotka seisovat ikkunoiden takana alusvaatteissaan. Suosittelen menemään katsomaan katua paikan päälle, koska täällä sen kuvaileminen on hieman hankalaa plus paikan päällä varmasti kokemus on aivan erilainen.

Lauantaina kävin Van Gogh -museossa sekä Anne Frankin talossa, jotka molemmat olivat ihan katsomisen arvoisia. Van Gogh -museo on hieno, sillä se kertoo tarkasti taiteilijan elämän sekä kussakin elämän vaiheessa syntyneet taideteokset. Muistaakseni museo oli kolmessa eri kerroksessa. Sisään sai jonottaa noin tunnin verran ja sisäänpääsymaksu oli muistaakseni 15 €.

Anne Frankin talo on myös huolella suunniteltu turisteja varten. Sekin kertoo pääkohdat Anne Frankin elämästä sinä aikana, kun hänen perheensä joutui piiloutumaan natseilta. Olen lukenut Anne Frankin kirjan, ja talo tuki kirjaa melko hyvin. Anne Frankin taloon sai myös jonottaa noin tunnin verran ja sisäänpääsymaksu oli muistaakseni 8 €.

Sunnuntaina oli aika palata Heidelbergiin. Amsterdam on ihan kiva kaupunki, mutta loppujen lopuksi siellä ei mielestäni ollut niin paljon nähtävää. Toki Punaisten lyhtyjen katu, Anne Frankin talo sekä Van Goghin museo ovat nähtävän arvoisia. Muista museoista en osaa sanoa, mutta minulle riitti tuo yksi museo tuolle reissulle. Pyöräilijöitä kaupungissa tosiaan vilisi todella paljon. Ottaessani kuvia, ei varmaan jäänyt montaa kuvaa, joissa ei olisi ollut mukana polkupyörää. Toisaalta pyörien määrä ei niin paljon ihmetyttänyt, sillä suomalaiset pyöräilevät myös todella paljon. Ehkäpä täällä ero on, että liikenne ei ole ihan yhtä vilkasta kuin joissain muissa kaupungeissa.

10393701_10205150493235078_2052690008678196691_n10422352_10205150491035023_6632712018949823853_n  10452305_10205150494275104_4200025938063206321_n11001813_10205150491275029_8442228856325851588_n

Seuraavaksi teen matkat Itävaltaan ja Espanjaan, joita jo hieman odottelenkin. 😉

10676169_10205154003202825_7924957648310215386_n
Hollantilaista ”pannukakkua” (pancake)
11046302_10205154002402805_686799214560925537_n
Lämmintä viiniä…
11024744_10205150490795017_1216038727747097675_n
Pyöräilijöitä Amsterdamissa…
11025734_10205150493515085_1419354315664406533_n
Tiet ovat kapeita ja pyöräilijät nopeita 😉
10334317_10205150489114975_4354811575524538727_n
Tällainen penkki löytyi erään kadun varrelta…
11021200_10205150490074999_4431479805762933833_n
Amsterdam-kyltti on todella suosittu turisti-kohde.