Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Mainokset

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

International Pot Luck

Tästä on jo lähes neljä viikkoa aikaa, mutta eräs amerikkalainen vaihtari järjesti koululla tapahtuman nimeltään ”International Pot Luck”, jonka tarkoituksena on siis saada eri kulttuurien edustajat kokoontumaan yhteen ja tuomaan jokin itse tehty ruoka, joka edustaa omaa kulttuuria.

Valmistautuminen

Osallistuin tähän tapahtumaan tuomalla sinne perunarieskoja sekä mustikkamuffinsseja. Päädyin näihin, koska ne olivat mielestäni melko helpot tehdä. Raaka-aineet, joita näihin tarvitsin eivät olleet mielestäni kovin hintavia sekä ohjeet, joita noudatin, olivat melko simppelit. Täytyi myös miettiä, mitkä ruuat olisivat sellaiset, jotka voin toteuttaa olemassa olevilla välineillä. Mustikkapiirakan olisin toisaalta voinut tehdä uunipellille, mutta päädyin sitten mielestäni helpompaan ratkaisuun eli mustikkamuffinsseihin, joita varten ostin paperisia muffinssivuokia. Tiedän, että muffinssit eivät ole periaatteessa ruoka, vaan enemmänkin jälkkäri, mutta ehkei ”ruoka”-käsitettä tarvinnut noudattaa niin kirjaimellisesti. Perunarieskatkin ovat ehkä enemmän ruuan ohessa syötävä herkku, mutta mielestäni opiskelijan budjetilla sekä täällä ollessa ei voi mahdottomia tarjoiluja vaatiakaan.

Tein pari muutakin ostosta, sillä tarvitsin kulhon, missä voin tehdä taikinaa sekä vispilän, jolla voi vatkata taikinan. Ostinpa myös puisen nuijan, jolla sain muussattua perunamuussin. Nämä olivat kuitenkin suht pieniä ostoksiä, joten ehkä en kokenut hirveän suurta rahallista menetystä.

11056859_10205174468874454_1253527931_n
Perunarieskoja ja muffinsseja

Onnistuminen

Perunarieskoista tuli oikein hyvät, niin kuin muffinsseistakin. Ulkonäkö olisi voinut olla parempi molemmissa, mutta kyllä ne ihan hyvin kaupaksi menivät tapahtumassa.

Uusia makuja

Paikalle osallistui noin 17 vaihto-oppilasta, joista suurin osa oli Intiasta ja Amerikasta. Amerikkalaiset toivat tarjolle muun muassa juustomakaronia, tomaattikeittoa, leipiä ja keksejä. Intialaisilla oli eksoottisemmat tarjoilut. Ruuat olivat oikein hyviä ja oli mukava päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Intialaisten ruuat olivat maultaan joko makeita tai tulisia. Välimaastoa maun suhteen ei heidän ruuissaan ollut. Intialaisten ruuat antoivat paljon uusia makuelämyksiä, joiden joukossa ei oikeastaan ollut pahaa ruokaa lainkaan. Jokin ruoka maistui aluksi kummalliselta, mutta kun sitä pureskeli pidemmän aikaa, esiin nousikin melko herkullinen maku. Ei kannata siis heti sylkäistä suustaan uutta ruokalajiketta, vaan tunnustella ensin pidemmälle, miltä se maistuu. En valitettavasti muista intialaisten ruokien nimiä tai mistä ne oli tehty, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti intialaisia ruokia, jos esimerkiksi joku intialainen tarjoutuu sinulle sellaista tekemään tai jos tiedät jonkun hyvän intialaisen ravintolan.

Tunnelmia tapahtumasta

Kovin vaivatonta ruokien valmistaminen ei tapahtumaan ollut. Tein niitä edellisenä päivänä useamman tunnin ja muffinssien kohdalla varalta toisenkin pellillisen, koska tuntui että yksi pellillinen oli liian vähän. Perunarieskoissa meni myös aikaa. Perunamuusin tein etukäteen jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten se toisaalta helpotti paljon niiden tekoa. Joka tapauksessa mielessä kävi muutaman kerran, miksi osallistuin tähän International Pot Luckiin, kun viikko oli muutenkin kiireinen kouluhommineen. Suosittelen silti osallistumaan tämänkaltaisiin tapahtumiin ja tuomaan jotakin sellaista ruokaa, mikä edustaa omaa kulttuuria. Jos olet tehnyt hyvät valinnat, voit saada paljon kehuja tapahtumassa tai ainakin oman mahan täydeksi muiden herkuista. 😉

Lahja kiinalaistytöltä

Viime kurssillani tiimissäni oli eräs mukava kiinalaistyttö, joka kertoi käyneensä Helsingissä kaverinsa kanssa. Hän on ensimmäinen vaihtari täällä, jonka tiedän käyneen Suomessa. Muuten suuri osa on käynyt tunnetuissa suurkaupungeissa ja suosituissa matkakohteissa. Moni on kertonut käyneensä esimerkiksi Amsterdamissa ja Barcelonassa, mutta harvempi on tehnyt matkaansa pohjoismaihin. Kovin suurena yllätyksenä minulle ei kiinalaistytön vierailu Suomeen tullut, sillä tiedän, että moni kiinalainen tekee vierailuja Suomeen.

Kiinalaistyttö aloitti täällä opiskelun lokakuussa ja hänen viimeinen kurssinsa oli Sales, josta hän olikin innoissaan. Hän myös totesi, että ei ole oikeastaan kiinnostunut kurssista tai siitä, minkä arvosanan hän kurssista saa, kunhan hän saa sen vain nopeasti ohi. Ainakin minulla oli oletuksena, että kiinalaiset ottavat koulunkäynnin hyvin tosissaan, mutta ainakin hän suhtautui melko rennosti kurssiin. Toisaalta hän kyllä teki työnsä ja harjoitteli sekä esitystä että opettajan kysymyksiin vastaamista varten useamman tunnin kirjastossa ennen varsinaista ”tenttiä”.

Jonkin verran ehdin tutustua kiinalaistyttöön ja hän kyseli myös joitakin asioita Suomesta (en vain muista enää mitä). Sitä moni täällä kyselee, että onko Suomessa kylmä tai toteaa, että Suomessa on varmaan todella kylmä verrattuna Saksaan, mihin olen todennut välillä, että joo onhan siellä kylmä ja välillä taas että ei siellä nyt niin kovin paljon kylmempi ole. Olen myös sanonut, että mitä pohjoisemmassa Suomea olet, sitä kylmempi on. Hieman hankala on vastailla tuohon sääkysymykseen välillä, koska Suomessa sää on ollut välillä poikkeuksellisenkin lämmintä, mutta toisaalta sitten taas on ollut kylmempiäkin päiviä.

Kiinalaistyttö kertoi tehneensä Helsinkiin kaverinsa kanssa ainoastaan lyhyen vierailun. Ymmärtääkseni hän oli kiertänyt myös muissa pohjoismaissa kaverinsa kanssa. Koulunkäynnistä kiinalainen kertoi, että he tekevät kotimaassaan useamman tunnin päiviä, joten täällä hän on saanut lomailla, ottaa rennommin ja nauttia vaihdostaan. Innoissaan hän oli joka tapauksessa paluustaan Kiinaan.

Tästä nyt tuli pidempikin juttu, mitä oli tarkoitus. Toisaalta miksipä kirjoittaisin vain itsestäni tänne…. Alunperin kuitenkin halusin tehdä tämän postauksen, koska sain kiinalaistytöltä pari pientä lahjaa. Hän teki pari päivää sitten matkan Istanbuliin, josta hän oli ostanut pienen kupin. Sen hän sitten antoi minulle lahjaksi. Tämän lisäksi sain häneltä kiinalaisen kirjanmerkin. Todella kiva ele ja ehkäpä alan käyttämään kirjanmerkkiä ja kuppiin saan laitettua vaikkapa karkkeja.

Kiinalaistyttö lähti keskiviikkona kohti kotimaataan. Täällä moni vaihtari tulee ja lähtee eri aikoihin. Esimerkiksi eräs espanjalainenkin kertoi lähtevänsä maaliskuussa. Hän oli tullut tänne lokakuussa samoin kuin kiinalaistyttö.

1526212_10205122224808385_3795764804414386490_n 10999014_10205122224648381_4220934532794814117_n11021124_10205122222088317_4392263601041450005_n10292518_10205122218008215_3794933865128736268_n 10982113_10205122218248221_2440030334310727606_n

Tuesday Cultural Club

Meille pidetään joka tiistai täällä Tuesday Cultural Club, jonka ideana on siis tutustua muihin vaihtareihin ja mahdollisesti suunnitella yhteisiä matkoja. Tämä kyseinen Club-ilta järjestetään koululla. Sitä pitävät koulun kansainvälisessä toimistossa työskentelevät henkilöt ja se kestää noin 1,5 h. Mielestäni ihan kiva juttu varsinkin uusille vaihtareille.

Kuukauden aikana tuolla clubilla ovat olleet pääasiassa kanssani samaan aikaan aloittaneet amerikkalaiset lukuunottamatta paria viimeisintä kertaa, jolloin mukana oli Paraguaysta tulleita opiskelijoita ja paria muuta kertaa, jolloin paikalla on ollut muutamia intialaisia.

Esitys Suomesta

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kv-toimiston väki kertoi haluavansa kuulla meiltä esitykset omista maistamme ja koulustamme. Nämä esitykset pidettäisiin Tuesday Cultural Club -iltana.

Minun esitykseni Suomesta on jo ohi. Paikalla tuolloin oli kuulemassa amerikkalaisia ja Paraguaylaisia sekä ehkä pari intialaista. Kerroin joitakin ihan perusjuttuja, mitkä ovat tyypillisiä Suomelle, mutta hieman erilaisia kuitenkin verrattuna muihin maihin, kuten pohjoisen revontulista, suomalaisesta kesän vietosta ja sen pituudesta sekä tietysti siitä että Suomen pinta-ala koostuu pääosin metsistä sekä tuhansista järvistä, eikä ihmisiä maan kokoon nähden ole kuin noin 5,5 miljoonaa.

finland-198488_640finland-203974_640  finland-229119_640field-175959_640

Kerroin, että Suomessa juodaan kahvia ja käytetään alkoholia todella paljon sekä siitä että suomalaisilla on maailmanmestaruuksia todella erikoisista lajeista, kuten kännykänheitosta. Suomalaisille tutut ruuat myös mainitsin, kuten karjalanpiirakan, mämmin sekä tamperelaisen mustamakkaran. Mainitsimpa myös, että Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, joka on saanut arvostusta Suomen ulkopuoleltakin. Toisaalta kerroin myös, että Suomi on kallis maa asua.

valentines-day-624440_640 wine-600134_640

Oli pakko mainita, missä urheilulajeissa suomalaiset ovat hyviä sekä lisätä kivoja ja kauniita kuvia Suomesta, suomalaisista brändeistä sekä tunnetuista urheilijoista. Mainitsin myös erään suomalaisen bändin nimeltään Sunrise Avenue ja lisäsin että se tekee Saksassa enemmän keikkoja kuin Suomessa, koska halusin nähdä erään saksalaisen reaktion siihen. 😉

squirrel-103232_640 finnish-233484_640

Kerroin myös, ettei Suomessa ole viittä senttiä pienempiä kolikoita maksuvälineenä, toisin kuin Saksassa. Monikaan ei tunnu tietävän, että Suomessa maksuvaluutta on myös euro tai sitä, että suomalaiset puhuvat suomea tai sitä, että suomen kieli on täysin erilainen kuin ruotsin tai norjan kieli. Tuli nyt vaan mieleen, kun kerta Suomesta puhutaan…..

Kerroin siis aika lailla yleistettyjä perusjuttuja Suomesta, joita jonkin verran netistä kävin myös kurkkailemassa. En tiedä, millainen mielikuva Suomesta kuulijoille jäi. Olisi varmaan pitänyt kysyä, mutta olin aika hermostunut, joten se unohtui sitten kokonaan. Oikeastaan oli ihan kiva kertoa asioita Suomesta, koska tiesin, ettei juuri kukaan tiedä mitään Suomesta. Toisaalta sitä en tiedä, kuinka kiinnostuneita muut olivat loppujen lopuksi kuulemaan. 😀

mouse-156611_640

Ensi Tuesday Culture Club -kerta onkin ihan mielenkiintoinen, sillä paikalle tulee uusia vaihtareita muun muassa Koreasta sekä rakkaasta kotimaani naapurimaasta Ruotsista.

Ensimmäinen orientaatiopäivä

10915255_10204858410293187_2022625545141882661_n

Orientaatiopäivästä on jo kaksi viikkoa, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa jotakin siitä. Orientaatiopäivä oli maanantaina 5. tammikuuta. Olin edellisenä päivänä hieman kierrellyt aluetta, joten tiesin aika hyvin, mihin suuntaan minun pitäisi mennä. Olinkin ensimmäisten joukossa paikalla, ja heti tullessani koululle kansainväliset opettajat tervehtivät minua ja toivottivat tervetulleeksi.

10792_10204858411853226_2106994005314593335_n

Orientaatiopäivä oli ihan mukava. Opettajat kertoivat joitakin yleisiä asioita koulusta ja pankki yms. asioista. Päivään sisältyi myös aktiviteettiä ja toisiin tutustumista, joten aika perusjuttuja, mitä yleensäkin tehdään ensimmäisinä päivinä.

Pääsimme tutustumaan koulun ruokalaan. Ruoka oli hyvää, aika perusruokaa. Ei poikennut kovin paljon suomalaisesta ruuasta, sillä tarjolla oli muun muassa lihapullia, perunoita ja salaattia. Ruoat saimme ilmaiseksi tuona päivänä, mutta normaalisti ruoka maksaa opiskelijoille noin 4 €. Täällä ruoasta saa siis maksaa hieman enemmän koulun ruokalassa kuin Suomessa, jossa opiskelijahintainen ruoka koululla on noin 2,50 €.

Ruoat pitää kuulemma myös lajitella erikseen pienille lautasille, mutta epäselväksi jäi kuinka tarkkaan ne pitää lajitella. Ainakin salaatit on laitettava omalle lautaselleen. Ilmeisesti ruuasta laskuttaminen on helpompaa tällä tavalla.

Kanssani aloitti siis noin 10 amerikkalaista vaihtaria. Suurin osa heistä on kotoisin Kaliforniasta. Lisäksi yksi on kotoisin Indianasta, kaksi Texasista ja yksi Illinoisista. On siis ihan mielenkiintoinen ryhmä. Kaikki ovat lisäksi tyttöjä lukuunottamatta yhtä Texasilaista poikaa. Texasista tulleet opiskelevat lisäksi eri alaa kuin muut. Enemmistö on siis liiketalouden opiskelijoita.

1395301_10204858411133208_6353822214229662608_n