Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Mainokset

Kolmas kerta linnassa ja maisemia Königstuhlin huipulta

Tänään on satanut monta tuntia, mikä on aika harvinaista täällä. Tähän asti (tammikuusta lähtien) on tullut vain pieniä vesikuuroja, jotka ovat menneet nopeasti ohi. Siksipä kannatti luottaa sääennusteeseen ja suunnata linnalle eilen. Sää oli mitä mahtavin. Auringonpaisteessa on parasta nauttia maisemista.

Seuraavaksi hieman kuvasatoa linnareissulta. Joukosta löytyy varmasti erilaisia kuvia, mitä aikaisemmin olen tänne sieltä laitellut. Olenhan siellä käynyt jo ennen eilistä käyntiä jo kaksi kertaa aiemmin.

20150617_154915 20150617_15504020150617_15513520150617_15531420150617_15585520150617_15553220150617_16060120150617_16005820150617_16120920150617_16132120150617_17194420150617_17171220150617_17223320150617_17231020150617_172351

Linnassa kävin muuten vanhempieni kanssa! Linnasta jatkoimme Königstuhliin (Kings seat), jonne kulkemaan joutuu kahdella eri hissillä. Lisämaksusta tottakai.

Korkeutta tuolla huipulla on 567 metriä ja maisemat olivat sieltä upeat. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä maisemia kelpaa muistella myöhemmin Suomeen palattua. Mahtava kaupunki, ihanat maisemat. ❤

Pikainen vierailu Mannheimin barokkipalatsissa

Mannheimissa ei juuri nähtävyyksiä ole. Ihan hienon näköinen rakennus on kuitenkin Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim).

20150609_133026
Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim)

Päätin käydä tuolla, koska olin aiemmin saanut päähäni ostaa ”linnakortin” (Schlosscard). Tällä kortilla pääsin siis ilmaiseksi sisään katsomaan palatsia sisäpuolelta. Ei tuonne kovin kallis hinta olisi ollut sisään toisaalta muutenkaan, mutta myös Schlosscard on melko edullinen (12 euroa). Siitä on hyötyä, mikäli haluaa käydä useassa ennalta määrätyssä linnassa tai palatsissa Baden-Württembergin alueella. Linnojen ja palatsien yhteydestä löytyy mielestäni useasti myös puutarha ja tällä kortilla pääsee muistaakseni aika moneen puutarhaankin. Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä ei puutarhaa ole, mutta sen sisäpuolella on alakerrassa kaksi kiikaria, joista pääsee kurkkaamaan palatsin aikaista puutarhaa.

Jotta saisin kortista hyödyn irti, käyn ehkä viikonlopun aikana katsomassa pari linnaa ja luultavasti se kolmas kerta Heidelbergin linnaankin tulee täyteen, sillä kortilla pääsee vielä kerran sinnekin. Sinne lähden luultavasti vanhempieni seuraksi, kun he ovat vihdoin viimein päässeet tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin. Mikäli et ole aikaisempia postauksiani lukenut, asustelen siis Heidelbergissa, en Mannheimissa!

Mannheimin barokkipalatsi

20150609_133147
Kohti palatsia

Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä on Mannheimin yliopisto. Itse palatsi ei siis ole kovin suuri. Sisäpuolella on pääasiassa muutamia huoneita ja vanhoja huonekaluja. Pääsee siellä myös ihailemaan posliiniesineitä, mikäli sellaiset kiinnostavat.

Palatsi on melko nopeasti kierretty sisäpuolelta, vaikka aluksi olin hieman hämilläni, miten palatsia pitäisi kiertää. En ehkä enää kehdannut kysyä neuvoja, miten kulkea palatsia, sillä tiskillä meni jo ylimääräistä aikaa.

Tiskillä minua vastassa oli englannin kieltä osaamaton vanhempi naishenkilö. Onneksi muutaman minuutin toivottoman keskustelun jälkeen, kun sekä minä että hän puhuimme toisillemme kieltä, jota kumpikaan ei ymmärtänyt, paikalle saatiin englantia osaava miespuolinen henkilö. Minulla oli siis vain pari pientä hassua kysymystä, joihin kaipasin vastausta tiskiltä.

Laukkua palatsissa kiertelyn ajaksi en saanut ottaa mukaan, vaan se oli jätettävä turvalokeroon. Otin laukustani kuitenkin lompakon ja puhelimen, sillä en halunnut vainoharhaisuuteni takia jättää niitä laukkuun, vaikka lokero oli kuulemma täysin suojattu. Laukun jättämisen lisäksi sain yllätys, yllätys, käteeni virtuaalisen oppaan. Melkein meinasin sanoa, että ei kiitos, en tarvitse sitä, mutta muutin äkkiä mieleni. Jospa vaikka opas kertoisikin jonkin mielenkiintoisen jutun tai yksityiskohdan palatsin asukeista, huoneista, huonekaluista tai muuten vaan palatsista ylipäätään.

Aloitin kiertämisen alakerrasta. Siellä oli jokin remontti meneillään, mikä ei sinänsä häirinnyt. Sitten häiritsi hieman, kun alkoivat imuroimaan jotakin. Aluksi myöskin kävelin melko nopeasti esillä olevien taulujen, huonekalujen ja esineiden ohitse, kunnes huomasin mielenkiintoisen huoneen lasiseinän läpi. Huone oli pieni kirjasto, joka oli kauttaaltaan hempeiden pastellisävyjen ja mielenkiintoisten yksityiskohtien peittämä. Kirjahyllyt olivat myös huoneessa epätavalliset, melkein huomaamattomat, sillä hyllyt eivät olleet tavalliseen tapaan avoimet, kuten kirjastossa yleensä, vaan kirjat oli päätetty piilottaa ovien taakse. Katossa oli koko katon pinta-alan täyttävä värikäs maalaus. Huoneessa oli myös eri ulottuvuuksia, pieniä koholla olevia yksityiskohtia. Tämä huone oli lempparini kyseisessä palatsissa ritarisalin lisäksi.

Alakerran nähtävyydet oli melko nopeasti nähty, jonka jälkeen siirryin yläkertaan. Siellä oli useampi toisistaan poikkeava huone, joita koristivat huonekalut. Kaikista hienoin näistä huoneista oli suurehko ritarisali. Pidin salin värityksestä ja ylipäätään koko huoneen ulkoasusta. Värityksessä voimakkaimpana värinä oli punainen, joka kuitenkin oli melko pehmeän sävyinen. Oikeastaan tämä huone ja kirjastohuone olivat ainoat huoneet, jotka mielenkiintoni herättivät ja toivat lohdutusta siihen, ettei vierailu palatsissa ollut aivan turha. Valitettavasti Mannheimin palatsi kärsi paljon toisen maailmansodan aikana ja suuri osa siitä onkin rakennettu uudelleen myöhemmin sodan jälkeen.

Tämä oli hieman sellainen spontaani vierailu, sillä alunperin suunnitelmissani oli käydä katselemassa kaupoista matkalaukkua. No, se jäi nyt myöhäisemmäksi…

Esittelyssä Natsi Amfitheater

…. ja niin ne aurinkoiset päivät saapuivat 🙂

Tässä samalla kahvia vielä juodessani ajattelin laittaa tänne pari kuvaa Natsi Amfitheaterista, joka siis sijaitsee Heidelbergin kauniilla ja korkeilla kukkuloilla. Tänne pääsee kävellen kapuamalla muutamaa ylämäkeä pitkin ja Philophenweg-reittiä seuraamalla. Oikeastaan koko matka on aika lailla ylämäkeä ja varsinkin minä huomaan väsyväni kävelyyn, sillä siitä on aikaa, kun viimeksi on kavunnut kunnon ylämäkeä.

20150515_173446
Luonnon keskellä…
20150515_173634
Parasta lenkkeilymaastoa ehdottomasti. 🙂

Tämän huomaa jo aloittaessaan Philophenweg-reitin, sillä päästäksesi kukkuloille vastassasi on heti korkea ylämäki, joka hieman kaartuu ylöspäin mentäessä. Sanon kuitenkin vielä uudestaan (mitä sanoin jo aikaisemmassa postauksessa), että kapuaminen on sen arvoista, mutta kaikille tuo kapuaminen ei välttämättä sovellu, on ne mäet sen verran jyrkkiä ja pitkiä. Lisäksi sitä mäkeä riittää. Toisaalta, jos jaksaa tuon ensimmäisen mäen kävellä, tulee vastaan kauniit maisemat, jotka avautuvat Heidelbergin vanhaan kaupunkiin, linnaan sekä vanhalle sillalle.

20150423_153421
Tämä kuva ehkä löytyy täältä, mutta kyllä ainakin itse voin katsella samaa maisemaan useamman kerran ❤
20150423_153255
Voisin melkein jo sanoa rakastavani noita kukkuloita ❤

Natsi Amfitheaterin löysin sattumalta ja kuvat, jotka siitä löytyvät on otettu jo jokunen viikko sitten. Silloin oli myös aurinkoinen ja lämmin sää. Amfitheaterin läheisyyteen vie autotiekin sekä huomasin myös bussipysäkin lähettyvillä, joten tuonne toisaalta on mahdollista päästä kapuamatta useaa korkeaa ja pitkää mäkeä pitkin.

Siinä se on! - Natsi Amfitheater
Siinä se on! – Natsi Amfitheater
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta

Olen käynyt muutaman kerran tämän Amfitheaterin luona lenkkeillessäni kukkuloiden päällä. Oikeastaan tuo paikka, jossa teatteri sijaitsee on tarkalleen Heiligenberg. Saksalaiset kutsuvat ilmeisesti teatteria nimellä ”Thingstätte”. Ulkoilmateatteri on rakennettu vuonna 1937 natsi-puolueen toimesta. Toisen maailmansodan aikana teatteri oli natsien hupikäytössä. (Tourism Heidelberg 2015.) Ihan kivan näköinen teatteri. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni ihastuin, mutta nyt jo muutaman kerran sen nähneenä, se ei herätä enää kummallisia tuntemuksia. Teatterin portaat ylös kavuttua näkee muuten myös pienen osan kaunista maisemaa, joka jää teatterin taakse kauemmas ja matalammalle. Mielestäni teatteri on hyvin säilynyt. Hieman ruohoa puskee portaiden välistä, mutta eiköhän tämä ole aika selvä, jos teatteri on rakennettu jo vuonna 1937. Ei sitä varmastikaan samalla lailla pidetä kunnossakaan kuin ehkä joitakin muita nähtävyyksiä. Sijaitseehan se hieman hankalassa paikkaa.

Niin mahtavat maisemat <3
Niin mahtavat maisemat ❤
Kaunis Heidelberg. :)
Kaunis Heidelberg. 🙂

Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Opiskelijan edut nähtävyyksiin ulkomailla

Pohdin ennen Saksaan lähtöä, hankinko ISIC-korttia tai yhdistelmäkorttia vaihtoni ajaksi. Niin kuin ehkä joku on jo postauksistani päätellyt (mikäli se voi pääteltävissä edes olla), että olen tukeutunut matkoillani ainoastaan saksalaisesta koulusta saamaani opiskelijakorttiin. Tämä on ollut hyödyllinen joissain nähtävyyksissä. Joissain taas on ollut ihan sama, onko korttia ollut olemassa vai ei. Tällöin paikka ei ollut joko myöntänyt etuja opiskelijoille eli heillä ei ole erikseen opiskelijoille tarkoitettuja alennuksia tai nähtävyyteen on ollut jokin muu ehto alennuksen saamiseksi, kuten EU-kansalaisuus tai tietty ikä.

Siitä en tiedä, olisiko ISIC-kortista tai yhdistelmäkortista ollut hyötyä nähtävyyksissä, joissa ei alennusta opiskelijoille ole ollut erikseen. Jotenkin itse ainakin ajattelisin niin, että ei myönnetä. Jos kerta heillä on näkyvissä hinnasto ja mahdolliset alennukset, niin kai opiskelija-alennus tai opiskelijan edut tarkoittavat aina samaa asiaa. Olen myös kysynyt useasti erillistä alennusta opiskelijoille, vaikkei se ole ollutkaan näkyvissä. Joskus tästäkin on ollut hyötyä ja heiltä onkin löytynyt alennusvaihtoehto. Koskaan ei ole myöskään tullut vastaan tilannetta, etteikö saksalainen opiskelijakorttini olisi kelvannut Saksassa tai sen ulkopuolella.

Olen siis melko tyytyväinen siihen, etten ennen Saksaan lähtöäni ostanut ISIC- tai yhdistelmäkorttia. En vielä uskalla kuitenkaan sanoa mielipidettäni siitä, onko ISIC- tai yhdistelmäkortti aivan turha ulkomailla eli saako sen avulla oikeasti tarvittavan tai toivottavan määrän etuja kuin mitä esimerkiksi ISIC:n sivut antavat ymmärtää. Minun tarpeisiini kortti ei kuitenkaan ole ollut olennainen. Ehkä jollain muulla olisi jaettavana enemmän kokemuksia kyseisestä kortista, kuten millaisiin tarpeisiin kortti on oikeasti olennainen ja saako sillä merkittäviä etuja etenkin matkustaessa, verkko-ostoksista tai tarpeeksi hyödyllisiä alennuksia tietyistä myymälöistä, joihin sivuilla ilmoitetaan saavan etuja. Minulle jäi ainakin olo, ettei nähtävyyksiin kortti ole tarpeellinen. Alennuksia myös saa mielestäni myymälöistä tai verkosta muutenkin.

dog-72333_640

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Auringon lämpöä Schwetzingenin palatsin puutarhassa

Heidelbergista pääsee bussilla noin puolessa tunnissa Schwetzingeniin, josta löytyy Schwetzingenin palatsi ja sen puutarha. Palatsi on tosin suljettu tämän koko vuoden, mutta ei puutarhassa vierailu ollut lainkaan huono vaihtoehto. Puutarha on ihan nätti. Se myös on todella suurikokoinen. Kauniina ja aurinkoisena kesäpäivänä siellä kyllä kelpaa kävellä.

20150508_134858
Schwetzingenin palatsia kohti
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaunis on ja iso puutarha…
20150508_135042
Läheltä palatsin sisäänkäyntiä…

Heidelbergista on helppo kulkea Schwetzingeniin bussilla. Otin bussin, koska sillä pääsi sinne suoraan ja kaikkein nopeiten ainoastaan noin puolessa tunnissa. Bussi lähtee aivan päärautatieaseman edestä turisti-infon luota ja vie lähelle Schwetzingenin palatsia ja sen puutarhaa. Matkasta ei minun tarvinnut maksaa mitään, koska pääsin kulkemaan sinne ilmaiseksi kausilipullani.

Puutarhaan on maksu, mutta ostin Schlosscardin, sillä se antaa mahdollisuuden vierailla 24:ssä ennalta määrätyssä linnassa tai puutarhassa Baden Württembergin alueella. Se ei maksanut opiskelijalle kovin paljon (12 €).

20150508_135931
Tämän rakennuksen sisältä löytyi teekupeista kasattuja ”taiderakennelmia”…….
20150508_135526
Puutarhaa koristavaa aitaa…
20150508_140028
Täältä löytyi muutama sorsa, jotka nauttivat auringon lämmöstä tai jotain sellaista…
20150508_140108
Leijonapatsaita löytyy täältäkin…..

Puutarhassa ei ollut paljon vierailijoita toissapäivänä, kun siellä kävin, joten siellä sai rauhassa kävellä ja tutkia. Puutarha oli siisti ja sää oli todella hyvä vierailuun. Vielä ei tosin ole kovin paljon aurinko tarttunut ihoon, vaikka täällä Saksassa on jo ollut useita aurinkoisia ja kesäisiä päiviä.

20150508_141803
Kesä ❤
20150508_141927
Täällä on niin kivasti kukkia värittämässä vihreää kesämaisemaa
20150508_142601
Sfinksi
20150508_143550
Tässä kohtaa oli penkki, johon voi istahtaa nauttimaan auringon lämmöstä
20150508_144832
Kivasti nurmikostakin löytyy väriä
20150508_144927
Valkoisia kukkia

Parin tunnin jälkeen puisto oli nähty, ja lähdin bussilla takaisin Heidelbergiin. Ihan kiva matkakohde Heidelbergista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aika kiva.

Lenkkeilyä Heidelbergin parhaissa maisemissa

Harvemmin tulee lenkille otettua puhelinta mukaan tai no ehkä mukaan, mutta kuvien ottamiseen harvoin tulee kulutettua aikaa. Joskus kuitenkin on pakko ottaa muutamia kuvia, jotta saan itselleni muistoksi kivoja kuvia. Tietenkin niitä kivoja kuvia on myös mukava näyttää muillekin. Täällä kun on nyt niin ihanan vihreää ja maisemat erilaiset Suomeen verrattuna.

20150420_16341020150420_16342720150420_164007

Kolme kuukautta sitten kerroin, että lenkkeilen Neckar-joen vartta pitkin Vanhasta kaupungista vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt olen mieluummin lähtenyt juurikin Vanhaan kaupunkiin päin, sillä mielestäni sinne suuntaan on paremmat maisemat.

20150420_16521120150421_15580420150421_155705

20150421_155820

Muutamia kertoja olen käynyt myös Philosophenwegilla (Philosophers’ Walk), joka on kävelyreitti Heiligenbergin (Saints’ Mountainhuipulla. Tämä on sama reitti, jota pitkin kävin joskus muiden vaihtareiden ja parin saksalaisen kanssa kävelemässä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Siellä riittää polkuja. Todella kivaa lenkkeilymaastoa ja aivan mahtavat maisemat. Kukkuloiden päältä löytyy myös natsien aikakauden amfiteatteri, jonka löysin vasta pari päivää sitten. Lisäksi siellä on useita eri näköalapaikkoja ja ainakin kaksi tornia, joista pääsee katsomaan maisemia hieman korkeammalta.

20150423_152319

20150423_152327

20150423_152826

Philosophenweg on mielestäni nähtävyys, sillä sieltä on todella upeat maisemat. Kun kapuaa reitille, näkee Heidelbergin linnan sekä vanhan sillan. Mielestäni Heidelbergin parhaimmat maisemat ovat juuri tältä kävelyreitiltä. Sinne tosin joutuu kapuamaan aika jyrkän mäen, mutta mielestäni se on todellakin sen arvoista. Kaikille kapuaminen ei tietenkään välttämättä sovi.

Viideksi päiväksi Suomeen

Tämä ei ollut aivan spontaani päätös, mutta päätin lopulta tehdä vierailun Suomeen vaihtoni aikana. Hieman hankala oli aluksi miettiä ajankohtaa, koska minulla on täällä koulua sekä lentojen hinnat vaihtelivat jonkin verran. Viikonloppureissu olisi ollut liian lyhyt, joten lopulta otin lennon tiistai-illasta 28.4. Stuttgartista Helsinki-Vantaan kentälle. Suorat menopaluulennot olivat todella kalliita (noin 300 €), joten lensin Suomeen Amsterdamin kautta KLM:n koneella.

Vietin Suomessa kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää, jotka kaikki olin poikaystäväni luona Etelä-Suomen huudeilla. Heti seuraavana päivänä oli mielenkiintoinen sää, sillä lunta tuli taivaalta hetken aikaa. Sää oli tietenkin kylmempi, mitä Saksassa, mihin hieman varauduinkin. Siitä huolimatta olisi varmaan pitänyt pukeutua lämpimämmin, sillä tuliaisena Saksaan sain flunssan. Palattuani olen niiskutellut nenääni ja aivastellut aika lailla. Lisäksi yskääkin tuntuu pukkaavan hieman…

Juuri ajoissa kohti Suomea

Suomessa aika kului nopeasti ja ensi ajatukset tai tunnelmat matkalla Suomeen ja vihdoin sinne saapumisesta olivat oudot. Kun astuin koneeseen Amsterdamin kentällä ja kuulin koneen täydeltä suomalaisten puhetta, olo oli hieman kummallinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on nähnyt suomalaisia noin paljon ja kuullut omaa kieltään. Kun minulle puhuttiin suomea, se tuntui hassulta ja kuulosti jännältä. Kerran lipsautin suomalaiselle sanan ”anteeksi” vahingossa englanniksi.

20150428_195003
Maisemaa KLM:n koneen ikkunasta…

Meinasin muuten myöhästyä jatkolennoltani Amsterdamin kentällä, sillä Stuttgartista lähtenyt kone lähti 20 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi se vielä joutui odottelemaan muutaman muun koneen nousua ilmaan. Stuttgartin kentällä on vissiin vain yksi kiitorata… Lentäminen ei ollut siis kovin mukavaa, sillä ajatukset pyörivät koko ajan siinä, että ehdinkö varmasti jatkolennolleni, sillä vaihtoon varattua aikaa oli ainoastaan 50 minuuttia, mikä on oikeasti vähän, sillä ei Amsterdaminkaan kenttä loppujen lopuksi kovin pieni ole ja portteja on useita.

Juoksin Amsterdamin kentällä, jotta ehtisin lennolle, vaikka kyllä henkilökunnan pitäisi mielestäni odottaa varsinkin tällaisissa tilanteissa. Sain myös loppumetreillä huomata, etten ollut ainut lennolle kiirehtivä, sillä ohitseni viiletti toinen suomalainen, kun jäin tarkastelemaan uudelleen porttini sijaintia. Lähdin sitten kipin kapin hänen peräänsä ja siinä pari sanaa tuli vaihdettua hänen kanssaan. Olo oli helpottunut vihdoin portille päästessä ja henkilökunta koneen ovilla vitsaili ”You made it!”. Kävi mielessä, etten tästä lähtien ota enää muita kuin suoria lentoja…

Viisi kokonaista päivääni Suomessa

Vierailu Suomessa kannatti, sillä pääsin näkemään tärkeitä ihmisiä ja viettämään aikaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten kanssa. Ihanaa oli, kun sai puhua suomea. Vappua tuli toki vietettyä… Vietin sitä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa Helsingissä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Perjantaina kävimme myös ”piknikillä” Kaisaniemen puistossa (muistaakseni). Oli aivan älyttömästi porukkaa, vaikka sää ei ollut ihmeellinen. Yksi juttu, mitä ihmettelin, oli kuinka rauhallista vappuna oli Helsingissä – tai ehkä vain olin väärässä (tai oikeassa) paikassa.

Nyt on nähty myös kaksi Suomen peliä, joista ensimmäinen oli USA:a vastaan! Harmi, etten näe enempää pelejä tai kai niitä jossain täälläkin voi seurata. Ehkäpä en niitä edes kerkeä seuraamaan, mutta toivottavasti Suomi pärjää, vaikka USA:a vastaan pelattu peli oli todella huono. Puhun siis jääkiekosta.

Aikainen paluulento

Palasin Suomeen aikaisella maanantain 4.5. lennolla Helsinki-Vantaan kentältä. Paluulentoni sisälsi myös vaihdon Amsterdamissa ja molemmilla lennoilla koneeni oli KLM. KLM tarjoaa ilmaiseksi juotavaa ja syötävää koneessa, mikä oli minulle uutta ensimmäistä kertaa sen koneella lentäessäni, sillä aikaisemmissa on sattunut olemaan ainoastaan maksullinen tarjoilu. Hmm.. ehkä Lufthansa tarjosi ilmaista juotavaa, mutta en ottanut silloin sitä vastaan. Ihan kiva siinä oli siis kahvia saada ja juotavaa, vaikka Amsterdamista Stuttgartiin ei ollut kahvia tarjolla maidon kanssa. Ehkäpä tämä ei kuulu hollantilaiseen tyyliin. Jätin siis kahvin juomatta ja otin tilalle mehua.

Vaikka olikin aikainen herätys, eikä juuri montaa tuntia tullut nukuttua, olin kuitenkin sen verran hereillä, että näin tutun suomalaisen artistin vaimonsa kanssa ensiksi Helsinki-Vantaan kentällä ja myöhemmin samassa koneessa matkalla Amsterdamiin (oli sitten päätepysäkki tai ei). Hän oli Toni Wirtanen. Helppo tunnistaa, kun vaimon tukka erottuu niin hyvin massasta.