Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤
Mainokset

Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Viideksi päiväksi Suomeen

Tämä ei ollut aivan spontaani päätös, mutta päätin lopulta tehdä vierailun Suomeen vaihtoni aikana. Hieman hankala oli aluksi miettiä ajankohtaa, koska minulla on täällä koulua sekä lentojen hinnat vaihtelivat jonkin verran. Viikonloppureissu olisi ollut liian lyhyt, joten lopulta otin lennon tiistai-illasta 28.4. Stuttgartista Helsinki-Vantaan kentälle. Suorat menopaluulennot olivat todella kalliita (noin 300 €), joten lensin Suomeen Amsterdamin kautta KLM:n koneella.

Vietin Suomessa kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää, jotka kaikki olin poikaystäväni luona Etelä-Suomen huudeilla. Heti seuraavana päivänä oli mielenkiintoinen sää, sillä lunta tuli taivaalta hetken aikaa. Sää oli tietenkin kylmempi, mitä Saksassa, mihin hieman varauduinkin. Siitä huolimatta olisi varmaan pitänyt pukeutua lämpimämmin, sillä tuliaisena Saksaan sain flunssan. Palattuani olen niiskutellut nenääni ja aivastellut aika lailla. Lisäksi yskääkin tuntuu pukkaavan hieman…

Juuri ajoissa kohti Suomea

Suomessa aika kului nopeasti ja ensi ajatukset tai tunnelmat matkalla Suomeen ja vihdoin sinne saapumisesta olivat oudot. Kun astuin koneeseen Amsterdamin kentällä ja kuulin koneen täydeltä suomalaisten puhetta, olo oli hieman kummallinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on nähnyt suomalaisia noin paljon ja kuullut omaa kieltään. Kun minulle puhuttiin suomea, se tuntui hassulta ja kuulosti jännältä. Kerran lipsautin suomalaiselle sanan ”anteeksi” vahingossa englanniksi.

20150428_195003
Maisemaa KLM:n koneen ikkunasta…

Meinasin muuten myöhästyä jatkolennoltani Amsterdamin kentällä, sillä Stuttgartista lähtenyt kone lähti 20 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi se vielä joutui odottelemaan muutaman muun koneen nousua ilmaan. Stuttgartin kentällä on vissiin vain yksi kiitorata… Lentäminen ei ollut siis kovin mukavaa, sillä ajatukset pyörivät koko ajan siinä, että ehdinkö varmasti jatkolennolleni, sillä vaihtoon varattua aikaa oli ainoastaan 50 minuuttia, mikä on oikeasti vähän, sillä ei Amsterdaminkaan kenttä loppujen lopuksi kovin pieni ole ja portteja on useita.

Juoksin Amsterdamin kentällä, jotta ehtisin lennolle, vaikka kyllä henkilökunnan pitäisi mielestäni odottaa varsinkin tällaisissa tilanteissa. Sain myös loppumetreillä huomata, etten ollut ainut lennolle kiirehtivä, sillä ohitseni viiletti toinen suomalainen, kun jäin tarkastelemaan uudelleen porttini sijaintia. Lähdin sitten kipin kapin hänen peräänsä ja siinä pari sanaa tuli vaihdettua hänen kanssaan. Olo oli helpottunut vihdoin portille päästessä ja henkilökunta koneen ovilla vitsaili ”You made it!”. Kävi mielessä, etten tästä lähtien ota enää muita kuin suoria lentoja…

Viisi kokonaista päivääni Suomessa

Vierailu Suomessa kannatti, sillä pääsin näkemään tärkeitä ihmisiä ja viettämään aikaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten kanssa. Ihanaa oli, kun sai puhua suomea. Vappua tuli toki vietettyä… Vietin sitä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa Helsingissä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Perjantaina kävimme myös ”piknikillä” Kaisaniemen puistossa (muistaakseni). Oli aivan älyttömästi porukkaa, vaikka sää ei ollut ihmeellinen. Yksi juttu, mitä ihmettelin, oli kuinka rauhallista vappuna oli Helsingissä – tai ehkä vain olin väärässä (tai oikeassa) paikassa.

Nyt on nähty myös kaksi Suomen peliä, joista ensimmäinen oli USA:a vastaan! Harmi, etten näe enempää pelejä tai kai niitä jossain täälläkin voi seurata. Ehkäpä en niitä edes kerkeä seuraamaan, mutta toivottavasti Suomi pärjää, vaikka USA:a vastaan pelattu peli oli todella huono. Puhun siis jääkiekosta.

Aikainen paluulento

Palasin Suomeen aikaisella maanantain 4.5. lennolla Helsinki-Vantaan kentältä. Paluulentoni sisälsi myös vaihdon Amsterdamissa ja molemmilla lennoilla koneeni oli KLM. KLM tarjoaa ilmaiseksi juotavaa ja syötävää koneessa, mikä oli minulle uutta ensimmäistä kertaa sen koneella lentäessäni, sillä aikaisemmissa on sattunut olemaan ainoastaan maksullinen tarjoilu. Hmm.. ehkä Lufthansa tarjosi ilmaista juotavaa, mutta en ottanut silloin sitä vastaan. Ihan kiva siinä oli siis kahvia saada ja juotavaa, vaikka Amsterdamista Stuttgartiin ei ollut kahvia tarjolla maidon kanssa. Ehkäpä tämä ei kuulu hollantilaiseen tyyliin. Jätin siis kahvin juomatta ja otin tilalle mehua.

Vaikka olikin aikainen herätys, eikä juuri montaa tuntia tullut nukuttua, olin kuitenkin sen verran hereillä, että näin tutun suomalaisen artistin vaimonsa kanssa ensiksi Helsinki-Vantaan kentällä ja myöhemmin samassa koneessa matkalla Amsterdamiin (oli sitten päätepysäkki tai ei). Hän oli Toni Wirtanen. Helppo tunnistaa, kun vaimon tukka erottuu niin hyvin massasta.

Uudelleen tutustumista Heidelbergiin

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastani menivät nopeasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon erilaisia paikkoja olen tähän mennessä nähnyt… Pari kertaa jopa on tullut törmättyä suomalaisiinkin, mikä ei suinkaan ole ollut negatiivinen asia, vaan jollain tavalla sitä on aina ilahtunut, kun on pongannut suomalaisen täällä ulkomailla ollessa.

Heidelbergista nauttimista

Kun poikaystäväni tuli Heidelbergiin perjantaina 13.3., otimme perjantai-illan rauhallisesti, mutta lauantaina kävimme muun muassa Mannheimissa shoppailemassa. Sunnuntaina sen sijaan rentouduimme tutustumalla Heidelbergin vanhaan kaupunkiin (Altstadt), linnaan (Heidelberger Schlosssekä kirkkoon (Heiliggeistkirche).

11074616_10205246401872734_775834578_n11063344_10205246406752856_1488419378_n

Vanhassa kaupungissa olen käynyt jo useaan otteeseen ja linnassa kerran. Kirkossa olen käynyt kerran, mutta sen torniin en ollut noussut ennen tuota sunnuntaita, jolloin menimme poikaystäväni kanssa kirkon huipulle kahden euron maksua vastaan. Kapusimme kapeita portaita ylös huipulle, josta oli hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

20150317_115535 11072228_10205246068544401_500671104_n11072281_10205246068784407_624798163_n

Linnassa vierailimme myös. Opiskelijat saavat sinne alennuksen. Minulta veloitettiin siis linnaan pääsystä neljä euroa. Kävelimme sekä linnan sisäpuolella, että ulkopuolella. Ulkopuolella on myös puistoalue, jota pitkin kävelimme hieman. Jospa tämä linnavierailu jäisi nyt viimeiseksi, sillä en sinne ehkä enää kolmatta kertaa lähtisi. Maisemia toki voin mennä katsomaan linnan ulkopuoliselle maksuttomalle alueelle.

Yksi mielenkiintoinen seikka tosin, jonka voisin linnasta mainita, on sen sisätiloista löytyvä viinikellari. Sieltä löytyy suurikokoinen viinitynnyri. Toinen nähtävyys on apteekkimuseo, joka löytyy myös Heidelbergin linnan sisäpuolelta.

Kävimme vanhassa kaupungissa muistaakseni myös seuraavana viikonloppuna sekä viimeisenä viikonloppuna, jonka poikaystäväni oli Heidelbergissa, kiertelemässä kauppoja sekä vanhan kaupungin katuja. Lisäksi istahdimme alas syömään muun muassa hyvät keitot erääseen vanhan kaupungin ravintolaan. Kävimmepä myös syömässä schnitzelit, jotka ovat tyypillistä saksalaista ruokaa, eräässä vanhan kaupungin ravintolassa palattuamme Stuttgartin reissultamme. 🙂 Annokset olivat reilunkokoiset ja täyttävät. Tämä tuntui oudolta Salzburgin ja Barcelonan matkojen jälkeen, joiden ravintoloissa ruoka-annokset olivat huomattavasti pienempiä sekä hinta pari euroa enemmän.

11063253_10205295425178286_363900542_n

Illasta maisemat olivat upeita. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA 11073499_10205246065984337_1487427429_n

Kolme yötä Katalonian pääkaupungissa Barcelonassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen iloinen, että poikaystäväni tuli Heidelbergiin lomani alettua. Yhdessä tekemiemme Salzburgin ja Saksan Garmisch-Partenkirchenin alppien reissun jälkeen teimme vielä yhden matkan uuteen kaupunkiin, joksi olimme valinneet Barcelonan noin kuukautta ennen alkavaa matkaamme. Se vaikutti hyvältä ratkaisulta, sillä Espanja kiehtoi sekä nähtävää kaupungissa tuntui myös olevan. Näihin nähtävyyksiin tutustuin muun muassa Pienen matkaoppaan sivuilla.

Otimme lennot Vuelingin kautta. Lentomme lähti Frankfurtista maanantaiaamusta 23.3. noin kymmenen aikaan kohti Barcelonaa. Lentäminen Barcelonaan kesti noin kaksi tuntia ja saapuessamme maahan sää oli aurinkoinen. Siihen ne aurinkoiset ja lämpimät päivät jäivätkin, sillä muuten vietimme aikamme Barcelonassa sateisessa, synkässä ja tuulisessa säässä. Tätä en odottanut aurinkoisena pitämältäni maalta, Espanjalta, joten sää oli suuri pettymys.

11076031_10205970251236189_2089853335_n

Kentältä otimme bussin kohti Barcelonan keskustaa. Bussista maksoimme noin viisi euroa henkilöä kohden. Matka bussilla taittui melko nopeasti keskustaan noin 20 minuutissa. Sinne päästyämme aloimme selvittää tietämme kohti hotelliamme, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta.

Miellä oli hotellissamme aamupalatarjoilu sekä 24 tuntia päivässä käytössä oleva kahviautomaatti, jonka kahvi tosin ei ollut kovin kummoisen makuista… Aamupala sen sijaan oli hyvä ja se tarjoiltiin buffet-tyylisesti. Tarjolla oli aamuisin muun muassa leipää, leikkelettä, juustoa, pekonia, jogurttia ja leivonnaisia.

Nähtävyydet tutuiksi

Vietimme Barcelonassa kolme yötä, jona aikana ehdimme nähdä hyvin kaupunkia sekä sen eri nähtävyyksiä. Heti ensimmäisenä päivänämme kävimme Casa Batllón talossa. Sisäänpääsymaksu oli 18,50 euroa opiskelijalta. Normaalihinta taisi olla noin pari euroa enemmän. Mielestäni aivan liian hintava, mutta päätimme silti käydä vierailemassa kohteessa.

11074776_10205302572516965_1761216460_n

Casa Batlló on Gaudin rakennuttama talo, josta ei löydy teräviä kulmia lainkaan. Talo on jo pelkästään ulkoapäin erikoisen näköinen, mutta sitä se on myös sisältäpäin. Sää ei ollut mitä parhain talossa vierailuun, sillä sieltä löytyi monia yksityiskohtia, jotka pääsevät oikeuksiinsa auringon valossa. Gaudi leikki valolla tehdessään tätä taloa. Näin sanoi mobile guide, joka meille lyötiin käteen astuessamme sisään rakennukseen. Casa Batllón läheltä löytyi myös toinen Gaudin rakennuttama talo, Casa Milá (La Pedrera), mutta päätimme tyytyä katsomaan sitä ainoastaan ulkoapäin, sillä tänne oli myös hulppea sisäänpääsymaksu.

11087430_10205977377534342_1392562685_n

Muita nähtävyyksiä, joita kävimme katsomassa olivat La Sagrada Familia ja Parc Güell, jotka myöskin ovat Gaudin käsialaa. Kävimme myös Barcelonan katedraalissa (Catedral de la Santa Creu), mikä oli erittäin kaunis sisältä. Tänne pääsi sisään ilmaiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailimme Montjuicin puistossa (Parc de Montjuic) sekä linnassa, jonne oli ainoastaan kolmen euron sisäänpääsymaksu. Toisaalta nähtävää linnassa tai linnoituksessa ei paljon ollut, mutta sieltä näki hyvin maisemia. Osan matkasta linnaan kuljimme köysihissillä, joka oli melko hulppean hintainen, eikä vastannut lainkaan odotuksiamme. Sää oli kurja sekä maisemat pettymys hissistä. Hissi vei ihmisiä ylös rannalta, jossa kävimme ottamassa muutaman valokuvan ennen huipulle nousua. Voin vain kuvitella, kuinka ihana ranta on auringon paistaessa ja sään ollessa lämpimämpi…Hissi ei vienyt meitä aivan ylös asti, joten kävelimme lopun matkaa. Samalla ohitimme puistoalueen sekä nautimme maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olympia Stadionin ohitse kävelimme lähtiessämme Montjuicin linnan luota. Kauppoja kiertelimme muun muassa Ramblas-kadulla ja vanhan kaupungin alueella (Barri Gótic).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

La Sagrada Familian edustalla oli todella paljon ihmisiä. Emme menneet sisälle vierailemaan, sillä sisäänpääsymaksu oli tännekin aivan kohtuuton.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parc Güellin puistoalue oli nätti. Alue koostuu sekä maksullisesta puistoalueesta että ilmaisesta alueesta. Maksullisella alueella pääsi näkemään Gaudin töitä. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys, sillä alue oli todella pieni. Sisään puistoon maksoin 8 euroa (en muista, saiko opiskelija-alennuksen vai ei).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Barcelonassa riitti suihkulähteitä. Kävimme Ciutadellan puistossa (Parc de la Ciutadella), josta löytyy muun muassa suurikokoinen suihkulähde sekä isokokoinen mammuttipatsas. Puistossa oli meneillään jokin kahden teini-ikäisen lapsen kuvaus. Minulla oli jalassani vaaleat tennarit ja maa oli hiekkainen ja märkä. Kovin kauaa puistossa ei huvittanut siksi aikaa viettääkään…

Pääsimme kävellen liikkumaan hyvin keskustan alueella, mutta esimerkiksi Montjuicin, La Sagrada Familian, Ciutadellan puiston sekä Placa d’Espanyan luokse menimme metrolla. Ostimme kahden päivän metrolipun, joka maksoi 14 euroa henkilöä kohden.

961570_10205970225315541_191464154_n

Placa d’Espanya oli hieno. Sieltä löytyy suuri palatsi (Palau Nacional) sekä kaunis suihkulähde, Magic Fountain. Viikonloppuisin suihkulähde ilmeisesti valaistaan illasta. Tätä emme valitettavasti nähneet, sillä lähdimme kohti Heidelbergia torstai-iltapäivästä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näimme myös riemukaaren (Arc de Triomf) ja Basílica Santa Maria del Marin. Riemukaarin lähettyvillä oli muistaakseni myös eräs puisto, jossa kävimme pikaisesti. Tämäkin oli märän hiekan peitossa, joten kauaa siellä ei huvittanut kävellä.

Kohtaamisia

Ennen puistoon menoa törmäsimme kahteen suomalaiseen eräässä turistikaupassa. He eivät varmaan tienneet, että olimme suomalaisia, emmekä pitäneetkään kovaa ääntä itsestämme. Itse asiassa törmäsimme suomalaisiin jo aiemmin mennessämme hissillä Montjuicin kukkulalle. Odottelimme pääsyä hissiin ja katselin jonnekin muualle, kun hissistä tuli kuulemma ulos suomalaisia kiroillen silloista ihanaa sateista säätä. Jostain syystä en myöskään kuullut mitään… Ehkäpä ajatukseni olivat jossain muualla hetken aikaa.

Vielä yksi suomalaisten kohtaaminen tapahtui hotellissamme. Istuuduttuessamme aamupalalle, poikaystäväni huomasi suomalaisen pariskunnan, joka oli lopettelemassa ruokailuaan. He olivat tainneet hakea jokaisella kerralla uuden lautasen, sillä molemmilta jäi pöytään ainakin viisi lautasta…. Naureskelimme vähän tälle, sillä olen aiemminkin kiinnittänyt samaan asiaan huomiota suomalaisten tavassa ruokailla, kun on buffet-tarjoilu kyseessä.

Reissu päätökseen

Kävelimme viimeisenä päivänämme La Rambla -katua pitkin kohti Port Vell -satamaa. Sää oli hieno lähtöpäivänämme… Saimme siis nauttia auringosta saapuessamme kaupunkiin sekä lähtiessämme kaupungista…

11076033_10205970130033159_538583589_n

Ääneni antaisin, jos pystyisin

En ihan ulkona ole siitä, mitä Suomessa tapahtuu, vaikka toisessa maassa asustelinkin ja vielä lisäksi reissailenkin jonkin verran. Tietysti saan välillä vihiä lähimmäisiltä Suomen menosta. Aina kun ei ole aikaa lukea uutisia…

Suomessahan on pian eduskuntavaalit, joihin pääsee äänestämään ennakkoon ensi viikolla. Nähtävästi äänestys ulkomailla päättyy pari päivää ennen kuin kotimaassa (8. – 11.4.2015).

wolf-153648_640          wolf-153648_640           wolf-153648_640

Kerrankin kun vaivauduin tutustumaan oman vaalipiirini ehdokkaisiin ja löysinkin joukosta pari ihan potentiaalista ehdokasta, sainkin pian äänestyspaikkaa selvittäessäni huomata, ettei äänestämistä täällä ulkomailla ole tehty kovin helpoksi. En voi äänestää Heidelbergissa, vaan lähin äänestyspaikkani on Frankfurtissa tai vaihtoehtoisesti Stuttgartissa. Näin sanoo vaalit.fi -sivusto, kun klikkaa auki linkin Ulkomaan ennakkoäänestyspaikat vuoden 2015 vaaleissa. Minun pitäisi siis ostaa ensin junalippu Frankfurtiin tai Stuttgartiin, jonka jälkeen olisi matkustettava jokunen tovi ensin kaupunkiin, josta vielä olisi löydettävä perille äänestyspaikalle. Menee liian hankalaksi….

Tässä siis yksi syy, miksi en äänestä. Harmi, sillä olisi ollut kiinnostusta antaa oma ääni. En tiedä sitten, onko täällä ulkomailla ollessa kasvanut mielenkiinto oman yhteiskunnan tilanteeseen ja sitä kautta halu vaikuttaa vai mikä, mutta näin ne ajatukset muuttuvat ja mielenkiinto yhteiskunnallisiinkin asioihin kasvaa joko iän lisääntyessä tai muuten vaan…?

lion-311146_640

Tuesday Cultural Club

Meille pidetään joka tiistai täällä Tuesday Cultural Club, jonka ideana on siis tutustua muihin vaihtareihin ja mahdollisesti suunnitella yhteisiä matkoja. Tämä kyseinen Club-ilta järjestetään koululla. Sitä pitävät koulun kansainvälisessä toimistossa työskentelevät henkilöt ja se kestää noin 1,5 h. Mielestäni ihan kiva juttu varsinkin uusille vaihtareille.

Kuukauden aikana tuolla clubilla ovat olleet pääasiassa kanssani samaan aikaan aloittaneet amerikkalaiset lukuunottamatta paria viimeisintä kertaa, jolloin mukana oli Paraguaysta tulleita opiskelijoita ja paria muuta kertaa, jolloin paikalla on ollut muutamia intialaisia.

Esitys Suomesta

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä kv-toimiston väki kertoi haluavansa kuulla meiltä esitykset omista maistamme ja koulustamme. Nämä esitykset pidettäisiin Tuesday Cultural Club -iltana.

Minun esitykseni Suomesta on jo ohi. Paikalla tuolloin oli kuulemassa amerikkalaisia ja Paraguaylaisia sekä ehkä pari intialaista. Kerroin joitakin ihan perusjuttuja, mitkä ovat tyypillisiä Suomelle, mutta hieman erilaisia kuitenkin verrattuna muihin maihin, kuten pohjoisen revontulista, suomalaisesta kesän vietosta ja sen pituudesta sekä tietysti siitä että Suomen pinta-ala koostuu pääosin metsistä sekä tuhansista järvistä, eikä ihmisiä maan kokoon nähden ole kuin noin 5,5 miljoonaa.

finland-198488_640finland-203974_640  finland-229119_640field-175959_640

Kerroin, että Suomessa juodaan kahvia ja käytetään alkoholia todella paljon sekä siitä että suomalaisilla on maailmanmestaruuksia todella erikoisista lajeista, kuten kännykänheitosta. Suomalaisille tutut ruuat myös mainitsin, kuten karjalanpiirakan, mämmin sekä tamperelaisen mustamakkaran. Mainitsimpa myös, että Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, joka on saanut arvostusta Suomen ulkopuoleltakin. Toisaalta kerroin myös, että Suomi on kallis maa asua.

valentines-day-624440_640 wine-600134_640

Oli pakko mainita, missä urheilulajeissa suomalaiset ovat hyviä sekä lisätä kivoja ja kauniita kuvia Suomesta, suomalaisista brändeistä sekä tunnetuista urheilijoista. Mainitsin myös erään suomalaisen bändin nimeltään Sunrise Avenue ja lisäsin että se tekee Saksassa enemmän keikkoja kuin Suomessa, koska halusin nähdä erään saksalaisen reaktion siihen. 😉

squirrel-103232_640 finnish-233484_640

Kerroin myös, ettei Suomessa ole viittä senttiä pienempiä kolikoita maksuvälineenä, toisin kuin Saksassa. Monikaan ei tunnu tietävän, että Suomessa maksuvaluutta on myös euro tai sitä, että suomalaiset puhuvat suomea tai sitä, että suomen kieli on täysin erilainen kuin ruotsin tai norjan kieli. Tuli nyt vaan mieleen, kun kerta Suomesta puhutaan…..

Kerroin siis aika lailla yleistettyjä perusjuttuja Suomesta, joita jonkin verran netistä kävin myös kurkkailemassa. En tiedä, millainen mielikuva Suomesta kuulijoille jäi. Olisi varmaan pitänyt kysyä, mutta olin aika hermostunut, joten se unohtui sitten kokonaan. Oikeastaan oli ihan kiva kertoa asioita Suomesta, koska tiesin, ettei juuri kukaan tiedä mitään Suomesta. Toisaalta sitä en tiedä, kuinka kiinnostuneita muut olivat loppujen lopuksi kuulemaan. 😀

mouse-156611_640

Ensi Tuesday Culture Club -kerta onkin ihan mielenkiintoinen, sillä paikalle tulee uusia vaihtareita muun muassa Koreasta sekä rakkaasta kotimaani naapurimaasta Ruotsista.