Palanen Italiaa ja italialaista elämää

Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.

Kohti Italiaa

Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.

Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.

Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.

Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.

Saapuminen italialaiseen perheeseen

Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.

Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.

Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.

Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.

Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.

Pääsiäislounas italiaiseen tapaan

Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.

Pastaa italialaiseen tyyliin
Pastaa italialaiseen tyyliin
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
11139468_829639397084421_1692880374_n
Mansikoita ja kermaa

Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.

Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin

Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.

Ranta on varmasti kaunis kesällä
Ranta on varmasti kaunis kesällä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa

Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.

Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.

Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.

Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon

Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.

San Marino
San Marino

Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa San Marinon huipulta
Todella kaunis maisema
Todella kaunis maisema
Sää oli hieno maisemien katseluun
Sää oli hieno maisemien katseluun
Upea
Upea

San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.

Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.

Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.

Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki

Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).

Firenze
Firenze

Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Duomo (Santa Maria del Fiore)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suosittu turistikohde
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hieno

Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin.  Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan.  Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palazzo Vecchio
Maisemaa puutarhan luota
Maisemaa puutarhan luota
Puutarha (Giardino Boboli)
Puutarha (Giardino Boboli)

Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.

Neptunus suihkulähde
Neptunus-suihkulähde
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Gnocchi al pesto
Gnocchi al pesto

Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia

Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.

Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.

Aseman luota avautuva maisema
Aseman luota avautuva maisema
Gondoli-ajelu maksaa paljon...
Gondoli-ajelu maksaa paljon…
Maisemaan sillalta
Maisemaa sillalta

Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.

Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Dogen palatsi
Dogen palatsi
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa...
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta

Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lush – käsittääkseni luonnollisesti valmistettua kosmetiikkaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyllä lähtisin mielelläni Gondoli-ajelulle
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudet kengät kesäksi
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyypillistä maisemaa Venetsiassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullisen näköistä pastaa

Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minun Magnum-jätskini ❤

Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.

Viimeisiä viedään

Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.

Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.

Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…

Mainokset

International Pot Luck

Tästä on jo lähes neljä viikkoa aikaa, mutta eräs amerikkalainen vaihtari järjesti koululla tapahtuman nimeltään ”International Pot Luck”, jonka tarkoituksena on siis saada eri kulttuurien edustajat kokoontumaan yhteen ja tuomaan jokin itse tehty ruoka, joka edustaa omaa kulttuuria.

Valmistautuminen

Osallistuin tähän tapahtumaan tuomalla sinne perunarieskoja sekä mustikkamuffinsseja. Päädyin näihin, koska ne olivat mielestäni melko helpot tehdä. Raaka-aineet, joita näihin tarvitsin eivät olleet mielestäni kovin hintavia sekä ohjeet, joita noudatin, olivat melko simppelit. Täytyi myös miettiä, mitkä ruuat olisivat sellaiset, jotka voin toteuttaa olemassa olevilla välineillä. Mustikkapiirakan olisin toisaalta voinut tehdä uunipellille, mutta päädyin sitten mielestäni helpompaan ratkaisuun eli mustikkamuffinsseihin, joita varten ostin paperisia muffinssivuokia. Tiedän, että muffinssit eivät ole periaatteessa ruoka, vaan enemmänkin jälkkäri, mutta ehkei ”ruoka”-käsitettä tarvinnut noudattaa niin kirjaimellisesti. Perunarieskatkin ovat ehkä enemmän ruuan ohessa syötävä herkku, mutta mielestäni opiskelijan budjetilla sekä täällä ollessa ei voi mahdottomia tarjoiluja vaatiakaan.

Tein pari muutakin ostosta, sillä tarvitsin kulhon, missä voin tehdä taikinaa sekä vispilän, jolla voi vatkata taikinan. Ostinpa myös puisen nuijan, jolla sain muussattua perunamuussin. Nämä olivat kuitenkin suht pieniä ostoksiä, joten ehkä en kokenut hirveän suurta rahallista menetystä.

11056859_10205174468874454_1253527931_n
Perunarieskoja ja muffinsseja

Onnistuminen

Perunarieskoista tuli oikein hyvät, niin kuin muffinsseistakin. Ulkonäkö olisi voinut olla parempi molemmissa, mutta kyllä ne ihan hyvin kaupaksi menivät tapahtumassa.

Uusia makuja

Paikalle osallistui noin 17 vaihto-oppilasta, joista suurin osa oli Intiasta ja Amerikasta. Amerikkalaiset toivat tarjolle muun muassa juustomakaronia, tomaattikeittoa, leipiä ja keksejä. Intialaisilla oli eksoottisemmat tarjoilut. Ruuat olivat oikein hyviä ja oli mukava päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Intialaisten ruuat olivat maultaan joko makeita tai tulisia. Välimaastoa maun suhteen ei heidän ruuissaan ollut. Intialaisten ruuat antoivat paljon uusia makuelämyksiä, joiden joukossa ei oikeastaan ollut pahaa ruokaa lainkaan. Jokin ruoka maistui aluksi kummalliselta, mutta kun sitä pureskeli pidemmän aikaa, esiin nousikin melko herkullinen maku. Ei kannata siis heti sylkäistä suustaan uutta ruokalajiketta, vaan tunnustella ensin pidemmälle, miltä se maistuu. En valitettavasti muista intialaisten ruokien nimiä tai mistä ne oli tehty, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti intialaisia ruokia, jos esimerkiksi joku intialainen tarjoutuu sinulle sellaista tekemään tai jos tiedät jonkun hyvän intialaisen ravintolan.

Tunnelmia tapahtumasta

Kovin vaivatonta ruokien valmistaminen ei tapahtumaan ollut. Tein niitä edellisenä päivänä useamman tunnin ja muffinssien kohdalla varalta toisenkin pellillisen, koska tuntui että yksi pellillinen oli liian vähän. Perunarieskoissa meni myös aikaa. Perunamuusin tein etukäteen jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten se toisaalta helpotti paljon niiden tekoa. Joka tapauksessa mielessä kävi muutaman kerran, miksi osallistuin tähän International Pot Luckiin, kun viikko oli muutenkin kiireinen kouluhommineen. Suosittelen silti osallistumaan tämänkaltaisiin tapahtumiin ja tuomaan jotakin sellaista ruokaa, mikä edustaa omaa kulttuuria. Jos olet tehnyt hyvät valinnat, voit saada paljon kehuja tapahtumassa tai ainakin oman mahan täydeksi muiden herkuista. 😉

Esittelyssä Altstadt

Ajattelimpa tehdä pienen postauksen Heidelbergin Altstadtista eli vanhasta kaupungista, jonne pääsee kulkemaan kätevästi Bismarckplatzin kohdalta.  Aikaisemmin tein postauksen Heidelbergin Vanhasta linnasta (Schloss), mutta sen sijaan kuuluisa Hauptstraße jäi esittelemättä. Hauptstraße on Saksan pisin ostoskatu (1,6 km) ja se vie kulkijan vanhaan kaupunkiin (Lempiäinen 2013).

Aikansa saa helposti kulutettua katua pitkin kävelemällä, sillä sitä reunustaa useat houkuttelevat liikkeet, ravintolat ja kahvilat. Kadun varrelta löytyi ainakin minulle paljon uusia liikkeitä, joita en ole ennen nähnyt. Kadun varrella tekee todellakin mielellään ostoksia, vaikka hieman olen koittanut hillitä itseäni, etten ostelisi hirveästi tavaraa tai vaatetta.

1509932_10204942236868799_6562247845472106960_n 10941419_10204942235948776_4538568459488650426_n10801760_10205004196817759_4487234242020332549_n10955582_10205004196417749_2213131894058177146_n1514236_10205004198257795_872824167053098128_n10407444_10205004203377923_8444249366001006840_n10384061_10204942235188757_568982392217432395_n    10689448_10205004201777883_1790053680374893010_n10690235_10205004200737857_1092860278478381586_n10492455_10205004202337897_9166143941583634404_n10922516_10205004201417874_858392103544041277_n10978507_10205004203817934_1544541807563913633_n        10959299_10205004197497776_1921046793861978181_n10978662_10205004197897786_3710653829095935361_nvanilla coffee latte10981162_10205004203577928_1745182068477249726_n10989506_10205004202977913_4970800575384573387_n

Vaikka vanhassa kaupungissa on oma tunnelmansa ja ihania liikkeitä, ravintoloita, kahviloita ja rakennuksia, löytyy sieltä tunnettuja ketjuliikkeitä, kuten H&M, Vero Moda ja New Yorker. Minulle tuli yllätyksenä, että New Yorker on amerikkalaisille täysin uusi liike. On vain jotenkin sellainen oletus, että tottakai Amerikasta löytyy kaikki mahdollinen.

Kun Hauptstraßea pitkin jatkaa tarpeeksi kauan eteenpäin, vastaan tulee vanhan kaupungin torin laidalla sijaitsevan suuren Heiliggeistkirche-kirkon torni ja pian ylhäällä kukkuloilla sijaitsevan Heidelbergin linnan rauniot (Lempiäinen 2013).

10430824_10205004200937862_2962635552488992940_n 10980737_10205004198697806_8867571191201305180_n 10923388_10205004199457825_1388558241702714626_n 1505630_10205004200537852_3147166781796388673_n11107_10205004199977838_8841837317027588987_n  1517489_10205004199057815_4727539259818319729_n10978663_10205004199257820_122824190846254870_n10968339_10205004198457800_4352967965001619296_n

Vanhaan kaupunkiin menee mielellään uudestaan. En malta muun muassa odottaa, että pääsen maistelemaan kaikenlaisia herkkuja.

Herkkuja

Täällä ollessani olen kävellyt niin monen kahvilan ja ruokapaikan ohi, joissa on paljon kaikenlaista hyvää tarjolla. Tänne tullessani söin aika paljon ravintoloissa. Se ei ehkä ollut kaikkein paras juttu, sillä luulen, ettei mahani oikein tykännyt siitä. Oikeastaan en tiedä, olenko niin ulkona syömisen ystävä, sillä useimmiten tuntuu, että ruoka ei ole loppujen lopuksi kovin kummoista ravintoloissa. Haubtstrassen varrella oli kuitenkin pieni ruokapaikka, josta sain aika hyvää kanakeittoa!

10689900_10204855307335615_3171318221195465397_n
kanakeittoa

Täällä on paljon herkullisen näköisiä leivoksia kahviloissa. Ruokapaikkoja ja kahviloita todellakin riittää. Jäätelötarjonta on myös erilaista kuin Suomessa. Täytyy siis maistella jossain vaiheessa. 🙂

1472739_10204853417168362_3829132932676137336_n
Näyttää  niin hyvältä…