Pieni reissu Münchenissa, Dachaussa ja Füssenissa

Viime viikon lauantaina lähdin vanhempieni kanssa junalla kohti Müncheniä, jossa vietimme kaksi yötä. Hotelli oli lähellä rautatieasemaa ja kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta (Marienplatz).

20150620_150053 20150620_150421  20150620_15053720150620_15064820150620_150445

Kävimme tutustumassa Münchenin keskustaan (Marienplatz), kiertelimme muutamissa kaupoissa ja samalla katselimme vastaantulleita nähtävyyksiä. Uusi kaupungintalo (Neues Rathaus) on mahtavannäköinen. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Katsoimme kello viideltä alkaneen keskiaikaisen kellopeliesityksen (Glockenspiel-kellopeli). Esitys oli ihan kiva ja muistutti ehkä jollain tapaa soittorasiaa tai karusellia. Tarkoitan, että samalla lailla hahmot pyörivät tornissa musiikin säestämänä…

20150620_153551

Ensimmäinen päivä Münchenissä kului nopeasti. Ruokaa kävimme nauttimassa Hofbräuhausissa, joka on nähtävyys muiden Münchenin nähtävyyksien joukossa. Se on oluttupa, jossa toki on mahdollista saada ruokaa. Tilasin lammasta. Annos oli hyvä. Erityisesti peruna oli todella hyvä. Se oli tehty suomalaiseen perunaan verrattuna erilailla, sillä peruna oli mukavan pehmeä. Makua siihen oli lisätty myös. Ravintolahan oli ihan kiva kokemus, mutta täynnä se oli ja meteli kova. Musiikista sai myös nauttia, sillä lähettyvillemme tuli bändi soittamaan musiikkia.

20150620_18430120150620_18434520150620_17240820150620_175616

Dachau

Sunnuntaina lähdimme oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti Dachauta. Sinne lähdimme katsomaan Dachaun keskitysleiriä. Otimme opastetun kierroksen, sillä sitä oli suositeltu. Opas oli ihan hyvä. Kierros kesti noin kaksi tuntia muistaakseni. Lisäksi se sisälsi lyhytelokuvan, joka kesti noin 20 minuuttia. Keskitysleirin kauheuksista olen tietenkin jo aiemmin kuullut ja lukenut, mutta paikan päällä käyminen ja muun muassa kaasukammion läpi käveleminen olivat hieman eri juttu. Käsittämätöntä ihmisteurastusta puhumattakaan muista kauheuksista, joita leirillä olleet joutuivat kokemaan.

20150621_104929 20150621_111022 20150621_113506 20150621_113825

Alueelle on rakennettu muutamia muistomerkkejä leirillä kuolleiden, tapettujen ja sieltä hengissä säilyneiden muistoksi. Näiden ohi käveleminen oli jollain lailla piste tälle kokemukselle. Viimeisin niistä oli patsas, jossa laiha, jo iäkäs mies seisoi ylisuurissa vaatteissa omilla jaloillaan, ilme vakavana, mutta pää pystyssä. Koska ihmisiä ei leirillä kohdeltu ihmisinä, patsaalla halutaan korostaa sitä, että tällä miehellä on vihdoin oma identiteetti ja oikeus päättää omasta elämästään, oli hän sitten kuka tahansa.

Suosittelen käymään Dachaussa, mikäli kiinnostaa nähdä, miltä leiri näytti ja mitä kaikkea muuta siellä tapahtui (ellei ole jo kaikkea lukenut jostain).

Nähtävää Dachaussa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Toisaalta olisi varmaan alkanut jo puuduttamaan jossain vaiheessa, sillä lukea olisi saanut paljon. Ehkäpä nyt tuli nähtyä ja kuultua ne oleellisimmat seikat.

Olympiapuisto, Olympiaturm ja BMW-museo

Dachaun jälkeen lähdimme kohti Münchenin Olympiapuistoa. Siellä kävimme Olympiaturmissa, Olympiapuiston laidalla ja BMW-museossa, johon oli ilmainen sisäänpääsy.

20150621_162119 20150621_162943  20150621_16295120150621_162840

Tornista oli hieno maisema. Sieltä näki luonnollisesti Olympiapuiston, sillä Olympiaturm on aivan puiston vieressä. Olympiapuiston sekä Olympiaturmin lähellä on myös Münchenin Olympiastadion. Ylhäältä katsottuna stadion näytti melko pieneltä, vaikka en ole siellä käynyt maan kamaraltakaan.

20150621_165655

Kiva yllätys Olympiaturmissa oli Rock-museo, jossa oli esillä lasiseinän takana muun muassa muutamien julkkisten käyttämiä vaatekappaleita, jotka ovat päässeet turistien katseltavaksi tornin sisäpuolelle. Esillä oli muun muassa housut, joita Freddy Mercury oli pitänyt jollain kiertueella tai jonkin keikan aikana.

Museo ei ole suuri. Sille on rakennettu pieni tila tornin sisäpuolelle. Ihan sopivasti nähtävää siinäkin kuitenkin oli. Nähtävillä oli vaatekappaleiden lisäksi myös muutamien julkkisten kirjoittamia kirjeita sekä Münchenissä keikkailleiden artistien konserttilippuja.

Aluksi museo tuntui olevan kummallisella paikalla, mutta kun astuimme Olympiaturmista maan tasalle ja lähdimme kohti Olympiapuiston rantaa, museokin alkoi tuntumaan järkevämmältä. Rannan varrella oli julkkislaattoja, joihin muutamat julkkikset olivat painattaneet kätensä ja nimensä. Ihan kuka vaan ei nimeään laattaan kuitenkaan saa, vaan siihen on tietyt ehdot, kuten menestyminen Olympiastadionilla.

20150621_17555520150621_18003620150621_180305

Lopuksi kävimme BMW-museossa, joka tulee vastaan niin mentäessä kuin poistuttaessa Olympiapuiston luota. Kävimme vain pikaisesti sisällä, sillä väsymys jo painoi ja ruokaakin oli aika saada.

20150621_181346 20150621_181815

Aika vierähti nopeasti ja saimme vielä viimeisenä iltana Münchenissä eteemme hyvät annokset ruokaa ja ennen ruoan tuloa, joka sekin tuotiin nopeasti, saimme eteemme oikein hyvänmakuiset salaatit. Pääruokana söin samaa kuin Hofbräuhausissa… Annos oli tosin suurempi tässä ravintolassa. Jälkkäriksi otin vielä äidin kanssa Apfelstrudelit. Oli hyvää. 🙂

20150621_20055020150621_200537  20150621_205611

Füssen

Lähdimme Füsseniin maanantaiaamusta. Päätimme lähteä jo samana päivänä kuuluisaan satulinnaan (Neuschwanstein), mikäli vain saamme liput eikä jonottamiseen kulu liikaa aikaa. Liput kun pitäisi netistä varata kahta päivää ennen ja ennen klo viittä. Hankalaa minun mielestä. Ei onnistunut varaus, kun yritin tehdä edellisiltana. No, silloin se olikin jo ilta eli ei olisi pitänytkään onnistua, mutta ei onnistunut myöskään, kun kokeilin uudestaan aamusta Füssenissa varata tiistaille.

20150623_16472920150623_16463720150622_12041020150622_12024320150622_13160320150622_131907

Saimme lopulta kuitenkin liput tovin jonotuksen jälkeen ja päätimme käydä Neuchwansteinin lisäksi myös Hohenschwangaun linnassa. Hohenschwangaun linna oli nuoressa iässä joutuneen kuninkaan, Ludwig II:n, lapsuusajan residenssi ja osoittautui sisäpuolelta todella mielenkiintoiseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan linnan sisäpuolella. Parasta tietenkin, jos saa oppaan mukaan.

20150622_144727   20150622_15095520150622_150409  20150622_151025 20150622_151227   20150622_154551

Neuchwansteinin linnassa emme sen sijaan saaneet opasta mukaamme; meitä viihdyttivät ainoastaan virtuaalioppaat, joiden kanssa kiertueen aluksi oli sähläystä. Tästä linnakierroksesta jäi pahempi maku suuhun. En pidä virtuaalioppaista. Lisäksi joka huone piti kulkea ryhmässä, vaikkei meillä ollut ”oikeaa opasta”.

20150622_17074120150622_171212

Molemmat linnavierailut olivat lyhyitä, sillä sisäpuolella oli tarkka järjestys ja ajoitus, mihin huoneeseen milloinkin mennään ja milloin on poistuttava. Tämä oli myös iso miinus. Liput noihin linnoihin eivät ole mitään edullisia, joten puolen tunnin opaskierros on mielestäni aika vähän siihen nähden mitä linnaan pääsystä tuli maksettua. Silti ei kaduta, että linnoissa kävin. Nyt on nähty ja täytyy sanoa, että olivat kyllä erilaiset verrattuna muihin näkemiini linnoihin. Varsinkin Hohenschwangaun linna oli todella upea sisäpuolelta. Se oli hyvin romanttinen sisustukseltaan, seinät maalattu lattiapinnasta aina kattoon asti. Jokainen huone oli mielenkiintoinen ja muistaakseni jokaisen huoneen keskellä oli jokin lahja, jonka kuningas Ludwig II oli saanut. Nämä lahjat olivat valmistettu pronssista, hopeasti tai kullasta (muistaakseni). Lisäksi ne olivat enemmänkin sellaisia koristeita kuin varsinaisia käyttöesineitä.

Kuvaaminen linnoissa oli kiellettyä. Yhden kuvan sai kuitenkin ottaa Hohenschwangaun linnassa. Tähän sai luvan muistaakseni Ludwig II:n makuuhuoneessa, jossa sai ottaa kuvan makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunasta avautui nätti maisema, jossa taustalla näkyi alpit.

Ensimmäinen päivä kului linnoissa. Seuraavana päivänä ennen paluuta Heidelbergiin tutustuimme Füssenin vanhaan kaupunkiin ja teimme pienen kävelyretken. Halusimme nähdä Lechfallin, mutta huomasimme, ettei tämän näkeminen ollut mahdollista, sillä silta, josta putouksen olisi nähnyt, oli blokattu. Harmi. Se olisi ollut hieno nähdä. Sen sijaan kävimme kävelemässä kahden lätäkön luokse (Mittersee ja Obersee). Ei noita järviksi voinut sanoa…

Kiva oli reissu. Sää oli todella vaihteleva; välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Nyt istun opiskelija-asunnossani omassa huoneessa ja paluu Suomeen jo hieman jännittää…

Mainokset

Kolmas kerta linnassa ja maisemia Königstuhlin huipulta

Tänään on satanut monta tuntia, mikä on aika harvinaista täällä. Tähän asti (tammikuusta lähtien) on tullut vain pieniä vesikuuroja, jotka ovat menneet nopeasti ohi. Siksipä kannatti luottaa sääennusteeseen ja suunnata linnalle eilen. Sää oli mitä mahtavin. Auringonpaisteessa on parasta nauttia maisemista.

Seuraavaksi hieman kuvasatoa linnareissulta. Joukosta löytyy varmasti erilaisia kuvia, mitä aikaisemmin olen tänne sieltä laitellut. Olenhan siellä käynyt jo ennen eilistä käyntiä jo kaksi kertaa aiemmin.

20150617_154915 20150617_15504020150617_15513520150617_15531420150617_15585520150617_15553220150617_16060120150617_16005820150617_16120920150617_16132120150617_17194420150617_17171220150617_17223320150617_17231020150617_172351

Linnassa kävin muuten vanhempieni kanssa! Linnasta jatkoimme Königstuhliin (Kings seat), jonne kulkemaan joutuu kahdella eri hissillä. Lisämaksusta tottakai.

Korkeutta tuolla huipulla on 567 metriä ja maisemat olivat sieltä upeat. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä maisemia kelpaa muistella myöhemmin Suomeen palattua. Mahtava kaupunki, ihanat maisemat. ❤

Esittelyssä Natsi Amfitheater

…. ja niin ne aurinkoiset päivät saapuivat 🙂

Tässä samalla kahvia vielä juodessani ajattelin laittaa tänne pari kuvaa Natsi Amfitheaterista, joka siis sijaitsee Heidelbergin kauniilla ja korkeilla kukkuloilla. Tänne pääsee kävellen kapuamalla muutamaa ylämäkeä pitkin ja Philophenweg-reittiä seuraamalla. Oikeastaan koko matka on aika lailla ylämäkeä ja varsinkin minä huomaan väsyväni kävelyyn, sillä siitä on aikaa, kun viimeksi on kavunnut kunnon ylämäkeä.

20150515_173446
Luonnon keskellä…
20150515_173634
Parasta lenkkeilymaastoa ehdottomasti. 🙂

Tämän huomaa jo aloittaessaan Philophenweg-reitin, sillä päästäksesi kukkuloille vastassasi on heti korkea ylämäki, joka hieman kaartuu ylöspäin mentäessä. Sanon kuitenkin vielä uudestaan (mitä sanoin jo aikaisemmassa postauksessa), että kapuaminen on sen arvoista, mutta kaikille tuo kapuaminen ei välttämättä sovellu, on ne mäet sen verran jyrkkiä ja pitkiä. Lisäksi sitä mäkeä riittää. Toisaalta, jos jaksaa tuon ensimmäisen mäen kävellä, tulee vastaan kauniit maisemat, jotka avautuvat Heidelbergin vanhaan kaupunkiin, linnaan sekä vanhalle sillalle.

20150423_153421
Tämä kuva ehkä löytyy täältä, mutta kyllä ainakin itse voin katsella samaa maisemaan useamman kerran ❤
20150423_153255
Voisin melkein jo sanoa rakastavani noita kukkuloita ❤

Natsi Amfitheaterin löysin sattumalta ja kuvat, jotka siitä löytyvät on otettu jo jokunen viikko sitten. Silloin oli myös aurinkoinen ja lämmin sää. Amfitheaterin läheisyyteen vie autotiekin sekä huomasin myös bussipysäkin lähettyvillä, joten tuonne toisaalta on mahdollista päästä kapuamatta useaa korkeaa ja pitkää mäkeä pitkin.

Siinä se on! - Natsi Amfitheater
Siinä se on! – Natsi Amfitheater
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta
Teatteri muutamaa rappusta korkeammalta

Olen käynyt muutaman kerran tämän Amfitheaterin luona lenkkeillessäni kukkuloiden päällä. Oikeastaan tuo paikka, jossa teatteri sijaitsee on tarkalleen Heiligenberg. Saksalaiset kutsuvat ilmeisesti teatteria nimellä ”Thingstätte”. Ulkoilmateatteri on rakennettu vuonna 1937 natsi-puolueen toimesta. Toisen maailmansodan aikana teatteri oli natsien hupikäytössä. (Tourism Heidelberg 2015.) Ihan kivan näköinen teatteri. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni ihastuin, mutta nyt jo muutaman kerran sen nähneenä, se ei herätä enää kummallisia tuntemuksia. Teatterin portaat ylös kavuttua näkee muuten myös pienen osan kaunista maisemaa, joka jää teatterin taakse kauemmas ja matalammalle. Mielestäni teatteri on hyvin säilynyt. Hieman ruohoa puskee portaiden välistä, mutta eiköhän tämä ole aika selvä, jos teatteri on rakennettu jo vuonna 1937. Ei sitä varmastikaan samalla lailla pidetä kunnossakaan kuin ehkä joitakin muita nähtävyyksiä. Sijaitseehan se hieman hankalassa paikkaa.

Niin mahtavat maisemat <3
Niin mahtavat maisemat ❤
Kaunis Heidelberg. :)
Kaunis Heidelberg. 🙂

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Lenkkeilyä Heidelbergin parhaissa maisemissa

Harvemmin tulee lenkille otettua puhelinta mukaan tai no ehkä mukaan, mutta kuvien ottamiseen harvoin tulee kulutettua aikaa. Joskus kuitenkin on pakko ottaa muutamia kuvia, jotta saan itselleni muistoksi kivoja kuvia. Tietenkin niitä kivoja kuvia on myös mukava näyttää muillekin. Täällä kun on nyt niin ihanan vihreää ja maisemat erilaiset Suomeen verrattuna.

20150420_16341020150420_16342720150420_164007

Kolme kuukautta sitten kerroin, että lenkkeilen Neckar-joen vartta pitkin Vanhasta kaupungista vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt olen mieluummin lähtenyt juurikin Vanhaan kaupunkiin päin, sillä mielestäni sinne suuntaan on paremmat maisemat.

20150420_16521120150421_15580420150421_155705

20150421_155820

Muutamia kertoja olen käynyt myös Philosophenwegilla (Philosophers’ Walk), joka on kävelyreitti Heiligenbergin (Saints’ Mountainhuipulla. Tämä on sama reitti, jota pitkin kävin joskus muiden vaihtareiden ja parin saksalaisen kanssa kävelemässä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Siellä riittää polkuja. Todella kivaa lenkkeilymaastoa ja aivan mahtavat maisemat. Kukkuloiden päältä löytyy myös natsien aikakauden amfiteatteri, jonka löysin vasta pari päivää sitten. Lisäksi siellä on useita eri näköalapaikkoja ja ainakin kaksi tornia, joista pääsee katsomaan maisemia hieman korkeammalta.

20150423_152319

20150423_152327

20150423_152826

Philosophenweg on mielestäni nähtävyys, sillä sieltä on todella upeat maisemat. Kun kapuaa reitille, näkee Heidelbergin linnan sekä vanhan sillan. Mielestäni Heidelbergin parhaimmat maisemat ovat juuri tältä kävelyreitiltä. Sinne tosin joutuu kapuamaan aika jyrkän mäen, mutta mielestäni se on todellakin sen arvoista. Kaikille kapuaminen ei tietenkään välttämättä sovi.

Ehkä parhaat kumpuilevat maisemat

Täällä on ollut todella hienot kelit lukuunottamatta lauantaista lähtien olleita synkempiä päiviä. Koska tiesin jo etukäteen viikonlopuksi luvatun huonomman sään, päätin käydä kausilipullani perjantaina Heidelbergista melko lyhyen matkan päässä olevien Dislbergin linnoituksen raunioiden luona (Dilsberg Fortress Ruins). Tänne matka taittui ensin junalla, jonka jälkeen oli otettava bussi raunioiden luokse. Bussimatka sujui noin 15 minuutissa. Junamatka kesti myös noin 15 minuuttia. Pois jäin Neckargemündin asemalla.

Bussi jätti minut hyvin lähelle raunioita. Oikeastaan raunion muurin luota on mahdollista nähdä bussipysäkille, jos katsoo oikeasta paikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sää oli hieno ja maisemat mahtavat. Täältä pääsi ihailemaan ehkä parhaimpia kumpuilevia maisemia. Lisäksi muita turisteja ei paikalla juuri ollut, mikä antoi mahdollisuuden nauttia maisemista rauhassa.

Itse rauniot eivät olleet kovin ihmeellinen nähtävyys, mutta kun maksaa pienen sisäänpääsymaksun, pääsee kapuamaan muurin päälle ihailemaan maisemia laajalta alueelta. Suosittelen kapuamaan muurin päälle, sillä maisemat sieltä ovat aivan erilaiset kuin muurin alapuolelta katsottaessa. Paikan päällä maisema on ehdottomasti paljon parempi kuin kuvista katsottuna. Sitä paitsi sää oli täydellinen maisemien ihailuun, sillä aurinko paistoi ja oli lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raunioille on helppo tehdä matka Heidelbergista, kunhan vain katsoo hieman aikatauluja etukäteen. Jää vielä aikaa tehdä paljon muutakin päivän aikana, ellei sitten halua jäädä piknikille raunioiden luokse.

Noitavainojen keskuksena toiminut Würzburg

Würzburg on ihan nätti ja kivanoloinen kaupunki. Netistä luin, että se on toiminut noitavainojen keskuksena noitavainojen aikaan. Siellä on ilmeisesti myös poltettu useita ihmisiä noitina.

Isojen kaupunkien jälkeen tuntui, ettei nähtävää Würzburgissa ole paljon, mutta toisaalta tällä tavoin kaupungissa sai kuljettua melko rauhallisesti; ei ollut kiire juosta nähtävyydeltä toiselle.

En etukäteen selvittänyt juuri muuta kuin aikataulut kaupunkiin sekä joitakin nähtävyyksiä. Näistä nähtävyyksistä kävin katsomassa Würzburgin ruhtinaspiispan asuinpaikkana toimineen barokkipalatsin (The Residence),  Residencen takapuolelta avautuvan puutarhan (Court Garden),  Würzburgin vanhimman sillan (Alte Mainbruecke), Marienburgin linnan (Marienburg Fortress), Frankenilaisen museon (Main-Franconian Museum), ruhtinaiden puutarhan (Princes’ Garden), roomalaiskatolisen katedraalin (St. Killianin Cathedralin), toriaukion (Market Square), Marienkapellen (St. Mary’s Chapel),  Neumünsterin kirkon (Neumünster Church) ja ehkäpä vielä jotakin muuta. Kirkoista ainakin olen hieman sekaisin mikä oli mikäkin, mutta muistaakseni vierailin kolmessa tai neljässä eri kirkossa Würzburgissa.

Pääsin Würzburgiin kausilipullani, josta hiljattain tein tänne myös postauksen. Matkustamiseen meni kaiken kaikkiaan yhteen suuntaan noin 2,5 tuntia. Vaihdon tein sen nimisellä asemalla kuin Osterburken. Vaihdot sujuivat onneksi näppärästi ilman turhaa odottelua, eivätkä junat olleet myöhässä.

Matka ei suinkaan ollut tylsä kaupunkiin. Kulutin aikaani lukemalla kirjaa sekä katselemalla kauniita ja kumpuilevia maisemia.

20150418_094113
Maisemaa junan ikkunasta

The Residence on näyttävän kokoinen palatsi, jonka takaa avautuu puutarha. En mennyt kurkkaamaan, miltä Residence olisi sisältä näyttänyt (sisäänpääsymaksu noin 7 € joko normaalihintaisena tai alennettuna), vaan tyydyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta. Puutarhaan pääsi sen sijaan kulkemaan ilman maksua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jännän mallisia puita
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Residence kuvattuna puutarhan puolelta

Marienburgin linnaan joutui kapuamaan hieman, mutta sinne päästyä sai katsella kivoja maisemia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa Marienburgin linnan luota
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Linnan ympärillä pääsi näppärästi kävelemään… Tämä kuva on linnan niin sanotulta sisäpihalta
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kiva maisema tähän suuntaan katsottuna

Frankenialaiseen museoon päätin pistäytyä, sillä alennettu sisäänpääsymaksu oli sinne ainoastaan kaksi euroa. Siellä pääsin näkemään muun muassa uskonnollisaiheisia tauluja sekä vanhanaikaisia esineitä, huonekaluja sekä koruja. Ei se hullumpi paikka ollut, varsinkaan, kun minulla oli aikaa tutustua siihen. Tätä museota pääsee katsomaan Marienburgin linnan läheisyydessä.

Linna on joen toisella puolen, ja senpä vuoksi linnaan tieni vei Würzburgin vanhinta siltaa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sillan varrella oli useita tämänkaltaisia patsaita

Torilta löytyy Marienkapelle, jonka sisäpuolella myös kävin. Tämä on yksi kirkko muiden joukossa, mutta hieno.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marienkapelle ja toriaukio

Kaupungissa liikkuminen

Kaupungissa vietin aikaa noin kuusi tai seitsemän tuntia. Aika riitti hyvin, enkä edes karttaa tarvinnut, vaan suunnistin hieman umpimähkässä paikasta toiseen, mikä ei ehkä kovin fiksua ollut, mutta löysin jotenkin tieni nähtävyydeltä toiselle hyvinkin näppärästi. Ehkäpä tämä on sellainen kaupunki, jossa ei ihmeempiä karttoja tarvitse.

Asemalta kävellessäni melko lailla suoraan huomasin löytäväni tieni Residencen luokse. Tämän jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Marienburgin linnaa, sillä aiemmin kävellessäni kohti Residenceä näin sen jostakin katujen välistä. Samalla kulkiessani ohitin pari kirkkoa, joissa pistäydyin sisäpuolella.

Toriaukion löysin myös hieman sattumalta palatessani Marienburgin linnan luota. Ihan kätevää siis. Toriaukiolta pääsi myös pian shoppailukaduille, joissa kiertelin vähän aikaa, kunnes kyllästyin, kun en löytänyt mitään mielenkiintoista. Jonkin verran tietenkin painoin mieleeni rakennuksia sekä katuja, etten aivan eksyisi.

Olin aika helpottunut, että löysin nähtävyydet näinkin helposti. Turisti-infohan löytyy vasta toriaukion luota, joten kartan hakeminen tässä vaiheessa olisi ollut jo myöhäistä. Lisäksi huomasin, että info oli jo sulkeutunut siltä päivää. Infon ovessa oli muuten suomenkielinen opastus muiden eri kielten rinnalla.

Ihan kiva pikku reissu!

Palanen Italiaa ja italialaista elämää

Poikaystäväni lähdettyä takaisin Suomeen (29.3.), päätin varata maanantaina (30.3.) lennot Italiaan. Pitkäaikainen kaverini asuu siellä, jota halusin lähtä tapaamaan. Lennot otin Air Francen kautta ja matkani kohti Italiaa alkoi pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina 4.4. Edulliset eivät lentoni Italiaan suinkaan olleet. Maksoin lennoistani noin 170 €. Toisaalta sain ilmaisen majoituksen ja ruuat kaverini perheen luona siellä viettämältäni ajalta.

Kohti Italiaa

Lentoni lähti lauantaiaamupäivästä noin klo 10.30 Frankfurtin lentokentältä, mutta koska lentooni sisältyi vaihto Pariisin Charles De Gaullen kentällä, olin perillä Italiassa vasta noin viiden aikaan illasta. Halusin myös varmistaa, etten varmasti myöhästy jatkolennolta, joten otin tarkoituksella vasta myöhäisemmän jatkolennon.

Pariisin Charles De Gaullen kenttä koostuu useista eri terminaaleista, jonka vuoksi jännitin aika paljon vaihtoani sen kentällä. Hyvin kaikki lopulta kuitenkin sujui ja opasteet oikean terminaalin luokse olivat selkeät ja lähellä, sillä heti astuttuani ulos koneesta, eteeni ilmestyi kyltti, jossa oli suora ohje omaan terminaaliini. Sinne pääsi kätevästi lentokenttäbussilla noin 10 minuutissa.

Lentokentällä minulla oli reilusti aikaa tutustua kauppoihin sekä löytää lähtöporttini. Kävin katselemassa hajuvesia ja suklaatarjontaa, mutta pian kyllästyin, sillä tarjonta oli huono ja hajuvedet hintavia puhumattakaan suklaiden järjettömistä hinnoista… Siispä käytin aikani kävelemällä terminaalia pitkin edestakaisin, syömällä eväitäni sekä istahtamalla alas kahvilaan, josta tilasin (muistaakseni) americanon ja pullon vettä.

Lentokohdekaupunkini, johon lensin, oli Bologna. Tämä on melko lähellä kaverini asuinkaupunkia, noin tunnin ajomatkan päässä. Saavuin Bolognaan viiden jälkeen. Bolognan kenttä oli huomattavasti pienempi kuin Pariisin kenttä, mikä varmaankin on aika arvattavaa… Kaverini tuli isänsä kanssa autolla minua vastaan kentälle, josta sitten lähdimme kohti heidän asuntoaan.

Saapuminen italialaiseen perheeseen

Minua hieman jännitti tavata kaverini perhe sekä majoittuminen heidän asuntoonsa, sillä en ollut tavannut heitä aiemmin. Lisäksi tämän ikäisenä (päälle parikymppisenä) majoittuminen jonkun toisen perheen nurkkiin tuntuu omituiselta. Kaverini kuitenkin vakuutti, että hänen perheensä on tyytyväinen saadessaan majoittaa minut asuntoonsa, eikä minun tarvitse maksaa ruuista tai majoituksesta heille mitään. Minua sai pariin kertaan vakuuttaa tästä ennen kuin uskoin. Toisaalta olinhan minä heille ikään kuin vieras, joten olisi ehkä ollut töykeää tuoda mukanaan omat ruuat tai nippu seteleitä heille kouraan. Pienen tuliaisen toki ostin heille ennen lähtöpäivääni. Koin tämän vähintäänkin välttämättömäksi heidän vieraanvaraisuuttaan vastaan.

Saapuessani kaverini perheen asunnolle minua oli siellä vastassa hänen äitinsä, veljensä sekä tämän tyttöystävä. Minua ei tervehditty italiaiseen tyyliin poskisuudelmilla. Ehkäpä kaverini ajatteli, että järkyttyisin moisesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä olin tullut sentään heidän vieraakseen ja tutustumaan italialaiseen elämään, jolloin poskisuudelmat olisivat olleet osa sitä. Niin olen ainakin ymmärtänyt, että italialaisilla on tapana tehdä, oli kyseessä sitten tuttava tai uusi tuttavuus.

Heti ensimmäisenä iltana pääsin syömään italialaista pizzaa. Pizzat näyttivät hyviltä, olivat ympyrän muotoisia ja reunat kohoilla. Minun pizzani reunat olivat tosin hieman palaneet ja pizza jäähtynyt, mutta muuten se oli ihan hyvää. Kova työhän siinä on saada pidettyä jokaikinen pizza lämpimänä, jos syömässä pöydän ääressä on yhtä aikaa kuusi henkilöä… Kaverini kertoi, että heillä on tapana syödä joka lauantai yhdessä perheen kesken pizzaa, joten pääsin nyt osaksi tätä heidän rituaaliaan.

Ruokailun jälkeen meidän oli aluksi tarkoitus mennä viettämään iltaa ulos, mutta lopulta päädyimme menemään nukkumaan hieman aikaisemmin ja lähtemään ulos seuraavana iltana, sillä sää oli kurja eivätkä kaverini ystävätkään lopulta lähteneet ulos.

Sää todellakin oli kurja Italiassa siellä viettämieni parin ensimmäisen päivän aikana.

Maanantaina sen sijaan alkoi aurinkokin jo paistaa. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä oletin sään olevan parempi ja lämpimämpi.

Pääsiäislounas italiaiseen tapaan

Sunnuntaina (5.4.) vietettiin myös Italiassa pääsiäistä. Sain nauttia pääsiäisluonaasta kaverini perheen sekä hänen isoäitinsä kanssa. He olivat valmistaneet muun muassa pastaa, lihaa sekä mascarponea. Ruokailu kesti siis jonkin tovin, sillä ruokaa oli paljon.

Pastaa italialaiseen tyyliin
Pastaa italialaiseen tyyliin
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
perunoita ja lihaa seinikastikkeessa
11139468_829639397084421_1692880374_n
Mansikoita ja kermaa

Italiassa on tapana ostaa pääsiäiseksi isokokoisia suklaamunia. Ruokailun lopuksi minäkin sain tällaisen munan. Se oli rikottava nyrkillä, sillä sisältä löytyi pieni yllätys. Minä sain jonkinlaisen pienen pehmolelun. Ehkä pienempänä olisin ollut innostuneempi tästä lelusta, mutta ainakin suklaa maistui! Suklaa oli samanmakuista kuin Suomestakin saatavissa suklaamunissa. Toisaalta samoin kuin Suomessa, Italiassa voi valita minkä makuista suklaata haluaa. Esimerkiksi kaverillani oli Kinder-suklaasta tehty jättipääsiäismuna.

Rannalle ja kurkkaus Italian baareihin

Ruokailun jälkeen kaverini näytti minulle läheisen kaupungin rantaa, jota pitkin kävelimme jonkin aikaa. Kävellessämme keräsin hiekan seasta muutaman simpukankuoren ajatuksenani viedä ne Suomeen.

Ranta on varmasti kaunis kesällä
Ranta on varmasti kaunis kesällä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuuli oli kova, mikä näkyi myös meren aalloissa

Rannan läheltä löytyy useita baareja, joista yhdessä lopulta vietimme lopun sunnuntai-illasta kaverini sekä hänen kavereidensa kanssa. Kaverini asuu lähellä Cesenan kaupunkia, ja koska en nyt aivan sataprosenttisen varma ole mihin kaupunkiin ranta sekä nämä baarit kuuluvat, en viitsi edes heittää arvaustani tässä.

Usea osa baareista on ulkoilmabaareja, mikä on varmasti kesällä mukava. Tuolloin sää oli kuitenkin viileä sekä synkkä, mikä hieman latisti omaa fiilistä. Useissa baareissa myös on tarjolla ruokaa, jota saa syödä niin paljon kuin haluaa yhtä drinkkiä vastaan. Ihan hyvä konsepti.

Ihmisiä oli paljon sunnuntaina baareissa. Ilmeisestikin italialainen tapa on lähteä ulos pääsiäissunnuntaina viettämään iltaa. Kaupunki nimittäin oli todellakin elossa, musiikki soi sekä ihmiset tanssivat. Fiiliksen nostattajina toimivat musiikin lisäksi tanssijat, jotka eräässä baarissa olivat todella hyviä. Baarin sisäpuolella, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla, pienen lavan päällä oli tuona iltana kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen tanssija, jotka jaksoivat tanssia monta tuntia perätysten näyttämättä juurikaan väsymyksen merkkejä. Viivyimme kyseisessä baarissa useamman tunnin, jonka jälkeen palasimme takaisin kaverini kotiin hänen autollaan.

Retki San Marinoon – Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon

Maanantaina (6.4.) teimme retken San Marinon kaupunkiin, joka sijaitsee lyhyen matkan (ehkä noin tunnin ajomatka) päässä kaverini kodista. Se on pinta-alaltaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio muun muassa visitcapitalcity.com -sivuston mukaan.

San Marino
San Marino

Sää oli aurinkoinen, kun teimme vierailun San Marinoon. Kuljimme autolla San Marinon huipulle. Samalla sai nauttia hienoista ja kumpuilevista maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa San Marinon huipulta
Todella kaunis maisema
Todella kaunis maisema
Sää oli hieno maisemien katseluun
Sää oli hieno maisemien katseluun
Upea
Upea

San Marinon huipulla, Monte Titano-vuorella, on kolme tornia, jotka ovat peräisin keskiajalta (Rantapallo 2015). En myöskään osannut arvata, että huipulta löytyy muutakin nähtävää näiden tornien lisäksi. Siellähän on todella kivanoloinen vanha kaupunki, josta löytyy kauppoja ja jonka katuja pitkin on mukava kävellä.

Vietimme San Marinossa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti kaverini kotia. Matka sinne ei sujunut tosin enää kovinkaan ripeästi, sillä liikenne oli todella tukossa. Tämä johtui pääsiäisestä. Minä tosin en pitkästynyt autossa juurikaan, sillä olin todella väsynyt. Suurimman osan matkasta olinkin lähes unessa.

Maanantai-iltana kaverini oli lupautunut hakemaan erään kaverinsa Bolognan kentältä, joten lähdimme tänne noin klo yhdentoista aikaan illasta. Sen jälkeen kävimme eräässä teknoyökerhossa, mikä oli aivan hirveä: hirveää musiikkia ja liian kovalla. Tämän huonon yöelämäkokemuksen jälkeen olikin ihana päästä nukkumaan.

Firenze – Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki

Tiistaina teimme retken Firenzeen, joka on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Edestakainen matka tänne maksoi Cesenan asemalta 22, 70 €. Jouduimme vaihtamaan junaa molempiin suuntiin kerran. Tällöin jouduimme myös odottelemaan seuraavaa junaa melko kauan asemalla (muistaakseni noin tunnin ajan). Matkamme kestikin Firenzeen kaiken kaikkiaan noin kolmesta tunnista neljään tuntiin (muistaakseni).

Firenze
Firenze

Pidin Firenzestä. Minusta oli ihanaa päästä vihdoin näkemään Italian isoimpia ja suosituimpia kaupunkeja. Firenzessä oli mukavaa, sillä kaupunki oli kivankokoinen; ei liian iso tai liian pieni. Nähtävää siellä riitti ainakin minulle ja kulkeminen kaupungissa sujui kätevästi jalan. Näin Duomo-kirkon, mikä oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisään tänne pääsi ilmaiseksi. Odotella tosin sai pitkän jonon vuoksi jonkin tovin….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Duomo (Santa Maria del Fiore)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suosittu turistikohde
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hieno

Näin myös Palazzo Vecchion, Ponte Vecchion sillan ja Palazzo Pittin.  Palazzo Pittin takana avautuu kaunis puutarha (Giardino Boboli), jota kävimme katsomassa Eurooppalaisten kansalaisille ja alle 25-vuotiaille alennettuun hintaan.  Hassu kriteeri alennuksen myöntämiseksi, mutta en valita. 😉 Maksoin siis 3,50 €, ja tätä maksua vastaan pääsin niin puutarhaan kuin muutamaan museoonkin, joista yhtenä voisin mainita Galleria del Costumen, jossa oli esillä vanhoja asuja ja muotia kuuluisten henkilöiden käyttäminä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palazzo Vecchio
Maisemaa puutarhan luota
Maisemaa puutarhan luota
Puutarha (Giardino Boboli)
Puutarha (Giardino Boboli)

Neptunuksen suihkulähde oli mielestäni hieno. Tätä pääsi katsomaan Piazza della Signorian aukiolla. Samaisella aukiolla pistäydyimme myös syömässä. Kokeilin jälleen uutta makuelämystä. Tällä kertaa kokeilin gnocchi al pestoa, joka koostuu muun muassa perunoista ja pestosta. Ei ollut ihan lempparini.

Neptunus suihkulähde
Neptunus-suihkulähde
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Suihkulähdettä koristavat hevoset
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Tämä on myös osa suihkulähdettä
Gnocchi al pesto
Gnocchi al pesto

Firenzessä vietimme noin kuusi tuntia, jonka jälkeen palasimme junalla takaisin Cesenan asemalle. Sinne saavuimme illasta, yhdeksän tai kymmenen aikaan, jonka jälkeen olimme valmiita palaamaan kaverini kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Veden ympäröimä kaunis kaupunki Venetsia

Viimeisen kokonaisen päiväni Italiassa vietin kaverini kanssa Venetsiassa. Sinne matka taittui myös muutamassa tunnissa. Lähdimme aikaisin aamusta ja saavuimme kaupunkiin aamupäivästä noin yhdentoista aikaan, muistaakseni. Venetsiaan oli myös hieman nihkeä kulkea junalla, sillä emme päässeet sinne suoraan, vaan jouduimme tekemään vaihdon Bolognan asemalla. Siellä jouduimme myös odottelemaan noin tunnin seuraavaa junaa. Yhdensuuntaisen lipun hinta Cesenan asemalta Venetsiaan oli 17,60 €.

Päivä Venetsiassa oli kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihailimme kanaaleita sekä gondoleita. Kävimme Pyhän Markuksen torilla (Piazza San Marco), jossa nautimme eväämme (prosciutto-leivät). Nuo leivät ovat muuten todella hyviä, enkä tarkoita niillä sen näköisiä leipiä, joita Google-haun kuvatulos antaa… Vaikea kuvailla, mutta leipä on vaaleaa, ehkä jollain tapaa rieskan tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Leivän väliin italialaiset laittavat prosciuttoa tai salamia. Nam.

Aseman luota avautuva maisema
Aseman luota avautuva maisema
Gondoli-ajelu maksaa paljon...
Gondoli-ajelu maksaa paljon…
Maisemaan sillalta
Maisemaa sillalta

Syötyämme kävimme Pyhän Markuksen basilikassa ja Rialton sillalla, joka on Venetsian kuuluisin silta. Pyhän Markuksen torilta löytyy myös kellotorni, jonka huipulle pääsee maksettuaan kahdeksan euroa (muistaakseni). Kaverini päätti jättää tämän väliin, joten menin yksin hetken jonotettuani hissillä tornin huipulle. Torni oli pettymys. Maisemia pääsee katsomaan ainoastaan verkkoaidan läpi. Lisäksi torni oli tupaten täynnä ihmisiä, jolloin alas halutessaan joutui myös jonottamaan. Oli ne maisemat hienot, mutta elämyksenä ei niin miellyttävä suuren ihmismäärän vuoksi.

Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen torilla
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen basilikan seinämää
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Pyhän Markuksen torilta avautui pian eteenpäin kävellessä satama
Dogen palatsi
Dogen palatsi
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa...
Miksi ihmiset leikkivät noiden lintujen kanssa?
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta
Yksi pala maisemasta, joka näkyy tornin huipulta

Venetsiassa on myös useita pieniä katuja, joita pitkin kävelimme. Teinkin pari ostosta näiltä kaduilta. Löysin kivan pienen laukun ja ehkäpä myös jotain muuta pientä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lush – käsittääkseni luonnollisesti valmistettua kosmetiikkaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kyllä lähtisin mielelläni Gondoli-ajelulle
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudet kengät kesäksi
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyypillistä maisemaa Venetsiassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullisen näköistä pastaa

Venetsiasta löytyy myös Magnum-ravintola, jossa ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan jäätelönsä makuun ja koostumukseen. Samalla näkee miten henkilökunta tämän jäätelön valmistaa. Oli pakko kokeilla, sillä en usko, että tulen vähään aikaan törmäämään vastaavaan ravintolaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minun Magnum-jätskini ❤

Venetsiassa oli mukava viettää aikaa. Kaupunki on kaunis ja sopivankokoinen. Ehkä se jollain lailla muistuttaa Amsterdamia useiden kanaaleidensa takia. En kuitenkaan pitäisi Venetsiaa samanlaisena kaupunkina ja minusta Venetsia on paljon miellyttävämpi kaupunki vierailuun kuin Amsterdam.

Viimeisiä viedään

Sain nauttia Italiasta neljän kokonaisen päivän verran, eikä kyllä yhtään harmita, että päätin sinne lähtä. Pääsin tutustumaan maahan kaverini opastuksella. Lisäksi pääsin tutustumaan italialaisiin ruokiin ja ihmisiin. Italialaisia ruokia ja maata tulee kyllä ikävä. Ruuat olivat todella hyviä. Veikkaan, että parempia italialaisia ruokia ei saa edes ravintolasta. Olin siis onnekas, kun pääsin näkemään palan italialaista elämää näinkin läheltä.

Negatiivinen juttu reissussani oli tietenkin sää, joka oli huono saapuessani maahan, mutta tätä ei voi verrata toiseen negatiiviseen asiaan, joka minulle tapahtui. Viimeisenä iltana tehdessäni check-inniä sain huomata, että jatkolentoni Pariisin kentältä oli peruttu henkilökunnan lakon vuoksi. Olisin toivonut informaatiota tästä aikaisemmin, mutta onneksi he laittoivat sähköpostia asiasta, kun olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Olin lievästi sanottuna hermostunut ja ehkä jopa kauhuissani, että mitä nyt teen, saanko uusia lentoja tai joudunko ostamaan kokonaan uudet lennot. Tämä pilasi minun ja kaverini seuraavan aamun suunnitelmia myös. Aluksi kaverini oli suunnitellut, että kävisimme heidän kaupunkinsa läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia ja ottamassa muutaman valokuvan. Lisäksi olisin käynyt jossain kaupassa ostamassa italialaisia herkkuja Saksaan viemiseksi. Olimme myös ajatelleet käydä jäätelöllä paikassa, josta kuulemma saa parasta jäätelöä heidän kaupungissaan edulliseen hintaan. Nämä kaikki jäivät siis välistä tämän lakon vuoksi. Päätin odottaa yön yli ja soittaa Air Francelle heti palvelun auettua.

Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pienen odottelun sekä muutaman uudelleen soiton jälkeen sain uudet lennot eikä minun tarvinnut maksaa niistä yhtään mitään. Virkailija toisessa päässä tosin kertoi eri ajat, jotka lopulta minulle annettiin. Onneksi tarkistin ne netistä. Muuten olisin myöhästynyt lennolta, sillä se siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta kahdella tunnilla aikaisemmaksi, mikä on loppujen lopuksi aika paljon. En halunnut enää alkaa valittaa asiasta. Olin tyytyväinen, että sain lennot ja pääsen turvallisesti takaisin Saksaan. Hieman kiire siinä aamulla toisaalta tuli, kun ei kerennyt edes syömään ja kentällekin oli ehdittävä kahta tuntia aikaisemmin. En ehtinyt myöskään tehdä uutta check-inniä, joten jouduin tekemään sen kentällä. Siellä sen sijaan oli pitkä jono check-inniin, joten pelkäsin, etten ehdi ajoissa turvatarkastukseen tai boardingiin. No, kerkesinpä kuitenkin ja nyt ollaan turvallisesti takaisin Saksassa. Olo on mahtava, mutta palo Italiaan takaisin pääsystä jäi…

Uudelleen tutustumista Heidelbergiin

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastani menivät nopeasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon erilaisia paikkoja olen tähän mennessä nähnyt… Pari kertaa jopa on tullut törmättyä suomalaisiinkin, mikä ei suinkaan ole ollut negatiivinen asia, vaan jollain tavalla sitä on aina ilahtunut, kun on pongannut suomalaisen täällä ulkomailla ollessa.

Heidelbergista nauttimista

Kun poikaystäväni tuli Heidelbergiin perjantaina 13.3., otimme perjantai-illan rauhallisesti, mutta lauantaina kävimme muun muassa Mannheimissa shoppailemassa. Sunnuntaina sen sijaan rentouduimme tutustumalla Heidelbergin vanhaan kaupunkiin (Altstadt), linnaan (Heidelberger Schlosssekä kirkkoon (Heiliggeistkirche).

11074616_10205246401872734_775834578_n11063344_10205246406752856_1488419378_n

Vanhassa kaupungissa olen käynyt jo useaan otteeseen ja linnassa kerran. Kirkossa olen käynyt kerran, mutta sen torniin en ollut noussut ennen tuota sunnuntaita, jolloin menimme poikaystäväni kanssa kirkon huipulle kahden euron maksua vastaan. Kapusimme kapeita portaita ylös huipulle, josta oli hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

20150317_115535 11072228_10205246068544401_500671104_n11072281_10205246068784407_624798163_n

Linnassa vierailimme myös. Opiskelijat saavat sinne alennuksen. Minulta veloitettiin siis linnaan pääsystä neljä euroa. Kävelimme sekä linnan sisäpuolella, että ulkopuolella. Ulkopuolella on myös puistoalue, jota pitkin kävelimme hieman. Jospa tämä linnavierailu jäisi nyt viimeiseksi, sillä en sinne ehkä enää kolmatta kertaa lähtisi. Maisemia toki voin mennä katsomaan linnan ulkopuoliselle maksuttomalle alueelle.

Yksi mielenkiintoinen seikka tosin, jonka voisin linnasta mainita, on sen sisätiloista löytyvä viinikellari. Sieltä löytyy suurikokoinen viinitynnyri. Toinen nähtävyys on apteekkimuseo, joka löytyy myös Heidelbergin linnan sisäpuolelta.

Kävimme vanhassa kaupungissa muistaakseni myös seuraavana viikonloppuna sekä viimeisenä viikonloppuna, jonka poikaystäväni oli Heidelbergissa, kiertelemässä kauppoja sekä vanhan kaupungin katuja. Lisäksi istahdimme alas syömään muun muassa hyvät keitot erääseen vanhan kaupungin ravintolaan. Kävimmepä myös syömässä schnitzelit, jotka ovat tyypillistä saksalaista ruokaa, eräässä vanhan kaupungin ravintolassa palattuamme Stuttgartin reissultamme. 🙂 Annokset olivat reilunkokoiset ja täyttävät. Tämä tuntui oudolta Salzburgin ja Barcelonan matkojen jälkeen, joiden ravintoloissa ruoka-annokset olivat huomattavasti pienempiä sekä hinta pari euroa enemmän.

11063253_10205295425178286_363900542_n

Illasta maisemat olivat upeita. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA 11073499_10205246065984337_1487427429_n