Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Ajatuksia täällä kuluneesta ajasta ja viimeisten päivien suunnitelmia

Nyt on sitten viimeinenkin tentti täällä ohi! Siitä en osaa sanoa, miten meni, mutta pääasia, että on nyt opiskelu vähäksi aikaa ohi. Pääsen nauttimaan huomenna muun muassa Münchenista, jonne lähden vanhempieni kanssa. 🙂 Muuten tietenkin tässä onkin sitten pakkailua ja muuta järjestelyä ja asioiden hoitoa. Näiden asioiden hoidon aloitan kuitenkin vasta Münchenista palattua.

Nopeasti aika on täällä mennyt ja vaikka niin ihana ja kaunis kaupunki Heidelberg onkin, on kiva palata Suomeen. 🙂 Suosittelen Heidelbergiin matkustamista, sillä täällä riittää näköalapaikkoja ja vanhassa kaupungissa kivannäköisiä ravintoloita ja kahviloita. Jos vielä pidempään täällä olisin, haluaisin oppia ymmärtämään ja puhumaan saksaa. Ehkäpä menisin jollekin saksan kielen kurssille, vaikka siitä joutuisi hieman maksamaankin.

Olen päässyt myös tutustumaan erilaisista maista tulleisiin ihmisiin. Naapurissani on asunut korealainen helmikuusta lähtien. Tämän lisäksi olen tietysti viettänyt jonkun verran aikaa amerikkalaisten kanssa. Täällä on vaihtareita ollut monesta eri maasta. Ranskalaisia, espanjalaisia ja suuri määrä intialaisia löytyy. Kerroin aikaisemmin, että täällä aloitti myös pari ruotsalaista. Heihin en valitettavasti ole päässyt tutustumaan.

Vapaa-aikani on pyörinyt paljon urheilun ja matkustamisen parissa. Kuntosali on ollut todella positiivinen juttu. Ensi kertaa minulla oli mahdollisuus päästä uimaan salin ohella. Lisäksi on ollut kiva, että sali sijaitsee niin lähellä asuntoa. Opiskelijabileissä olen käynyt ainoastaan pari kertaa täällä oloni aikana, mikä ei sinänsä ole ollut tarkoituksellista, mutta ei ole haitannutkaan.

Normaalia arkea on eletty ja monet kerrat pesty astioita, tehty ruokaa ja käyty kaupassa. Vielä ehkä yksi koneellinen on pyykkiä pestävä ennen Suomeen paluuta. Matkalaukun osto on myös To Do -listalla. Sitten katsotaan, kuinka tavarat saadaan niihin…. Tuon siis Suomeen kaksi isoa matkalaukkua. Jos tavarat eivät mahdu, niin pistän myyntiin jotakin tai jätän vain suosiolla tänne.

Sellaisia kuulumisia ja infoa siitä, mitä tässä vielä täytyisi puuhailla.

20150423_154047
Lenkkipolulta (Philosophenweg)

Pikainen vierailu Mannheimin barokkipalatsissa

Mannheimissa ei juuri nähtävyyksiä ole. Ihan hienon näköinen rakennus on kuitenkin Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim).

20150609_133026
Mannheimin barokkipalatsi (Mannheim Baroque Palace; Barockschloss Mannheim)

Päätin käydä tuolla, koska olin aiemmin saanut päähäni ostaa ”linnakortin” (Schlosscard). Tällä kortilla pääsin siis ilmaiseksi sisään katsomaan palatsia sisäpuolelta. Ei tuonne kovin kallis hinta olisi ollut sisään toisaalta muutenkaan, mutta myös Schlosscard on melko edullinen (12 euroa). Siitä on hyötyä, mikäli haluaa käydä useassa ennalta määrätyssä linnassa tai palatsissa Baden-Württembergin alueella. Linnojen ja palatsien yhteydestä löytyy mielestäni useasti myös puutarha ja tällä kortilla pääsee muistaakseni aika moneen puutarhaankin. Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä ei puutarhaa ole, mutta sen sisäpuolella on alakerrassa kaksi kiikaria, joista pääsee kurkkaamaan palatsin aikaista puutarhaa.

Jotta saisin kortista hyödyn irti, käyn ehkä viikonlopun aikana katsomassa pari linnaa ja luultavasti se kolmas kerta Heidelbergin linnaankin tulee täyteen, sillä kortilla pääsee vielä kerran sinnekin. Sinne lähden luultavasti vanhempieni seuraksi, kun he ovat vihdoin viimein päässeet tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin. Mikäli et ole aikaisempia postauksiani lukenut, asustelen siis Heidelbergissa, en Mannheimissa!

Mannheimin barokkipalatsi

20150609_133147
Kohti palatsia

Mannheimin barokkipalatsin yhteydessä on Mannheimin yliopisto. Itse palatsi ei siis ole kovin suuri. Sisäpuolella on pääasiassa muutamia huoneita ja vanhoja huonekaluja. Pääsee siellä myös ihailemaan posliiniesineitä, mikäli sellaiset kiinnostavat.

Palatsi on melko nopeasti kierretty sisäpuolelta, vaikka aluksi olin hieman hämilläni, miten palatsia pitäisi kiertää. En ehkä enää kehdannut kysyä neuvoja, miten kulkea palatsia, sillä tiskillä meni jo ylimääräistä aikaa.

Tiskillä minua vastassa oli englannin kieltä osaamaton vanhempi naishenkilö. Onneksi muutaman minuutin toivottoman keskustelun jälkeen, kun sekä minä että hän puhuimme toisillemme kieltä, jota kumpikaan ei ymmärtänyt, paikalle saatiin englantia osaava miespuolinen henkilö. Minulla oli siis vain pari pientä hassua kysymystä, joihin kaipasin vastausta tiskiltä.

Laukkua palatsissa kiertelyn ajaksi en saanut ottaa mukaan, vaan se oli jätettävä turvalokeroon. Otin laukustani kuitenkin lompakon ja puhelimen, sillä en halunnut vainoharhaisuuteni takia jättää niitä laukkuun, vaikka lokero oli kuulemma täysin suojattu. Laukun jättämisen lisäksi sain yllätys, yllätys, käteeni virtuaalisen oppaan. Melkein meinasin sanoa, että ei kiitos, en tarvitse sitä, mutta muutin äkkiä mieleni. Jospa vaikka opas kertoisikin jonkin mielenkiintoisen jutun tai yksityiskohdan palatsin asukeista, huoneista, huonekaluista tai muuten vaan palatsista ylipäätään.

Aloitin kiertämisen alakerrasta. Siellä oli jokin remontti meneillään, mikä ei sinänsä häirinnyt. Sitten häiritsi hieman, kun alkoivat imuroimaan jotakin. Aluksi myöskin kävelin melko nopeasti esillä olevien taulujen, huonekalujen ja esineiden ohitse, kunnes huomasin mielenkiintoisen huoneen lasiseinän läpi. Huone oli pieni kirjasto, joka oli kauttaaltaan hempeiden pastellisävyjen ja mielenkiintoisten yksityiskohtien peittämä. Kirjahyllyt olivat myös huoneessa epätavalliset, melkein huomaamattomat, sillä hyllyt eivät olleet tavalliseen tapaan avoimet, kuten kirjastossa yleensä, vaan kirjat oli päätetty piilottaa ovien taakse. Katossa oli koko katon pinta-alan täyttävä värikäs maalaus. Huoneessa oli myös eri ulottuvuuksia, pieniä koholla olevia yksityiskohtia. Tämä huone oli lempparini kyseisessä palatsissa ritarisalin lisäksi.

Alakerran nähtävyydet oli melko nopeasti nähty, jonka jälkeen siirryin yläkertaan. Siellä oli useampi toisistaan poikkeava huone, joita koristivat huonekalut. Kaikista hienoin näistä huoneista oli suurehko ritarisali. Pidin salin värityksestä ja ylipäätään koko huoneen ulkoasusta. Värityksessä voimakkaimpana värinä oli punainen, joka kuitenkin oli melko pehmeän sävyinen. Oikeastaan tämä huone ja kirjastohuone olivat ainoat huoneet, jotka mielenkiintoni herättivät ja toivat lohdutusta siihen, ettei vierailu palatsissa ollut aivan turha. Valitettavasti Mannheimin palatsi kärsi paljon toisen maailmansodan aikana ja suuri osa siitä onkin rakennettu uudelleen myöhemmin sodan jälkeen.

Tämä oli hieman sellainen spontaani vierailu, sillä alunperin suunnitelmissani oli käydä katselemassa kaupoista matkalaukkua. No, se jäi nyt myöhäisemmäksi…

Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Viikon kuulumiset

On vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Yksi syy, miksi ei ole huvittanut kirjoittaa, on ongelmat tietokoneeni ja nettini kanssa. Minulla lakkasi netti kokonaan toimimasta noin viikko sitten, kunnes tänään vihdoin sain sen kuntoon, kiitos kouluni IT-tuen. Toinen syy on mielenkiinnon lopahtaminen tätä blogia kohtaan. Jos siis tätä on ollut mukava lukea tai seurata, niin rohkeasti vaan kommenttia laittamaan. Ehkä sitten tämä blogin pitäminenkin on mielekkäämpää. 🙂

Voisin kertoa hieman kuulumisistani. Aloitin viimeisen opintojaksoni täällä viime viikolla. Tässä jaksossa tulen siis opiskelemaan kansainvälistä verotusta (International Taxation). Tämän lisäksi minulla on myös kansainvälistä kommunikointia, mikä on luultavasti samantyylinen kurssi kuin viime jaksossa. Tällä kertaa sen pitäisi painottua mainontaan. Koska minulta meni ensimmäinen tunti ohi ja tällä viikolla ei ollut tuntia, en kauheasti enempää kurssista tiedä. Kerron näistä kursseista myöhemmin lisää.

Sää täällä on ollut nyt viime päivinä yllättävän huono. Täällä on ollut todella vähän aurinkoisia päiviä ja tänään tuli hieman vettä. Ei se oikeastaan niin haittaa. Ehkäpä ensi kuu on taas kaunis ja aurinkoinen. Toivotaan ainakin näin, sillä vanhempani ovat tulossa Saksaan silloin.

Päivät ovat viime aikoina siis vierähtäneet muun muassa koulun parissa. Tämän lisäksi olen käynyt salilla ja viime viikonloppuna olin Essenissä, jonne matkustin bussilla. Matka kesti sillä noin 5,30 tuntia. Kumma juttu, mutta matka meni yllättävän nopeasti. Esseniin lähdin katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli pelaajia useasta eri maasta. Kanoottipoolo on siis pallopeli, jota pelataan vedessä kajakeissa viiden hengen joukkueessa toista viiden hengen joukkuetta vastaan. Jotta jotain tulosta pelissä saadaan aikaan, on pelaajien tarkoitus tehdä enemmän maaleja vastustajan puolen pelaajiin nähden. Asiantuntija en tosin lajia kohtaan ole, sillä se on minullekin melko uusi tuttavuus. Toki saa siitä kysyä lisää tai vaihtoehtoisesti googlailla netistä lisää infoa ja käydä katsomassa kuvia tai videoita.

20150524_143516
Suomessa on mahdollista pelata lajia

Essenissä viettämäni viikonloppureissun jälkeen kävin tutustumassa pariin Sport Campuksen ryhmäliikuntatuntiin. Salille lähteminen ei vain huvittanut, joten päätin käydä kokeilemassa ensiksi voimaharjoittelun kaltaista tuntia. Se oli ihan kiva tunti. Tunnin jälkeen oli paljon energisempi olo kuin ennen tuntia. Pidin tunnin sisällöstä, johon kuului pääasiassa voimaharjoittelua kevyellä tangolla melko kevyillä painoilla, mutta useilla ja eritahtisilla toistoilla. Tuntia veti eräs tyttö, joka on useasti salin puolella kanssani samaan aikaan treenaamassa. Kävin myös pilateksessa ja joogassa… Joogassa toisaalta ei mennyt kaikki ihan putkeen, sillä ensin varvastani alkoi vetämään kesken joogan, jonka jälkeen seuraavaksi pohjetta alkoi vetää.  Ei edes suuresti haitannut, että vetäjät puhuivat saksaa. He kyllä huomioivat minut ja kertoivat välillä englanniksi, mitä oli tehtävä. Mielestäni tunneilla pärjää siis ihan hyvin ilman saksan kielen ymmärrystä. Seuraavaksi teen päivän reissun Zürichiin, josta kirjoittelen tänne viimeistään viikonlopun jälkeen.

Tschüss!

Kurkkaus saliini ja ajatuksia liikunnasta

Noniin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tämän postauksen salista, jossa käyn treenaamassa suhteellisen säännöllisesti. Tämä sali (Sport Campus) on aivan muutaman sadan metrin päässä asunnostani ja samassa rykelmässä missä koulunikin sijaitsee. Ei voisi siis parempi sijainti olla.

11263734_10205663758946400_1304461087_n
Täällä minä urheilen Saksassa 😉

Juuri täydellinen sali minun käyttööni

Pidän siitä, että salille pääsee nopeasti lähes milloin haluaa. Säästää paljon aikaa esimerkiksi turhassa kulkemisessa, vaikka en halua mitätöidä hyötyliikunnan tärkeyttä. Saahan silläkin jo hyvän lämmön, kun ensin vaikka polkee pyörällä salille, sanotaan vaikka noin kahden kilometrin matkan. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa, eikä intoa ja minusta on ainakin kiva käydä erikseen lenkillä tai keskittyä sitten vaikka salilla siihen juoksemiseen tai paremminkin omalla kohdallani Crosstrainerilla polkemiseen (tähän olen mieltynyt jostain syystä eniten).

Tämän lisäksi olen kehittänyt kuntoani salin yhteydessä toimivassa uima-altaassa. Uintikerrat tosin ovat jääneet vähäiseksi parista syystä: ratoja ei ole riittävästi vapaana ja uimaan meneminen vaatii aina enemmän vaivaa kuin salin puolella käyminen. Kun menee uimaan, on aina varattava siihen enemmän aikaa, sillä hiukset kastuvat ja mielelläni käyn vielä uintikerran jälkeen suihkussa asunnollani, jolloin pesen hiukset kunnolla shampoon ja hoitoaineen kera. Hiukset tuntuvat silloin jälleen puhtailta, sillä uima-altaan veden kastelemat hiukset eivät vain saa samaa tunnetta aikaan. Olenpa myös uimalasit hankkinut. Vielä parempi uima-asu olisi paikallaan, sillä välillä uidessani tuntuu, että veden pinnan alapuolella saattaa vilkkua jotain, mitä ei pitäisi vilkkua…

Hiusten kastumiselta en ole pystynyt välttymään edes siitäkään huolimatta, vaikka ostin uimahatun jo muutaman uintikerran jälkeen. Siitä huolimatta pidän uimisesta ja minulle tämä Sport Campus onkin ihanteellinen paikka käydä treenaamassa, sillä löydän sieltä kaiken tarvittavan. Ryhmäliikuntaa sieltä löytyisi myös, mutta jostain syystä en ole löytänyt itseäni vielä niiltä tunneilta, vaikka myös nekin kiinnostavat! Niin, ja minulla ei siis todellakaan ole ikävä kotimaani ammattikorkeakoulun pientä salia, vaikka se ilmainen onkin. Tämä sali täällä on minulle lähes unelmien täyttymys! 😉

Salille jo heti tammikuussa

Ostin jäsenyyden melko pian sen jälkeen, kun olin aloittanut opiskelun täällä tammikuussa. Jäsenyydestä oli maksettava noin 25 € ja täällä tapaan kuuluu myös maksaa heti kerralla Campuksen käytöstä kolmen kuukauden ajalta. Muistaakseni nämä kolme kuukautta ja tuo jäsenmaksu maksoivat yhteensä noin 87 €. Siinä toki sai alkuun valita minkälaista käyttöä hakee Campukselta; haluaako vain käydä salilla vai myös uimassa sekä kenties saunassa. Saunaan minulla ei ollut hinkua, eikä aikani siihen täällä riittäisikään. Silti voin olla varma, kun seuraavan kerran Suomessa menen saunaan oloni on aika tyytyväinen. Pidän siis todella saunomisesta, mutta mielummin täällä ollessani keskityn muihin asioihin. Saunaan pääsee kyllä Suomessakin ihan tarpeeksi. 😉

Sain heti kerralla Campuksen käyttöoikeuden huhtikuun loppuun asti, sillä puolikkaita tai keskeneräisiä kuukausia ei laskettu tuohon kolmen kuukauden satsiin. Niin.. En ollut siis ihan heti ensimmäisellä viikolla ostamassa jäsenyyttä, vaan se taisi vierähtää sinne tammikuun loppupuolelle. Onko tämä nyt sitten pian opiskelun aloittamisen jälkeen vai ei? Riippuu varmaan ihmisestä tai siitä miten asiaa ajattelee…

Toukokuun puolelle mentäessä maksoin Campuksen käyttöoikeudesta kuukauden verran eteenpäin. Tuon kolmen kuukauden jälkeen saa maksaa kuukausittaisista käyttökerroista. Tällainen systeemi täällä. Muistaakseni maksoin toukokuun käytöstä noin 25 €, mikä sisältää siis salin, uima-altaan sekä ryhmäliikunnan.

Oma suhtautumiseni liikuntaan ja ruokavalioon

Olen nyt käynyt salilla niin useasti kuin vain olen ehtinyt ja on ollut mahdollista. Reissaaminen on hieman estänyt siellä käyntiä, mikä on välillä harmittanut. Kuntonikin on varmasti huonompi, kuin ennen tänne tullessani. Ruokavaliokin on tietysti tärkeä, jos haluaa pysyä hyvässä kunnossa tai saada aikaan tuloksia. En ole kuitenkaan itse niin tarkka sen suhteen, sillä tarkka ruokavalio ja kiellot mitä ei saa syödä, saavat minut vain haluamaan niitä ruokia tai herkkuja enemmän. Ehkä jos joku ulkopuolinen tekisi minulle treeniohjelman ja ruokavalion ja kertoisi, mitkä vaikutukset näillä olisi ihan oikeasti, tilanne olisi eri. Minusta olisikin kiva hankkia joskus itselleni personal trainer vain nähdäkseni miltä tuntuu olla jonkun toisen ohjauksen alla ja noudattaa hänen luomaansa ohjelmaa ja ruokavaliota, jotka ovat luotu juuri minun elämäntyyliini ja tavoitteisiini sopiviksi.

Mutta koska minulla ei sitä personal traineria ole (enkä väitä, että sellainen olisi oltava, jotta saisi aikaan haluttuja tuloksia ja hyvää mieltä), pyrin toistaiseksi siis pitämään liikunnan ja ruokavalion terveessä suhteessa toisiinsa nähden. Mikään ekspertti en siinä ole, enkä aio jaella omia treeniohjelmiani tai ruokavalioitani sen suuremmin tänne, sillä koen olevani aika alussa näissä treenijutuissa. Miksikään bikinifitness- tai bodyfitness -kilpailijaksi en ole haluamassa, vaan tavoitteenani on saada aikaan pieniä muutoksia ja tuloksia sekä kohentaa peruskuntoa. Enhän minä edes pidä kirjaa ruoista mitä syön tai treeneistäni ainakaan vielä toistaiseksi. Ehkä pitäisi, mutta minua sellainen vain ahdistaa.

Paineita, kyllästymistä vai motivaatiota pinnalla olevasta fitness-buumista?

Kun ympärillä tulee vastaan jatkuvasti kaiken maailman fitness-blogeja ja treenivinkkejä, tekisi välillä mieli alkaa tekemään jotain muuta kuin käydä salilla. Toisaalta joinain päivinä noista blogeista on jopa mukava lukea joitakin treenivinkkejä tai miten joku muu treenaa ja millaisia tuloksia hän on saanut treeniohjelmallaan aikaan. Blogin täytyy olla toisaalta hyvin kirjoitettu ja vain sitä oikeaa asiaa eli treenaamiseen liittyvää, eikä mitään omia henkilökohtaisia juttuja, jotta se herättää huomioni. Minua ei kiinnosta lukea jonkun tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, jos niillä ei ole oikeasti jotain hyvää sanomaa tai annettavaa ulkopuoliselle lukijalle.

Yleensä törmään ainoastaan sattumalta näihin fitness-blogeihin, sillä harvemmin etsin tarkoituksellisesti mitään erityistä tietoa treenaamisesta. Noita blogeja on myös aivan tuhottomasti. Kuten aiemmin sanoin, että kiinnostaisi alkaa kokeilemaan jotain muuta urheilulajia kuin salilla käyntiä, niin tämä voi toteutuakin jossain vaiheessa. 😉

Jooga on esimerkiksi hieno laji ja auttoi minua rentouttamaan niska-hartiaseutua silloin, kun harrastin sitä puolen vuoden ajan kerran viikossa. Voisin tähdentää tässä kohtaa, että jooga, jota harrastin oli astangajoogaa. Samanlaista rentoutta en saa aikaan salilla käynneistä, vaan joskus tuntuu, että ne menevät vain entistä enemmän jumiin. Johtuuko sitten väärästä tekniikasta, niin en ole varma. Toisaalta ryhtini myös kaipaa kohennusta, mihin en ole saanut vielä apuja salilla käynnistä kauheasti. Sen sijaan jooga paransi myös sitäkin samalla kuin niska-hartiaseutu rentoutui. Harmi juttu, että joogan aloittaminen on hankalampaa ja kalliimpaa touhua. Sali on vain niin helppo ratkaisu kaikin puolin, vaikka parempiakin liikuntamuotoja olisi mielestäni tarjolla.

Tästä saattaa ymmärtää, etten pidä salilla käymisestä. Kyllä pidän, mutta se ei sulje muita liikuntamahdollisuuksia pois. Saahan siellä salilla treenattua monipuolisesti ja itse vaikuttaa omaan treeniohjelmaansa. Miksi tekisi liikkeitä, jotka eivät tunnu hyvältä? Enkä tarkoita tällä sitä, että treenaamistyyliin kuuluisi treenaaminen mahdollisimman helpolla, vaan jos oikeasti joku liike tuntuu pahalta, eikä esimerkiksi sovellu omaan kroppaan, niin miksi sitä silloin tekisi?

No joo, mutta kaikin puolin kiva sali täällä. En voisi parempaa salia toivoa. Naispuoliset treenaajat ovat tosin vähissä, mutta saan silti onneksi olla rauhassa ilman turhan häiritseviä katseita. Uima-allas on ehdoton plussa! 🙂 Siitä aion nauttia niin kauan kuin täällä vielä aikaani vietän. Vanhukset joskus valtaavat altaan. Näitä ajankohtia yritänkin välttää ja viimein sain työntekijöiltä uima-altaan käyttöaikataulun, mikä helpottaa ajoittamistani uimakertojen suhteen. Jos jostain vielä valittaisin, niin uima-allas saisi olla hitusen pidempi ja isompi! Nyt se on vissiin vaivaiset 25 metriä pitkä ja ratoja on vaivaiset neljä kappaletta, mutta en valita! Parempi sekin kuin ei allasta ollenkaan. 🙂

Saksalaisen kampaajan käsittelyssä

Juuri kun pääsin sanomaan, että aion nauttia auringosta, auringon paisteesta ei ole juuri tietoakaan… Aamusta kyllä aurinko herättelee ylös sängystä, mutta sen jälkeen se katoaa jonnekin pilvien taakse.

Aika käydä kampaajalla

Mielessäni on ollut käydä leikkaamassa hiuksiani täällä. Sen jälkeen, kun äitini kehotti Suomen vierailullani niitä leikkaamaan, ajatukseni muuttuivat ja aion käydä niitä leikkaamassa tässä lähipäivinä. Ajattelin itse, että eivät ne niin pahan näköiset ole, mutta ehkä ne sitten ovat päässeet vähän huonoon kuntoon…

Kävin kyllä ennen Suomen reissua kampaajalla, mutta tästä jäi todella huono kokemus. Kävin sellaisen nimisessä paikassa kuin Mod’s Hair, koska eräs saksalainen suositteli sitä. Hän antoi myös toisen vaihtoehtoisen kampaamon, mutta päätin kokeilla tätä ensimmäistä, koska sinne pääsi ilman ajanvarausta.

Mod’s Hair sijaitsee aivan Bismarckplatzin läheisyydessä. Päätin mennä sinne ennen Suomen matkaani, sillä jo kerran aikoessani mennä kampaajalle, en ehtinytkään, ja se käynti siirtyi. Mietin jo etukäteen, että osaavatko kampaajat täällä laittaa hiukseni kuntoon. Tämä Mod’s Hair laskutti kuitenkin hiusten värjäämisestä noin 58 € ja jos leikkauksen olisi siihen vielä halunnut niin olisi pitänyt maksaa vielä noin 35 €. Juu tiedän, että hinnat ovat kohtuullisia, mutta asiakkaalle se on aina paljon pois.  Siksi hakuammunnalla kampaajalle meneminen tai ainoastaan muiden suosittelujen perusteella on epävarmaa.

Kun tuonne liikkeeseen menin, siellä oli hieman tiukkaa saada aikaa minulle. Jouduin siis valitsemaan värjäyksen ja leikkauksen väliltä tai vaihtoehtoisesti tulemaan joku toinen päivä uudestaan. Päätin sitten ottaa pelkän värin. Juurikasvu oli jo mennyt niin pahaksi, joten halusin saada sen piiloon.

Huono ensimmäinen kokemus saksalaisesta kampaamosta

Kampaajaksi sain miespuolisen henkilön, jonka englannin kielen taito oli melko heikko. Meillä oli puhetta värjätä tyvi mahdollisimman saman väriseksi kuin millä se on ennenkin värjätty, mutta tämä tuntui liian vaikealta hänelle. Hän veti tyven aivan liian vaaleaksi, mistä huomautin hänelle. Lopulta se sitten värjättiin uudestaan tummemmalla värillä, mutta senkin jälkeen se jäi aivan liian vaaleaksi. Sanoin jälleen, ettei se näytä hyvältä, eikä se ole lähelläkään sitä mitä sen pitäisi. Tähän kuulemma oli sitten syynä se, että on vaikea tietää, millä värillä tyveni on aiemmin värjätty. Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, sillä oletan, että kampaajalla on silmää eri väreille ja kokemusta niiden käytöstä.

Kampaajasta jäi siis huonot fiilikset. Vaikka en ole kampaaja tai minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä alasta, niin olettaisin kampaajien osaavan työnsä ja tietävän melko tarkkaan, mitä heidän pitäisi tehdä ja mitä värejä käyttää. Lopuksi kampaajani vielä totesi, että hänellä olisi aikaa leikata hiukseni (hän hoiti toisen asiakkaansa sillä välin, kun minun värini odotti kuivumista). Totesin tässä vaiheessa, että ei tarvitse. En halunnut maksaa enempää tästä kampaajakäynnistä, enkä tiedä olisiko hän osannut edes leikata hiuksiani.

Lähtiessäni minulta pyydettiin noin 42 €, eli sain noin 15 € alennusta alkuperäisestä hinnasta, mikä minun olisi pitänyt maksaa. Tästä huolimatta kokemus kampaajasta jäi huonoksi ja kampaajan vielä lähtiessäni sanoessa, että ”nähdään” ajattelin vain, että mitähän tuohon sanoisi… En aikonut enää tulla takaisin kyseiseen paikkaan. Se on ihan totta, että ensimmäisellä palvelukokemuksella on suuri vaikutus siihen, tuleeko asiakas enää uudestaan liikkeeseen. Tässä tapauksessa minä aion mennä leikkauttamaan hiukseni jonnekin muualle, vaikka vähän jännittää, mitä siitä tulee. Jos haluan tasoittaa vain hiuksiani, niin eikö tämän pitäisi onnistua ilman ongelmia?

pug-690566_640

Yksi hassu juttu muuten tästä kampaajasta vielä! Asiakkaat kuivaavat itse hiuksensa, elleivät ole maksaneet siitä erillistä hintaa. Sain tietää tämän kampaajaltani, kun ihmettelin, miksi hän antoi käteeni hiustenkuivaajan. Tämä on oikeasti asiakkaiden homma elleivät he maksa erikseen hiusten kuivaamisesta. Kampaaja selittikin, että heillä laskutetaan erikseen kaikesta, kun kysyin häneltä asiasta. (Ei hän muuten juuri mitään puhutkaan, mutta tämä varmaan johtui kielimuurista…) Tuntuu oudolta, että hiusten kuivaamisesta on maksettava erikseen. Jossain mielessä oli myös huvittavaa aluksi katsoa, kun ihmiset kuivailivat itse hiuksiaan. Hämmentävää.

Jälleen kaksi tenttiä ohi

Nyt on taas yksi viiden viikon mittainen kurssijakso takana. Minullahan oli tässä jaksossa sellaiset kurssit kuin ”Corporate Finance” ja ”International Communication Skills; Organization” (ei siis Advertising, minkä aiemmin kerroin). Tämä jakso meni todella nopeasti, vaikka vietin toisaalta lähes kokonaisen viikon Suomessa jakson aikana. Kurssit ovat nyt kuitenkin purkissa, mikä tuntuu hienolta ja helpottavalta. Saan nyt taas keskittyä enemmän muihin asioihin, kuten nauttimaan Saksasta.

International Communication Skills; Organization” -kurssi meni todella nopeasti, mikä on ainoastaan hyvä juttu. Tunteja ei ollut loppujen lopuksi kovin paljon; ainoastaan kerran viikossa ja yhdet tunnit opettaja perui oman menonsa vuoksi. Minua ei niin kiinnostanut kyseinen kurssi. Kiinnosti kyllä aluksi, mutta sitten, kun sain huomata tuntien sisällön, niin kiinnostus lopahti. Emme tehneet tunneilla mitään kovin järkevää mielestäni. Lähdinkin kerran pois tuntien aikana, sillä turhautti istua tunneilla tekemässä ja kuuntelemassa jotain, mikä ei minua kiinnostanut. Olin lisäksi flunssassa, joten olo ei ollut kovin mahtava, joten ehkäpä ei kovin vakavaa jättää osaa tunneista väliin. Nenäliinoja onkin tullut kulutettua tässä Suomen reissun jälkeen aika paljon. Se on kuitenkin ihan normaalia. Samanlaista flunssaa tulee Suomessakin podettua välillä.

”International Communication Skills” -kurssin tunneilla keskusteltiin kulttuurien välisistä eroavaisuuksista tai oikeastaan lähinnä meidän piti monisteelta pohtia oikeita vaihtoehtoja eri väittämiin. Viimeksi tällaisia tehtäviä olen tehnyt varmaan ala-asteella… Kurssiin sisältyi lisäksi esitelmä, joka tehtiin ryhmässä. Minun ryhmässäni oli kaksi saksalaista ja yksi amerikkalainen. Aiheemme oli Espanjan liike-elämä (”Business in Spain”).

Esityksen pidimme maanantaina ja kerroimme muun muassa käyttäytymisestä liiketapaamisissa, pukeutumisesta ja siestasta. Esitys oli noin 20 minuutin mittainen ja arvosana määräytyy sen perusteella. Esitys meni mielestäni ihan hyvin. Olimme viimeisiä ja suuri osa jo esityksen pitäneistä oli lähtenyt. Ei haitannut. Yhtä aikaa oli myös ”Corporate Finance” -kurssin tunnit, joilla olin jonkun aikaa, sillä siellä käytiin läpi kokeessa osattavia asioita.

Corporate Finance” eli yritysrahoituksen kurssin koe oli eilen. Opiskelin kokeeseen parina edeltävänä päivänä joitakin kurssiin liittyviä asioita, mikä auttoi jonkun verran. Silti koetta tehdessä sai miettiä muutamaan kertaan, miten lasku pitäisi tehdä. Kokeesta jäi ihan ok fiilikset kuitenkin. Vielä olisi pitänyt enemmän sisäistää kurssilla käytyjä asioita, jotta tietäisi heti, miten mikäkin lasku pitäisi tehdä. Nyt tentti on kuitenkin ohi ja olo on aika helpottunut. Ehkäpä tämän viikonlopun aikana voisi vihdoin mennä vain nurmikolle Neckar-joen viereen makaamaan ja nauttimaan auringosta.

20150422_152441
Neckar ja taustalla näyttävästi kumpuilevat kukkulat