International Pot Luck

Tästä on jo lähes neljä viikkoa aikaa, mutta eräs amerikkalainen vaihtari järjesti koululla tapahtuman nimeltään ”International Pot Luck”, jonka tarkoituksena on siis saada eri kulttuurien edustajat kokoontumaan yhteen ja tuomaan jokin itse tehty ruoka, joka edustaa omaa kulttuuria.

Valmistautuminen

Osallistuin tähän tapahtumaan tuomalla sinne perunarieskoja sekä mustikkamuffinsseja. Päädyin näihin, koska ne olivat mielestäni melko helpot tehdä. Raaka-aineet, joita näihin tarvitsin eivät olleet mielestäni kovin hintavia sekä ohjeet, joita noudatin, olivat melko simppelit. Täytyi myös miettiä, mitkä ruuat olisivat sellaiset, jotka voin toteuttaa olemassa olevilla välineillä. Mustikkapiirakan olisin toisaalta voinut tehdä uunipellille, mutta päädyin sitten mielestäni helpompaan ratkaisuun eli mustikkamuffinsseihin, joita varten ostin paperisia muffinssivuokia. Tiedän, että muffinssit eivät ole periaatteessa ruoka, vaan enemmänkin jälkkäri, mutta ehkei ”ruoka”-käsitettä tarvinnut noudattaa niin kirjaimellisesti. Perunarieskatkin ovat ehkä enemmän ruuan ohessa syötävä herkku, mutta mielestäni opiskelijan budjetilla sekä täällä ollessa ei voi mahdottomia tarjoiluja vaatiakaan.

Tein pari muutakin ostosta, sillä tarvitsin kulhon, missä voin tehdä taikinaa sekä vispilän, jolla voi vatkata taikinan. Ostinpa myös puisen nuijan, jolla sain muussattua perunamuussin. Nämä olivat kuitenkin suht pieniä ostoksiä, joten ehkä en kokenut hirveän suurta rahallista menetystä.

11056859_10205174468874454_1253527931_n
Perunarieskoja ja muffinsseja

Onnistuminen

Perunarieskoista tuli oikein hyvät, niin kuin muffinsseistakin. Ulkonäkö olisi voinut olla parempi molemmissa, mutta kyllä ne ihan hyvin kaupaksi menivät tapahtumassa.

Uusia makuja

Paikalle osallistui noin 17 vaihto-oppilasta, joista suurin osa oli Intiasta ja Amerikasta. Amerikkalaiset toivat tarjolle muun muassa juustomakaronia, tomaattikeittoa, leipiä ja keksejä. Intialaisilla oli eksoottisemmat tarjoilut. Ruuat olivat oikein hyviä ja oli mukava päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Intialaisten ruuat olivat maultaan joko makeita tai tulisia. Välimaastoa maun suhteen ei heidän ruuissaan ollut. Intialaisten ruuat antoivat paljon uusia makuelämyksiä, joiden joukossa ei oikeastaan ollut pahaa ruokaa lainkaan. Jokin ruoka maistui aluksi kummalliselta, mutta kun sitä pureskeli pidemmän aikaa, esiin nousikin melko herkullinen maku. Ei kannata siis heti sylkäistä suustaan uutta ruokalajiketta, vaan tunnustella ensin pidemmälle, miltä se maistuu. En valitettavasti muista intialaisten ruokien nimiä tai mistä ne oli tehty, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti intialaisia ruokia, jos esimerkiksi joku intialainen tarjoutuu sinulle sellaista tekemään tai jos tiedät jonkun hyvän intialaisen ravintolan.

Tunnelmia tapahtumasta

Kovin vaivatonta ruokien valmistaminen ei tapahtumaan ollut. Tein niitä edellisenä päivänä useamman tunnin ja muffinssien kohdalla varalta toisenkin pellillisen, koska tuntui että yksi pellillinen oli liian vähän. Perunarieskoissa meni myös aikaa. Perunamuusin tein etukäteen jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten se toisaalta helpotti paljon niiden tekoa. Joka tapauksessa mielessä kävi muutaman kerran, miksi osallistuin tähän International Pot Luckiin, kun viikko oli muutenkin kiireinen kouluhommineen. Suosittelen silti osallistumaan tämänkaltaisiin tapahtumiin ja tuomaan jotakin sellaista ruokaa, mikä edustaa omaa kulttuuria. Jos olet tehnyt hyvät valinnat, voit saada paljon kehuja tapahtumassa tai ainakin oman mahan täydeksi muiden herkuista. 😉

Mainokset

Karnevaaleissa Kölnissä

Pari viikkoa sitten oli karnevaalit Kölnissä (Cologne). Olin kuullut juttua, että meno Kölnin karnevaaleissa on aika hurjaa, mutta halusin silti lähtä katsomaan menoa paikan päälle. Aluksi tosiaan minun ei ollut edes tarkoitus mennä, mutta sitten tuli mahdollisuus matkustaa Kölniin yöbussilla, joten lähdinpä sitten sillä kohti Kölniä.

Reissu oli hieman raskaamman puoleinen, sillä en nukkunut koko yönä. Bussimatka kesti noin 3 tuntia Heidelbergista Kölniin ja edestakaiset bussiliput olivat noin 43 euroa…

10978579_10205064966016951_6495852530475974672_n1610882_10205064967977000_3378982383034725133_n

Karnevaalit olivat maanantaina ja aikaa piti kuluttaa paikan päällä aamusta, sillä bussi saapui sinne noin klo 5 tai 6 aamulla. Oli pimeää ja kylmää. Ei siis kovin mahtava odotella kauppojen aukeamista.

10896910_10205065089500038_980781438374693235_n

Karnevaalit olivat aika hurjat ja ne kestivät koko päivän. En edes katsonut karnevaalikulkuetta loppuun matkakumppanini kanssa. Kulkue aloitti jo kymmeneltä aamulla, eikä ollut loppunut vielä kuuteen mennessä, jolloin nousimme bussin kyytiin ja lähdimme kohti Heidelbergia.

Ei ollut muuten helppo päästä takaisin rautatieasemalle, koska kaikki kadut oli katkaistu tai karnevaalikulkueen käytössä. Aika iso miinus, kun haluaa löytää tiensä ennen karnevaalin päättymistä takaisin rautatieaseman luokse. Ihmisiä myös oli joka puolella ja kadut kaikkialta likaisia, minkä takia Kölnistä jäi vähän huono maku.

Kuuluisa Köln Dom -katedraali sijaitsee muuten aivan rautatieaseman vieressä… Se on älyttömän korkea kirkko.

10978675_10205065103140379_2582426480472559072_n

Karnevaalikulkue heitteli yleisön joukkoon muun muassa karkkeja ja suklaata, joista muutaman sain napattua itsellenikin…

10013348_10205064984777420_3194681068674102315_n10378965_10205064985657442_7394600362072006535_n  10401343_10205064992457612_2262469955963052826_n10478237_10205064985097428_2943109807008914731_n  10522748_10205064983417386_6913876629278399908_n10857725_10205064992897623_8709633758703065423_n   10959317_10205065097180230_9176389715936072990_n11011283_10205064986737469_7816074041161708234_n 10978539_10205065089900048_1055571132169102803_n10940481_10205064995137679_2298483205699843017_n

Kävimme syömässä Kölnissä eräässä intialaisessa ravintolassa. Vaikkei kovin halpaa ollut, niin hyvää ainakin. Otin kanaa cashewpähkinäkastikkeessa.

11008604_10205064949216531_5733744415082302671_n

Kävimme kävelemässä Hohenzollernin (Hohenzollernbrücke) siltaa pitkin, josta oli hienot maisemat muun muassa Kölner Dom – katedraaliin. Siltaa koristivat tietysti useat rakkauslukot….

10403011_10205064977137229_8337130825720858614_n 10801877_10205064926215956_256409504561511696_n (1) 10987357_10205064968297008_251071984934680534_n  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ollut ihan mun juttu noi karnevaalit, mutta tulipahan nähtyä. Aivan mahtava olo oli päästä jälleen takaisin Heidelbergiin ja omaan asuntoon. Mikä sitten oli kivaa karnevaaleissa, niin pukeutuminen ja meikkaaminen ei ollut hullumpi juttu.

Erasmus-opiskelijoiden bileet Schwimmbad Clubilla

Bileistä on lähes kaksi viikkoa, mutta teen postauksen niistä siitä huolimatta. Bileet olivat siis avoimet kaikille Erasmus-opiskelijoille, ja oikeastaan muillekin. Bileet vaan oli jostain syystä Facebook-ryhmässä nimetty ”Erasmus party” -nimiseksi.

sheep-158246_640

Kubi sijaitsee hieman jännässä paikkaa, Neckar-joen toisella puolella, hieman eläintarhasta eteenpäin. Sijainti on erikoinen, sillä klubi on täysin erillään muista klubeista, baareista ja ravintoloista. Se on oikeastaan ainoa huono puoli kyseisessä klubissa, sillä muuten se oli mielestäni ihan mukava paikka. Toisaalta voi olla, että paikka tuntui vain niin hyvältä Zieglerin jälkeen, joka ei ollut minun lempipaikkani.

Kalliiksi ilta ei klubissa tullut. Muistaakseni illan aikana minulla meni yhteensä rahaa ainoastaan 6 €, josta osa taksiin, osa narikkaan ja osa lasilliseen viiniä. Pääsymaksua ei siis ollut paikkaan ollenkaan opiskelijoilta, mikäli paikalle saapui ennen klo 24.00. Ilta oli ihan hauska, eikä paikka ollut aivan tupaten täynnä, kuten edelliset klubit täällä, mikä oli hyvä juttu. Edellisissä paikoissa, kun ei juuri pystynyt tanssimaan suuren ihmismäärän takia.

Klubissa olisi ollut myös ainakin toinen kerros, mutta se oli jostain syystä suljettu. Juomat eivät täällä myöskään paljon maksaneet. Viinilasillinen oli muistaakseni 3 €. Kaljat olivat samaa luokkaa eikä shotit tai drinkitkään pahan hintaisia olisi olleet.

Loppuillasta alkoi jo olla aikamoinen nälkä, mutta koska kävellessäni takaisin asunnolle muutaman muun vaihtarin kanssa, matkan varrella ei ollut mitään ruokapaikkaa, jolloin jouduimme tyytymään oman jääkaapin antimiin. Mielummin olisin ehkä ottanut taksin takaisin päin kuin kävellyt, sillä väsytti ja oli huutava nälkä, mutta koska suurin osa halusi kävellä, niin kävelin sitten muiden kanssa tuo noin 2,5 km:n mittaisen matkan.

Pientä kerrottavaa Heidelbergin yöelämästä

Olen tutustunut muiden vaihtareiden kanssa Heidelbergin yöelämään ihanan saksalaisen oppaamme kanssa. En muista paikkojen nimiä, mutta porukkaa niissä on ollut ja juomat, sisäänpääsy sekä mahdollinen narikka ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Suomessa sisäänpääsystä yökerhoon saa maksaa noin 10 €. Täällä olen päässyt sen sijaan klubille sisään noin viidellä eurolla.

Viime viikolla oli koulumme opiskelijoiden bileet yökerhossa nimeltään Ziegler (aivan Bismarckplatzin läheisyydessä). Sisään paikkaan pääsi noin viidellä eurolla, jonka lisäksi oli maksettava narikka, joka oli muistaakseni ainoastaan euron. Paikan ulkonäössä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta klubilla on yksi iso miinus: siellä saa polttaa sisällä. Jos olet joskus ollut oikein savuisessa kopissa, niin tuolla joutui olemaan siinä samaisessa tilassa koko illan. No okei, tässä klubissa on erikseen tanssilattiapuoli sekä baaripuoli. Näistä jälkimmäinen oli ihan siedettävä. Muistan kuitenkin kuinka vielä seuraavana aamuna ällötti ja ahdisti koko paikka.

drink-384191_640
drinkkejä