Noitavainojen keskuksena toiminut Würzburg

Würzburg on ihan nätti ja kivanoloinen kaupunki. Netistä luin, että se on toiminut noitavainojen keskuksena noitavainojen aikaan. Siellä on ilmeisesti myös poltettu useita ihmisiä noitina.

Isojen kaupunkien jälkeen tuntui, ettei nähtävää Würzburgissa ole paljon, mutta toisaalta tällä tavoin kaupungissa sai kuljettua melko rauhallisesti; ei ollut kiire juosta nähtävyydeltä toiselle.

En etukäteen selvittänyt juuri muuta kuin aikataulut kaupunkiin sekä joitakin nähtävyyksiä. Näistä nähtävyyksistä kävin katsomassa Würzburgin ruhtinaspiispan asuinpaikkana toimineen barokkipalatsin (The Residence),  Residencen takapuolelta avautuvan puutarhan (Court Garden),  Würzburgin vanhimman sillan (Alte Mainbruecke), Marienburgin linnan (Marienburg Fortress), Frankenilaisen museon (Main-Franconian Museum), ruhtinaiden puutarhan (Princes’ Garden), roomalaiskatolisen katedraalin (St. Killianin Cathedralin), toriaukion (Market Square), Marienkapellen (St. Mary’s Chapel),  Neumünsterin kirkon (Neumünster Church) ja ehkäpä vielä jotakin muuta. Kirkoista ainakin olen hieman sekaisin mikä oli mikäkin, mutta muistaakseni vierailin kolmessa tai neljässä eri kirkossa Würzburgissa.

Pääsin Würzburgiin kausilipullani, josta hiljattain tein tänne myös postauksen. Matkustamiseen meni kaiken kaikkiaan yhteen suuntaan noin 2,5 tuntia. Vaihdon tein sen nimisellä asemalla kuin Osterburken. Vaihdot sujuivat onneksi näppärästi ilman turhaa odottelua, eivätkä junat olleet myöhässä.

Matka ei suinkaan ollut tylsä kaupunkiin. Kulutin aikaani lukemalla kirjaa sekä katselemalla kauniita ja kumpuilevia maisemia.

Maisemaa junan ikkunasta

The Residence on näyttävän kokoinen palatsi, jonka takaa avautuu puutarha. En mennyt kurkkaamaan, miltä Residence olisi sisältä näyttänyt (sisäänpääsymaksu noin 7 € joko normaalihintaisena tai alennettuna), vaan tyydyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta. Puutarhaan pääsi sen sijaan kulkemaan ilman maksua.

Jännän mallisia puita

The Residence kuvattuna puutarhan puolelta

Marienburgin linnaan joutui kapuamaan hieman, mutta sinne päästyä sai katsella kivoja maisemia.

Maisemaa Marienburgin linnan luota

Linnan ympärillä pääsi näppärästi kävelemään… Tämä kuva on linnan niin sanotulta sisäpihalta

Kiva maisema tähän suuntaan katsottuna

Frankenialaiseen museoon päätin pistäytyä, sillä alennettu sisäänpääsymaksu oli sinne ainoastaan kaksi euroa. Siellä pääsin näkemään muun muassa uskonnollisaiheisia tauluja sekä vanhanaikaisia esineitä, huonekaluja sekä koruja. Ei se hullumpi paikka ollut, varsinkaan, kun minulla oli aikaa tutustua siihen. Tätä museota pääsee katsomaan Marienburgin linnan läheisyydessä.

Linna on joen toisella puolen, ja senpä vuoksi linnaan tieni vei Würzburgin vanhinta siltaa pitkin.

Sillan varrella oli useita tämänkaltaisia patsaita

Torilta löytyy Marienkapelle, jonka sisäpuolella myös kävin. Tämä on yksi kirkko muiden joukossa, mutta hieno.

Marienkapelle ja toriaukio

Kaupungissa liikkuminen

Kaupungissa vietin aikaa noin kuusi tai seitsemän tuntia. Aika riitti hyvin, enkä edes karttaa tarvinnut, vaan suunnistin hieman umpimähkässä paikasta toiseen, mikä ei ehkä kovin fiksua ollut, mutta löysin jotenkin tieni nähtävyydeltä toiselle hyvinkin näppärästi. Ehkäpä tämä on sellainen kaupunki, jossa ei ihmeempiä karttoja tarvitse.

Asemalta kävellessäni melko lailla suoraan huomasin löytäväni tieni Residencen luokse. Tämän jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Marienburgin linnaa, sillä aiemmin kävellessäni kohti Residenceä näin sen jostakin katujen välistä. Samalla kulkiessani ohitin pari kirkkoa, joissa pistäydyin sisäpuolella.

Toriaukion löysin myös hieman sattumalta palatessani Marienburgin linnan luota. Ihan kätevää siis. Toriaukiolta pääsi myös pian shoppailukaduille, joissa kiertelin vähän aikaa, kunnes kyllästyin, kun en löytänyt mitään mielenkiintoista. Jonkin verran tietenkin painoin mieleeni rakennuksia sekä katuja, etten aivan eksyisi.

Olin aika helpottunut, että löysin nähtävyydet näinkin helposti. Turisti-infohan löytyy vasta toriaukion luota, joten kartan hakeminen tässä vaiheessa olisi ollut jo myöhäistä. Lisäksi huomasin, että info oli jo sulkeutunut siltä päivää. Infon ovessa oli muuten suomenkielinen opastus muiden eri kielten rinnalla.

Ihan kiva pikku reissu!

Kausilippu on kätevä väline kulkemiseen

Vielä on paljon paikkoja, joihin haluan matkustaa. Minua kiinnostaa niin nähdä Saksaa enemmän kuin myös Saksan lähimaita, kuten esimerkiksi Ranskaa ja Sveitsiä. Puolaan olisi myös jännä matkustaa, ja mikä siellä eniten kiinnostaa, on Auschwitzin keskitysleiri.

Muutamiin kaupunkeihin pääsen kulkemaan ilmaiseksi kausilipulla, joka on voimassa vaihtoaikani loppuun asti. Tämän kausilipun hommasin muistaakseni tammikuun loppupuolella. Olisihan se tietenkin kannattanut hankkia jo aikaisemmin, niin ei olisi tullut osteltua turhaan yksittäisiä lippuja. Muutaman kerran kyllä saatoin käyttää samaa lippua useamman kerran jättämällä lipun leimaamatta, mutta eihän sitä nyt aina muista leimailla vai mitä.

Heidelbergin pääasemalta

Heidelberg, HBF.

Tuo kausilippu, johon kouluni opiskelijat ovat oikeutettuja, maksaa kuuden kuukauden ajalta noin 150,00 €. Onhan se hurja summa maksettavaksi kerralla, mutta kausilipun hankkimalla, ei ainakaan tarvitse murehtia enää kulkemista julkisilla; on helppo vain hypätä kyytiin ja jatkaa kohti päämääräänsä.

Ratikkapysäkkini maisema

Yksittäisten lippujen hinnoista olen itsekin hieman päästäni pyörällä. Alkuun esimerkiksi ostin Mannheimiin lipun, joka maksoi 2,40 €. Jälkeenpäin kun olen katsonut RNV:n sivuilta, se antaa tuplahinnan ja vielä vähän enemmänkin. Tämä hämmentää minua, sillä esimerkiksi alkuun, kun tulin Heidelbergiin, minulle sanottiin, että Mannheimiin pääsee tuolla 2,40 €:n lipulla. No, samapa se. Nyt minulla on kausilippu, niin voin matkustaa huoletta.

Kausilipun hankin myös sen takia, koska sillä pääsee kulkemaan ilmaiseksi pariin lähikaupunkiin. Esimerkiksi Ladenburgiin se käy oikein hyvin. Myös Würzburgiin sillä pääsee. Sinne muuten teinkin reissun edellisen viikonlopun lauantaina, josta kerron myöhemmin. Muuten ellei tätä kausilippua olisi, tulisi matkustaminen kalliimmaksi. DB Bahn ei anna näyttää paikallisjunien hintoja, mutta esimerkiksi IC:llä yhdensuuntainen matka Würzburgiin näyttää olevan edullisimmillaan 35 euron paikkeilla (toki hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran ja joskus saattaa löytää hyviäkin tarjouksia). Niin, siis tuo kausilippu käy vain paikallisjuniin, mikä selvisi minulle vasta viime viikonloppuna, mutta ei matkustusaika ajallisesti kovin paljon eroa, kun vertaan sitä IC:n juniin. Ei ainakaan tuolla Würzburgin matkalla. Toki muilla matkoilla erot voivat olla suuremmat.

Vielä olisi hieman päälle kaksi kuukautta aikaa ottaa kaikki ilo irti täällä matkustamisesta. Ensi viikollahan on muuten jo vappu. Miten saksalaiset viettävät vappua? En ehkä saa sitä tietää, sillä olen aivan jossain muualla vappuna. 🙂

Autoja ja eläimiä Stuttgartissa

Matkustin lauantaina 28.3. poikaystäväni kanssa Stuttgartiin. Päivän ohjelmaan kuuluivat vierailut Wilhelman eläintarhassa ja Porsche-museossa. Otimme aamusta klo 6.30 bussin Heidelbergin asemalta kohti Stuttgartia, johon saavuimme noin klo 8.30. Bussi jätti meidät Zuffenhausenin asemalle, josta otimme päivälipun (6,60 €), ja jonka jälkeen lähdimme junalla kohti Wilhelman eläintarhaa.

Wilhelman eläimet

Eläintarha sijaitsee lähellä junapysäkkiä. Tosin me emme päässeet suoraan Zuffenhaussenin asemalta tuolle pysäkille, joten jouduimme kävelemään jonkin tovin kaukaisemmalta pysäkiltä eläintarhaan.

Sää oli hieno. Aurinko paistoi ja oli melko lämmin. Kävelimme läpi puiston kohti eläintarhaa pienen mutkan kautta.

Sain eläintarhaan opiskelija-alennuksen, jolloin lipulle jäi hintaa 10 €. Alkuperäinen hinta taisi olla 15 €.

Nähtävää eläintarhassa riitti. Siellä on eläintarhan lisäksi myös kasvitieteellinen puutarha, joka on vissiiinkin ainoa eläintarhan yhteydessä toimiva puutarha Euroopassa.

Eläimiä oli paljon… Apinoita varsinkin oli vaikka kuinka monta ja erilaista. Krokotiileja löytyi myös eläintarhasta…. Lisäksi siellä oli suurikokoinen haukka sekä maatilan eläimiä. Lehmiä ja possuja pääsi siis halutessaan myös katsomaan.

Kasvien ja eläimien lisäksi eläintarhasta löytyi myös kaloja. Niitä oli myös useita erilaisia. Tietenkin esillä oli myös muita merestä löytyviä juttuja, kuten meritähtiä sekä meduusoja.

Eläintarhaan kannattaa varata koko päivä, sillä alue on laaja ja eläimiä runsaasti. Kierteleminen myös voi käydä puuduttavaksi ellei pidä yhtään taukoa ja vaikka istahda hetkeksi.

Porscheen tutustumista

Vietimme eläintarhassa ehkä noin neljä tuntia, jonka jälkeen lähdimme päärautatieaseman kautta kohti Porsche-museota. Tätä ennen kuitenkin pistäydyimme pääaseman lähellä syömässä. Söimme jonkinlaiset ruokaisat leivät, joka ei kovin kummoinen ollut. Henkilökunnan jäsen ei myöskään ymmärtänyt englantia kovinkaan hyvin sekä hinta-laatu-suhde oli heikko, joten kovin hyväksi en tätä kyseistä paikkaa sanoisi. En valitettavasti muista paikan nimeä… Nopean ruokailun jälkeen otimme brezelit läheisestä kioskista. Tämä oli niin poikaystäväni kuin itsenikin ensimmäinen itse ostettu brezel. Ihan hyvältähän se maistui.

Porsche-museoon oli helppo kulkea. Pysäkki on aivan museon vieressä, joten vaikea on eksyä sen jälkeen, kun on jäänyt pois oikealla pysäkillä… Sain myös tänne opiskelija-alennuksen, jolloin pääsin sisään museoon neljällä eurolla.

En ole kiinnostunut tietämään autoista kovin yksityiskohtaisesti, joten pääosin vain katselin autoja sekä niiden valmistusvuosia ja nopeuksia. Silti Porsche-museo oli ihan kivanoloinen paikka. Siellä ei ollut liikaa nähtävää ja autot olivat kivasti esillä. Erääseen autoon pääsi myös itse istumaan ja kokeilemaan miltä se tuntuu. Se oli jokin uudemman mallinen auto, jossa me molemmat kävimme istumassa.

Voisin suositella museota, sillä sisäänpääsymaksu ei mielestäni ole kovin kohtuuton. Voisin melkein sanoa, että tässä kohtaa sisäänpääsymaksu tarjoaa aika hyvin sen mitä lupaakin.

Kolme yötä Katalonian pääkaupungissa Barcelonassa

Olen iloinen, että poikaystäväni tuli Heidelbergiin lomani alettua. Yhdessä tekemiemme Salzburgin ja Saksan Garmisch-Partenkirchenin alppien reissun jälkeen teimme vielä yhden matkan uuteen kaupunkiin, joksi olimme valinneet Barcelonan noin kuukautta ennen alkavaa matkaamme. Se vaikutti hyvältä ratkaisulta, sillä Espanja kiehtoi sekä nähtävää kaupungissa tuntui myös olevan. Näihin nähtävyyksiin tutustuin muun muassa Pienen matkaoppaan sivuilla.

Otimme lennot Vuelingin kautta. Lentomme lähti Frankfurtista maanantaiaamusta 23.3. noin kymmenen aikaan kohti Barcelonaa. Lentäminen Barcelonaan kesti noin kaksi tuntia ja saapuessamme maahan sää oli aurinkoinen. Siihen ne aurinkoiset ja lämpimät päivät jäivätkin, sillä muuten vietimme aikamme Barcelonassa sateisessa, synkässä ja tuulisessa säässä. Tätä en odottanut aurinkoisena pitämältäni maalta, Espanjalta, joten sää oli suuri pettymys.

Kentältä otimme bussin kohti Barcelonan keskustaa. Bussista maksoimme noin viisi euroa henkilöä kohden. Matka bussilla taittui melko nopeasti keskustaan noin 20 minuutissa. Sinne päästyämme aloimme selvittää tietämme kohti hotelliamme, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta.

Miellä oli hotellissamme aamupalatarjoilu sekä 24 tuntia päivässä käytössä oleva kahviautomaatti, jonka kahvi tosin ei ollut kovin kummoisen makuista… Aamupala sen sijaan oli hyvä ja se tarjoiltiin buffet-tyylisesti. Tarjolla oli aamuisin muun muassa leipää, leikkelettä, juustoa, pekonia, jogurttia ja leivonnaisia.

Nähtävyydet tutuiksi

Vietimme Barcelonassa kolme yötä, jona aikana ehdimme nähdä hyvin kaupunkia sekä sen eri nähtävyyksiä. Heti ensimmäisenä päivänämme kävimme Casa Batllón talossa. Sisäänpääsymaksu oli 18,50 euroa opiskelijalta. Normaalihinta taisi olla noin pari euroa enemmän. Mielestäni aivan liian hintava, mutta päätimme silti käydä vierailemassa kohteessa.

Casa Batlló on Gaudin rakennuttama talo, josta ei löydy teräviä kulmia lainkaan. Talo on jo pelkästään ulkoapäin erikoisen näköinen, mutta sitä se on myös sisältäpäin. Sää ei ollut mitä parhain talossa vierailuun, sillä sieltä löytyi monia yksityiskohtia, jotka pääsevät oikeuksiinsa auringon valossa. Gaudi leikki valolla tehdessään tätä taloa. Näin sanoi mobile guide, joka meille lyötiin käteen astuessamme sisään rakennukseen. Casa Batllón läheltä löytyi myös toinen Gaudin rakennuttama talo, Casa Milá (La Pedrera), mutta päätimme tyytyä katsomaan sitä ainoastaan ulkoapäin, sillä tänne oli myös hulppea sisäänpääsymaksu.

Muita nähtävyyksiä, joita kävimme katsomassa olivat La Sagrada Familia ja Parc Güell, jotka myöskin ovat Gaudin käsialaa. Kävimme myös Barcelonan katedraalissa (Catedral de la Santa Creu), mikä oli erittäin kaunis sisältä. Tänne pääsi sisään ilmaiseksi.

Vierailimme Montjuicin puistossa (Parc de Montjuic) sekä linnassa, jonne oli ainoastaan kolmen euron sisäänpääsymaksu. Toisaalta nähtävää linnassa tai linnoituksessa ei paljon ollut, mutta sieltä näki hyvin maisemia. Osan matkasta linnaan kuljimme köysihissillä, joka oli melko hulppean hintainen, eikä vastannut lainkaan odotuksiamme. Sää oli kurja sekä maisemat pettymys hissistä. Hissi vei ihmisiä ylös rannalta, jossa kävimme ottamassa muutaman valokuvan ennen huipulle nousua. Voin vain kuvitella, kuinka ihana ranta on auringon paistaessa ja sään ollessa lämpimämpi…Hissi ei vienyt meitä aivan ylös asti, joten kävelimme lopun matkaa. Samalla ohitimme puistoalueen sekä nautimme maisemista.

Olympia Stadionin ohitse kävelimme lähtiessämme Montjuicin linnan luota. Kauppoja kiertelimme muun muassa Ramblas-kadulla ja vanhan kaupungin alueella (Barri Gótic).

La Sagrada Familian edustalla oli todella paljon ihmisiä. Emme menneet sisälle vierailemaan, sillä sisäänpääsymaksu oli tännekin aivan kohtuuton.

Parc Güellin puistoalue oli nätti. Alue koostuu sekä maksullisesta puistoalueesta että ilmaisesta alueesta. Maksullisella alueella pääsi näkemään Gaudin töitä. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys, sillä alue oli todella pieni. Sisään puistoon maksoin 8 euroa (en muista, saiko opiskelija-alennuksen vai ei).

Barcelonassa riitti suihkulähteitä. Kävimme Ciutadellan puistossa (Parc de la Ciutadella), josta löytyy muun muassa suurikokoinen suihkulähde sekä isokokoinen mammuttipatsas. Puistossa oli meneillään jokin kahden teini-ikäisen lapsen kuvaus. Minulla oli jalassani vaaleat tennarit ja maa oli hiekkainen ja märkä. Kovin kauaa puistossa ei huvittanut siksi aikaa viettääkään…

Pääsimme kävellen liikkumaan hyvin keskustan alueella, mutta esimerkiksi Montjuicin, La Sagrada Familian, Ciutadellan puiston sekä Placa d’Espanyan luokse menimme metrolla. Ostimme kahden päivän metrolipun, joka maksoi 14 euroa henkilöä kohden.

Placa d’Espanya oli hieno. Sieltä löytyy suuri palatsi (Palau Nacional) sekä kaunis suihkulähde, Magic Fountain. Viikonloppuisin suihkulähde ilmeisesti valaistaan illasta. Tätä emme valitettavasti nähneet, sillä lähdimme kohti Heidelbergia torstai-iltapäivästä!

Näimme myös riemukaaren (Arc de Triomf) ja Basílica Santa Maria del Marin. Riemukaarin lähettyvillä oli muistaakseni myös eräs puisto, jossa kävimme pikaisesti. Tämäkin oli märän hiekan peitossa, joten kauaa siellä ei huvittanut kävellä.

Kohtaamisia

Ennen puistoon menoa törmäsimme kahteen suomalaiseen eräässä turistikaupassa. He eivät varmaan tienneet, että olimme suomalaisia, emmekä pitäneetkään kovaa ääntä itsestämme. Itse asiassa törmäsimme suomalaisiin jo aiemmin mennessämme hissillä Montjuicin kukkulalle. Odottelimme pääsyä hissiin ja katselin jonnekin muualle, kun hissistä tuli kuulemma ulos suomalaisia kiroillen silloista ihanaa sateista säätä. Jostain syystä en myöskään kuullut mitään… Ehkäpä ajatukseni olivat jossain muualla hetken aikaa.

Vielä yksi suomalaisten kohtaaminen tapahtui hotellissamme. Istuuduttuessamme aamupalalle, poikaystäväni huomasi suomalaisen pariskunnan, joka oli lopettelemassa ruokailuaan. He olivat tainneet hakea jokaisella kerralla uuden lautasen, sillä molemmilta jäi pöytään ainakin viisi lautasta…. Naureskelimme vähän tälle, sillä olen aiemminkin kiinnittänyt samaan asiaan huomiota suomalaisten tavassa ruokailla, kun on buffet-tarjoilu kyseessä.

Reissu päätökseen

Kävelimme viimeisenä päivänämme La Rambla -katua pitkin kohti Port Vell -satamaa. Sää oli hieno lähtöpäivänämme… Saimme siis nauttia auringosta saapuessamme kaupunkiin sekä lähtiessämme kaupungista…

Äkkilähtö Outletcity Metzingeniin

Salzburgin ja alppien jälkeen vietin viikonlopun (20.3. – 22.3.) suht rauhallisesti poikaystäväni kanssa Heidelbergissa. Minulla oli hieman kipeä olo koko Salzburgin ja alppien matkan ajan. Kuumetta tai lämpöä ei sentään ollut, mutta kurkkuni oli kipeä. Matkalla alpeilta Heidelbergiin kurkussani tuntui inhottava möykky, kun nielin. Pelkäsin jo, että tämä ei mene ohi ja joudun menemään lääkärille. Päätin kuitenkin odottaa lauantaille ja katsoa miltä se sitten tuntuu. Varmaankin kurkun kipeytymiseen vaikutti osittain vähäiset yöunet sekä vetoisa juna…

Alunperin olimme suunnitelleet päiväretkeä Stuttgartiin lauantaiksi, mutta tämän kurkkuongelmani takia, se siirtyi seuraavalle viikonlopulle. Meidän olisi pitänyt jo herätä aikaisin aamulla, jotta olisimme saaneet kaiken irti reissustamme Stuttgartissa. Koska lauantaina kurkku tuntui paremmalta, päätin olla menemättä lääkäriin ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja, mitä voisimme päivän aikana tehdä. Lopulta päätimme mennä shoppailemaan Outletcity Metzingeniin, joka on lyhyen matkan päässä Stuttgartista (noin 40 min junalla). Lähdimme siis tämän päätettyämme ja valmistauduttuamme mahdollisimman pian asemalle ja sieltä junalla kohti Outlettia.

Kulkeminen Outlettiin

Kävin Outletcity Metzingenissä pari viikkoa aikaisemmin kahden muun vaihtarin kanssa, joten paikkaan matkustaminen ja kulkeminen sujui helposti. Silloin ostimme liput etukäteen sekä varmistimme aikataulut virkailijalta. Saman tein nytkin poikaystäväni kanssa, jotta nousisimme varmasti oikeaan junaan niin meno- kuin paluumatkalla.

Matka Outlettiin kesti kaiken kaikkiaan noin kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Vaihdon teimme sekä meno-että paluumatkalla Stuttgartissa. Stuttgartissa teimme ainoan vaihdon menomatkalla, mutta paluumatkalla jouduimme vaihtamaan junaa myös Karlsruhen asemalla. Mennessämme Outlettiin sää oli kaunis ja juna täynnä jalkapallon ahkeria kannattajia.

Meillä oli menomatkalla runsaasti aikaa Stuttgartin asemalla (noin 40 min), joten kävimme turisti-infon luona varmistamassa eläintarhan aukioloajat, koska aioimme käydä siellä seuraavana viikonloppuna. Stuttgartin asemalla jäi pois junasta myös useita jalkapallon kannattajia ja mikä mielenkiintoisinta, asemalla oli runsaasti vartijoita ja poliiseja viimeisen päälle valmistautuneena mellakkaa varten. Onneksi asema oli suht koht rauhallinen; mitä nyt erään joukkion jäsen yllytti kavereitaan laulamaan kovaan ääneen…. Jotenkin tuli mieleen suomalaisten meno tässä kohtaa.

Huippubrändejä

Ihastuin Outletcity Metzingeniin sinne ensimmäistä kertaa mennessäni, sillä siellä on kaikenlaisten huippubrändien tuotteita outlet-hintaan. Silloin tein jo pari pientä ostosta, joista yhtenä ostin farkut. Syy miksi tänne oli päästävä uudestaan oli yksinkertaisesti eräs tuote, jonka perään jäin viime kerralla haikailemaan, mutta en viitsinyt sitä vielä silloin ostaa.

Outletcity Metzingenistä löytyy muun muassa Dieselin, Michael Korsin, Pradan ja Burberryn tuotteita. Liikkeet ovat sopivien etäisyyksien päässä toisistaan ja alue, joka kattaa koko Outlet-ryhmittymän, on loppujen lopuksi melko pieni. Aikaa siellä saa silti kulutettua helposti viisikin tuntia. Me viivyimme Outlet-keskittymässä noin neljä ja puoli tuntia. Tein jälleen pari ostosta ja ehkäpä matkaani tarttui kiva pieni laukku. Poikaystäväni teki myös muutamia ostoksia, joten ehkäpä reissu ei hänellekään ollut kovin vastenmielinen.

Suosittelen

Luulempa kyllä, että tämä jäi nyt viimeiseksi vierailukseni kyseisessä paikassa, sillä vaikkei se kovin kaukana olekaan, joutuu sinne jonkin tovin matkustamaan ja maksamaan junasta. Meillä maksoi molemminsuuntainen matka yhteensä noin 30 euroa eli 15 euroa per hlö.

Suosittelen vierailemaan Outletissa, mikäli liikut Stuttgartin tai Heidelbergin alueella tai vaihtoehtoisesti jossain muussa kaupungissa, joka ei ole mahdottoman matkan päässä Outletista, sillä siellä saattaa saada jonkin laadukkaan brändin tuotteen huomattavasti edullisemmin niin sanotusti outlet-hintaisena kuin Suomesta normaalihintaisena. Suomessa kun ei tällasia Outlet-myymälöitä tietääkseni ole olemassa… Kun googletin Outlet-myymälöitä Suomessa, sain vastaukseksi Ideaparkin ja Marimekon, hmm.

Pilvien ympäröimät Garmisch-Partenkirchenin alpit

Salzburgista jatkoin poikaystäväni kanssa Saksan Garmisch-Partenkirchenin alpeille tostaiaamusta 19.3.  Matkustimme alpeille junalla. Teimme vaihdon Münchenissa ja matka kesti kaiken kaikkiaan noin neljä tuntia. Matka maksoi yhteensä kahdelta henkilöltä Salzburgista alpeille noin 85 euroa.

Asemalta pääsimme junalla huipun juurelle

Huipulla, Zugspitze

 

Matka alpeille kannatti, sillä ne olivat todella upean näköiset. Menimme hissillä Zugspitzen huipulle. Maisemat hissistä olivat hienot ja poistuminen hissistä tuon lähes kolmen kilometrin korkuiselle huipulle oli kaiken arvoista. Mitään halpaa lystiä nousu huipulle ei nimittäin ollut! Olisikohan maksanut 42 euroa. Tämä on kuitenkin sellaisia ”once in a life time” -kokemuksia, joten olihan sinne huipulle mentävä, eikä se todellakaan jäänyt kaduttamaan.

Upeat maisemat

Istahdimme alas syömään ja nauttimaan maisemista, ruokajuomana tällä kertaa olut

Tämä korppia (Alpine chough) muistuttava lintu häiritsi ruokailuamme kaveriensa kanssa

Huipulta näkyi pilvien väistyessä kauas

 

Vietimme huipulla niin monta tuntia kuin mahdollista, sillä olimme varanneet koko päivän alpeilla vierailuun. Söimme huipulla ruokaisat salaatit samalla nauttien hienoista maisemista! Sää oli todella pilvinen huipulla, mikä aluksi tuotti pettymyksen huipulle päästessä. Toisaalta pilvien liikkuessa näimme palasittain maisemia, mikä teki maisemien ihailusta jollain lailla arvoituksellista… Pilvimassat näimme toki läheltä ja olihan nekin hienot. Varmasti maisemien näkeminen kokonaisuudessaan on aivan erilaista. Viimeinen hissi alas meni puoli viisi, joten sinänsä huipulla ei kerkeä kovin montaa tuntia viettämään.

Illasta sain otettua kuvan kauniin värisestä taivaasta

 

Huipulta laskeuduttua kiertelimme kaupunkia ja kauppoja, sillä junamme lähti kohti Heidelbergia vasta kymmenen aikoihin. Paluumatkan saimmekin todella edullisesti ainoastaan 49 eurolla ja tämä hinta oli yhteensä kahdelta henkilöltä! Junamatka oli taaskin nihkeä, sillä en saanut nukuttua ja junassa oli todella kylmä. Unenpöpperöisinä saavuimme Heidelbergiin noin puoli viiden aikaan aamuna. Asunnolle päästyämme menimme saman tien nukkumaan. Oli hieno reissu.

Asuntoni Heidelbergissa

Kirjoittelin aikaisemmin jo hieman asunnostani täällä, mutta ajattelin tehdä tarkemman postauksen siitä vielä jälkikäteen. Asun täällä siis opiskelija-asuntolassa, joka 12-kerroksinen kerrostalo. Asuntolaan mennään sisään opiskelijakortilla silloin, kun ulko-ovet ovat kiinni. Käytännössä se toimii siten, että opiskelijakorttia heilautetaan ulko-ovien edessä olevan tunnisteen edessä, jonka jälkeen ovien pitäisi avautua. Minulla oli ensimmäisellä kerralla vaikeuksia sen kanssa, mutta sen jälkeen ovien avaaminen on sujunut ongelmitta.

Kerroksien välillä kulkee hissi, jossa on sisäpuolella kerroskohtaiset napit aivan kuin Suomessakin. Pohjakerros sen sijaan on aina EG/E täällä. On siis painettava kohtaa EG/E, jos haluaa asuntolan ulkopuolelle. Lisäksi jokaisessa kerroksessa on tunnisteet, joiden läpi pääsee kulkemaan ainoastaan omalla opiskelijakortilla. Tunniste on samankaltainen kuin asuntolan ulko-ovien edessä, joten se toimii myös samalla periaatteella. Opiskelijakortin sain samantien avainten haun yhteydessä, mikä tietysti on aika järkevää, jotta asuntoon kulkeminen on ylipäätään mahdollista.

Huoneeni avaamisessa minulla oli aluksi ongelmia. Avainta pitää jotenkin vääntää kahteen kertaan, jonka jälkeen sen pitäisi avautua itsestään. Enää sen kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta ensimmäisellä kerralla tuntui, etten saanut ovea millään auki.

Huoneeni on melko tilava. Aluksi olin ajatellut sen paljon pienemmäksi, joten huone on ollut ihan positiivinen yllätys. Ainut miinus on ollut jääkaappi, sillä se ei toiminut, vaikka sen päälle laittoi. Olen nyt kuitenkin saanut uuden tilalle, ja siinä on myös samassa pakastin mikä on hyvä juttu. Alkuperäinen jääkaappihan oli rakennettu kaapin sisälle. Nyt minulla on kuitenkin ihan kunnollisen näköinen jääkaappi, johon mahtuu ruokaa juuri sen verran mitä tarvitsee. Ainut ongelma minulla on ollut se, että mihin sen sijoittaisin, sillä ulkonäöllisesti se näyttäisi parhaimmalta patterin vieressä. Siinä on sille juuri sopiva aukko, mutta koska patterin vieressä ei oikein olisi hyvä pitää jääkaappia, siirsin sen pöydän eteen, koska muuallekaan sitä ei saa laitettua.

Hieman näkymää huoneesta

Huoneessa oli myös verhot valmiina, mikä on hyvä juttu. Kalusteet ovat myös siistejä ja suihku sekä WC toimivat. Työpöytä on kiinnitetty seinään ja se on melko reilun kokoinen myös. Kaappitilaa löytyy vaatteille. Ainoat jutut, mitä sinne vain tarvitsisi, ovat henkarit! Nyt vaatteet ovat epämääräisesti päällekkäin kaapissa. 

Ensimmäistä kertaa tullessani asunnolle, se oli hyvin kylmä, mutta enää ei ole ollut sitäkään ongelmaa. Patteri toimii ja sitä saa säädettyä tarpeen mukaan. Sänky on ihan ok. Tosin Suomesta mukaan ottamani peitto ja tyyny eivät ole kovin hyviä, mutta tarkoitus olikin ottaa huonommat petivaatteet mukaan. Niitä en meinaan ajatellut enää Suomeen tuoda. Patja menettelee…

Ihan hyvin olen saanut nukuttua täällä ja naapurit ovat melko rauhallisia… Ajoittain kuulen viereisestä huoneestani epämääräistä naurua ja huudahduksia, mikä kuulostaa hassulta. Luulen, että vieressä asuu jokin tietokonenörtti tai insinööriopiskelija. Välillä se on häiritsevää ja olen laittanutkin pariin kertaan korvatulpat yön ajaksi, kun naapuri on niin äänekäs.

Ennen tänne tuloa luulin, että keittiö sijaitsee pohjimmaisessa kerroksessa, koska niin saamani paperit antoivat ymmärtää. Onneksi se ei kuitenkaan sijaitse siellä, vaan tässä samaisessa kerroksessa aivan muutaman metrin päässä. Keittiö myös toimii, toisin kuin aluksi luulin sitä rikkinäiseksi. Siinä on nimittäin jonkinlainen ajastin, mitä väännetään, jonka jälkeen hellan saa toimimaan. (Tätä kyllä kokeilin ensimmäisellä kerralla, mutta mitään ei silloin tapahtunut…??) No, sekin ongelma on nyt kuitenkin ratkaistu, ja olen käyttänyt hellaa pari kertaa. Pariin kertaan olen saanut vääntää ajastinta uudestaan, kun ilmeisesti hella menee samantien pois päältä, jos ajastin ei ole enää päällä. Tuntuu myös, ettei hella oikein lämpeni tarpeeksi tai sitten vika on pannussa, jonka ostin täältä sen nimisestä paikasta kuin Galleria Kaufhof. Esimerkiksi paistaessani munia, hella oli koko ajan täysillä, ja siitäkin huolimatta niitä sai paistaa noin 15 minuuttia. En tiedä, täytyy katsoa, mikä tuossa hellassa on, vai teenkö itse jotakin väärin.

Hellan lisäksi keittiöstä löytyvät uuni ja pakastin. Pakastimen sisälle olen kurkannut ja se näyttää aika likaiselta. Onneksi voin laittaa ruokani oman huoneeni pakastimeen. Kuulin myös, että uunin sisällä on mikro, mikä kuulostaa hassulta. En ole kokeillut uunia tai mikroa, mutta kerron kun olen kokeillut niitä täällä.

Vuokraa maksan huoneestani 400 €/kk, mikä on aika paljon, mutta toisaalta siihen sisältyvät sähkö ja vesi, mikä on hyvä juttu. Yleisesti asuntojen vuokrat tuntuvat olevan aika paljon täällä ja tarjonta hieman huono. Toki paikan päällä asunnon etsiminen saattaisi olla helpompaa. Sijainti on kuitenkin hyvä, sillä sekä bussi-että ratikkapysäkit ovat lähettyvillä, lähin kauppa noin 5 min kävelymatkan päässä, koulu, kirjasto, ruokala sekä Sport Campus aivan lähettyvillä. Myös suurin osa opiskelijoista asuu täällä, joten luulen että viihdyn asunnossa melko hyvin.

Maisemat ovat aika upeat ikkunastani. Näen ikkunastani suoraan Neckar-joelle ja sen takana on upean näköiset kukkulat. Joki on tosin todella likaisen näköinen, mitä en odottanut, mutta Suomessa maisema opiskelijahuoneeni ikkunasta oli kyllä aika mitäänsanomaton tähän verrattuna.

Alkuviikosta ottamani kuva ikkunastani