Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤

Viimeisiä viedään opintojen suhteen!

Vaikka opiskelu täällä ei olekaan lempiaiheeni kirjoittaa, niin kerrotaanpa nyt vielä viimeisistä kursseista jotakin. Viimeiset kurssini täällä ovat siis kansainvälinen verotus (International Taxation) ja kansainväliset kommunikointitaidot; mainonta (International Communication Skills; Advertising). Näitä kursseja on jo takana kolme viikkoa. Tosin jälkimmäisestä on tunteja ollut ainoastaan kaksi kappaletta tähän mennessä, ja ensimmäisen tunnin ohitin täysin oman huolimattomuuden takia.

International Taxation

Kansainvälisen verotuksen kurssia opettaa saksalainen miespuolinen henkilö. Hänen opetustyylinsä poikkeaa paljon aikaisempien pääainekurssieni opettajiin, joiden äidinkieli oli englanti. Amerikkalaiset opettajat olivat energisiä ja ehkäpä myös jollain lailla esiintyjiä. Sillain luontevalla tavalla esiintyviä. Saksalaisen opettajan tyyli on sen sijaan rauhallisempi. Hänen tuntejansa voi toki sanoa tylsiksi, mutta ainakin pysyy hyvin perässä, mitä hän puhuu. Amerikkalaisilla opettajilla kun oli koko ajan kauhea vauhti päällä.

Kurssin sisältö koostuu sekä luentotyyppisestä opetuksesta että tuntien aikana tehtävistä pienimuotoisista ryhmätehtävistä. Verotus on ihan mielenkiintoinen aihe. Jospa kurssin jälkeen olisi kansainvälinen verotus hallussa. Viimeisiä viedään tämänkin kurssin suhteen, sillä huomenna on toiseksi viimeiset tunnit ennen ensi viikon perjantain koetta.

International Communication Skills; Advertising

Kansainvälisten kommunikointitaitojen kurssia opettaa myös miespuolinen henkilö. En tainnut hänestä juuri mitään kertoa aikaisemmin. Hän nimittäin piti myös edellisen kansainvälisen kommunikointikurssitaitojen kurssin. En okein tiedä, mitä viitsisin hänestä täällä sanoa. Sanoisin ehkä, että ihan ok opettaja. Kotoisin hän on jostain päin Eurooppaa kai. Aikaisemmasta kansainvälisten kommunikointitaitojen kurssistahan en pitänyt juuri yhtään. No, en pidä juuri tästäkään. Kurssin sisältö on sinänsä ihan ok, mutta olen tehnyt jo tarpeeksi markkinointisuunnitelmia, joten alan olla jo aika kypsä niiden tekemiseen…

Tehtävänantona on siis tehdä pienessä tiimissä ohjeiden mukainen pienimuotoinen markkinointisuunnitelma itse tiimin valitsemalle tuotteelle ja tämän pohjalta on pidettävä 20 minuutin pituinen esitelmä luokan edessä. Hauskaahan tässä on se, ettei opettaja etukäteen kerro päivämääriä, jolloin esitykset on pidettävä. Tämä tapahtui sekä edellisellä että tällä kurssilla. Sainkin eilen vasta tietää, että esitykset ovat vasta viikolla 26 ja 27. Alunperin minulle oltiin informoitu, että viimeinen päivä koulua on perjantaina 19.6 eli viikolla 25 eli ensi viikolla. 😉 Ei tässä lopulta mitään ongelmaa ole, sillä pidän tiimini kanssa esitelmän ensi viikolla, sillä viikolla 27 en ole enää Saksassa ja viikolla 26 päivänä, jolloin esitys olisi pidettävä, olen Münchenissä.

Vielä emme ole tiimini kanssa aloittanut suunnitelman tai esitelmän työstämistä, mutta puhetta oli alkaa työstämään sitä tämän viikon aikana. Pientä stressiä on myös ilmassa, sillä haluan saada asiat kouluhommien suhteen pakettiin ennen Suomeen palaamista!

books-683901_640
Jaksaa, jaksaa…

Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Huomioni Saksasta viiden kuukauden täällä olon jälkeen

Aika täällä käy vähiin. Vietän enää kolme kokonaista viikkoa Heidelbergissa ennen kuin on suunnattava takaisin Suomeen. Odotan jo Suomeen paluuta. Kyllä on jo aika palata takaisin. 🙂

Ajattelin kertoa nyt muutamia huomioita Saksasta, mitä olen tehnyt tässä noin viiden kuukauden aikana:

  • Saksalaiset pitävät koirat vapaina 

He todellakin pitävät koirat vapaina lenkkeillessään. Koskaan koirista ei ole täällä ollut minulle kuitenkaan harmia, sillä koirat ovat ihailtavan hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia omistajaansa kohtaan.

  • Kampaajalla käydessä saa maksaa erikseen kaikesta aina hiusten pesusta hiusten kuivaamiseen

No okei, en ole ihan varma päteekö sama kaikissa Saksan kampaamoissa, mutta siellä (Mod’s Hair) jossa itse kävin käytäntö oli tällainen! Ja juu asiakkaiden oli todellakin kuivattava itse hiuksensa, elleivät olleet siitä erikseen maksaneet.

  • Visa Electron tai Mastercard käy maksuvälineenä joissain paikoissa, mutta ei kaikkialla

Esimerkiksi tietyissä päivittäistavarakaupoissa ei Visa Electron eikä Mastercard käy maksuvälineenä. Oikeastaan se käy yllättävän harvassa päivittäistavarakaupassa. Rewe kuuluu niiden kauppojen joukkoon, joissa ostoksensa voi maksaa Visa Electronilla, mutta esimerkiksi Lidlissä tai Kauflandissa ostoksien teko sillä ei onnistu. Vaateliikkeistä Visa Electron käy ainakin H&M:ssä maksuvälineenä.

  • Raha-automaatit ovat erilaisia ja huomaamattomampia täällä kuin Suomessa

Suomessa automaatit on niin helppo löytää oranssin tai keltaisen värityksen ansioista. Täällä sen sijaan niiden löytäminen on hankalampaa. Rautatieasemalta saattaa kuitenkin löytyä automaatti. Lisäksi niitä löytyy pankkien yhteyksistä, mutta en ole varma, onko niissä jokin ylimääräinen maksu, sillä olen käyttänyt ainoastaan ”yksittäisiä” automaatteja, jotka olen löytänyt. Pääasiassa käytän kouluni lähellä olevaa automaattia, sillä se on minulle kaikkein kätevin paikka käydä nostamassa rahaa. Nostoista tietysti tulee pieni veloitus. Minulta nostojen yhteydessä on veloitettu aluksi 0,70 €, ja nyt myöhemmin 0,75 €.

  • Poliiseilla on hassut hatut

Poliiseilla todellakin on hassut hatut. Ne ovat sellaiset korkean malliset ja ylisuuren kokoiset.

  • Ihmiset tervehtivät ja sanovat näkemiin herkemmin kuin Suomessa

Minua on tervehtinyt pari kertaa lenkkeillessäni täysin minulle tuntematon ihminen. Olen myös huomannut, että salilla useasti ihmiset sanovat toisilleen näkemiin lähtiessään pukuhuoneesta, vaikka sitä ennen eivät olisi sanaakaan vaihtaneet muiden kanssa. Samaan olen törmännyt myös hississä asunnossani.

  • Täällä ( Heidelberg) on lämpimämpää kuin Suomessa

No, tuo lieneekin jo selvä asia.

  • Kaupoissa ei ole pitkiä linjastoja kassojen luona, joten ostokset on pakattava sitä mukaa, kun kassatäti niitä laskuttaa

Aina niitä ei kerkeäkään pakkaamaan, jolloin ladon ostokset suoraan takaisin kärryyn ja pakkaan ne maksun jälkeen myöhemmin sivummassa.

  • Junalla kulkeminen on kallista

Junalla kulkeminen on täällä kallista aivan kuten Suomessakin. Myös lakkoilut ovat ilmeisesti tavallisia Saksassa, mutta onneksi ne eivät ole vielä suuresti osuneet minun kohdalleni.

  • Täällä on paljon lihavia ihmisiä

Olen nähnyt Heidelbergissa paljon lihavia ihmisiä. Oletteko kanssani samaa mieltä? Tyypillistä täällä on myös, että naisilla on paljon ylimääräistä rasvaa kerääntyneenä takapuolen ja reisien kohdalle. Lieko tähän syynä houkuttelevat herkut kaduilla, leivän suosio sekä suuret ja rasvaiset ruoka-annokset ravintoloissa?

  • Ravintolassa syöminen on edullisempaa joissain paikoissa

Täällä syöminen ravintolassa on edullisempaa, mutta myös niitä hintavampia paikkoja löytyy. Kovin paljon en ole täällä Saksassa syönyt ulkona, mutta tähän mennessä olen maksanut syömisistäni ja juomisistani keskimäärin 15 euroa per ravintola.

  • Alkoholi on edullisempaa

Tämäkin lienee jo selvä juttu. Sekä ruokakaupassa että baarissa tai ravintolassa saa nauttia Suomea alhaisemmista alkoholin hinnoista.

  • Vaatteiden hinnoissa ei ole suuria eroja

Niin kuin joku muukin oli blogissaan todennut: ei täällä kannata ostaa suuria määriä vaatteita. Samoja vaatteita lähes samaan hintaan saa kotimaasta.

  • Luonto on kaunis ja vihreä

Ihailen erityisesti vihreitä kukkuloita, jotka Heidelbergia ympäröivät. Samanlaista kumpuilevaa luontoa näkee kyllä muissakin Heidelbergin lähikaupungeissa.

  • Kaupat ovat kiinni sunnuntaina

Vaikka kaupat ovatkin kiinni sunnuntaina, saattaa Heidelbergin vanhassa kaupungissa olla auki joitakin ravintoloita ja kahviloita. Ehkä pari vaateliikettäkin on auki.

  • Pyöräilijät käyttävät herkästi kelloa

En voinut olla huomaamatta tätä piirrettä suuressa osaa pyöräilijöitä täällä. He rimputtavat kelloa, vaikka heillä olisi tilaa ajella pyörällä. Liekö rimputus sitten vain varoitus tai merkki siitä, että täältä tullaan.

  • Englannin kielen taito on heikko varsinkin vanhemmilla ihmisillä

Ihmiset puhuisivat niin mielellään saksaksi täällä.

  • Saksalainen konduktööri varmistaa junalipun oikeellisuuden

Konduktööri haluaa nähdä maksuvälineen, jolla lippu on maksettu. Ensimmäisellä kerralla tämä minua hämmensi ja pelästyin jo, että laskutetaanko minut kahteen kertaan, sillä konduktööri heilutti Mastercardiani omassa kortinlukijassaan.

  • Ihmiset välttävät katsekontaktia ja ovat hiljaa julkisissa kulkuneuvoissa

Tämä yllätti ehkä minua hieman, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, sillä eihän Suomessakaan juuri puhuta tai katsella muihin julkisissa kulkuneuvoissa – ainakaan tavallisesti.

  • Lintuja on paljon joen lähettyvillä

Täällä näkee sellaisia ruman näköisiä lintuja paljon, mutta myös hanhia sekä joutsenia on loputtomiin. Ikkunani vieressä on muuten myös lennellyt jokin todella suurikokoinen lintu! Se muistuttaa huomattavan paljon pelikaania ja on aika pelottavan suurikokoinen.

  • Kaupoissa myydään ainoastaan jättikokoisia tyynyjä ja tyynyliinoja

Nämä tyynyt ovat myös todella epämukavia ja littania.

  • Lakanat ovat myös erilaisia

Täältä löytyy lakanoita, joissa on lakanan päissä sisälle ommellut kuminauhat. Aika kätevä keksintö. Miksei Suomesta löydy tällaisia vai enkö ole vain törmännyt niihin? Tämä kuminauhasysteemi nimittäin estää lakanan liikkumisen sängyssä. Ei tarvitse siis olla aamuisin korjailemassa lakanaa aina uudelleen ja uudelleen!

  • Ruokakaupasta ei löydy yhtä laajaa tai hyvää leikkelevalikoimaa

Leikkeleet ovat yleensä joko 100 gramman tai 200 gramman pakkauksissa ja valikoima on mielestäni kovin suppea.

  • Kaupasta ei myöskään löydy kilon juustopakkauksia

Juustoa saa valmiiksi siivutettuina valmiissa paketeissa.

  • Täällä on tyypillistä löytää 500 gramman jauhelihapakkauksia

Suomessa ei tietääkseni myydä jauhelihaa 500 gramman pakkauksissa.

giraffe-614141_640

Siinä siis muutamia huomioita, vaikka varmasti niitä löytyy vielä lisääkin ja ehkäpä jonkin unohdinkin mainita!

Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Päivän reissu Euroopan suurimmille vesiputouksille, Zürichiin ja Lucerneen

Päätin lähteä opiskelijoille tarkoitettuun matkaan mukaan, joka vei ensiksi Euroopan suurimman vesiputouksen (Reinin putoukset; Rheinfall) luokse, tämän jälkeen Zürichiin ja lopuksi Lucerneen, joka on kaupunki Sveitsissä ja noin 50 km:n matkan päässä Zürichista. Näitä opiskelijoille tarkoitettuja matkoja järjestetään useampiakin, mutta tämä on nyt ensimmäinen, johon päätin lähteä mukaan.

Matkaan kohti Sveitsiä lähdin lauantaiyöstä (30.5.). Hyppäsin bussin kyytiin Mannheimista, jonne jo matkalla mennessäni törmäsin muutamaan muuhun opiskelijaan, jotka olivat myös menossa samalle reissulle. Se oli aika kiva yllätys, sillä entuudestaan en tiennyt ketään, joka olisi tuolle matkalle lähdössä. Tutustuin siis jo heti Mannheimiin matkustaessani muutamaan opiskelijaan, jotka opiskelevat Heidelbergin yliopistossa. Jokainen heistä oli kotoisin eri maasta: Kreikasta, Espanjasta, Singaporesta ja Meksikosta. Myöhemmin saavuttuamme bussilla Sveitsiin liikuinkin heidän kanssaan. Joukkoomme liittyi Sveitsissä myös yksi intialainen, joka myöhemmin paljastuikin oikein mukavaksi.

Matka bussilla Sveitsiin oli hirveä. Samoin kuin paluumatka. Niska-hartiaseutuni oli aivan jumissa, eikä penkkiä voinut laittaa kovin taakse, jottei takana oleva litisty. Minulla oli tyyny mukana, mutta se oli liian iso. Pienempi tyyny olisi ollut kätevämpi ja olenkin joskus saanut kummisedältäni niskatyynyn. Nyt sille olisi ollut käyttöä, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun tänne reissuun lähdin. Terveisiä siis kummille; varmasti muistan vastaisuudessa ottaa tyynyn mukaan!

Matka kohti Sveitsiä alkoi siis Mannheimista klo 2.00 aamuyöstä. Perille vesiputouksille saavuimme noin klo 8.00 aamulla. Täytyy kyllä sanoa, että vesiputous oli pettymys. Jos se on Euroopan isoin, niin mietin vain, minkähän kokoisia muut vesiputoukset Euroopassa ovat vai onko tässä nyt vain jokin juttu, että ero muihin putouksiin on ainoastaan muutamassa senttimetrissä. En siis suosittele lähtemään Sveitsiin ainoastaan tuon vesiputouksen takia!

20150530_072148
Rheinfall; Reinin putoukset

Putouksilla vietimme noin tunnin tai 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka eteni kohti Zürichia. Zürich ei ole kovin kummoinen kaupunki turistivierailumielessä. Oli siellä toki nättiä satamaa ja ihan kivat maisemat hieman korkeammalta, mutta esimerkiksi Italiassa ja Salzburgissa näin jo vähän samankaltaista maisemaa. Toki kaupunki on varmasti kiva paikka asua, mikäli rahaa riittää.

Sveitsihän on tunnetusti kallis maa, mikä tuli reissun aikana huomattua. Kahvi maksoi halvimmillaan noin 3,90 euroa. Tämä oli melko pieni kahvi, jonka sain muoviseen kippoon. Aiemmin katselin sillä silmällä kahviloita, mutta niissä kahvin hinta oli siinä viiden euron kieppeillä. Lopulta siis ostin tämän noin neljän euron kahvin pienestä kioskin tapaisesta kopperosta, josta sorruin myös ostamaan ”currywurstin”, sillä nälkä oli jo huutava. En suosittele currywurstia. Annos oli pieni ja kastike pahaa. Lisäksi makkarakaan ei ollut kummoisen makuinen ja hintaa tuolle pienelle annokselle oli noin 7 euroa. Minulle hinta oli kuitenkin aivan sama, sillä oli pakko saada jotain syötävää.

20150530_091835
Satamaa Zürichissa

Sveitsissähän on siis oma valuuttansa: frangi. Siellä saa kuitenkin maksaa ostoksia joissakin paikoissa euroissa. He vain antavat sinulle takaisin frangeja, mikäli et maksa tasarahalla. Tuolle reissulle ei olisi siis ollut mitään järkeä vaihtaa euroja frangeiksi.

20150530_101156
Maisemaa maan tasolta…
20150530_104419
Maisemaa korkeammalta…

Zürichissa vietimme noin yhdeksän tuntia. Tänä aikana kävimme muun muassa Kiinalaisessa Puutarhassa (Chinese Garden), jonne sisäänpääsymaksu oli neljä euroa. En suosittele, sillä puutarha on todella pieni. Kannattaa ennemmin etsiä muita näkemisen arvoisia kohteita kaupungista, kuten esimerkiksi ihanat satamamaisemat. Loppupäivästä saikin nauttia ihanasta ja lämpimästä auringonpaisteesta. Kyllä tarkeni hyvin t-paidalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihana ilma…. 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei pistäydytty ravintolaan, vaan ravintolan viereiseen ulkovessaan…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema voisi melkein olla jostakin eteläisemmästä kaupungista…

Päivän viimeinen matkakohde oli kaupunki nimeltään Lucerne. Tänne matka taittui aluksi hitaasti hitaan liikenteen vuoksi. Lähtö Lucerneen oli hieman ennen kuutta ja perille sinne saavuimme seitsemän aikoihin. Kai.

20150530_194011
Lucerne (joutsenia oli muuten sekä Zürichissa että Lucernessa todella paljon)

Lucerne oli ihan kiva kaupunki. Hieman erilainen kuin Zürich ja tietysti pienempi Zürichiin verrattuna. Ilmeisesti aivan must-nähtävyys kaupungissa on Leijona-monumentti (Lion Monument), joka on kaiverrettu kallion seinään Ranskan vallankumouksen aikana kuolleiden Sveitsiläisten palkkasotureiden muistoksi. Olihan se hieno ja iso. Monumentin luona olikin paljon ihmisiä ja suuri osa heistä oli kiinalaisia (kai), jotka olivat kerääntyneet monumentin luokse.

20150530_191705
Leijona-monumentti (Lion Monument)

Kovin paljon nähtävää ei Lucernessa loppujen lopuksi ollut ja aika (2,5 h), joka meille siellä vierailuun oli varattu, oli juuri sopiva. Pidin kaupungin tunnelmasta ja puisesta Chapel Bridgesta (Kapellbrücke), jota pitkin pääsi nopeasti vanhaan kaupunkiin.

Vanhassa kaupungissa oli kivoja rakennuksia. Sieltä löytyi kokonainen alue, jossa rakennusten seinämiä korostivat värikkäät maalaukset. Ne olivat aika hauskan ja piristävän näköiset. Kaupungista löytyi myös nähtävyydeksi luokiteltu värikäs ja hauskalla otteella koristeltu suihkulähde nimeltään Fritschi Fountain. No, ei se niin ihmeellisen näköinen ollut, mutta koska kaikki nähtävyydet olivat lyhyen matkan päässä toisistaan ja aika riitti hyvin niiden kiertämiseen, tulipahan ne kaikki nähtyä.

20150530_200909
Vanha kaupunki
20150530_200532
Useita rakennuksia, joita koristivat maalatut kuviot (Painted Walls)

Lucerneen mennessä olo oli jo aika puutunut. Tämä ehkä hieman verotti kaupungista nauttimista. Ja tosiaan, mitä paluumatkaan tulee, joka koitti noin yhdeksän aikoihin illalla, se oli todellakin aivan kamala; selkään ja niska-hartioihin sattui, eikä penkkiä uskaltanut laittaa kovin alas, ettei takana oleva suutu.

Perille Heidelbergiin ”kotiovelleni” saavuin noin neljän aikaan yöllä. Samoihin aikoihin asunnon ovelle hieman kauemmaksi minusta ajoi myös taksi, josta astui ulos samaan aikaan täällä kanssani aloittaneita amerikkalaisia. Heidän ääntään ei tosiaan voi olla kuulematta, sillä heillä on niin kantava ääni. Jatkoin kuitenkin matkaani asunnolle, sillä halusin vain mahdollisimman pian nukkumaan.

Fiilikset reissusta

Reissusta jäi kokonaisuudessaan ihan kiva olo. Tylsää ei ollut ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tapasimpa myös kaksi suomalaista reissulla, jotka opiskelevat Mannheimissa yliopistossa. Oli kivaa vaihtaa muutama sana suomeksi reissun aikana!

Aikaa täällä taitaa olla liian vähän, jotta uudestaan lähtisin samankaltaiselle reissulle. Lisäksi luulen, etten enää toista kertaa pysty istumaan yöstä viittä tuntia bussissa. Samaahan valittelin jo silloin, kun kävin poikaystäväni kanssa Salzburgissa. Silloin myös sai viettää jonkin tovin junassa. En tiedä, mihin seuraavaksi matkustan, mutta ensi kuussa lähden ainakin Müncheniin vanhempieni kanssa.

Saksalaisen kampaajan käsittelyssä

Juuri kun pääsin sanomaan, että aion nauttia auringosta, auringon paisteesta ei ole juuri tietoakaan… Aamusta kyllä aurinko herättelee ylös sängystä, mutta sen jälkeen se katoaa jonnekin pilvien taakse.

Aika käydä kampaajalla

Mielessäni on ollut käydä leikkaamassa hiuksiani täällä. Sen jälkeen, kun äitini kehotti Suomen vierailullani niitä leikkaamaan, ajatukseni muuttuivat ja aion käydä niitä leikkaamassa tässä lähipäivinä. Ajattelin itse, että eivät ne niin pahan näköiset ole, mutta ehkä ne sitten ovat päässeet vähän huonoon kuntoon…

Kävin kyllä ennen Suomen reissua kampaajalla, mutta tästä jäi todella huono kokemus. Kävin sellaisen nimisessä paikassa kuin Mod’s Hair, koska eräs saksalainen suositteli sitä. Hän antoi myös toisen vaihtoehtoisen kampaamon, mutta päätin kokeilla tätä ensimmäistä, koska sinne pääsi ilman ajanvarausta.

Mod’s Hair sijaitsee aivan Bismarckplatzin läheisyydessä. Päätin mennä sinne ennen Suomen matkaani, sillä jo kerran aikoessani mennä kampaajalle, en ehtinytkään, ja se käynti siirtyi. Mietin jo etukäteen, että osaavatko kampaajat täällä laittaa hiukseni kuntoon. Tämä Mod’s Hair laskutti kuitenkin hiusten värjäämisestä noin 58 € ja jos leikkauksen olisi siihen vielä halunnut niin olisi pitänyt maksaa vielä noin 35 €. Juu tiedän, että hinnat ovat kohtuullisia, mutta asiakkaalle se on aina paljon pois.  Siksi hakuammunnalla kampaajalle meneminen tai ainoastaan muiden suosittelujen perusteella on epävarmaa.

Kun tuonne liikkeeseen menin, siellä oli hieman tiukkaa saada aikaa minulle. Jouduin siis valitsemaan värjäyksen ja leikkauksen väliltä tai vaihtoehtoisesti tulemaan joku toinen päivä uudestaan. Päätin sitten ottaa pelkän värin. Juurikasvu oli jo mennyt niin pahaksi, joten halusin saada sen piiloon.

Huono ensimmäinen kokemus saksalaisesta kampaamosta

Kampaajaksi sain miespuolisen henkilön, jonka englannin kielen taito oli melko heikko. Meillä oli puhetta värjätä tyvi mahdollisimman saman väriseksi kuin millä se on ennenkin värjätty, mutta tämä tuntui liian vaikealta hänelle. Hän veti tyven aivan liian vaaleaksi, mistä huomautin hänelle. Lopulta se sitten värjättiin uudestaan tummemmalla värillä, mutta senkin jälkeen se jäi aivan liian vaaleaksi. Sanoin jälleen, ettei se näytä hyvältä, eikä se ole lähelläkään sitä mitä sen pitäisi. Tähän kuulemma oli sitten syynä se, että on vaikea tietää, millä värillä tyveni on aiemmin värjätty. Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, sillä oletan, että kampaajalla on silmää eri väreille ja kokemusta niiden käytöstä.

Kampaajasta jäi siis huonot fiilikset. Vaikka en ole kampaaja tai minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä alasta, niin olettaisin kampaajien osaavan työnsä ja tietävän melko tarkkaan, mitä heidän pitäisi tehdä ja mitä värejä käyttää. Lopuksi kampaajani vielä totesi, että hänellä olisi aikaa leikata hiukseni (hän hoiti toisen asiakkaansa sillä välin, kun minun värini odotti kuivumista). Totesin tässä vaiheessa, että ei tarvitse. En halunnut maksaa enempää tästä kampaajakäynnistä, enkä tiedä olisiko hän osannut edes leikata hiuksiani.

Lähtiessäni minulta pyydettiin noin 42 €, eli sain noin 15 € alennusta alkuperäisestä hinnasta, mikä minun olisi pitänyt maksaa. Tästä huolimatta kokemus kampaajasta jäi huonoksi ja kampaajan vielä lähtiessäni sanoessa, että ”nähdään” ajattelin vain, että mitähän tuohon sanoisi… En aikonut enää tulla takaisin kyseiseen paikkaan. Se on ihan totta, että ensimmäisellä palvelukokemuksella on suuri vaikutus siihen, tuleeko asiakas enää uudestaan liikkeeseen. Tässä tapauksessa minä aion mennä leikkauttamaan hiukseni jonnekin muualle, vaikka vähän jännittää, mitä siitä tulee. Jos haluan tasoittaa vain hiuksiani, niin eikö tämän pitäisi onnistua ilman ongelmia?

pug-690566_640

Yksi hassu juttu muuten tästä kampaajasta vielä! Asiakkaat kuivaavat itse hiuksensa, elleivät ole maksaneet siitä erillistä hintaa. Sain tietää tämän kampaajaltani, kun ihmettelin, miksi hän antoi käteeni hiustenkuivaajan. Tämä on oikeasti asiakkaiden homma elleivät he maksa erikseen hiusten kuivaamisesta. Kampaaja selittikin, että heillä laskutetaan erikseen kaikesta, kun kysyin häneltä asiasta. (Ei hän muuten juuri mitään puhutkaan, mutta tämä varmaan johtui kielimuurista…) Tuntuu oudolta, että hiusten kuivaamisesta on maksettava erikseen. Jossain mielessä oli myös huvittavaa aluksi katsoa, kun ihmiset kuivailivat itse hiuksiaan. Hämmentävää.

Kurkkaus keittiöön

Tässä olisi pieni postaus ruuanlaitosta tämän opiskelija-asuntolan keittiössä. (Laajempi postaus asunnostani löytyy täältä.) Keittiö tosiaan on samassa kerroksessa, missä asun ja aivan muutaman metrin päässä huoneestani. Keittiön hella toimii eri lailla, mitä olen tottunut. Sen vierestä seinästä löytyy kaksi ajastinta, joista toinen on hellalle ja toinen uunille ja mikrolle. Tätä ajastinta täytyy vääntää, jotta hellan saa päälle. Vaikka kaikkea alkuun kokeili, niin ei se hella jostain syystä mennyt päälle. Ehkä jotakin siinä tuli tehtyä väärin…

10361966_10204974779522345_7025877570825693013_n
Kauniit ajastimet

Uunin kanssa meinasi myös mennä ensimmäisellä kerralla hermot. Käytin sitä ensimmäistä kertaa International Pot Luck -tapahtumaa edeltävänä iltana. Siinä, kun on mikro samassa (joka myös on vieläkin vähän hämärä), niin pitäisi tietää, mihin vääntää nappulaa. Mikron kanssa on myös jännä. Sen jälkeen, kun olen ajastimen laittanut päälle ja vääntänyt mikron aktiiviseksi, joudun kerran vääntämään sen pois päältä, jotta saan lopulta asetettua mikroon ajan ja laitettua sen käyntiin. No joo, en tiedä tajuaako tästä nyt yhtään mitään! Onhan se mikro siellä uunissa ihan kätevä toisaalta.

10959892_10204974779242338_3823173782491682098_n
Kattila on juuri menossa lieden päälle kyllä…

Kokkailen aika paljon asunnolla vieläkin. Koulun ruokala ei ole loppujen lopuksi niin edullinen, sillä he kuulemma veloittavat aina tietyn summan opiskelijakortilta, johon siis on laitettava rahaa automaatilta, jotta saa maksettua ruokansa. Joku aika sitten laskin, että olen käynyt koulun ruokalassa syömässä koko tänä aikana ainoastaan neljä kertaa! Toki matkustellessa olen syönyt toisaalta ulkona paljon.

20150509_130119
Salaattiaineksia…

Kokkailu tässä asunnolla sujuu ihan ok. Hella ei tosin ole kovin hyvä, mutta kyllä sillä ruuan saa kypsäksi. Viikonloppuisin keittiö on täällä aivan järkyttävässä kunnossa. Siksi yleensä vältän kokkailua lauantaina tai sunnuntaina. Kokkailen yleensä perjantaina viikonlopun ruuat. Silloin keittiö on… No samassa kunnossa kuin muutenkin viikolla. Se on aina likainen. Siksi oli aivan pakko ostaa jotkin sisäkengät tänne, sillä ei tuolla keittiössä siedä kävellä muuten… Löysin onneksi H&M:ltä melko hyvät sisäkengät. Sellaiset on toisaalta pitänyt hankkia jo aiemmin, mutta nyt oli melkein pakko. Kun menee keittiöön ensimmäisenä ajatuksena on, että mihin kohtaan edes voi laskea omat ruuanlaittovälineensä sekä ruokansa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa siivota omat jälkensä. Ihan mukavia naapureita muuten. Roskikset ovat myös viikonlopun aikana aivan järkyttävässä kunnossa. Täällä ei ole niin justiinsa mihin ruuat tai muut roskat heittää, vaikka alkuun meille infottiin roskien lajittelun tärkeydestä, ja vaikka jokaiselle roskalle on oma astiansa. No joo…. Kyllähän sieltä sitten siivoojat joskus siivoavat näiden sottapyttyjen jälkiä.

Viideksi päiväksi Suomeen

Tämä ei ollut aivan spontaani päätös, mutta päätin lopulta tehdä vierailun Suomeen vaihtoni aikana. Hieman hankala oli aluksi miettiä ajankohtaa, koska minulla on täällä koulua sekä lentojen hinnat vaihtelivat jonkin verran. Viikonloppureissu olisi ollut liian lyhyt, joten lopulta otin lennon tiistai-illasta 28.4. Stuttgartista Helsinki-Vantaan kentälle. Suorat menopaluulennot olivat todella kalliita (noin 300 €), joten lensin Suomeen Amsterdamin kautta KLM:n koneella.

Vietin Suomessa kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää, jotka kaikki olin poikaystäväni luona Etelä-Suomen huudeilla. Heti seuraavana päivänä oli mielenkiintoinen sää, sillä lunta tuli taivaalta hetken aikaa. Sää oli tietenkin kylmempi, mitä Saksassa, mihin hieman varauduinkin. Siitä huolimatta olisi varmaan pitänyt pukeutua lämpimämmin, sillä tuliaisena Saksaan sain flunssan. Palattuani olen niiskutellut nenääni ja aivastellut aika lailla. Lisäksi yskääkin tuntuu pukkaavan hieman…

Juuri ajoissa kohti Suomea

Suomessa aika kului nopeasti ja ensi ajatukset tai tunnelmat matkalla Suomeen ja vihdoin sinne saapumisesta olivat oudot. Kun astuin koneeseen Amsterdamin kentällä ja kuulin koneen täydeltä suomalaisten puhetta, olo oli hieman kummallinen. Siitä on aikaa, kun viimeksi on nähnyt suomalaisia noin paljon ja kuullut omaa kieltään. Kun minulle puhuttiin suomea, se tuntui hassulta ja kuulosti jännältä. Kerran lipsautin suomalaiselle sanan ”anteeksi” vahingossa englanniksi.

20150428_195003
Maisemaa KLM:n koneen ikkunasta…

Meinasin muuten myöhästyä jatkolennoltani Amsterdamin kentällä, sillä Stuttgartista lähtenyt kone lähti 20 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi se vielä joutui odottelemaan muutaman muun koneen nousua ilmaan. Stuttgartin kentällä on vissiin vain yksi kiitorata… Lentäminen ei ollut siis kovin mukavaa, sillä ajatukset pyörivät koko ajan siinä, että ehdinkö varmasti jatkolennolleni, sillä vaihtoon varattua aikaa oli ainoastaan 50 minuuttia, mikä on oikeasti vähän, sillä ei Amsterdaminkaan kenttä loppujen lopuksi kovin pieni ole ja portteja on useita.

Juoksin Amsterdamin kentällä, jotta ehtisin lennolle, vaikka kyllä henkilökunnan pitäisi mielestäni odottaa varsinkin tällaisissa tilanteissa. Sain myös loppumetreillä huomata, etten ollut ainut lennolle kiirehtivä, sillä ohitseni viiletti toinen suomalainen, kun jäin tarkastelemaan uudelleen porttini sijaintia. Lähdin sitten kipin kapin hänen peräänsä ja siinä pari sanaa tuli vaihdettua hänen kanssaan. Olo oli helpottunut vihdoin portille päästessä ja henkilökunta koneen ovilla vitsaili ”You made it!”. Kävi mielessä, etten tästä lähtien ota enää muita kuin suoria lentoja…

Viisi kokonaista päivääni Suomessa

Vierailu Suomessa kannatti, sillä pääsin näkemään tärkeitä ihmisiä ja viettämään aikaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten kanssa. Ihanaa oli, kun sai puhua suomea. Vappua tuli toki vietettyä… Vietin sitä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa Helsingissä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Perjantaina kävimme myös ”piknikillä” Kaisaniemen puistossa (muistaakseni). Oli aivan älyttömästi porukkaa, vaikka sää ei ollut ihmeellinen. Yksi juttu, mitä ihmettelin, oli kuinka rauhallista vappuna oli Helsingissä – tai ehkä vain olin väärässä (tai oikeassa) paikassa.

Nyt on nähty myös kaksi Suomen peliä, joista ensimmäinen oli USA:a vastaan! Harmi, etten näe enempää pelejä tai kai niitä jossain täälläkin voi seurata. Ehkäpä en niitä edes kerkeä seuraamaan, mutta toivottavasti Suomi pärjää, vaikka USA:a vastaan pelattu peli oli todella huono. Puhun siis jääkiekosta.

Aikainen paluulento

Palasin Suomeen aikaisella maanantain 4.5. lennolla Helsinki-Vantaan kentältä. Paluulentoni sisälsi myös vaihdon Amsterdamissa ja molemmilla lennoilla koneeni oli KLM. KLM tarjoaa ilmaiseksi juotavaa ja syötävää koneessa, mikä oli minulle uutta ensimmäistä kertaa sen koneella lentäessäni, sillä aikaisemmissa on sattunut olemaan ainoastaan maksullinen tarjoilu. Hmm.. ehkä Lufthansa tarjosi ilmaista juotavaa, mutta en ottanut silloin sitä vastaan. Ihan kiva siinä oli siis kahvia saada ja juotavaa, vaikka Amsterdamista Stuttgartiin ei ollut kahvia tarjolla maidon kanssa. Ehkäpä tämä ei kuulu hollantilaiseen tyyliin. Jätin siis kahvin juomatta ja otin tilalle mehua.

Vaikka olikin aikainen herätys, eikä juuri montaa tuntia tullut nukuttua, olin kuitenkin sen verran hereillä, että näin tutun suomalaisen artistin vaimonsa kanssa ensiksi Helsinki-Vantaan kentällä ja myöhemmin samassa koneessa matkalla Amsterdamiin (oli sitten päätepysäkki tai ei). Hän oli Toni Wirtanen. Helppo tunnistaa, kun vaimon tukka erottuu niin hyvin massasta.

Noitavainojen keskuksena toiminut Würzburg

Würzburg on ihan nätti ja kivanoloinen kaupunki. Netistä luin, että se on toiminut noitavainojen keskuksena noitavainojen aikaan. Siellä on ilmeisesti myös poltettu useita ihmisiä noitina.

Isojen kaupunkien jälkeen tuntui, ettei nähtävää Würzburgissa ole paljon, mutta toisaalta tällä tavoin kaupungissa sai kuljettua melko rauhallisesti; ei ollut kiire juosta nähtävyydeltä toiselle.

En etukäteen selvittänyt juuri muuta kuin aikataulut kaupunkiin sekä joitakin nähtävyyksiä. Näistä nähtävyyksistä kävin katsomassa Würzburgin ruhtinaspiispan asuinpaikkana toimineen barokkipalatsin (The Residence),  Residencen takapuolelta avautuvan puutarhan (Court Garden),  Würzburgin vanhimman sillan (Alte Mainbruecke), Marienburgin linnan (Marienburg Fortress), Frankenilaisen museon (Main-Franconian Museum), ruhtinaiden puutarhan (Princes’ Garden), roomalaiskatolisen katedraalin (St. Killianin Cathedralin), toriaukion (Market Square), Marienkapellen (St. Mary’s Chapel),  Neumünsterin kirkon (Neumünster Church) ja ehkäpä vielä jotakin muuta. Kirkoista ainakin olen hieman sekaisin mikä oli mikäkin, mutta muistaakseni vierailin kolmessa tai neljässä eri kirkossa Würzburgissa.

Pääsin Würzburgiin kausilipullani, josta hiljattain tein tänne myös postauksen. Matkustamiseen meni kaiken kaikkiaan yhteen suuntaan noin 2,5 tuntia. Vaihdon tein sen nimisellä asemalla kuin Osterburken. Vaihdot sujuivat onneksi näppärästi ilman turhaa odottelua, eivätkä junat olleet myöhässä.

Matka ei suinkaan ollut tylsä kaupunkiin. Kulutin aikaani lukemalla kirjaa sekä katselemalla kauniita ja kumpuilevia maisemia.

20150418_094113
Maisemaa junan ikkunasta

The Residence on näyttävän kokoinen palatsi, jonka takaa avautuu puutarha. En mennyt kurkkaamaan, miltä Residence olisi sisältä näyttänyt (sisäänpääsymaksu noin 7 € joko normaalihintaisena tai alennettuna), vaan tyydyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta. Puutarhaan pääsi sen sijaan kulkemaan ilman maksua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jännän mallisia puita
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Residence kuvattuna puutarhan puolelta

Marienburgin linnaan joutui kapuamaan hieman, mutta sinne päästyä sai katsella kivoja maisemia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa Marienburgin linnan luota
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Linnan ympärillä pääsi näppärästi kävelemään… Tämä kuva on linnan niin sanotulta sisäpihalta
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kiva maisema tähän suuntaan katsottuna

Frankenialaiseen museoon päätin pistäytyä, sillä alennettu sisäänpääsymaksu oli sinne ainoastaan kaksi euroa. Siellä pääsin näkemään muun muassa uskonnollisaiheisia tauluja sekä vanhanaikaisia esineitä, huonekaluja sekä koruja. Ei se hullumpi paikka ollut, varsinkaan, kun minulla oli aikaa tutustua siihen. Tätä museota pääsee katsomaan Marienburgin linnan läheisyydessä.

Linna on joen toisella puolen, ja senpä vuoksi linnaan tieni vei Würzburgin vanhinta siltaa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sillan varrella oli useita tämänkaltaisia patsaita

Torilta löytyy Marienkapelle, jonka sisäpuolella myös kävin. Tämä on yksi kirkko muiden joukossa, mutta hieno.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marienkapelle ja toriaukio

Kaupungissa liikkuminen

Kaupungissa vietin aikaa noin kuusi tai seitsemän tuntia. Aika riitti hyvin, enkä edes karttaa tarvinnut, vaan suunnistin hieman umpimähkässä paikasta toiseen, mikä ei ehkä kovin fiksua ollut, mutta löysin jotenkin tieni nähtävyydeltä toiselle hyvinkin näppärästi. Ehkäpä tämä on sellainen kaupunki, jossa ei ihmeempiä karttoja tarvitse.

Asemalta kävellessäni melko lailla suoraan huomasin löytäväni tieni Residencen luokse. Tämän jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Marienburgin linnaa, sillä aiemmin kävellessäni kohti Residenceä näin sen jostakin katujen välistä. Samalla kulkiessani ohitin pari kirkkoa, joissa pistäydyin sisäpuolella.

Toriaukion löysin myös hieman sattumalta palatessani Marienburgin linnan luota. Ihan kätevää siis. Toriaukiolta pääsi myös pian shoppailukaduille, joissa kiertelin vähän aikaa, kunnes kyllästyin, kun en löytänyt mitään mielenkiintoista. Jonkin verran tietenkin painoin mieleeni rakennuksia sekä katuja, etten aivan eksyisi.

Olin aika helpottunut, että löysin nähtävyydet näinkin helposti. Turisti-infohan löytyy vasta toriaukion luota, joten kartan hakeminen tässä vaiheessa olisi ollut jo myöhäistä. Lisäksi huomasin, että info oli jo sulkeutunut siltä päivää. Infon ovessa oli muuten suomenkielinen opastus muiden eri kielten rinnalla.

Ihan kiva pikku reissu!