Huomioita ja tunnelmia Suomeen kotiutumisen jälkeen

Pian on kulunut viikko siitä, kun pakkasin tavarat ja lähdin kohti Suomea. Suomessa on kiva olla ja sää on mitä mahtavin tällä hetkellä. Suomen kesä on parhaimmillaan. Toivottavasti vain eivät loppuisi tämän kesän helteet vielä pitkään aikaan…

Lento Suomeen meni hyvin. Ainoa asia, mikä tuotti päänvaivaa oli pakkaaminen. Siihen kului kaksi päivää, mikä kuulostaa ehkä uskomattomalta. Heitin tavaroita ja vaatteita lopulta suuria määriä pois, vaikka kuinka kuvittelin saavani lähes kaiken mukanani Suomeen. Ongelmaksi muodostuikin kilorajat, jotka olivat Ryanairilla ruumaan menevissä matkalaukuissa 15 kg ja 20 kg. Käsimatkatavaroihin sai tuoda mukanaan tavaraa 10 kg:n edestä. Niin… Laukkuihin olisi kyllä tavaraa mahtunut, mutta sitten olisin ylittänyt sallitun painon. Myinpä minä myös osan tavaroista ja osan lahjoitin eteenpäin. Suomeen kulkivat mukana vain ne tarpeellisimmat, tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat. Myös pieni määrä tuliaisia kulkeutui Suomeen.

En haikaile Saksaan takaisin, vaikka ihana reissu ja kokemus olikin. Heidelberg on mahtava kaupunki. Silti joskus tulevaisuudessa olisi kiva tehdä matkoja uusiin paikkoihin ja miksei vaikka piipahtaa Heidelbergissakin joskus. Toistaiseksi kuitenkin tekemistä riittää Suomessa, eikä täältä ole halu nyt lähteä mihinkään. Seuraavina tavoitteina onkin löytää harjoittelupaikka ja saada opinnäytetyöaihe. Haluaisin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta katsotaan nyt, minkälaista tarjontaa löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kaikenlaista hässäkkää Suomessa ollessa on ollut tässä viikon aikana, kun on pitänyt laukkuja purkaa ja hoidella asioita. Alkuun tänne tullessani tietysti on ollut hieman hämmentävää kuulla suomalaisten puhetta ympärillä. Lisäksi ihmisten vähyys kiinnittää huomion joissain paikoissa, vaikka Suomessa ollaankin.

20150627_134848
Kävin tuhlaamassa päivää tai kahta ennen lähtöäni opiskelijakorttini saldon koulun ruokalaan
20150628_105911
Hahnin kenttä
20150628_110524
Bussit jättävät pienen kävelymatkan päähän kentästä
20150628_135305
Saksan maalta
20150628_160640
Suomen maalta
20150628_172316
Tampere Airport

Muistan, kun kirjoitin postauksen huomioistani Saksassa. Jälkeen päin on tullut mieleen lisää erilaisia huomioita. Saksassa autoilijat pysähtyvät suojatien edessä mielestäni useammin kuin täällä. Esimerkiksi asuntoni lähellä on suojatie bussipysäkin luona, jossa autoilijat hidastavat AINA. He hidastavat vauhtiaan jo ollessaan huomattavan kaukana suojatiestä. Tämä on ollut tosi positiivinen piirre saksalaisista, vaikka he varmaan tekevätkin sitä, koska Saksassa ymmärtääkseni ollaan aika tiukkoja lain noudattamisesta.

20150623_125141
Koiriin luotetaan ilmeisesti niinkin hyvin, että ne voidaan jättää ilman pantaa kaupan ulkopuolelle odottamaan… // Aika söpö koira, vaikka lihava onkin.

Nyt kun juuri kävin kaupassa, katselin muutamien päivittäistavaroiden hintoja. Hyvin ne hinnat unohtuvat Saksassa. Jonkin verran eroja siis on, mutta kyllä täältäkin saa joitakin samoja tuotteita edullisesti – ainakin jos ovat tarjouksessa. Yksi juttu, mikä on täällä halvempaa, on ainakin kahvi. Saksassa kahvipaketin sai aika lailla halvimmillaan viidellä eurolla. Täällä sen sijaan saa kahvin reilulla kolmella eurolla. Ellen nyt aivan väärässä ole tai sattunut tarjousten keskelle. 😉

20150626_181756
Tämä kuva kosmetiikkahyllyltä on Saksasta.. Kosmetiikkaa oli jonkin verran edullisemmin Saksassa kuin Suomessa. Meikkivoiteita löytyi esimerkiksi useampaa erilaista ainoastaan viidellä eurolla.

Saksassa näki myös hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka pyöräilivät hienoissa vaatteissaan. Erityisesti äitini kertoi ja myös näytti minulle kuvaa saksalaisesta miehestä, joka pyöräili työmatkaansa puku päällä Frankfurtissa. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä samaan?

Suomessa olen ehtinyt nyt nauttia hienosta kesäisestä säästä. Luvattiin hellettä viikonlopuksi ja kyllä täällä kuuma onkin. Siksipä poistuin pihalta hetkeksi. Auringolla on myös jännä väsyttävä vaikutus välillä. Ainakin makoillessa auringossa.

20150702_194528
Järven ranta ja ihana kesä ❤
Mainokset

Ajatuksia täällä kuluneesta ajasta ja viimeisten päivien suunnitelmia

Nyt on sitten viimeinenkin tentti täällä ohi! Siitä en osaa sanoa, miten meni, mutta pääasia, että on nyt opiskelu vähäksi aikaa ohi. Pääsen nauttimaan huomenna muun muassa Münchenista, jonne lähden vanhempieni kanssa. 🙂 Muuten tietenkin tässä onkin sitten pakkailua ja muuta järjestelyä ja asioiden hoitoa. Näiden asioiden hoidon aloitan kuitenkin vasta Münchenista palattua.

Nopeasti aika on täällä mennyt ja vaikka niin ihana ja kaunis kaupunki Heidelberg onkin, on kiva palata Suomeen. 🙂 Suosittelen Heidelbergiin matkustamista, sillä täällä riittää näköalapaikkoja ja vanhassa kaupungissa kivannäköisiä ravintoloita ja kahviloita. Jos vielä pidempään täällä olisin, haluaisin oppia ymmärtämään ja puhumaan saksaa. Ehkäpä menisin jollekin saksan kielen kurssille, vaikka siitä joutuisi hieman maksamaankin.

Olen päässyt myös tutustumaan erilaisista maista tulleisiin ihmisiin. Naapurissani on asunut korealainen helmikuusta lähtien. Tämän lisäksi olen tietysti viettänyt jonkun verran aikaa amerikkalaisten kanssa. Täällä on vaihtareita ollut monesta eri maasta. Ranskalaisia, espanjalaisia ja suuri määrä intialaisia löytyy. Kerroin aikaisemmin, että täällä aloitti myös pari ruotsalaista. Heihin en valitettavasti ole päässyt tutustumaan.

Vapaa-aikani on pyörinyt paljon urheilun ja matkustamisen parissa. Kuntosali on ollut todella positiivinen juttu. Ensi kertaa minulla oli mahdollisuus päästä uimaan salin ohella. Lisäksi on ollut kiva, että sali sijaitsee niin lähellä asuntoa. Opiskelijabileissä olen käynyt ainoastaan pari kertaa täällä oloni aikana, mikä ei sinänsä ole ollut tarkoituksellista, mutta ei ole haitannutkaan.

Normaalia arkea on eletty ja monet kerrat pesty astioita, tehty ruokaa ja käyty kaupassa. Vielä ehkä yksi koneellinen on pyykkiä pestävä ennen Suomeen paluuta. Matkalaukun osto on myös To Do -listalla. Sitten katsotaan, kuinka tavarat saadaan niihin…. Tuon siis Suomeen kaksi isoa matkalaukkua. Jos tavarat eivät mahdu, niin pistän myyntiin jotakin tai jätän vain suosiolla tänne.

Sellaisia kuulumisia ja infoa siitä, mitä tässä vielä täytyisi puuhailla.

20150423_154047
Lenkkipolulta (Philosophenweg)

Miten olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen täällä ollessani?

En ole Saksassa ollessani törmännyt juurikaan suomalaisiin tai ollut kosketuksissa Suomeen, muuten kuin tarkoituksellisesti. Joskus radiosta kuulin Sunrise Avenuen kappaleen ollessani salilla. Tämä oli ehkä ainut kerta, kun siellä jostain syystä oli radio.

Suomalaisten kanssa en ole täällä myöskään viettänyt aikaa tai juuri edes tavannut muita suomalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat täällä Saksassa tapasin ollessani opiskelijamatkalla Sveitsissä. He opiskelevat Mannheimissa. Sen sijaan täältä Heidelbergista en tiedä ketään suomalaista. Eipäs kun tiedänhän… Melkein unohdin erään kohtaamisen suomalaisen kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtui itse asiassa koulun ruokalassa, jossa minulle vinkattiin, että hei tiedätkös, että tuolla istuu myös suomalainen. No, en tiennyt, mutta sitten minut jo esiteltiin hänelle ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Hän oli miespuolinen, löytänyt ilmeisesti Saksasta saksalaisen tyttöystävän ja nyt asuu pysyvästi Saksassa ainakin omien sanojensa mukaan.

Vaikka olenkin ainut suomalainen täällä (sanon niin, koska koen niin), se ei ole minua haitannut. Ehkä joskus on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut toisen suomalaisen seuraa ja puhumista omalla äidinkielellään. Toisaalta olen pitänyt yhteyttä Suomeen, pääasiassa poikaystävääni, joten siinä mielessä on säilynyt tietynlainen kosketus Suomeen koko täällä olon ajan. Kävinhän minä Suomessakin täällä olon aikana ja tännekin olen saanut seurakseni poikaystäväni, mitä arvostan paljon. Saatoimmepa tavata myös Essenissä. Lisättäköön nyt tähän, että olin katsomassa Essenissä poikaystäväni pelaamista kanoottipoolon parissa. Lisäksi piakkoin näen vanhempani täällä. Toisaalta enää ei ole pitkä aika, kun olenkin jo Suomessa. Silloin ollaan taas kosketuksissa Suomeen, ehkä jossain vaiheessa kyllästymiseen asti?

Suomalaisuuteen ei siis törmää Saksassa juuri ollenkaan. Mikä on huomattavaa täällä Heidelbergissa kulkiessa, on suuri amerikkalaisten määrä. En tiedä sitten, onko suuri osa heistä vain turisteja vai ovatko he oikeasti muuttaneet tänne. Heidelbergin lähistöllähän sijaitsee kuulemma jokin amerikkalaisille tarkoitettu yhteisö, joten tiedän, että täällä asuu heitä ainakin jonkin verran.

Amerikkalaisista minulle on jäänyt avoin, mutta hieman rasittava mielikuva. Muistan, kun alkuun tänne tullessani kuuntelin uteliaana heidän puhetyyliään ja aksenttiaan (kanssani aloitti siis samaan aikaan ainoastaan vaihtareita Amerikasta). Nykyään kaikki se alkaa vain ärsyttämään. En osaa sanoa miksi. Kai heidän puhetyylinsä eroaa vain niin paljon siitä mihin on itse tottunut. Ehkäpä heidän erilainen energiatasonsa ja jokaisen asian ihasteleminen on myös yksi syy siihen, miksi heidän seuransa tuntuu välillä rasittavalta. Se ei ole kuitenkaan henkilökohtaista. Pidän heidän avoimuudestaan ja joskus sellainen positiivinen energia on ainoastaan hyvä juttu.

Miten siis olen säilyttänyt tuntuman Suomeen ja suomalaisuuteen sen lisäksi, että olen pitänyt yhteyttä kotimaahan, kun suomalaisuuteen ei juuri vahingossa täällä törmää?

Paljon olen reissaillut ja vahingossa törmännyt suomalaisiin reissussakin, mutta se määrä suomalaisia, joita olen täällä olon aikana kohdannut tai pistänyt merkille, on pieni. Jääkiekkoa kuuntelin Radio Novan nettiradiosta pari kertaa. Tämän lisäksi olen katsonut joitakin suomalaisia tv-sarjoja netistä. Kimmon viime kauden jaksot katsoin loppuun. Sykettä myös seurasin. Näiden lisäksi olen katsonut pari yksittäistä jaksoa muista sarjoista. TV-sarjojen lisäksi olen kuunnellut suomalaista musiikkia silloin, kun on sitä kaivannut. Joskus saatan laittaa musiikin soimaan keittiöön ruuanlaiton ajaksi.

Loppujen lopuksi olen aika vähän katsellut sarjoja tai elokuvia täällä. Mieluummin sen ajan on käyttänyt kaupunkiin ja uusien paikkojen tutkimiseen. Ajankohta, jolloin olen saattanut jotakin sarjaa katsoa, onkin sijoittunut iltaan, jolloin on voinut hyvin uhrata pienen hetken viihteestä nauttimiseen. Uutisia olen myös lukenut tietenkin jonkin verran olivat ne sitten asiauutisia tai ei…

Voiko täällä törmätä suomalaisiin brändeihin?

Ainoat brändit, joihin olen törmännyt, ovat Fazer ja KONE. KONE:een törmäsin jo vaihtoni alkuvaiheilla Frankfurt-vierailulla. Siellä kuljimme vaihtariporukan ja yhden saksalaisen kanssa KONE:n hissillä. Tämä hissi oli ulkoasultaan läpinäkyvä ja pieni. Amerikkalaiset olivat aivan paniikissa hissistä. Amerikassa ei kuulemma ole tuollaisia läpinäkyviä hissejä lainkaan. Minua tämä yllätti, mutta ei kai kaikki tekniikka tai design samanlaista kaikkialla ole…

Tämän hissin lisäksi minulla on mielikuva siitä, että olisin nähnyt myös KONE:en liukuportaat jossakin. KONEhan on yksi maailman johtavista hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavista yhtiöistä. Mutta se siitä…

Fazerin suklaaseen törmäsin jollakin lentokentällä. Sen sijaan kauppojen hyllyillä en ole täällä siihen törmännyt. Kumma juttu, sillä Fazerin suklaa voittaa mielestäni Lindin suklaan mennen tullen. 😉 Lindin suklaahan on Saksassa kovin suosittu. Ehkäpä Saksan ulkopuolellakin. Ainakin Italian vierailullani kaverini perhe kertoi pitävänsä suuresti Lindin suklaasta. Minun ensikosketukseni siihen sen sijaan tapahtui vasta vaihtoni aikana.

Hmh. Siinä ne kosketukset suomalaisiin brändeihin täällä ovat.

20150423_153237
Saksasta löytyy myös luontoa, mutta samanlaisia metsiä ei ole vielä tullut vastaan kuin mitä Suomesta löytyy. Tämä kuva on arvatenkin Heidelbergin kukkuloilta…

Jollain lailla olen ollut siis kosketuksissa Suomeen täällä olon aikana. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan välittää viestiä, jossa ulkomailla asuvan suomalaisen pitäisi olla jollain lailla kosketuksissa omaan kotimaahansa. Minä en tiedä siitä, pitäisikö olla tekemisissä oman kotimaan kanssa ja kuinka paljon. Tärkeintä varmaan on pitää yhteys niihin tärkeimpiin ihmisiin siellä kotimaassa.

Viikon kuulumiset

On vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Yksi syy, miksi ei ole huvittanut kirjoittaa, on ongelmat tietokoneeni ja nettini kanssa. Minulla lakkasi netti kokonaan toimimasta noin viikko sitten, kunnes tänään vihdoin sain sen kuntoon, kiitos kouluni IT-tuen. Toinen syy on mielenkiinnon lopahtaminen tätä blogia kohtaan. Jos siis tätä on ollut mukava lukea tai seurata, niin rohkeasti vaan kommenttia laittamaan. Ehkä sitten tämä blogin pitäminenkin on mielekkäämpää. 🙂

Voisin kertoa hieman kuulumisistani. Aloitin viimeisen opintojaksoni täällä viime viikolla. Tässä jaksossa tulen siis opiskelemaan kansainvälistä verotusta (International Taxation). Tämän lisäksi minulla on myös kansainvälistä kommunikointia, mikä on luultavasti samantyylinen kurssi kuin viime jaksossa. Tällä kertaa sen pitäisi painottua mainontaan. Koska minulta meni ensimmäinen tunti ohi ja tällä viikolla ei ollut tuntia, en kauheasti enempää kurssista tiedä. Kerron näistä kursseista myöhemmin lisää.

Sää täällä on ollut nyt viime päivinä yllättävän huono. Täällä on ollut todella vähän aurinkoisia päiviä ja tänään tuli hieman vettä. Ei se oikeastaan niin haittaa. Ehkäpä ensi kuu on taas kaunis ja aurinkoinen. Toivotaan ainakin näin, sillä vanhempani ovat tulossa Saksaan silloin.

Päivät ovat viime aikoina siis vierähtäneet muun muassa koulun parissa. Tämän lisäksi olen käynyt salilla ja viime viikonloppuna olin Essenissä, jonne matkustin bussilla. Matka kesti sillä noin 5,30 tuntia. Kumma juttu, mutta matka meni yllättävän nopeasti. Esseniin lähdin katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli pelaajia useasta eri maasta. Kanoottipoolo on siis pallopeli, jota pelataan vedessä kajakeissa viiden hengen joukkueessa toista viiden hengen joukkuetta vastaan. Jotta jotain tulosta pelissä saadaan aikaan, on pelaajien tarkoitus tehdä enemmän maaleja vastustajan puolen pelaajiin nähden. Asiantuntija en tosin lajia kohtaan ole, sillä se on minullekin melko uusi tuttavuus. Toki saa siitä kysyä lisää tai vaihtoehtoisesti googlailla netistä lisää infoa ja käydä katsomassa kuvia tai videoita.

20150524_143516
Suomessa on mahdollista pelata lajia

Essenissä viettämäni viikonloppureissun jälkeen kävin tutustumassa pariin Sport Campuksen ryhmäliikuntatuntiin. Salille lähteminen ei vain huvittanut, joten päätin käydä kokeilemassa ensiksi voimaharjoittelun kaltaista tuntia. Se oli ihan kiva tunti. Tunnin jälkeen oli paljon energisempi olo kuin ennen tuntia. Pidin tunnin sisällöstä, johon kuului pääasiassa voimaharjoittelua kevyellä tangolla melko kevyillä painoilla, mutta useilla ja eritahtisilla toistoilla. Tuntia veti eräs tyttö, joka on useasti salin puolella kanssani samaan aikaan treenaamassa. Kävin myös pilateksessa ja joogassa… Joogassa toisaalta ei mennyt kaikki ihan putkeen, sillä ensin varvastani alkoi vetämään kesken joogan, jonka jälkeen seuraavaksi pohjetta alkoi vetää.  Ei edes suuresti haitannut, että vetäjät puhuivat saksaa. He kyllä huomioivat minut ja kertoivat välillä englanniksi, mitä oli tehtävä. Mielestäni tunneilla pärjää siis ihan hyvin ilman saksan kielen ymmärrystä. Seuraavaksi teen päivän reissun Zürichiin, josta kirjoittelen tänne viimeistään viikonlopun jälkeen.

Tschüss!

Tämän hetken kuulumiset

Vielä on reissuja, joista aion tänne kirjoittaa, kuten esimerkiksi reissu Stuttgartin eläintarhaan sekä Porsche-museoon, joissa kävin poikaystäväni kanssa viimeisenä viikonloppuna (27.3. – 29.3.), jonka hän vietti täällä. Sitähän me emme tajunneet, että seuraava viikko siitä on pääsiäisviikko, joten periaatteessa poikaystäväni olisi voinut viettää viikon kauemmin täällä ja ehkäpä olisimme voineet vielä jonkin kivan reissun siihen keksiä, mutta eipä se tullut mieleen kummallakaan. No, joka tapauksessa kerron myöhemmin tästä Stuttgartin reissusta! Lisäksi aion kertoa Italian matkastani, jonne päätin lähteä pääsiäisviikonloppuna. Tähän väliin kuitenkin halusin hieman kertoa, mitä tänne Heidelbergiin kuuluu sen sijaan, että päivittelisin jatkuvasti jo muutama viikko sitten tapahtuneita asioita!

Takaisin koulun penkille…

Neljän viikon lomani, josta kerroin aikaisemmin, päättyi tänään. Seuraavat viisi viikkoa opiskelen yrityksen rahoittamista (Corporate Finance)! Tuntini alkoivat tänään aamusta klo 9.30 ja kestivät noin klo 12.30 asti. Hyvä juttu, että tuntini painottuvat nyt enemmän aamuihin, sillä tällä tavoin saan illat vapaiksi.

Kurssia opettaa miespuolinen henkilö, jonka veikkaan olevan kotoisin Amerikasta puhetyylin ja aksentin perusteella. Kerron myöhemmin lisää tästä kurssista, mutta sen voin kertoa, että aloimme heti tänään laskemaan erilaisia matemaattisia tehtäviä.

Täällä on jo kesä

Sää täällä on ollut nyt pari päivää todella lämmin! Olen käynyt lenkillä tässä parina viime päivänä, muun muassa eilen, ja tunsin itseni todella laiskaksi ja voimattomaksi yrittäessäni juosta helteessä. Siis täällä todellakin on helle.

Koska en eilen jaksanut juuri kunnolla lenkkeillä, mikä saattaa kuumuuden vuoksi johtua myös siitä, että olen urheillut melko aktiivisesti tekemieni reissujen jälkeen, päätinkin istahtaa hetkeksi Neckar-jokea vastakkaiselle penkille ja nauttia auringon lämmöstä.

Olen lenkkeillyt hieman eri reittiä kuin alkuun. Varsinkin nyt aurinkoisina ja lämpiminä päivinä olen kokenut mielekkäämmäksi lähteä lenkkeilemään Neckar-joen vartta pitkin Vanhan kaupungin suuntaan. Maisemat ovat kauniit sekä ihmiset nauttivat auringosta nurmikolla Neckar-joen vieressä. Reissatessa kun ei ole kunnon mahdollisuutta urheilla, saatikka valita mitä suuhunsa laittaa. Siksi reissujen jälkeen on kova halu yrittää saada kiinni tuota menetettyä aikaa ja samalla muuttaa jälleen ruokavaliota parempaan suuntaan. Ainakaan minulla ei riittäisi aikaa tai energiaa sekä kuntoiluun, että uudesta kaupungista ja sen nähtävyyksistä nauttimiseen ollessani tien päällä. Terveellistä ruokaa on myös vaikea löytää tai toki jos joku kokee sen helpoksi, niin olen kiinnostunut kuulemaan vinkkejä! 🙂

Otin tänään ennen auringon laskua kuvan ikkunastani. Tällaisesta maisemasta täällä saan nauttia…. ❤

20150415_194722

Ääneni antaisin, jos pystyisin

En ihan ulkona ole siitä, mitä Suomessa tapahtuu, vaikka toisessa maassa asustelinkin ja vielä lisäksi reissailenkin jonkin verran. Tietysti saan välillä vihiä lähimmäisiltä Suomen menosta. Aina kun ei ole aikaa lukea uutisia…

Suomessahan on pian eduskuntavaalit, joihin pääsee äänestämään ennakkoon ensi viikolla. Nähtävästi äänestys ulkomailla päättyy pari päivää ennen kuin kotimaassa (8. – 11.4.2015).

wolf-153648_640          wolf-153648_640           wolf-153648_640

Kerrankin kun vaivauduin tutustumaan oman vaalipiirini ehdokkaisiin ja löysinkin joukosta pari ihan potentiaalista ehdokasta, sainkin pian äänestyspaikkaa selvittäessäni huomata, ettei äänestämistä täällä ulkomailla ole tehty kovin helpoksi. En voi äänestää Heidelbergissa, vaan lähin äänestyspaikkani on Frankfurtissa tai vaihtoehtoisesti Stuttgartissa. Näin sanoo vaalit.fi -sivusto, kun klikkaa auki linkin Ulkomaan ennakkoäänestyspaikat vuoden 2015 vaaleissa. Minun pitäisi siis ostaa ensin junalippu Frankfurtiin tai Stuttgartiin, jonka jälkeen olisi matkustettava jokunen tovi ensin kaupunkiin, josta vielä olisi löydettävä perille äänestyspaikalle. Menee liian hankalaksi….

Tässä siis yksi syy, miksi en äänestä. Harmi, sillä olisi ollut kiinnostusta antaa oma ääni. En tiedä sitten, onko täällä ulkomailla ollessa kasvanut mielenkiinto oman yhteiskunnan tilanteeseen ja sitä kautta halu vaikuttaa vai mikä, mutta näin ne ajatukset muuttuvat ja mielenkiinto yhteiskunnallisiinkin asioihin kasvaa joko iän lisääntyessä tai muuten vaan…?

lion-311146_640

Hermoja kiristävä netti

Kerroin aiemmin hitaasti nettiyhteydestä, jolloin pohdin hankkisinko koululta nopeamman netin… En ole vielä kuitenkaan tähän ratkaisuun päätynyt, vaan sinnitellyt tällä samaisella yhteydellä, joka tosiaan on ilmainen koulun puolesta.

Netti toimii ihan ok, kun sillä tekee pieniä asioita, kuten lukee muutaman uutisen tai käy Facebookissa, mutta esimerkiksi Skype-yhteyden kanssa on ollut usein suuria ongelmia, mikä on ollut hermostuttavaa tai paremminkin raivostuttavaa… Yhteys saman Skype-keskustelun aikana on saattanut katkeilla useamman kerran, mikä ei tee keskustelemisesta kovinkaan mukavaa; milloin unohtaa asian, josta on puhunut tai josta toinen on puhunut tai milloin luulee toisen kuulevan, mitä puhuu, mutta huomaakin hetken päästä, ettei toinen ole kuullut sanaakaan huonon yhteyden vuoksi. Ei siis kovin mukavaa, mutta en nyt ole vielä viitsinyt hankkia koulun tarjoamaa yhteyttä tai ollut kiinnostunut selvittämään muita yhteyksiä.

Toisinaan netti pelittää siedettävästi. Tosin tämä on paljon epätodennäköisempää kuin se, että se joskus pelittäisi täydellisesti edes useamman päivän. En tiedä sitten, onko kerroksessani jotenkin poikkeuksellisen ahkera netin käyttö vai onko se vain luonnostaankin huono.

Toisaalta Barcelonan matkan jälkeen netti pelitti yllättävän hyvin hetken aikaa ja jopa Skype-puhelu vanhempieni kanssa sujui ilman katkoksia. Tämä taisi olla vain hetkellistä, sillä seuraavalla kerralla puhelun aikana tuli katkos. Tässä nyt on vielä kolme kuukautta aikaa jäljellä täällä oloa, joten jos netti alkaa oikein raastaa hermoja, kerkeepä sen vielä muuttamaan nopeammaksi tai mieluummin paremmaksi.

animal-17474_640

Tunnelmia kolmen kuukauden jälkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa neljän viikon lomastani, joista ensimmäiset kaksi viikkoa vietin poikaystäväni kanssa pääasiassa Heidelbergissa, Salzburgissa ja Barcelonassa. Aika on kulunut nopeasti, ja en oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä seuraavat kaksi viikkoa. Luultavasti lähden Italiaan, koska olen jo aika lailla niin luvannut. Pitäisi vain katsoa jotkin järkevät lennot, mutta hieman hankalalta se tuntuu, sillä Italiaan ei ole kovin edullisia lentoja, paitsi Ryanairilla, mutta kaupungit, joihin se tekee lentoja sijaitsevat hieman liian kaukana paikasta, jonne itse olen lähdössä.

Matkailuun saa myös aika hyvin kulutettua rahaa, mikä on saanut minut miettimään, haluanko tosiaan kuluttaa kaikkia rahoja reissaamiseen. Luultavasti Italian reissu jääkin viimeiseksi isommaksi reissuksi, ellen sitten löydä jotain edullista matkakohdetta. Mietityttää myös jo opinnäytetyö sekä harjoittelu, jotka minun pitäisi tehdä palattuani Suomeen. En tosin tiedä vielä, mistä aiheesta tekisin opinnäytetyöni tai missä haluaisin suorittaa harjoitteluni. Luvassa on kuitenkin jossain vaiheessa harjoittelupaikan hakua. Jos vain mahdollista, tekisin mieluiten opinnäytetyöni yritykselle, jonne menen harjoitteluun.

Kun olen takaisin Suomessa, on jo lähes heinäkuu. Silloin pitäisi kesän olla Suomessakin parhaimmillaan. Toivon ainakin näin. Täällä on sää lämmennyt jo, vaikka iltaisin on melko viileää. Lunta näin täällä koko talven aikana ainoastaan pari kertaa, joista kummallakin kerralla sitä oli vain osittain maassa. Olen siis ohittanut talven aika hyvin täällä ollessani, sillä lähtiessäni tai sitä ennen lunta ei ollut Suomessa. Toisaalta talvi ei tainnut olla kovin ihmeellinen Suomessa ja sää muutenkin aika kurja. Täällä on ollut sen sijaan ihan hyvä sää. Vettä toki on satanut jonkin verran, mutta Suomen säähän verrattuna todella vähän.

Vaikka olenkin vaihtoni aikana reissannut paljon, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon uusia asioita, odotan jo paluutani takaisin Suomeen. Nyt kun olen nähnyt uusia kaupunkeja, maita sekä niiden kulttuuria, on tullut jotenkin varmempi olo siitä, että Suomi on kotimaani, jossa kaikki on jollain tapaa tutumpaa. Suomessa ei tule myöskään vastaan kielimuuria, joka täällä välillä tekee kommunikoinnista tai itsensä ilmaisemisesta vaikeampaa. No, enpä aina saa itseäni ymmärretyksi Suomessakaan omalla kielelläni, joten turha kai siitä valittaa. Onneksi olen pärjännyt englannilla ja Saksasta löytyy yleensä aina joku, joka osaa englantia; saksaksi kun en osaa sanoa kuin muutamia perussanoja, kuten ”hei”,”näkemiin” ja ”kiitos”. Osaan myös laskea kymmeneen… Luulen niin. Ruokalistat saisivat olla useammin ja selkeämmin täällä englanniksi tai sitten minun täytyy vain opetella enemmän ruokasanastoa saksaksi…

Saksan kieli on todella vahva. On hassua huomata, kuinka iso ero on siinä ja esimerkiksi espanjan kielessä. Saksan kieli ei ole kovin kaunis kieli ja jotkin paikat kuulostavat todella hassuilta ja kummallisilta saksan kielellä, kuten esimerkiksi ”hauptbahnhof”, jolla tarkoitetaan pääasemaa. Osa sanoista on myös todella hankala kirjoittaa, koska niistä löytyy useampi konsonantti perätysten, vaikka sanat kirjoitetaankin aika lailla niin kuin ne lausutaankin. Konsonantteja, kun tuntuu olevan perätysten niin c:tä, k:ta kuin s:ääkin… Esimerkiksi.

Hauskaa ulkomailla ollessa on se, kun voi puhua suomea ilman, että kukaan ymmärtää, mitä puhuu. Voi ihan hyvin puhua ihmisestä, joka seisoo aivan lähettyvillä jotakin ohimenevää tietäen ettei tämä hätkähdä asiasta millään lailla. Samaa varmasti tekevät monet muutkin omalla kielellään. Intian kieli esimerkiksi on varmasti sellainen, jota moni ei ymmärrä… Harmi vain, että en voi hyödyntää tätä suomen kielen puhumista täällä kovinkaan paljon ainoana suomalaisena vaihtarina.

teddy-294066_640

Missä ovat päiväni lisätunnit?

Herätessäni uuteen päivään saan pian huomata päivän olevan jo ohi ja aloittavani uuden päivän….

time-371226_640
Aika kuluu, päivät vierii… kohta on jo kesä

Välillä tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään. Päivät hurahtavat nopeasti, vaikka olisi paljon asioita, mitä pitäisi tai haluaisi tehdä päivän aikana. Pitäisi tehdä kouluhommia. Pitäisi laittaa ruokaa. Pitäisi käydä kaupassa. Pitäisi siivota, pestä pyykkiä, keretä salille, suunnittelemaan reissuja sekä olla yhteyksissä myös Suomeenkin päin. Hmm… Unohdinkohan jotakin? No, pitäisi myös ehkä opetella nousemaan aikaisin aamusta. Tällöin päivään saisi edes muutaman lisätunnin.

En tietenkään pese pyykkiä, tee ruokaa tai käy kaupassa joka päivä. Toisaalta usein tulee tunne, että vastahan minä pesin kaksi isoa koneellista pyykkiä tai että vastahan minä kävin kaupassa. Useasti katson pöydälleni, jossa lojuu likaisia astioita ja ajattelen, että vastahan minä nuokin tuosta tiskasin. Siis…. Tätäkö täällä olo tosiaan on, että aikansa joutuu kuluttamaan päivittäisiin arkiaskareisiin vai tuntuuko se vain minusta siltä? Ehkä se vain on tunne. Helpollammahan pääsisi, jos käyttäisi useammin koulun ruokalaa, mutta jotenkin olen vain tottunut kokkailemaan itse. Ehkäpä säästän näin myös muutamia euroja. Tällöin minun ei tarvitse myöskään tarkistaa tai muistaa ruokalan aukioloaikoja ja saan tehdä ja syödä ruokani oman kelloni mukaan. Ruoka koulun ruokalassa ei suinkaan ole pahaa mielestäni. Siksi olen välillä ihmeissäni, kun jotkut sanovat, etteivät pidä ruokalan ruuasta. Toisaalta olen syönyt siellä ainoastaan kaksi kertaa tähän mennessä, joten ehkä en uskaltaisi sittenkään kehua ruokalaa ja sen ruokia….

Tosiaan, aika kuluu täällä nopeasti. Siitä huolimatta olen ehtinyt matkustamaan, tutustumaan kaupunkiin sekä vierailemaan Heidelbergia isommassa kaupungissa Mannheimissa muutamia kertoja lähinnä shoppailun merkeissä. Mannheimihan on aivan Heidelbergin vieressä. Sinne pääsee ratikalla noin 40 minuutissa koulultani, joka sijaitsee muutaman pysäkin päässä päärautatieasemasta Mannheimin suuntaan tai vaihtoehtoisesti junalla noin 15 minuutissa.

Minulla on kaksi tenttiä ensi viikolla. Siksi tällä viikolla ajatukset ovat pyörineet paljon koulun ympärillä. Ne pyörivät sen ympärillä jo pelkästään siksi, koska en ole ehtinyt juurikaan paneutua kouluun, joka tarkoittaa sitä, että nyt on pitänyt opiskella ja tehdä töitä, jotta ensi viikon tenteistä selviytyminen on mahdollista. Tenttejä on siis kaksi kappaletta, koska minulla on erikseen tentti matematiikasta ja markkinoinnista. Näistä tärkeämpi minulle on markkinoinnin tentti, sillä siitä kertyy enemmän opintopisteitä. Tentti ei myöskään ole varsinainen tentti, vaan kaava on samantyylinen kuin ensimmäisessä tentissäni täällä. Ilman panostani projektin eteen esityksestä ei siis tule yhtään mitään. Aioinkin uhrata tämän viikonlopun ainoastaan kouluhommille, sillä tenttien jälkeen seuraa neljän viikon loma. Pitäisi siis riittää energiaa koulun eteen, vaikka tuo loma houkuttelee jo jonkin verran. 😉

Tämä päivien nopeasti kuluminen ja päivään sisältyvien tuntien vähäisyys on todella kummallista. Miten voikaan olla, että vielä joskus alakoululaisena tai jopa myöhemminkin päivät kuluivat huomattavasti hitaammin?

Mitä jäi mieleen Lontoosta?

Halusin tehdä lyhyen listauksen asioista, jotka minulle tulevat lähinnä mieleen Lontoosta sinne tehdyn reissun jälkeen. Sen sijaan kattavampi kertomus matkastani löytyy täältä.

Mitäpä minulle siis jäi mieleen Lontoosta? No, ainakin nämä asiat:

  • Kaksikerroksiset kapeat punaiset bussit
  • Hidas ja vasemmanpuoleinen liikenne
  • Oudot tiemerkinnät

11021157_10205101523810873_7863484382204120720_n

  • Suuri määrä ihmisiä
  • Brittiaksentti
  • Kallis maa
  • Maksuvaluutta: punta
  • Suuri kaupunki
  • Paljon nähtävää

18408_10205101536211183_4361104903110908088_n     10517493_10205101529091005_7832698529619441546_n10458040_10205102097865224_8623201664013896669_n    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Paljon suuria ja merkittäviä henkilöitä (lukuisat patsaat, jotka koristivat Lontoon keskustaa)

11009223_10205101526450939_4553599107523294301_n1546130_10205101608692995_8033449705362524840_n

  • Kuninkaalliset
  • Buckinghamin palatsi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Jack The Ripper
  • London Eye
  • Big Ben
  • Harrods!!
  • Kapea metroasema
  • Täydet metrot

11006382_10205112934016121_202747564806154378_n

  • Tower Bridge
  • London Bridge
  • Sherlock Holmes
  • Harry Potter

1610882_10205107417038200_860714897538893782_n

  • Abbey Road ja Beatles
  • Puhelinkopit

10411220_10205107406517937_2043414982917850150_n

  • River Thames

10993429_10205101594132631_1268113772649930745_n 11006393_10205101606452939_5704326604271446983_n

Ja olihan siellä Lontoossa vaihteleva sää, mutta ei niin paha, mitä olin pelännyt. Sunnuntaina tosin saimme vettä niskaamme. Tämän lisäksi tuli pari hetkittäistä kovaa tuulenpuuskaa, mutta muuten sää oli ihan kohtalainen. Auringosta saimme nauttia aamuisin herättyämme. Toisaalta keli oli aika viileää ja varsinkin sunnuntaina sateen iskiessä.

1505300_10205101546691445_7027595631015866836_n
Oravat eivät juuri ihmisiä pelänneet…