Vinkkejä reissuun lähtöä varten

Italian reissu oli mukava ja vaikka Air France päätti lakkoilla juuri paluupäivänäni, sekin lopulta kääntyi jollain tapaa positiiviseksi asiaksi. Pääsin nimittäin tekemään muutamia hajuvesiostoksia Amsterdamin kentälle, jossa oli hyviä tarjouksia.

Italiassa riittää matkustuskilometreja ja nähtävää. Haluaisin kovasti mennä Roomaan, mutta myös jokin rantakaupunki houkuttelee. Reissujen suunnitteleminen ei vain ole aina niin helppoa ja joskus niiden suunnittelu vie jopa liikaa aikaa sekä aiheuttaa hieman stressiäkin. Mieleistä majoitusta tai lentoja ei välttämättä aina löydä. Monesti majoittautumiseen saa myös upotettua aika lailla rahaa. Siksi teenkin mielellään paljon vertailuja eri hotellien välillä ennen kuin löydän mieleisen. Onhan niitä majoittautumisvaihtoehtoja toki monia muitakin, mutta vielä en ole innostunut esimerkiksi majoittautumaan usean tuntemattoman ihmisen kanssa samaan huoneeseen.

Reissussa on lähes välttämätöntä myös osata lukea karttaa. Olen vielä aika huono tässä, mutta yritän kehittää kartanlukutaitoani. Toisaalta joskus tulee liikuttua ihan vaiston varassa, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu. Siinä on viimeistään aika suuri riski eksyä. Joidenkin maamerkkien tai kadun nimien mieleen painaminen saattaa helpottaa toisaalta huomattavasti kohteen löytämistä. Ikinä ei myöskään ole noloa kysyä neuvoa muilta ihmisiltä. Tähän turvaudun useasti, sillä kartanlukutaitoni on heikko, vaikka ei se kai muuta tarvitse kuin harjoitusta ja ilmansuuntien hahmottamista.

Täältä lentäessäni parin tai muutaman päivän reissulle, en ole myöskään ottanut mukaani isoa matkalaukkua. Mielestäni matkustaminen alle viikon mittaiselle reissulle sujuu aivan hyvin ilman ruumaan kannettavaa matkalaukkua. Tällöin minun ei ole tarvinnut murehtia matkalaukkuni perille saapumisesta tai odotella sitä tavarahihnalla. Olen päässyt nopeasti jatkamaan matkaani käsimatkatavaroideni kanssa.

Reppu on mielestäni kätevä reissuilla. Ostin Mannheimin Decathlonista hyvänkokoisen repun, jonne saa pakattua juuri kaiken tarpeellisen, kun vain miettii tarkkaan mitä ottaa mukaan. En monesti ota mukaani kuin pari paitaa, ehkä eri paidan kuitenkin jokaiselle päivälle, mutta esimerkiksi samaa hupparia tai neuletta voi pitää hyvin useamman päivän. Hirveästi en ole ottanut meikkejäkään mukaan. Olen ottanut vain tarpeelliset, ja pakannut ehkä yhden kappaleen luomiväriä ja huulipunaa tai huulikiiltoa mukaani. Kyllähän siinä olo on vähän erilainen kuin kotona ollessa. Silloin kun on koko vaatekaapillinen varaa valita, mitä pukea päälle sekä saa hieman vaihdella meikkityyliä eri päivinä. Toisaalta reissussa on huomannut, ettei sitä monesti jaksa kauheasti laittautua aamuisin, sillä usein herätykset ovat aikaisin. Pakatessaan sitä haluaa myös jättää tilaa mahdollisille ostoksille kohdemaasta. Tällöin reppuun on jätettävä hieman tilaa, eikä ahdattava sitä aivan täyteen.

Olen myös huomannut ihan käteväksi tavaksi ottaa mukaan eväitä matkalle. Tällöin ei tarvitse ostaa asemalta leipää, joka maksaa kolme tai neljä euroa, vaan voi nauttia omat leipänsä, joihin rahaa on mennyt ehkä vain vaivaiset kolmekymmentä senttiä.

Vesipullo tietenkin kannattaa olla mukana. Italiassa tai Espanjassa en kertaakaan juonut hanavettä, mutta Saksassa juon sitä useasti. Myös Amsterdamissa, Salzburgissa ja Lontoossa join hanavettä. En tiedä sitten, voiko sitä juoda Espanjassa tai Italiassa, mutta on jäänyt vähän sellainen käsitys, että kannattaa miettiä tarkkaan, uskaltaako sitä juoda. Italiassa ollessani kaverini ja hänen perheensä eivät juoneet ollenkaan hanavettä. Toisaalta Saksassakin juodaan paljon pullotettua vettä, mikä johtuu vissiin veden mausta. En pidä itsekään veden mausta täällä, mutta olen tottunut siihen aika hyvin tässä neljän kuukauden aikana! Silti Suomessa on paljon paremman makuinen vesi. 🙂

Mitäpä vielä. Ainakin on hyvä tutustua etukäteen nähtävyyksiin ja mielellään suunnitella, missä haluaa vierailla tai mitä ylipäätään haluaa reissullaan tehdä. Välillä on tullut reissussa tunne, jolloin ei ole oikein ollut selvää tietoa, mitä haluaa tehdä tai mitä haluaa lähtä katsomaan. Siksi en mielestäni koe tätä ollenkaan turhaksi vinkiksi!

monkey-41365_640
Tschüss! (=Näkemiin)
Mainokset

Kausilippu on kätevä väline kulkemiseen

Vielä on paljon paikkoja, joihin haluan matkustaa. Minua kiinnostaa niin nähdä Saksaa enemmän kuin myös Saksan lähimaita, kuten esimerkiksi Ranskaa ja Sveitsiä. Puolaan olisi myös jännä matkustaa, ja mikä siellä eniten kiinnostaa, on Auschwitzin keskitysleiri.

Muutamiin kaupunkeihin pääsen kulkemaan ilmaiseksi kausilipulla, joka on voimassa vaihtoaikani loppuun asti. Tämän kausilipun hommasin muistaakseni tammikuun loppupuolella. Olisihan se tietenkin kannattanut hankkia jo aikaisemmin, niin ei olisi tullut osteltua turhaan yksittäisiä lippuja. Muutaman kerran kyllä saatoin käyttää samaa lippua useamman kerran jättämällä lipun leimaamatta, mutta eihän sitä nyt aina muista leimailla vai mitä.

20150411_152528
Heidelbergin pääasemalta
20150411_152546
Heidelberg, HBF.

Tuo kausilippu, johon kouluni opiskelijat ovat oikeutettuja, maksaa kuuden kuukauden ajalta noin 150,00 €. Onhan se hurja summa maksettavaksi kerralla, mutta kausilipun hankkimalla, ei ainakaan tarvitse murehtia enää kulkemista julkisilla; on helppo vain hypätä kyytiin ja jatkaa kohti päämääräänsä.

20150115_111932
Ratikkapysäkkini maisema

Yksittäisten lippujen hinnoista olen itsekin hieman päästäni pyörällä. Alkuun esimerkiksi ostin Mannheimiin lipun, joka maksoi 2,40 €. Jälkeenpäin kun olen katsonut RNV:n sivuilta, se antaa tuplahinnan ja vielä vähän enemmänkin. Tämä hämmentää minua, sillä esimerkiksi alkuun, kun tulin Heidelbergiin, minulle sanottiin, että Mannheimiin pääsee tuolla 2,40 €:n lipulla. No, samapa se. Nyt minulla on kausilippu, niin voin matkustaa huoletta.

Kausilipun hankin myös sen takia, koska sillä pääsee kulkemaan ilmaiseksi pariin lähikaupunkiin. Esimerkiksi Ladenburgiin se käy oikein hyvin. Myös Würzburgiin sillä pääsee. Sinne muuten teinkin reissun edellisen viikonlopun lauantaina, josta kerron myöhemmin. Muuten ellei tätä kausilippua olisi, tulisi matkustaminen kalliimmaksi. DB Bahn ei anna näyttää paikallisjunien hintoja, mutta esimerkiksi IC:llä yhdensuuntainen matka Würzburgiin näyttää olevan edullisimmillaan 35 euron paikkeilla (toki hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran ja joskus saattaa löytää hyviäkin tarjouksia). Niin, siis tuo kausilippu käy vain paikallisjuniin, mikä selvisi minulle vasta viime viikonloppuna, mutta ei matkustusaika ajallisesti kovin paljon eroa, kun vertaan sitä IC:n juniin. Ei ainakaan tuolla Würzburgin matkalla. Toki muilla matkoilla erot voivat olla suuremmat.

Vielä olisi hieman päälle kaksi kuukautta aikaa ottaa kaikki ilo irti täällä matkustamisesta. Ensi viikollahan on muuten jo vappu. Miten saksalaiset viettävät vappua? En ehkä saa sitä tietää, sillä olen aivan jossain muualla vappuna. 🙂

Uudelleen tutustumista Heidelbergiin

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastani menivät nopeasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon erilaisia paikkoja olen tähän mennessä nähnyt… Pari kertaa jopa on tullut törmättyä suomalaisiinkin, mikä ei suinkaan ole ollut negatiivinen asia, vaan jollain tavalla sitä on aina ilahtunut, kun on pongannut suomalaisen täällä ulkomailla ollessa.

Heidelbergista nauttimista

Kun poikaystäväni tuli Heidelbergiin perjantaina 13.3., otimme perjantai-illan rauhallisesti, mutta lauantaina kävimme muun muassa Mannheimissa shoppailemassa. Sunnuntaina sen sijaan rentouduimme tutustumalla Heidelbergin vanhaan kaupunkiin (Altstadt), linnaan (Heidelberger Schlosssekä kirkkoon (Heiliggeistkirche).

11074616_10205246401872734_775834578_n11063344_10205246406752856_1488419378_n

Vanhassa kaupungissa olen käynyt jo useaan otteeseen ja linnassa kerran. Kirkossa olen käynyt kerran, mutta sen torniin en ollut noussut ennen tuota sunnuntaita, jolloin menimme poikaystäväni kanssa kirkon huipulle kahden euron maksua vastaan. Kapusimme kapeita portaita ylös huipulle, josta oli hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

20150317_115535 11072228_10205246068544401_500671104_n11072281_10205246068784407_624798163_n

Linnassa vierailimme myös. Opiskelijat saavat sinne alennuksen. Minulta veloitettiin siis linnaan pääsystä neljä euroa. Kävelimme sekä linnan sisäpuolella, että ulkopuolella. Ulkopuolella on myös puistoalue, jota pitkin kävelimme hieman. Jospa tämä linnavierailu jäisi nyt viimeiseksi, sillä en sinne ehkä enää kolmatta kertaa lähtisi. Maisemia toki voin mennä katsomaan linnan ulkopuoliselle maksuttomalle alueelle.

Yksi mielenkiintoinen seikka tosin, jonka voisin linnasta mainita, on sen sisätiloista löytyvä viinikellari. Sieltä löytyy suurikokoinen viinitynnyri. Toinen nähtävyys on apteekkimuseo, joka löytyy myös Heidelbergin linnan sisäpuolelta.

Kävimme vanhassa kaupungissa muistaakseni myös seuraavana viikonloppuna sekä viimeisenä viikonloppuna, jonka poikaystäväni oli Heidelbergissa, kiertelemässä kauppoja sekä vanhan kaupungin katuja. Lisäksi istahdimme alas syömään muun muassa hyvät keitot erääseen vanhan kaupungin ravintolaan. Kävimmepä myös syömässä schnitzelit, jotka ovat tyypillistä saksalaista ruokaa, eräässä vanhan kaupungin ravintolassa palattuamme Stuttgartin reissultamme. 🙂 Annokset olivat reilunkokoiset ja täyttävät. Tämä tuntui oudolta Salzburgin ja Barcelonan matkojen jälkeen, joiden ravintoloissa ruoka-annokset olivat huomattavasti pienempiä sekä hinta pari euroa enemmän.

11063253_10205295425178286_363900542_n

Illasta maisemat olivat upeita. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA 11073499_10205246065984337_1487427429_n

Tämän hetken kuulumiset

Vielä on reissuja, joista aion tänne kirjoittaa, kuten esimerkiksi reissu Stuttgartin eläintarhaan sekä Porsche-museoon, joissa kävin poikaystäväni kanssa viimeisenä viikonloppuna (27.3. – 29.3.), jonka hän vietti täällä. Sitähän me emme tajunneet, että seuraava viikko siitä on pääsiäisviikko, joten periaatteessa poikaystäväni olisi voinut viettää viikon kauemmin täällä ja ehkäpä olisimme voineet vielä jonkin kivan reissun siihen keksiä, mutta eipä se tullut mieleen kummallakaan. No, joka tapauksessa kerron myöhemmin tästä Stuttgartin reissusta! Lisäksi aion kertoa Italian matkastani, jonne päätin lähteä pääsiäisviikonloppuna. Tähän väliin kuitenkin halusin hieman kertoa, mitä tänne Heidelbergiin kuuluu sen sijaan, että päivittelisin jatkuvasti jo muutama viikko sitten tapahtuneita asioita!

Takaisin koulun penkille…

Neljän viikon lomani, josta kerroin aikaisemmin, päättyi tänään. Seuraavat viisi viikkoa opiskelen yrityksen rahoittamista (Corporate Finance)! Tuntini alkoivat tänään aamusta klo 9.30 ja kestivät noin klo 12.30 asti. Hyvä juttu, että tuntini painottuvat nyt enemmän aamuihin, sillä tällä tavoin saan illat vapaiksi.

Kurssia opettaa miespuolinen henkilö, jonka veikkaan olevan kotoisin Amerikasta puhetyylin ja aksentin perusteella. Kerron myöhemmin lisää tästä kurssista, mutta sen voin kertoa, että aloimme heti tänään laskemaan erilaisia matemaattisia tehtäviä.

Täällä on jo kesä

Sää täällä on ollut nyt pari päivää todella lämmin! Olen käynyt lenkillä tässä parina viime päivänä, muun muassa eilen, ja tunsin itseni todella laiskaksi ja voimattomaksi yrittäessäni juosta helteessä. Siis täällä todellakin on helle.

Koska en eilen jaksanut juuri kunnolla lenkkeillä, mikä saattaa kuumuuden vuoksi johtua myös siitä, että olen urheillut melko aktiivisesti tekemieni reissujen jälkeen, päätinkin istahtaa hetkeksi Neckar-jokea vastakkaiselle penkille ja nauttia auringon lämmöstä.

Olen lenkkeillyt hieman eri reittiä kuin alkuun. Varsinkin nyt aurinkoisina ja lämpiminä päivinä olen kokenut mielekkäämmäksi lähteä lenkkeilemään Neckar-joen vartta pitkin Vanhan kaupungin suuntaan. Maisemat ovat kauniit sekä ihmiset nauttivat auringosta nurmikolla Neckar-joen vieressä. Reissatessa kun ei ole kunnon mahdollisuutta urheilla, saatikka valita mitä suuhunsa laittaa. Siksi reissujen jälkeen on kova halu yrittää saada kiinni tuota menetettyä aikaa ja samalla muuttaa jälleen ruokavaliota parempaan suuntaan. Ainakaan minulla ei riittäisi aikaa tai energiaa sekä kuntoiluun, että uudesta kaupungista ja sen nähtävyyksistä nauttimiseen ollessani tien päällä. Terveellistä ruokaa on myös vaikea löytää tai toki jos joku kokee sen helpoksi, niin olen kiinnostunut kuulemaan vinkkejä! 🙂

Otin tänään ennen auringon laskua kuvan ikkunastani. Tällaisesta maisemasta täällä saan nauttia…. ❤

20150415_194722

Kolme yötä Katalonian pääkaupungissa Barcelonassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen iloinen, että poikaystäväni tuli Heidelbergiin lomani alettua. Yhdessä tekemiemme Salzburgin ja Saksan Garmisch-Partenkirchenin alppien reissun jälkeen teimme vielä yhden matkan uuteen kaupunkiin, joksi olimme valinneet Barcelonan noin kuukautta ennen alkavaa matkaamme. Se vaikutti hyvältä ratkaisulta, sillä Espanja kiehtoi sekä nähtävää kaupungissa tuntui myös olevan. Näihin nähtävyyksiin tutustuin muun muassa Pienen matkaoppaan sivuilla.

Otimme lennot Vuelingin kautta. Lentomme lähti Frankfurtista maanantaiaamusta 23.3. noin kymmenen aikaan kohti Barcelonaa. Lentäminen Barcelonaan kesti noin kaksi tuntia ja saapuessamme maahan sää oli aurinkoinen. Siihen ne aurinkoiset ja lämpimät päivät jäivätkin, sillä muuten vietimme aikamme Barcelonassa sateisessa, synkässä ja tuulisessa säässä. Tätä en odottanut aurinkoisena pitämältäni maalta, Espanjalta, joten sää oli suuri pettymys.

11076031_10205970251236189_2089853335_n

Kentältä otimme bussin kohti Barcelonan keskustaa. Bussista maksoimme noin viisi euroa henkilöä kohden. Matka bussilla taittui melko nopeasti keskustaan noin 20 minuutissa. Sinne päästyämme aloimme selvittää tietämme kohti hotelliamme, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta.

Miellä oli hotellissamme aamupalatarjoilu sekä 24 tuntia päivässä käytössä oleva kahviautomaatti, jonka kahvi tosin ei ollut kovin kummoisen makuista… Aamupala sen sijaan oli hyvä ja se tarjoiltiin buffet-tyylisesti. Tarjolla oli aamuisin muun muassa leipää, leikkelettä, juustoa, pekonia, jogurttia ja leivonnaisia.

Nähtävyydet tutuiksi

Vietimme Barcelonassa kolme yötä, jona aikana ehdimme nähdä hyvin kaupunkia sekä sen eri nähtävyyksiä. Heti ensimmäisenä päivänämme kävimme Casa Batllón talossa. Sisäänpääsymaksu oli 18,50 euroa opiskelijalta. Normaalihinta taisi olla noin pari euroa enemmän. Mielestäni aivan liian hintava, mutta päätimme silti käydä vierailemassa kohteessa.

11074776_10205302572516965_1761216460_n

Casa Batlló on Gaudin rakennuttama talo, josta ei löydy teräviä kulmia lainkaan. Talo on jo pelkästään ulkoapäin erikoisen näköinen, mutta sitä se on myös sisältäpäin. Sää ei ollut mitä parhain talossa vierailuun, sillä sieltä löytyi monia yksityiskohtia, jotka pääsevät oikeuksiinsa auringon valossa. Gaudi leikki valolla tehdessään tätä taloa. Näin sanoi mobile guide, joka meille lyötiin käteen astuessamme sisään rakennukseen. Casa Batllón läheltä löytyi myös toinen Gaudin rakennuttama talo, Casa Milá (La Pedrera), mutta päätimme tyytyä katsomaan sitä ainoastaan ulkoapäin, sillä tänne oli myös hulppea sisäänpääsymaksu.

11087430_10205977377534342_1392562685_n

Muita nähtävyyksiä, joita kävimme katsomassa olivat La Sagrada Familia ja Parc Güell, jotka myöskin ovat Gaudin käsialaa. Kävimme myös Barcelonan katedraalissa (Catedral de la Santa Creu), mikä oli erittäin kaunis sisältä. Tänne pääsi sisään ilmaiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailimme Montjuicin puistossa (Parc de Montjuic) sekä linnassa, jonne oli ainoastaan kolmen euron sisäänpääsymaksu. Toisaalta nähtävää linnassa tai linnoituksessa ei paljon ollut, mutta sieltä näki hyvin maisemia. Osan matkasta linnaan kuljimme köysihissillä, joka oli melko hulppean hintainen, eikä vastannut lainkaan odotuksiamme. Sää oli kurja sekä maisemat pettymys hissistä. Hissi vei ihmisiä ylös rannalta, jossa kävimme ottamassa muutaman valokuvan ennen huipulle nousua. Voin vain kuvitella, kuinka ihana ranta on auringon paistaessa ja sään ollessa lämpimämpi…Hissi ei vienyt meitä aivan ylös asti, joten kävelimme lopun matkaa. Samalla ohitimme puistoalueen sekä nautimme maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olympia Stadionin ohitse kävelimme lähtiessämme Montjuicin linnan luota. Kauppoja kiertelimme muun muassa Ramblas-kadulla ja vanhan kaupungin alueella (Barri Gótic).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

La Sagrada Familian edustalla oli todella paljon ihmisiä. Emme menneet sisälle vierailemaan, sillä sisäänpääsymaksu oli tännekin aivan kohtuuton.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parc Güellin puistoalue oli nätti. Alue koostuu sekä maksullisesta puistoalueesta että ilmaisesta alueesta. Maksullisella alueella pääsi näkemään Gaudin töitä. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys, sillä alue oli todella pieni. Sisään puistoon maksoin 8 euroa (en muista, saiko opiskelija-alennuksen vai ei).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Barcelonassa riitti suihkulähteitä. Kävimme Ciutadellan puistossa (Parc de la Ciutadella), josta löytyy muun muassa suurikokoinen suihkulähde sekä isokokoinen mammuttipatsas. Puistossa oli meneillään jokin kahden teini-ikäisen lapsen kuvaus. Minulla oli jalassani vaaleat tennarit ja maa oli hiekkainen ja märkä. Kovin kauaa puistossa ei huvittanut siksi aikaa viettääkään…

Pääsimme kävellen liikkumaan hyvin keskustan alueella, mutta esimerkiksi Montjuicin, La Sagrada Familian, Ciutadellan puiston sekä Placa d’Espanyan luokse menimme metrolla. Ostimme kahden päivän metrolipun, joka maksoi 14 euroa henkilöä kohden.

961570_10205970225315541_191464154_n

Placa d’Espanya oli hieno. Sieltä löytyy suuri palatsi (Palau Nacional) sekä kaunis suihkulähde, Magic Fountain. Viikonloppuisin suihkulähde ilmeisesti valaistaan illasta. Tätä emme valitettavasti nähneet, sillä lähdimme kohti Heidelbergia torstai-iltapäivästä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näimme myös riemukaaren (Arc de Triomf) ja Basílica Santa Maria del Marin. Riemukaarin lähettyvillä oli muistaakseni myös eräs puisto, jossa kävimme pikaisesti. Tämäkin oli märän hiekan peitossa, joten kauaa siellä ei huvittanut kävellä.

Kohtaamisia

Ennen puistoon menoa törmäsimme kahteen suomalaiseen eräässä turistikaupassa. He eivät varmaan tienneet, että olimme suomalaisia, emmekä pitäneetkään kovaa ääntä itsestämme. Itse asiassa törmäsimme suomalaisiin jo aiemmin mennessämme hissillä Montjuicin kukkulalle. Odottelimme pääsyä hissiin ja katselin jonnekin muualle, kun hissistä tuli kuulemma ulos suomalaisia kiroillen silloista ihanaa sateista säätä. Jostain syystä en myöskään kuullut mitään… Ehkäpä ajatukseni olivat jossain muualla hetken aikaa.

Vielä yksi suomalaisten kohtaaminen tapahtui hotellissamme. Istuuduttuessamme aamupalalle, poikaystäväni huomasi suomalaisen pariskunnan, joka oli lopettelemassa ruokailuaan. He olivat tainneet hakea jokaisella kerralla uuden lautasen, sillä molemmilta jäi pöytään ainakin viisi lautasta…. Naureskelimme vähän tälle, sillä olen aiemminkin kiinnittänyt samaan asiaan huomiota suomalaisten tavassa ruokailla, kun on buffet-tarjoilu kyseessä.

Reissu päätökseen

Kävelimme viimeisenä päivänämme La Rambla -katua pitkin kohti Port Vell -satamaa. Sää oli hieno lähtöpäivänämme… Saimme siis nauttia auringosta saapuessamme kaupunkiin sekä lähtiessämme kaupungista…

11076033_10205970130033159_538583589_n

International Pot Luck

Tästä on jo lähes neljä viikkoa aikaa, mutta eräs amerikkalainen vaihtari järjesti koululla tapahtuman nimeltään ”International Pot Luck”, jonka tarkoituksena on siis saada eri kulttuurien edustajat kokoontumaan yhteen ja tuomaan jokin itse tehty ruoka, joka edustaa omaa kulttuuria.

Valmistautuminen

Osallistuin tähän tapahtumaan tuomalla sinne perunarieskoja sekä mustikkamuffinsseja. Päädyin näihin, koska ne olivat mielestäni melko helpot tehdä. Raaka-aineet, joita näihin tarvitsin eivät olleet mielestäni kovin hintavia sekä ohjeet, joita noudatin, olivat melko simppelit. Täytyi myös miettiä, mitkä ruuat olisivat sellaiset, jotka voin toteuttaa olemassa olevilla välineillä. Mustikkapiirakan olisin toisaalta voinut tehdä uunipellille, mutta päädyin sitten mielestäni helpompaan ratkaisuun eli mustikkamuffinsseihin, joita varten ostin paperisia muffinssivuokia. Tiedän, että muffinssit eivät ole periaatteessa ruoka, vaan enemmänkin jälkkäri, mutta ehkei ”ruoka”-käsitettä tarvinnut noudattaa niin kirjaimellisesti. Perunarieskatkin ovat ehkä enemmän ruuan ohessa syötävä herkku, mutta mielestäni opiskelijan budjetilla sekä täällä ollessa ei voi mahdottomia tarjoiluja vaatiakaan.

Tein pari muutakin ostosta, sillä tarvitsin kulhon, missä voin tehdä taikinaa sekä vispilän, jolla voi vatkata taikinan. Ostinpa myös puisen nuijan, jolla sain muussattua perunamuussin. Nämä olivat kuitenkin suht pieniä ostoksiä, joten ehkä en kokenut hirveän suurta rahallista menetystä.

11056859_10205174468874454_1253527931_n
Perunarieskoja ja muffinsseja

Onnistuminen

Perunarieskoista tuli oikein hyvät, niin kuin muffinsseistakin. Ulkonäkö olisi voinut olla parempi molemmissa, mutta kyllä ne ihan hyvin kaupaksi menivät tapahtumassa.

Uusia makuja

Paikalle osallistui noin 17 vaihto-oppilasta, joista suurin osa oli Intiasta ja Amerikasta. Amerikkalaiset toivat tarjolle muun muassa juustomakaronia, tomaattikeittoa, leipiä ja keksejä. Intialaisilla oli eksoottisemmat tarjoilut. Ruuat olivat oikein hyviä ja oli mukava päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Intialaisten ruuat olivat maultaan joko makeita tai tulisia. Välimaastoa maun suhteen ei heidän ruuissaan ollut. Intialaisten ruuat antoivat paljon uusia makuelämyksiä, joiden joukossa ei oikeastaan ollut pahaa ruokaa lainkaan. Jokin ruoka maistui aluksi kummalliselta, mutta kun sitä pureskeli pidemmän aikaa, esiin nousikin melko herkullinen maku. Ei kannata siis heti sylkäistä suustaan uutta ruokalajiketta, vaan tunnustella ensin pidemmälle, miltä se maistuu. En valitettavasti muista intialaisten ruokien nimiä tai mistä ne oli tehty, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti intialaisia ruokia, jos esimerkiksi joku intialainen tarjoutuu sinulle sellaista tekemään tai jos tiedät jonkun hyvän intialaisen ravintolan.

Tunnelmia tapahtumasta

Kovin vaivatonta ruokien valmistaminen ei tapahtumaan ollut. Tein niitä edellisenä päivänä useamman tunnin ja muffinssien kohdalla varalta toisenkin pellillisen, koska tuntui että yksi pellillinen oli liian vähän. Perunarieskoissa meni myös aikaa. Perunamuusin tein etukäteen jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten se toisaalta helpotti paljon niiden tekoa. Joka tapauksessa mielessä kävi muutaman kerran, miksi osallistuin tähän International Pot Luckiin, kun viikko oli muutenkin kiireinen kouluhommineen. Suosittelen silti osallistumaan tämänkaltaisiin tapahtumiin ja tuomaan jotakin sellaista ruokaa, mikä edustaa omaa kulttuuria. Jos olet tehnyt hyvät valinnat, voit saada paljon kehuja tapahtumassa tai ainakin oman mahan täydeksi muiden herkuista. 😉

Tunnelmia kolmen kuukauden jälkeen

Nyt on kulunut kaksi viikkoa neljän viikon lomastani, joista ensimmäiset kaksi viikkoa vietin poikaystäväni kanssa pääasiassa Heidelbergissa, Salzburgissa ja Barcelonassa. Aika on kulunut nopeasti, ja en oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä seuraavat kaksi viikkoa. Luultavasti lähden Italiaan, koska olen jo aika lailla niin luvannut. Pitäisi vain katsoa jotkin järkevät lennot, mutta hieman hankalalta se tuntuu, sillä Italiaan ei ole kovin edullisia lentoja, paitsi Ryanairilla, mutta kaupungit, joihin se tekee lentoja sijaitsevat hieman liian kaukana paikasta, jonne itse olen lähdössä.

Matkailuun saa myös aika hyvin kulutettua rahaa, mikä on saanut minut miettimään, haluanko tosiaan kuluttaa kaikkia rahoja reissaamiseen. Luultavasti Italian reissu jääkin viimeiseksi isommaksi reissuksi, ellen sitten löydä jotain edullista matkakohdetta. Mietityttää myös jo opinnäytetyö sekä harjoittelu, jotka minun pitäisi tehdä palattuani Suomeen. En tosin tiedä vielä, mistä aiheesta tekisin opinnäytetyöni tai missä haluaisin suorittaa harjoitteluni. Luvassa on kuitenkin jossain vaiheessa harjoittelupaikan hakua. Jos vain mahdollista, tekisin mieluiten opinnäytetyöni yritykselle, jonne menen harjoitteluun.

Kun olen takaisin Suomessa, on jo lähes heinäkuu. Silloin pitäisi kesän olla Suomessakin parhaimmillaan. Toivon ainakin näin. Täällä on sää lämmennyt jo, vaikka iltaisin on melko viileää. Lunta näin täällä koko talven aikana ainoastaan pari kertaa, joista kummallakin kerralla sitä oli vain osittain maassa. Olen siis ohittanut talven aika hyvin täällä ollessani, sillä lähtiessäni tai sitä ennen lunta ei ollut Suomessa. Toisaalta talvi ei tainnut olla kovin ihmeellinen Suomessa ja sää muutenkin aika kurja. Täällä on ollut sen sijaan ihan hyvä sää. Vettä toki on satanut jonkin verran, mutta Suomen säähän verrattuna todella vähän.

Vaikka olenkin vaihtoni aikana reissannut paljon, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon uusia asioita, odotan jo paluutani takaisin Suomeen. Nyt kun olen nähnyt uusia kaupunkeja, maita sekä niiden kulttuuria, on tullut jotenkin varmempi olo siitä, että Suomi on kotimaani, jossa kaikki on jollain tapaa tutumpaa. Suomessa ei tule myöskään vastaan kielimuuria, joka täällä välillä tekee kommunikoinnista tai itsensä ilmaisemisesta vaikeampaa. No, enpä aina saa itseäni ymmärretyksi Suomessakaan omalla kielelläni, joten turha kai siitä valittaa. Onneksi olen pärjännyt englannilla ja Saksasta löytyy yleensä aina joku, joka osaa englantia; saksaksi kun en osaa sanoa kuin muutamia perussanoja, kuten ”hei”,”näkemiin” ja ”kiitos”. Osaan myös laskea kymmeneen… Luulen niin. Ruokalistat saisivat olla useammin ja selkeämmin täällä englanniksi tai sitten minun täytyy vain opetella enemmän ruokasanastoa saksaksi…

Saksan kieli on todella vahva. On hassua huomata, kuinka iso ero on siinä ja esimerkiksi espanjan kielessä. Saksan kieli ei ole kovin kaunis kieli ja jotkin paikat kuulostavat todella hassuilta ja kummallisilta saksan kielellä, kuten esimerkiksi ”hauptbahnhof”, jolla tarkoitetaan pääasemaa. Osa sanoista on myös todella hankala kirjoittaa, koska niistä löytyy useampi konsonantti perätysten, vaikka sanat kirjoitetaankin aika lailla niin kuin ne lausutaankin. Konsonantteja, kun tuntuu olevan perätysten niin c:tä, k:ta kuin s:ääkin… Esimerkiksi.

Hauskaa ulkomailla ollessa on se, kun voi puhua suomea ilman, että kukaan ymmärtää, mitä puhuu. Voi ihan hyvin puhua ihmisestä, joka seisoo aivan lähettyvillä jotakin ohimenevää tietäen ettei tämä hätkähdä asiasta millään lailla. Samaa varmasti tekevät monet muutkin omalla kielellään. Intian kieli esimerkiksi on varmasti sellainen, jota moni ei ymmärrä… Harmi vain, että en voi hyödyntää tätä suomen kielen puhumista täällä kovinkaan paljon ainoana suomalaisena vaihtarina.

teddy-294066_640

Saksalaista ruokaa

Ajattelimpa tehdä pienen postauksen saksalaisesta ruuasta. Minulle ovat tulleet tutuiksi täällä Suomen katujen varsia täyttävät kebab-ravintoloihin verrattavissa olevat Döner-ravintolat, joissa myydään siis sämpylöitä, joiden sisälle ladotaan lihaa ja salaattia. Liha on ilmeisesti normaalisti lammasta, mutta joskus myös sekoitus vasikan tai naudanlihaa. Kanaa ei ole myöskään epätavallista käyttää. Pieni döner maksoi Mannheimin Markplatzilla muistaaksi 2,50 €. Amerikkalaiset halusivat aivan välttämättä syödä dönerit ja he ovatkin aivan hulluina niihin.

Oikeastaan döner on turkkilaista ruokaa, mutta saksalaiset taitavat mieltää sen ennemmin saksalaiseksi. Wurst on sen sijaan saksalainen ruoka eli suomalaisille paremmin tunnettu makkara. Täällä myydään toisaalta aika erilaisia makkaroita kuin Suomessa, mutta ei niistä sen enempää, kun en ole niihin niin perehtynyt.

döner
Döner

Varmaankin monelle Saksassa käyneelle ovat tuttuja brezelit (saksalaisittain lausuttuna), joka on paahdettua tai paistettua leipää, ja joka muotoillaan solmuksi. Lisää brezeleistä voi lukea esimerkiksi German food guide:n sivuilta. Brezel maistuu suolatikulta mielestäni ja se onkin aika suolainen loppujen lopuksi. Oikeastaan tuntuu siltä, että saksalaiset pitävät suolasta. Olen pariin kertaan huomannut ulkona syödessäni, että ruoka on jotenkin epätavallisen suolasta. Ihan jännä juttu.

brezels
Brezel (Pretzels)