Parin päivän visiitti Essenissä

Joskus näitä postauksia tehdessä jää kertomatta asioita, joilla saisi lisää syvyyttä tai laajuutta postauksiin. Joskus ne vain unohtuvat kirjoitellessa ja joskus jätän tarkoitukselle joitakin asioita pois, sillä en halua tehdä postauksistani liian pitkiä. Minusta niitä on lukijankin kivempi lukea silloin, kun ne pitäytyvät mahdollisimman hyvin aiheessa eivätkä rönsyile liikaa tai veny liian pitkäksi.

Tällainen suht ytimekäs kirjoitustyyli sopii minulle melko hyvin. Jos lähtisin kirjoittamaan laajempaa postausta, vaarana on nimenomaan tuo postauksen rönsyileminen, jolloin koko postauksen idea saattaa kadota, eikä sitä olekaan enää helppo tai miellyttävä lukea. Toki joskus postaukseni saattavat olla jopa liian lyhyitä ja tekstiä saisi olla enemmänkin, mutta ehkäpä tämä on ainoastaan mielipideasia. Otan kuitenkin kehitysideoita mielelläni vastaan, liittyvätpä ne sitten tekstin pituuteen tai kuviin. 🙂

Lisää infoa Essenin reissusta

Palaan hieman tässä postauksessa Essenin reissuun, jossa olin noin viikko sitten lauantaista 23.5. maanantaihin 25.5. Ajankohtahan sattui sopivasti pyhien kohdalle, sillä maanantai oli Saksassa pyhäpäivä ja sunnuntaina kaupat ovat normaalistikin kiinni Saksassa.

Essenihän on kaupunki Saksassa Nordhein-Westfalenissa Ruhrjoen varrella. Googlailen tietenkin aina infoa kaupungeista ja nähtävyyksistä. Essenistä esimerkiksi saan internetin (tarkalleen Wikipedian) ansiosta tietää, että se on Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Tampereen ystävyyskaupunki. Reissullani en nähtävyyksiä kierrellyt, vaan kuten viikon kuulumiset -postauksessani kerroin lähteneeni Esseniin ainoastaan katsomaan kanoottipoolon kisoja, joissa oli mukana myös joukkueet Suomesta (mies- ja naisjoukkue). Miehethän pärjäsivät hyvin kisoissa omassa sarjassaan sijoittuen lopulta hopealle. Kanoottipoolo on tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus ja nyt Essenissä olin ensimmäistä kertaa seuraamassa lajia. Se ei näyttänyt ollenkaan hullummalta ja kuka tietää, jos joskus itse kokeilen myös kajakilla melomista.

Yksi hieman nolo ja hassu juttu sattui minulle Essenissä. Huomasin sunnuntaiaamuna vetäessäni farkkujani jalkaan niiden haaraosassa reiän. Farkut olivat todella kuluneet, mitä en ollut tietenkään huomannut pistäessäni niitä jalkaan lauantaiaamuyöstä. No, vedin housut jalkaan, sillä mikään muukaan ei auttanut ja toivoin, ettei reikä näy pahasti. Todennäköisesti kukaan ei reikää huomannut, sillä en saanut osakseni kummallisia katseita. Heidelbergiin päästyäni heitin farkut samantien sivuun. Onhan minulla onneksi vielä yhdet farkut täällä. Täytyy näköjään ottaa jatkossa reissuille mukaan varalta toisetkin housut.

cat-30706_640

Ajatuksia ja vinkkejä Esseniin matkaaville

En tiedä, onko Essen niinkään vierailun arvoinen kaupunki. Ainakin rautatieaseman ympäristö näytti melko tylsältä. Ehkä jos kaupunkiin eksyy, kannattaa kävellä rautatieaseman läpi toiselle puolelle, josta löytyy jonkinlainen vanha kaupunki. Siellä pääsee ainakin shoppailemaan ja istahtamaan vaikka kahvilaan.

Suomalaista arkkitehtuuria kaupungissa pääsee katsomaan, sillä Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (Aalto-Theater) sijaitsee Essenissä. Tämän näin nopeasti ja sattumalta. Sen voi siis käydä katsomassa, mikäli Esseniin eksyy. Kovin kaukana rautatieasemasta se ei ole. Muuten kaupunki vaikutti tosiaan tylsähköltä, vaikka kyllä siellä jokin suljettu hiilikaivos ja katedraali ilmeisesti sijaitsee.

Kölniin ei Essenistä ole pitkä matka. Mielestäni siellä kannattaa käydä, jos Esseniin eksyy. Tuomiokirkko (Kölner Dom) on nimittäin näkemisen arvoinen. Myös kirkon lähettyviltä löytyvää siltaa pitkin suosittelen kävelemään toiseen päähän, sillä sieltä on myös kiva maisema kirkkoon. Düsseldorf sijaitsee myös lähellä Esseniä, mutta en tiedä yhtään millainen kaupunki se on. Kölnissä tosiaan kävin helmikuussa karnevaalien aikaan.

Uudestaan hinku katsomaan samoja nähtävyyksiä kaupunkeihin, joissa olen jo käynyt ei kuitenkaan ole, sillä uusia paikkoja ja kaupunkeja riittää. Voisi sanoa, että palattuani Suomeen olen nähnyt paljon, mutta paljon jää myös näkemättä.

Mainokset

4 thoughts on “Parin päivän visiitti Essenissä

  1. Anna 3.6.2015 / 08:17

    Essenillä on siinä mielessä hauska nimi, että se on sama kuin verbin essen (syödä) perusmuoto. Substantiivi Essen on kuitenkin monikkomuoto sanasta Esse, joka merkitsee savupiippua, liesikupua tai myös pajan ahjoa. Nimi viittaa siis metalliteollisuuden savupiippuihin ja se oli muutama vuosikymmen sitten surullisen kuuluisa ilmansaasteista kuten naapurikaupungitkin Ruhrin alueella. Essen ei tosiaan vieläkään taida olla turistien 1A kohde, ja sinne mennään kai vain asian perään kuten sinä tai tamperelaiset kummikunna kutsusta.
    Kummallista että mielifakuilla on tapana kulua reiille, ei siinä mitään, ja valmiiksi reiällisiä saa jopa ostaa. Housuhaavereita sattuu, mutta farkuista ei onneksi ratkea koko takasauma kuten minulla kerran matkalla. Onneksi oli ehjät mukana.

    Tykkää

    • matkallasaksaan 3.6.2015 / 11:59

      Ei Essen tosiaan kovin kummoiselta kaupungilta näyttänyt ainakaan tällaisella nopealla vilkaisulla… Oletko paljonkin matkustellut Saksassa? Farkut olivat tosiaan hyvät ja harmi, että hajosivat. Eniten kuitenkin sillä hetkellä, kun niitä jalkaani vedin, mietin, että kehtaako ulos lähteä, mutta hetken peilistä kateltuani totesin, ettei se reikä ehkä sieltä näy, ellei sitten seiso hieman leveämmässä haara-asennossa. Hyvä tuuri sinänsä, että hajoavat reissussa, eivätkä silloin, kun on tavallaan mahdollista nopeasti päästä vaihtamaan vaatetta. 🙂

      Tykkää

  2. Anna 7.6.2015 / 23:12

    Meillä Kurpfalzin alueen (Heidelberg-Mannheim) saksalais-suomalaisen yhdistyksen (Deutsch-Finnische Gesellschaft) naisilla on jo yli 20 vuotta ollut tapana tehdä syyskuun lopulla- lokakuun alussa viikonlopun pituinen kulttuurimatka laidasta laitaan johonkin Saksan tai rajanaapurimaan kiinnostavaan kaupunkiin, siis jotensakin Berliinin, Regensburgin, Zürichin, Salzburgin, Lindaun, Konstanzin ja Straßburgin välillä . Ryhmämatka junalla on edullinen ja yhdistys maksaa kunkin kaupungin esittelykierroksen. Opitaan tuntemaan taidetta, historiaa ja paikallisia ruokia ja juomia. Harrastetaan yhteisöllisyyttä ja äidinkielen puhumista kokonainen viikonloppu. Kanssamatkustajilla sekä tarjoilijoilla on yhtä hauskaa meitä tarkkaillessa kuin meillä itsellämme. Tänä vuonna suunnataan Nürnbergiin. Raportit matkoista löytyvät ”ikkuna”-nimisestä jäsenlehdestä. Arkipäivinä ja viikonloppuina pyöritään lähimaisemissa ja onhan niissäkin kivoja paikkoja kuten jo huomasit. Suomeen suunnataan sitten lomille kukin tahoilleen. Minulla on myöskin toinen 4 naisen ”matkustusryhmä” kevätmatkoille, ja mennään sinne, missä joku ei vielä ole käynyt, kuten vaikka Pariisiin tai Müncheniin.
    Jostakin syystä tänne muuttaneet nuoret suomalaiset eivät näytä oikein harrastavan yhteisöllisyyttä tai jos, niin siitä ei kai tiedoteta.

    Tykkää

    • matkallasaksaan 8.6.2015 / 00:55

      Aah okei 🙂 Kuulostaa mielenkiintoiselta.. Hmh, niin en osaa sanoa… Kyllähän ainakin vaihtareilla on mahdollisuus viettää aikaa muiden vaihtareiden kanssa esim. opiskelijabileissä tai osallistua opiskelijajärjestöjen järjestämille opiskelijamatkoille. Sellaista yhteisöllisyyttä ainakin opiskelijoiden parista löytyy… 🙂 Toisaalta kyllä sitä yhteisöllisyyttä voisi vielä enemmänkin tuoda esiin, olla tapahtumia tms ja tiedottaa niistä myös opiskelijoille. Esimerkiksi mulle ei tiedotettu näistä opiskelijamatkoista (eikä varmaan moni muukaan edes tiedä, että sellaisiakin on), vaan itse sitten löysin sattumalta Facebookin kautta, että sellaisiakin on.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s